Näytetään tekstit, joissa on tunniste manly. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste manly. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Riikinkukkona

Milläpä tässä nyt puolustautuisi? Kesä ja pitkästä aikaa uudelleen virinnyt meikki-innostus saivat sohimaan silmille miljoonaa väriä ja liimaamaan koristeeksi kaikkia mahdollisia härpäkkeitä. Mutta kylläpä kuulkaa vapautti. :D Meikki jäi paikoin vielä vähän suttuiseksi omaan makuuni, mutta tässä alkuillan kreiseilyssä oli nyt ilahduttavan paljon sitä samaa spontaania iloa kuin blogin alkumetreillä. Kiva huomata, että tästä harrastuksesta on edelleen myös henkireiäksi.

Kesän lisäksi väri-ilottelun vaikuttimena oli Urban Decaylta tänä vuonna ilmestynyt, hillittömän hieno Electric-paletti, jota en hölmöyksissäni tajunnut ostaa Barcelonan reissulta. Onneksi omistakin jemmoista kuitenkin löytyy samantyylisiä sävyjä millä lohduttautua. UD:n paletilla ovat meikkailleet muun muassa Martina ja Mirssiina - ihan mahtavia luomuksia molemmilla leideillä!

Itse palasin tässä meikissä jo hiukan nostalgisesti Coastal Scentsin 88 Shimmer -paletin pariin, ja jälleennäkeminen oli riemuisa! Sisänurkkaan ja liikkuvalle luomelle on poimittu paletista keltaista, omenanvihreää, turkoosia ja sinistä. Luomivaossa on mattaisempia värejä Manlyn 120 -paletista, miltei kulttisettiä jo sekin. Varjostukseen nappasin tummansinistä ja vaaleaa violettia, kulmaluun alle neonkeltaista. Tuon neonvärin kanssa ei kaikki mennyt ihan putkeen, kun lisäsin avuiksi alle voidemaista valkoista, eikä keltainen sitten häivyttynytkään niin kivasti kuin olisin toivonut. 

Costal Scentsin ja Manlyn kaveriksi päätin vielä sutia Urban Decayn mattamustaa Blackoutia (luomivako) ja pinkkiä Junkshow'ta. Ja koska tässä vaiheessa mikään ei enää riittänyt, otin mukaan myös vähän neonpinkkiä Manlyn paletista.

Koristeiksi vetäisin mustaa geeli-eyelineria, Red Cherryn ripset (# 13) ja vaaleanvihreitä strasseja (jostain askartelukaupasta). Papershelfin paperiset riikinkukkoripset (Small Peacock) olen saanut blogin kautta jo yli vuosi sitten, mutta ei ole aikaisemmin tullut kokeilluksi. Huomasin nyt näitä kuvia katsellessani, että ne olisi voinut liimata vielä lähemmäs silmää, mutta laitetaan ensi kerralla paremmin. :)

No, mitä mieltä olette? Parempi överit kuin vajarit, vai eikö?

tiistai 14. toukokuuta 2013

LDMM: Silly Love Songs



Minun piti kirjoittaa kokemuksistani erään A-vitamiinivoiteen parissa, mutta en ole millään ehtinyt. Parempaa ajankohtaa odotellessa laitan eetteriin parit meikkikuvat, nyt kun olen taas innostunut niistä. Tänään aiheena henkilökohtainen teemabiisini. Muistattehan vielä Ally McBeal -sarjan John Cagen eli tuttavallisemmin Pullan? Ja käsitteen theme song? Tuossa vuosituhannen vaihteen hittisarjassa tunnelman nostattajana ja itsetunnon kohottajana lauleskeli useimmiten Barry White, omassa päänsisäisessä radiossani tunnaria soittaa itseoikeutetusti Paul McCartney (ja Wings).

Tämä lempparibiisini on mukana ensi torstaina leffateattereissa näytettävällä restauroidulla ja remasteroidulla konserttifilmillä, jota meikätyttö matkustaa katsomaan naapuripaikkakunnalle asti (Suomessa on yli 20 näytöstä, yksikään niistä ei Helsingissä, hmph). Elokuva tulee myöhemmin myös DVD-levitykseen, mutta onhan se nyt hulppeampaa aikamatkustaa 1970-luvulle isolla screenillä.

Silly Love Songs on biisinä niin minua kuin olla voi. Iloinen, mukaansatempaava, itseironinen, naiivi, optimistinen. Mausteena tarttuva bassokuvio ja vähän vaskipuhaltimia. Inspiraatio meikkiin putkahti yllä olevan videon väreistä ja Paulin kimaltavasta takista (tahdon samanlaisen!), mutta halusin maalata luomivärein myös biisin yleistä fiilistä. Oodi hupsulle sinisilmäisyydelle, siis!

Meikissä käytin liikkuvalla luomella mattavaaleanpunaista Manlyn 120 värin paletista, hohtava tummansininen on Urban Decayn Evidence (15th Anniversary -paletista). Jälkimmäistä häivyttelin Manlyn mattaisilla sinisen sävyillä. Kulmaluulle ja silmän sisänurkkaan tuputtelin sekä Wet n Wildin Petal Pusher -paletin vaaleinta sävyä että Fyrinnaen punahehkuista Crimson Ghostia. Söpöin timangein koristellut ripset ovat Body Talk -merkkiä Seppälästä, siellä täällä kimmeltävät vaaleanpunaiset glitterit Make Up Storelta (Nova). Ripsirajan tightlinessa käytin Maybellinen mustaa Master Drama -kynää, alapuolella sisäluomella on NYXin valkoinen silmämeikkikynä (Eye/Eyebrow Pencil).

Onko sinulla oma tunnari?

* * *

You'd think that people would have had enough of silly love songs. But I look around me and I see it isn't so. Some people want to fill the world with silly love songs. And what's wrong with that? I'd like to know, 'cause here I go again:

I love you.

I can't explain, the feeling's pain to me, now can't you see? Ah, she gave it all, she gave it all to me. Now can't you see? What's wrong with that? I'd like to know, 'cause here I go again:

I love you.

Love doesn't come in a minute, sometimes it doesn't come at all. I only know that when I'm in it, it isn't silly. Love isn't silly at all.

* * *

A makeup look inspired by my official theme song: Silly Love Songs by Wings. Their concert film, Rockshow, is in cinemas starting May 15th, go and see it if you have the chance!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

The Wizard of Oz: Emerald City

Olen jo pitkään muhitellut mielessäni ajatusta meikkisarjasta The Wizard of Oz -elokuvan ympärille. Fanitan tuota ikonista Technicolor-pläjäystä hillittömästi, mutten ole aikaisemmin saanut tikkua ristiin meikkien toteuttamiseksi. Kimmokkeen antoi viimein Annien elokuvameikkikisa (hurjasti onnea 2000 Youtube-tilaajasta, mussu!), josta innostuneena väsäsin tänä aamuna sarjaan ensimmäisen osan. Suunnitelmissa olisi toteuttaa vielä ainakin neljä lisää, mutta katsotaan kuinka aikaa ja innostusta riittää. En siis osallistunut tällä meikillä tuohon kilpailuun, mutta suosittelen kaikkia kiinnostuneita kurkkaamaan mistä on kyse

Pohjustuksena kerrottakoon hiukan taustaa elokuvasta, sitä kun ei jostain syystä ole näytetty Suomen televisiossa kovin usein. Vuonna 1939 valmistunut filmi perustuu L. Frank Baumin kirjaan ja kertoo Dorothy-tytöstä, jonka hurrikaani lennättää Kansasista Ozin ihmemaahan. Päästäkseen takaisin kotiin Dorothyn on hankkiuduttava Ozin kaikkivoipaisen velhon luokse. Matkalla mukaan tarttuu useita uusia ystäviä, jotka kaikki toivovat velhon auttavan heitä. Fantastisessa tarinassa on hyviä ja pahoja noitia, satumaisia maisemia, ystävyyttä, rohkeutta, laulua, seikkailua ja tietenkin erinomainen opetus. Elokuva itsessään on jo käsite ja kiinteä osa länsimaista kulttuuriperintöä: vuonna 2007 se lisättiin UNESCOn Memory of the World -rekisteriin.

Ozin velho asuu ylimmässä kuvassa näkyvässä Emerald Cityssä - smaragdikaupungissa. Elokuvassa kaupunki on kuvattu todella vaikuttavasti, aikaansa nähden ihan hämmästyttävän hyvin. Meikissäni en ehkä yltänyt aivan samaan, mutta tykkäsin tästä yllättävän paljon. Elän nimittäin edelleen sitkeästi siinä uskossa, että vihreät sävyt eivät oikein pue minua, mutta smaragdisilmät näyttivät toimivan. Tarpeeksi kun on kimallusta, niin kaikki menee. :) Silmämeikin eri sävyisiä vihreitä oli vaikea saada toistumaan oikean värisinä valokuvissa, joten meikki näyttää niissä vähän monotonisemmalta kuin elävässä elämässä.

Kasvoillani on tuttuun tapaan Dr. Jartin BB, minkä lisäksi olin sutinut silmien alle L'Oréalin valokynää. Pohjan kiinnittämiseen käytin Prahasta ostamaani Gabriella Salvete -kivipuuteria (sävy 01), joka antaa naamalleni vähän väriä. Päivetystä feikkasin Lumenen täysin mattaisella Face & Body Bronzerilla, jota aurinkopuuterien suurkuluttajana voin suositella mitä lämpimimmin. Levittyy pehmeästi ja tasaisesti, sävy ei ole liian tumma eikä siinä ole ollenkaan kimallusta. Huipputuote! Sudin poskille myös Milanin vaaleanpersikkaista, hennosti hohtavaa baked-poskipunaa (sävy Luminoso), jottei lopputulos olisi tunkkainen. Huulilla Rimmelin Lasting Finish by Kate -huulipuna sävyssä 03, sekin matkatuliaisena tuotu.

 
Silmämeikissä pääosassa olivat vihreät strassit, jotka sain toissakesänä ystävältäni hääaskarteluiden ylijäämänä. Erikokoiset ja -väriset kivet näyttävät todella päheiltä, pitäisi muistaa käyttää tuollaisia useamminkin. Muu meikki perustui pitkälti Coastal Scentsin 88 Ultra Shimmer -paletista bongaamaani täydelliseen, kultaan shiftaavaan jalokivenvihreään (sävy 69), jota sudin antaumuksella koko liikkuvalle luomelle.
 
Silmän sisänurkassa on aavistus Fyrinnaen vaaleanvihreää Danse Macabre -luomiväriä sekä Narsin kullanhohtoista Albatross-korostuspuuteria. Jälkimmäistä käytin highlighterina myös kulmaluulla. Tykkään Albatrossista ihan erityisesti kaikkien vihreiden sävyjen kaverina, toimii todella hyvin. Luomivaossa on mattaista vihreää Manlyn 120-paletista (sävy 29), sisäluomella edellä mainittua vaaleanvihreää irtoluomiväriä. Ripset ovat Red Cherryltä, pari numero 01, joihon huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen. Sopivassa suhteessa luonnollisuutta ja näyttävyyttä, luonnonkarvaa (ihmisestä, iik!) sekä helpot kiinnittää.



Oletko sinä Ozin Ihmemaa -fani? Mikä on lempikohtauksesi tai -hahmosi?

Edit 29.4.2013: Alkoi ärsyttää, kun Photoshop oli heittänyt ihonvärini noin punaoranssiksi lähikuvissa, mutta huomasin asian vasta nyt enkä enää viitsi korjata niitä. Halusin vain ilmoittaa, että en ollut oikeasti tuon värinen, mutta silmämeikki oli (meikin värien kohdilleen säätämisestä ihoni "punastui"). Suuremmassa kuvassa naama näyttää siltä kuin pitääkin.

* * *

I have been planning on doing a Wizad of Oz series for a while now and finally decided to have a go. I absolutely love the story, the music, the characters and the Technicolor eye candy. First up in the series is Emerald City.

torstai 14. helmikuuta 2013

LDMM: I Believe In A Thing Called Love

Koska on ystävänpäivä ja kaikki on ihanaa, ja koska tämän vuosituhannen kirkkaasti paras bändi esiintyy ensi viikolla Helsingissä, LDMM-sarja tekee (aavistuksen sekopäisen) paluun! Tai tauolla kai tässä vain on oltu, mutta joka tapauksessa. Biisin nimi sopii päivän teemaan, musiikki taas ihan mihin päivään tahansa. 

Innostun valitettavan harvoin artisteista, jotka edelleen tekevät aktiivisesti musiikkia, mutta kymmenen vuotta sitten (hahaha, härregud) The Darkness potkaisi takaraivoon aivan liian lujaa, jotta sen olisi voinut jättää huomiotta. Bändissä tiivistyy kaikki, mistä musiikissa pidän: hyvä meininki, nasevat riffit, hyvä meininki, falsettilaulanta, hyvä meininki, napakka rytmiryhmä ja viikset. Niin ja sanoinko jo että hyvä meininki? Musiikista voi nauttia ja ennen kaikkea, sitä voi tehdä ottamatta itseään turhan vakavasti. Mikään huumoriryhmähän tämä pumppu ei ole, mutta kieli poskessa silti mennään. Sekoilujen ja sivuprojektien jälkeen alkuperäinen kokoonpano levyttää ja keikkailee taas, enkä juuri tällä hetkellä keksi mitään, mistä olisin yhtä iloinen.

Päivän meikki on saanut innoituksensa postauksen loppuun upotetusta videosta. Tarkemmin sanoen Justin Hawkinsin ultratyylikkäästä esiintymisasusta, joka jokaisen on ehkä nähtävä itse. Jos musiikki ei uppoa, voi katsoa vaikka ilman ääntä, samalla näkee ne viikset. Hopeaisessa puvussa on tuttuun tapaan melko syvään uurrettu pääntie, pinkkiä tiikerihenkistä kuviointia ja SELKÄHARJAKSET! Lisäksi toissavuotisella keikkataltioinnilla esiintyy ikoninen Brian May, et ehkä voi missata.

Meikissä käytin pitkästä aikaa Fyrinnaen luomivärejä sekä Manlyn 120 värin palettia, omistamani on ilmeisesti se ensimmäinen versio. Vaalea hopea liikkuvalla luomella on Fyrinnaen Chrome, silmän sisänurkassa ja kulmaluulla käyttämäni samettinen helmiäisvalkoinen on nimeltään Marshmallow Puffs. Vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit mattasävyt poimin Manlystani, korallinpinkit tehosterajaukset on tehty mixing liquidiin sekoitetulla Pure Luxen Ouch!-luomivärillä. Strassit ovat Make Up Storen Bubblegum-rasiasta, ripset Red Cherryltä (# 47).

Pitemmittä puheitta suoraan rokkirämpyttelyyn. On biisejä, joihin kyllästyy kahden kuuntelun jälkeen ja sitten on näitä toisia:



* * *

Because Valentine's Day rhymes with Brian May. And because Justin's mustache is hottt.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Meikkitoive: Kleopatra

Kleopatran tai perinteisen hieroglyfiegyptiläisen meikkiä on toivottu paljon. Yksi ehdotus pyysi toteuttamaan meikin "with a twist", minkä tulkitsin tässä tapauksessa yritykseksi saada tuoduksi moneen kertaan nähtyyn tyyliin hieman jotain uutta.Peruspilareita ovat klassinen musta egypti-eyeliner ja vahvat, tummat kulmakarvat. Niihin en tohtinut - enkä halunnutkaan - koskea, mutta kokeilin raikastaa tuttua kokonaisuutta väreillä. Kleopatrameikeissä on perinteisesti käytetty turkoosia, mutta tyyliin sopivat mielestäni muutkin kirkkaat, jalokivimaiset sävyt. Itse paritin turkoosin kaveriksi kirkasta limenvihreää sekä kultaa, joka toistuu niin silmä- kuin huulimeikissä.Kasvojen ihoa tummensin puuteroimalla ne kauttaaltaan aurinkopuuterilla (Wet n Wild Mega Bronzer, sävy Light Sun), joka toi iholle värin lisäksi jännittävää, pronssista hehkua. Varjostin posket, ohimot, nenänpielet ja leuan mattaruskealla luomivärillä. Yritin tehdä varjostuksista huomattavan voimakkaat, ja kasvoistani kulmikkaat (as if...), mutta valokuvissa varjot ovat jälleen haalistuneet lähes olemattomiin. Poskille lisäsin hiukan NARSin kirkkaanpunaista Exhibit A -poskipunaa.Kirkkaanvihreä ja kaksi voimakkaan turkoosia luomiväriä ovat Manlyn 120-paletista, niiden lisäksi käytin Fyrinnaen kultaista Griffonrideria sekä Nijiroa, joka on vaalea highlighter-sävy. Vihreää on lähes koko liikkuvalla luomella, ainostaan aivan silmän sisänurkassa on aavistus kultaa. Luomivaossa on voimakkaan sävyinen matta turkoosi, jota häivytin ylöspäin helmiäisenhohtoisella vaaleammalla turkoosilla. Häivytyksessä on siinäkin myös hitunen kultaa.Rajaus on tehty L'Oréalin mustalla nestemäisellä Super Linerilla ja sen levenevä pää jatkaa kulmakarvan linjaa. Kulmista meikkasin graafiset ja aavistuksen terävämmät kuin mitä ne ovat tavallisesti. Irtoripset ovat Red Cherryn osiin leikattu pari #74, samat joita käytin fiftarimeikissä viikko sitten.Kultaiset huulet rajasin ja täytin ensin Milanin kullanvärisellä Liquif Eye -kynällä, jonka päälle painelin Griffonrider-luomiväriä. Vaalea raja huulten ympärillä on vahinko, sillä huomasin liian myöhään, ettei huulten muodon korjailuun yleensä käyttämäni vaalea kynä sovikaan yhteen uuden pronssisen ihonvärini kanssa. :D

Kummalliset silmäpuolet kuvat johtuvat muuten taas vain siitä, että meikkasin ainoastaan toisen silmäni. Meikittömän silmänurkan voi bongata postauksen ensimmäisestä valokuvasta.

* * *

"An egyptian with a twist" was my assignment for this look. I tried to maintain the traditional approach while adding a bit of colour and a touch of something unexpected. The lime green brings freshness but the turquoise and gold pay respect to the iconic Cleopatra makeup.

lauantai 27. elokuuta 2011

Lapsena keräsin postimerkkejä (meikki-inventaario, osa 5)

Meikki-inventointi on edennyt viidenteen ja viimeiseen osaan, jossa ihmetellään luomivärejä. Torstain postauksessa vilaukselta nähtyjä glittereitä en käy enää uudelleen läpi, samoin esittelemättä jäävät erilaiset meikkikynät, jotka ovat mielestäni vähän tylsiä ja joita minulla juuri tästä syystä on melko vähän. Mutta luomivärejä, niitä on vähän enemmän.Suurin osa on näissä suuremmissa paleteissa, jotka olen jokaisen esitellyt ja swatchannut aikaisemmin. Linkitän aiemmat postaukset kuvien yhteyteen. Minulla on kolme palettia Coastal Scentsilta ja lisäksi Manlyn 120 luomivärin paletti. Alla olevat valokuvat nappasin suoraan blogin arkistosta, luomivärit on niissä numeroitu swatchattujen vären paikallistamisen helpottamiseksi.Ensimmäinen Coastal Scentsilta tilaamani paletti oli 56 Shadow Blush Palette (yksityiskohtaisempaa juttua täällä), jossa nimensä mukaisesti on sekä poskipunia että luomivärejä. Poskipunat olisi varmaan pitänyt esitellä erikseen, mutta totta puhuen tätä palettia tulee käytettyä niin harvoin, etten muistanut niitä. Mikä on sääli, sillä poskipunat ovat oikein laadukkaita ja pigmenttisiä. Sävytkin ovat kauniita. Olen yrittänyt irrottaa niitä omaan palettiinsa, mutta depottaus ei ole toistaiseksi onnistunut. Luomiväreissä on muutama hohtavampi sävy, mutta suurin osa on mattavärejä.Toinen CS:n palettini on klassinen 88 Ultra Shimmer (alun perin esitelty täällä). Haluaisin ehkä sen mattapaletinkin, mutta olen vielä epäröinyt hankkia. Olen käyttänyt tätä todella paljon, luomivärit ovat pääosin erittäin laadukkaita ja sävyt herkkuja.Suosikkini kolmesta omistamastani CS:sta on kuitenkin ihana Metal Mania. (pahoittelen varjoista kuvaa, käy kurkkaamassa swatchit täällä) Meikkasin viime vuonna lähes pelkästään tällä, mutta sittemmin MM on ollut vähän paitsiossa. Kaikki sävyt ovat helppoja arkikäytössä ja niillä saa myös juhlavia meikkejä. Paljon kauniita violetteja, ruskeita, vaaleanpunaisia sekä kullan ja persikan/korallin sävyjä.Manlyn 120-paletin sain viime vuonna palkinnoksi meikkikilpailusta. Monipuolinen ja hauska, mutta ei neutraalien värien ystäville. Paljon hyviä mattavärejä (joskin myös muutama ihan susi), kauniita ja voimakkaita helmiäissävyjä ja joitakin todella metallisia. Pääosin hyväpigmenttisiä ja pehmeästi levittyviä. Lisää paletista täällä.Yllä mainittujen neljän paletin ohella valtaosa luomiväreistäni on Pure Luxelta ja Fyrinnaelta tilattuja jauhemaisia värejä, jotka ovat rasioissaan söpöjä kuin karkit. Lähes kaikki ovat näytekokoja, mutta jokaisesta purkista riittää todella moneen käyttökertaan. Ylemmässä kuvassa Pure Luxen purkit (jotka on swatchattu täällä), alakuvassa Fyrinnaet (swatcheja täällä, täällä ja täällä). Osa purkkien kansista on sotkuisia, koska olen käyttänyt jauhemaisia värejä myös "maalaamiseen" ja sekoitellut värejä kansissa mixing mediumin kanssa.Rimmelin roll on -luomivärit ovat varmaan jo kymmenisen vuotta vanhoja, mutta olen tykännyt niistä kovasti. Hylsyn sisällä on jauhemaista luomiväriä, joka levitetään iholle korkin alta löytyvällä pallolla pyörittelemällä. Sävyt ovat metallisia ja kiiltäviä, itselläni on kultainen, hopeinen ja jännittävä violetinmagenta, joka muistuttaa kovasti MACin Stars'n'Rocketsia. Ylhäällä vasemmalla on pari täysikokoista Pure Luxen luomiväriä (Rose Gold ja Opal Aura) ja kuvan oikeassa laidassa NYXin Ultra Pearl Mania -purkkeja. Ultra Pearl Maniat ovat huikean metallisia hienojakoisia helmiäisluomivärejä, aivan upeita. Ikävää niissä on ainoastaan pakkaus: purkin suu on niin kapea, ettei luomiväriä voi ottaa suoraan siveltimeen. Olenkin siirtänyt jokaisesta osan laakeampiin purkkeihin, joista niitä on helpompi käyttää.Yksittäisiä luomivärinappeja minulla on tämän verran. Kuvasta tosin puuttuu vielä yksi, jonka hankin itselleni jälkeenpäin, mutta kaikki muut ovat tässä. Joukkoon on eksynyt myös pari pigmenttiä (kullanvärinen vasemmassa laidassa on Make Up Storen Eyedust sävyssä 24 Carat, oikeassa reunassa on pieni näyte MACin Rose-pigmentistä) ja voidemaista luomiväriä (vaalea keskellä alhaalla on MACin Paint Pot sävyssä Bare Study, oikeassa reunassa on jokin random kuparinvärinen, ehkä Oriflamea). NYXin luomivärit esittelin hetki sitten, Kikon Colour Spheret ovat Rooman-tuliaisia parin vuoden takaa. Rikkoontunut vaaleanvihreä on Make Up Storen Cybershadow sävyssä Lime, oikealla alhaalla Wet'n'Wildin mattavaalea Brulée, oikeassa yläkulmassa kaksi MACin Mineralize-luomiväriä (äskettäin blogissa nähty tumman kultainen Golden Gaze, jonka yllä vaaleanpunaisen ja kuparin duo Engage).Loput irtolaiset olen siirtänyt vasemman ylälaidan magneettipalettiin, josta löytyy Revlonia, Loracia, Rimmeliä, IsaDoraa (monta!), MACia, Make Up Storea ja yksi iänikuinen Arcancilin luomiväri (kimmeltävä musta nappi oikeassa yläkulmassa). Magneettipaletista oikealle on surullisen paljon osumaa ottanut Inglotin palettini, josta olen kirjoittanut täällä. Omat postauksensa ovat ansainneet myös kauan himoittu ja sittemmin ahkerasti käytetty Urban Decayn Naked-paletti (täällä) ja Chanelin viime keväinen Ombres Perlées (täällä).

Siinäpä ne. Minulla on siis kahdeksan luomiväripalettia, 93 näytepurkkia irtoluomivärejä ja 32 yksittäistä luomiväriä (+ se yksi uusi, joita ei näissä kuvissa vielä näy). Jos palettien jokainen nappi lasketaan erikseen, luomivärisävyjä löytyy yhteensä 528. Tästä johtuen mielenkiintoni on meikkiostosten suhteen ollut viime aikoina toisaalla - nykyään ostan luomivärejä vain erityistapauksissa, eli silloin kun kyseessä on edes jossain määrin uniikki sävy tai jokin ihana paletti.

Hamstraatko luomivärejä? Jos, niin kuinka perustelet itsellesi uudet ostokset?

* * *

This is the final post in my make-up inventory. I decided to skip all pencils and liners, since my collection isn't that interesting. I have quite a few eyeshadows, though. And I love them all dearly.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Not Naked Anymore

Osittain töihin ja muuttoon liittyvien kiireiden vuoksi ja osittain ihan omaa laiskuuttani olen viimeisen puolen vuoden aikana käyttänyt silmämeikeissä lähes pelkästään neutraaleja ja muuten luonnollisia sävyjä. Esimerkiksi koko heinäkuun kuljin säästä tai tilaisuudesta riippumatta vaaleaa helmiäisluomiväriä silmän sisänurkassa ja ruskeaa mattaluomiväriä alarajauksena ja ulkonurkassa. Boring as hell, mutta miellyttävää ja helppoa.

Tiistaina päätin, että moinen saa loppua. Kävelin kaupungin keskustaan ja takaisin, pyörähdin parissa kaupassa ja ihmettelin väenpaljoutta. Päivä oli aurinkoinen, eli sain ulkona ollessani piiloutua lasien taakse, mutta sisällä otin ne pois. Vaati kieltämättä vähän psyykkausta, niin "alasti" olen viime kuukausina kulkenut.
Meikissä käytin pinkkiä ja vaaleaa helmiäisluomiväriä Manlyn 120-paletista, ulkonurkassa ja luomivaossa mattaruskeaa (Urban Decayn Buck. Ihan kuin kukaan ei huomaisi, että en vieläkään päässyt eroon niistä kahdesta tähän asti käyttämästäni sävystä? :D) sekä terästyksenä vähän mustaa (Manly). Laitoin oikein nestemäisen rajauksenkin, jota harvoin uskallan arkena käyttää. Silmän sisäpuolisena rajauksena on Milanin ruskea Liquif Eye -kynä. Se, mitä takkuripsilleni on tapahtunut, jää mysteeriksi...

* * *

I decided it was time for me to step out of my summer make-up routine (a light shimmery eye shadow and a matte brown) and start getting used to colours again. For some reason, pink is the easiest for me.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ollapa kirsikkapuu

...ja kevät! Gothique -blogin So Sakura! -kilpailu jatkuu vielä maanantaihin 4.4. saakka, mutta koska lomalaisella ei ole kuin aikaa, jätin oman ehdotukseni jo eilen. Teemana siis kirsikankukat ja niihin liittyvät värit.Kasvoilla käytin Lancômen Teint Miracle -meikkivoidetta, joka täydellisyydessään ajoi kertaheitolla ohi vanhasta suosikistani, DiorSkin Nudesta (kiitos suosituksesta, Sanni!). Sävyni on 010 Beige Porcelaine, joka on tarjolla olevista vaalein, mutta silti ihan hitusen liian tumma talvi-iholleni. Mutta eiköhän tuo kevään mittaan ala toimia paremmin. Meikkivoiteen lisäksi pelissä DiorSkin Nude -peiteaine ja MACin Mineralize Skinfinish Natural -puuteri sävyssä Light.

Puun maalasin Make Up Storen Mixing Liquidiin sekoitetulla Pure Luxen tummanruskealla Solitude-luomivärillä. Rungon häivytykseen poimin ruskean, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyjä Manlyn 120-paletista. Silmämeikissä käytin samoja 120-paletin luomivärejä ja vähän Fyrinnaen Nijiroa (liikkuvalla luomella). Rajauksissa Milanin musta Eye Tech -eyeliner (yläluomella) ja IsaDoran vaalea kajal (sävy Blonde, silmän sisäpuolella). Ekstraripset Red Cherryltä (numero 1) ja ripsivärinä vanha tuttu Max Factorin False Lash Effect.

Kukkasissa oli pohjalla NYXin valkoinen Jumbo Eye Shadow Pencil (Milk), jonka päälle painelin valkoista Manlyn paletista. Yksityiskohdat on maalattu Fyrinnaen pinkillä Sugar Skullsilla ja viinin/ruosteenpunaisella Dark Magikilla edellä mainittua MUS:n Mixing Liquidia apuna käyttäen. Säihkettä tuomaan käytin myös vähän kultaista glitteriä (NYX Glitter Powder, Gold). Huulikiiltona MACin söpön värinen Sassy Lassy viime joulun Tartan Tale -huulikiiltosetistä.

Kilpailun palkinnot vaikuttivat tosi kivoilta, joten kaikki kynnelle kykenevät nyt osallistumaan! Aihe ainakin on mitä ihanin. :)

P.S. Parin viikon takaisen kirja-arvonnan tulos edellisessä postauksessa.

* * *

My entry for the So Sakura! -contest in Grey's blog. I tried to make myself look like a cherry tree. :) The contest is open until 4/4, so go and be inspired! The prices were really good, too.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Meikkitoive: Vuosikymmenet, 1930-luku

Vuosikymmenmeikkisarja saa vihdoin jatkoa, hurraa! Inspiraationa jälleen yksi elokuvahistorian ikoneista, upea Marlene Dietrich. Meikki on oikeastaan melko yksinkertainen, mutta joitakin aikakaudelle olennaisia piirteitä siitä löytyy. Meikkipohja oli 1930-luvulla vielä hyvin peittävä ja mattapintainen, johtuen toisaalta siitä, ettei meikkivoiteissa ollut kamalasti vaihtoehtoja sekä toisaalta ainakin näyttelijöillä myös elokuvakameroiden asettamista vaatimuksista. Omat kasvoni meikkasin Revlonin PhotoReadyllä (003, Shell), peiteaineena Diorskin Nude (001, Ivory) ja puuterina MACin Mineralize Skinfinish Natural (Light).
Kasvojen uudelleenmuotoilu varjostusten avulla on hyödyksi, jos omat piirteet eivät ole yhtä veistokselliset kuin elokuvatähdellä. Itse olisin voinut näköjään sutia varjostusväriä (NYXin poskipuna Taupe) reilummallakin kädellä, se ei juuri erotu valokuvasta, vaikka näytti livenä jo aika hurjalta. No, pyöreät kasvot ovat pyöreät kasvot, vaikka kuinka yrittäisi feikata. :D Poskipunana käytin hitusen Coastal Scentsin 56 Piece Blush & Eye Shadow -paletin neutraaleinta sävyä.

Silmiinpistävintä tässä meikissä ovat ohuet, hyvin kaarevat kulmakarvat ja punaiset huulet. Tietenkin mustavalkokuvissa huulet ovat voineet olla minkä väriset tahansa, mutta tässä tapauksessa otin omia vapauksia ja oletin niiden olleen punaiset. Huulet olisivat kaivanneet myös kiiltoa - mustavalkoisessa kuvassa ne näyttävät mattapintaisina melko latteilta. No, ensi kerralla sitten.Silmämeikki on vaalea ja hillitty, pääpaino tässäkin on varjostuksissa. Liikkuvalla luomella on vaaleaa, hohtavaa väriä, ja luomivaossa harmaanruskeaa (Coastal Scentsin 56 -paletti ja Manlyn 120 -paletti). Silmää olisi ollut tarkoitus muokata varjostuksella raskaaksi ja uneliaan näköiseksi, mutta en omasta mielestäni ihan onnistunut. Väänsin tuota varjostusta ihan hillittömän kauan, mutta lopulta piti vain päättää sen olevan valmis, vaikka tulos ei täydellisesti miellyttänytkään.

Meikkiin kuuluvat myös ohut musta rajaus yläripsien tyvessä ja hennot irtoripset (Red Cherry numero 601). Kulmakarvat piirsin ensin kynällä ja täytin sitten puuterimaisella luomivärillä (nekin kysyivät aikaa ja kärsivällisyyttä, pitäisi harjoitella enemmän :/). Kulmia on myös vähän retusoitu Photoshopissa, sillä minulla ei meikkaushetkellä ollut tarvittavia välineitä omien kulmakarvojeni peittämiseen.Huulimeikin muoto oli 1930-luvulla yleensä melko kaareva, ja ylähuulta levennettiin jonkin verran sivuille. Parhaiten tällainen muoto toteutuu huulissa, jotka ovat suun leveyteen nähden ohuemmat kuin omani (tajusiko tästä, mitä tarkoitan?), itselläni tila meinasi loppua kesken. Kaikenlaiset meikit ovat tietenkin muokattavissa erilaisiin kasvonpiirteisiin sopiviksi.

Huulten muotoa voi vielä skarpata piirtämällä huuten ympärille ohuen rajan vaalealla kynällä. Jätin rajan tarkoituksella vähän näkyvämmäksi, mutta sen voi tietenkin halutessaan häivyttää paremmin. Huulipunana MACin Ruby Woo (uusi rakkaus, josta enemmän juttua ylihuomenna) terästettynä tummanruskealla rajauskynällä suupielissä.Tässä vielä vertailussa värillinen ja väritön meikki. Yritin sellaista kohtalokasta Dietrich-ilmettä, mutta sekään ei nyt mennyt ihan putkeen...

Jos missasit sarjan ensimmäisen osan, se löytyy täältä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sain palkinnon

...ja se näyttää tältä:Heidin kilpailusta voittamani Manlyn 120 luomivärin paletti saapui postiin jo yli viikko sitten, mutta ehdin leikkiä väreillä kunnolla vasta tänä viikonloppuna. Olin aluksi paletin suhteen aika skeptinen, sillä en uskonut tarvitsevani enää yhtään uutta luomiväriä. Lisäksi olin lukenut ihmisten olleen tyytymättömiä joidenkin paletin värien laatuun. Lähinnä mattavärien jauhoisuuteen, that is. Swatchasin kaikki sävyt käsivarteeni ja tutkailin samalla eroja eri koostumuksien välillä etsien omia suosikkejani.

Kaiken kaikkiaan paletissa on paljon kauniita ja käyttökelpoisia sävyjä, useita omassa kokoelmassani uniikkejakin. Kahdesta napista ei lähde väriä juuri lainkaan, osa mattasävyistä pölisee ikävästi, mutta metalliset ja helmiäishohtoiset sävyt ovat lähes poikkeuksetta todella pigmenttisiä ja pehmeitä levittää. Itseäni häiritsi sävyjen samankaltaisuus (joukossa oli muutamia keskenään lähes identtisiä), 120 nappiin olisi helposti saanut mahdutettua laajemmankin väriskaalan. Tässä paletissa kuitenkin pääpaino on selvästi kirkkailla väreillä, maanläheisiä tai neutraaleja sävyjä on vain muutama. Luomiväreissä on kolme toisistaan selkeästi erottuvaa koostumusta: matta, helmiäinen/satin sekä voimakkaan metallinhohtoinen.Paletti rakentuu kahdesta erillisestä levystä, jotka on pakattu yhteen koteloon. Monien paletin omistavien tavoin olisin kaivannut jonkinlaista saranasysteemiä tai muuta vastaavaa; irrallisia levyjä on vähän hankalaa ja riskialtista käyttää. Tämän ensimmäisen levyn väreillä en todennäköisesti tule meikkaamaan kamalan paljon - ainakaan itseäni. Muutama helppo ja todella kaunis sävy tästä toki löytyy, mutta yleensä siniset ja vihreät eivät oikein soinnu yhteen omien värien kanssa.Kolme ylimmäistä riviä swatchattuna. Vihreä numerolla 29 oli toinen mainitsemistani erikoisen vähäpigmenttisistä sävyistä. Swatchiakin varten sitä sai hangata oikein olan takaa.Tässä paletin alimmaisten rivien sävyt. Oliivinvihreän ja keltaisen välillä tasapainoilevat metallinhohtoiset 46 ja 47 ovat mielestäni tämän levyn ehdottomia tähtiä.Paletin alempi levy sopii väriensä puolesta minulle paremmin, ja löysinkin siitä monta suosikkisävyä. Vasemman ylänurkan mattavalkoinen oli murentunut postituksen aikana, mutta kaikki muut napit olivat onneksi säilyneet ehjinä.Ylärivissä on todella kauniita hopean- ja hiilenharmaita sekä ihana vaalea kulta (63), joka tosin on omissa silmissäni todella samankaltainen alarivin numero 111 kanssa. Tumma metallinhohtoinen sininen (80) on myös aivan loistava. Koska nämä metalliset sävyt heijastavat valoa niin voimakkaasti, ne näyttävät swatcheissa vähän todellista vaaleammilta.Helmiäisvaaleanpunainen numerolla 92 vei sydämeni. Barbiesöpöilyä parhaimmillaan. :) Muita suosikkejani näiltä riveiltä ovat ehdottomasti neonpinkki matta 98 (ja 105), hohtava violetinvaaleanpunainen sekasotku 104 ja karpalonpunainen 119. Myös vasemman alanurkan vaaleat kullan sävyt ovat kauniita (111 jo mainitsinkin). Punainen 110 oli täysi floppi; siitäkään ei irronnut väriä kuin nimeksi, vaikka käytin suhteellisen kovia otteita.Ensikokeilun perusteella paletin parasta ja omintakeisinta antia olivat räikeähköt mattavärit, upeat kullan, hopean ja pronssin sävyt sekä suurin osa muista metallinhohtoisista väreistä. Ilmeisesti meikkipakissani oli sittenkin Manlyn mentävä aukko. :)
b:section-contents id='footer-2-2'/>