One does not simply...

...start blogging out of the blue. Tai ehkäpä sittenkin.

Avasin blogini päivityssivun tänään ensimmäistä kertaa miltei kahteen ja puoleen vuoteen. Some ja muu maailma ovat ehtineet siinä ajassa muuttua melkoisen paljon. Omasta elämästäni puhumattakaan. En ylipäätään tiedä, lukeeko blogeja enää kukaan. Itse nimittäin en juurikaan lue, koska kiire ja muut tekosyyt. Instasta näyttää tulleen somen valtaväylä ihmislajin keskittymiskyvyn hiipuessa, ja youtube-videot toimivat hyvänä taustahälynä aamutoimille. Mutta blogitekstit, ovatko ne sukupuuton partaalla?

Blogien kirjoittaminen ja kuvien jakaminen on tällä välin muuttunut "vaikuttamiseksi". En tiedä, miten osaan suhtautua siihen. On hassua ajatella, että monet aloittavat bloggaamisen tai perustavat instatilin, jotta saisivat vaikuttamisesta itselleen ammatin. En tarkoita, etteivätkö ne olisi ihan oikeita ammatteja siinä missä muutkin, sitä keskustelua on turha aloittaa. Rahan teko bloggaamisen motiivina minua vain kummastuttaa, pitäisin itse sitä enemmän sivutuotteena. Mutta toisaalta myös ihailen näiden (nuorten) ihmisten määrätietoisuutta ja uskoa sekä itseensä että somen voimaan. Myönnän ihan avoimesti pudonneeni tästä kelkasta jo ensimmäisessä kaarteessa, tarkkailen menoa kuitenkin mielenkiinnolla.

En myöskään tiedä, aionko oikeasti enää kirjoittaa blogia. Tänään vain tuli sellainen tunne, että pitäisiköhän vielä kokeilla. Meikeistä nimittäin tykkään edelleen, ja pari vuotta sitten orastanut hajuvesi-innostus on humahtanut varsinaiseksi hurahdukseksi. Jos jatkan, niin ote tulee ehkä olemaan entistä rennompi. Huomaan näin jälkeenpäin stressanneeni vähän liikaakin kaikesta triviaalista. Kirjoitusvirheistä, riviväleistä, kuvien keskittämisestä, you name it. Jatkossa keskittyisin olennaiseen.

Huomasin, että olin vuoden 2016 elokuussa jättänyt jälkeeni kokonaiset 12 luonnosta blogiteksteiksi. Kuvineen päivineen. Päivitysintoa olisi ollut, mutta aikaa ei. Töissä ja järjestötoiminnassa hurahti valtaosa vuorokauden tunneista, ja blogi alkoi nakuttaa stressinä takaraivossa. Ja sitähän sen ei pitäisi olla. Etenkin, kun tässä on aina ollut kyse harrastuksesta ja huvista. Palkkani olen aina tienannut aivan eri alan päivätöissä (jotka joskus ovat kyllä venyneet iltaan ja yöhönkin asti).

Mitä sitten olen puuhannut, kun en ole päivittänyt tätä sivustoa?

Syksyllä 2016 irtisanouduin entisestä työpaikastani. Työyhteisö ja -tehtävät olivat mukavia, mutta tahdoin kokeilla jotain muuta.

Aloin yrittäjäksi. Perustimme samana syksynä oman yrityksen kahden kollegani kanssa. Teknisesti ottaen en nykyisin oikeasti ole yrittäjä, vaan palkansaajana yrityksessä, josta omistan osan. Mutta vaikutan pomoportaassa ja yrityksen hallituksessa, eli käytännössä kuitenkin olen. Ja se on ollut mahtavaa! On ihanaa saada tehdä mielenkiintoista ja motivoivaa työtä ympäristössä, jonka on saanut itse luoda ja sellaisella ideologialla, jonka takana voi hyvin mielin seistä.

Vuoden 2018 alussa pari vuotta Berliinissä asunut mieheni muutti Saksasta takaisin Suomeen. Hän sai vakituisia töitä Turusta, joten päätimme muuttaa kimpsut ja kampsut Helsingin Kurvista Varsinais-Suomeen. Asuin itse Helsingissä vakituisesti siihen asti, kun löysimme Turusta sopivan asunnon. Pystyn nykyään onneksi sumplimaan työni siten, että teen niitä osittain etänä työhuoneestani käsin.

Keväällä 2018 ostimme rivitaloasunnon ja otimme lisää lainaa. Uusi koti on ihana, ja oli jo valmiiksi aivan meidän näköisemme.

Alkuvuodesta viime vuonna huomasin myös tulleeni raskaaksi. Lokakuussa 2018 minusta tuli pienen tytön äiti.

Eli tiivistettynä tässä blogin pariin palaamisessa on kyse klassisesta äitiyslomaprojektista. :) Katsotaan, kuinka mielenkiintoa ja aikaa riittää, mutta olisi mukava kirjoittaa taas silloin tällöin jotain. Kovin aktiivisesti blogi ei varmaan tule jatkossakaan päivittymään, mutta fiiliksen mukaan.

Mitä sinulle kuuluu? Miten blogit ja some ovat mielestäsi muuttuneet parin viime vuoden aikana? Hyvään vain huonoon suuntaan? Vai vain erilaisiksi?

Kuvituksena nanotason insta-vaikuttamista blogipimennon vuosilta.

P.S. Tuosta oikeanpuoleisesta sivupalkista ei kannata hetkeen välittää. Päivitän sen kun ehdin ja jaksan, valtaosa linkeistä sun muista on varmaan vanhentunut.