Mitä on kuulunut ja kulunut

Moikka moi! 

Blogin historian toistaiseksi pisin tauko lienee syytä katkaista kertomalla vähän kuulumisia. Vuoden 2016 ensimmäinen puolikas on ollut varsin puuhakas sekä työ- että kotirintamalla, eikä harrastuksille ole taaskaan juuri jäänyt aikaa. 

Ensinnäkin, mieheni muutti vuodenvaihteessa töihin Berliiniin, mikä on vaatinut jonkin verran organisointia toimivan parisuhteen ylläpitämiseksi. Olemme molemmat suhanneet lentokoneella edestakaisin kuukausittain, mutta syksystä alkaen olen suunnitellut asuvani Saksassa myös vähän pidempiä jaksoja kerrallaan. 

Toiseksi, töissä on ollut tosi mielenkiintoista ja kivaa. Olen suunnitellut vaativahkoa ja haastavaa kohdetta tiukalla aikataululla, ja se on vienyt mukanaan. Niin hyvässä kuin pahassa. On mahtavaa oppia joka päivä uusia asioita ja kehittyä ammatillisesti, mutta toisaalta ikävää havahtua hereille aamuyön tunteina miettimään jotain yksittäistä sähkökourua tai ovenkahvaa. Kesäloma kului pään surinaa nollaten.

Yritin miettiä, että mitä kolmanneksi, mutta siinäpä ne. Kaksi isoa juttua, jotka ovat vieneet mehut ja vapaa-ajan siinä määrin, että kodissamme (kaksio, toim. huom.) oli vielä viime viikolla yksi huone, jota ei ollut imuroitu kertaakaan tänä vuonna. Mistään blogijutuista nyt puhumattakaan. Olen silti koko ajan kaivannut kirjoittamisen ja kauneushutun pariin, ja pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että tästä voisi taas tulla jotain. Kassellaan.

Viime vuonna traagisesti kosahtanut kovalevy näyttää tehneen lopun kosmetiikkatilastoistani, enkä ole enää kunnolla päässyt excelöinnin makuun. Olen silti säilönyt loppuneita purkkeja, ihan vain mielenkiinnosta. Koska kirjoitan muutenkin niin harvoin, en ole aikaisemmin nähnyt tarpeelliseksi täyttää palstatilaa käytettyjen puteleiden koosteilla, mutta nyt kasasin tammi-kesäkuun purkit eteisen lattialle ja tutkailin. Vaikka jonkinlaisena puolivuotisraporttina, jos ei muuten.




Ajattelin ensin ryhmitellä näitä kuukausittain, mutta totesin sitten että tuoteryhmäkohtainen jaottelu on selkeämpi. Tässä meikkiasiat. Merkkasin tähdellä sellaiset tuotteet, joista tykkään tosi paljon ja joita ehdottomasti aion ostaa jatkossakin. Tässä potretissa sellaisia ovat (vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, klikkaamalla suuremmaksi):

• L'Oréalin ihana Lumi-pohjustaja, josta tyhjeni sekä vanhan mallinen että uudempi pakkaus,
• Clarinsin matkakokoinen Beauty Flash Balm, jota olen ostanut jo uuden, useammankin,
• Urban Decayn Naked-peiteaine, jota ilman en osaa olla,
• Anastasian varjostusväri sävyssä Java (juttu koko paletista täällä),
• IsaDoran Inliner Kajal sävyssä Blonde, jota käytän joka päivä,
• ja kokonaiset viisi kappaletta Maybellinen vedenkestävää Falsies-ripsiväriä. Puolustaudun sillä, että joulu-tammikuussa minulla oli jostain syystä kaksi avattua ripsiväriä, en oikeasti osta uutta ihan joka kuukausi.

Ihonhoitotuotteista tässä kuvassa ovat pesu- ja meikinpoistojutut sekä kasvovedet. Niistä lemppareitani:

• Herbinan vaahtoputsari, joka puhdisti hellästi muta hyvin, oli edullinen ja tuoksui kivalta,
• L'Oréalin Sublime Glow -puhdistusöljy, jota käytän meikin poistamiseen yleensä aina,
• Kaksi matkakokoista Sophie La Girafe -vauvaöljyä, jotka ovat eksyneet väärään kuvaan. Näitä käytin ravitsemaan talvikuivaa ihoa, en puhdistuksessa.
• Lumenen vedenkestävälle silmämeikille tarkoitettu silmämeikinpoistoaine, jota käytän jatkuvasti. Nivean vastaava on tosin vielä hitusen parempi, mutta sitä ei saa joka kaupasta.
• Lumenen kosteuttava kasvovesi. Ihana. Raikastavasta versiosta (oranssi pullo) olisin tykännyt muuten, mutta se kirveli silmiä.

 

Kasvojen ja vartalon voiteluun käytin tällaista settiä. Joukossa oli tosi paljon blogin kautta kokeiluun saatuja minikokoja, mutta niihin oli vaikea saada tuntumaa, koska tuotetta oli tuubeissa verrattain vähän. Suosikkeja:

• Misshan etanavoide ja -kasvovesi, joista kirjoitin keväällä,
• Sophie La Girafe -kasvovoide, joka on edelleen maailman parhainta, varsinkin talvi-iholle. Ylistin rasvaa aikaisemmin täällä.
• ja Sophie La Girafe Protection Cream, joka sekin on loistava.
• La Roche-Posayn vartalovoide* (kuvassa vasemmalla) olisi koostumuksensa puolesta ollut supersuosikki, mutta en itse oikein pidä hajusteettomista tuotteista.

 

Hiusmömmöjen suurkuluttajana sain puolen vuoden aikana loppumaan näin monta tukkatuotetta! Parhaita olivat:

• Klippoteketin hiuslakka, joka on halpaa kuin saippua ja stydiä kuin mikä,
• L'Anzan mattavaha*, joka pitää lyhyen tukan kuosissaan tosi hyvin ja jota olen ostanut jo lisää,
• Living Proofin tuuheuttava suihke*, joka sai tukan tuntumaan maagisen ilmavalta ja siltä, että sitä olisi kaksi kertaa enemmän,
• Cutrinin sävyttävä hoitoaine* tummanruskeassa sävyssä Coffee Black. Hiusväristäni on kyselty paljon - se on sekoitus kulloinkin käsillä olevia suoravärejä ja sävyttäviä hoitoaineita. Käytän yleensä jotain sattumanvaraista tummanruskeaa, johon silloin tällöin sekoitan sinistä tai violettia, mikä viilentää sävyä ja saa aikaan savuisen vivahteen. Cutrinin tuotteessa ruskean sävy on omaan makuuni täydellinen, tarpeeksi tumma ja tarpeeksi viileä. Pigmenttiä on myös hyvin, hoitoainetta ei tarvitse muhitella päässä kauan.
• sekä Schwartzkopfin Got2be-hiuspuuteri, jota ostan ihan koko ajan. Vastaava tuote kuin saman valmistajan Osis+ -puuteri, mutta halvempaa. Ainakin on ennen ollut, Osis+ -tuotteiden hinnat ovat viime aikoina tulleet alas, mutta en osaa sanoa kuinka paljon.

 

Viimeiseen kuvaan kasasin kaikki irtolaiset, jotka eivät menneet sujuvasti noihin edellisiin. Käsivoiteita, huulirasvoja, deodorantteja sun muuta. Täytyy erikseen mainita, että en tullut hirveän hyvin toimeen noiden hehkutettujen Hurraw-huulivoiteiden kanssa, tarvitsen tehokkaampaa tavaraa. Samoin tuo keskimmäinen Mádaran Bio-Active -deodorantti on maailman paskin. Ainakin omalla ihollani. Saa minut haisemaan ihan kamalalta. Sen molemin puolin olevat Herbal-deodorantit puolestaan ovat maailman parhaita. Suosikkeja siis:

• Compeedin kantapäävoide* käsivoiteena. Tätä on kehuttu, ja ihan aiheesta! Loistava tuote kuiville käsille!
• Decubalin Lips & Dry Spots -voide* on ihan älyttömän hyvä huulirasvana. Tosi riittoisaa myös, on kestänyt minulla ainakin kolme vuotta. Käytin talvella öisin, esti huuliani kuivamasta ja tipahtamasta pois. Teki niistä myös pehmeät, eikä päivälläkään kiristänyt niin paljon.
• Beautyblenderin nestemäiselle Blender Cleanserille annoin tähden, vaikka olen sittemmin huomannut kiinteän version tehokkaammaksi ja kätevämmäksi. Tämä on silti tosi hyvä!
• Mádaran parempi deodorantti (se HERBAL, ei Bio-Active! :D ) on ollut suosikkini jo vuosia. Ei ole antiperspirantti, ei pidä kainaloita kuivina, mutta hajuttomina hyvin pitkään. Alumiinittomia antiperspiranttejakin kuulemma on jo markkinoilla, saa vinkata jos on joku hyvä tiedossa. 
• Seche Vite -pikakuivattava kynsilakka. Tämäkin vanha ja luotettava suosikki. Huonoina puolina paksuuntuminen ja kutistuminen kynsillä silloin tällöin, mutta muuten ässä. Tälle olisi kai parempia vaihtoehtoja, mutta en ole vielä testaillut.

Palaan loppuvuodesta asiaan seuraavalla tyhjien purkkien koosteella. Samalla saa yhteenvedon myös koko vuoden aikana käytetyistä tuotteista. Ostetuista en ole enää pitänyt kirjaa, mutta tuntuu että olisin ollut maltillisempi kuin aikaisemmin. Koska matkustelu ja kahden kodin pitäminen on vienyt rahaa, olen yrittänyt olla ostelematta turhuuksia ja keskittyä vain ihaniin asioihin. Niistä yksi tulossa seuraavassa postauksessa (joka tulee toivottavasti ulos jo ensi viikolla eikä ensi vuonna). ;)

Oli ilmeisesti jotain kirjoituspatoutumia, kun tämä näin venähti. Mitä sinulle kuuluu?

Osa tuotteista on saatu kokeiltavaksi blogin kautta. Tekstissä mainitut lahjukset olen merkinnyt asteriskeilla (*).

Näytä sarves

Inhoan etanoita. Pieniä, isoja, kuorella tai ilman, kasvimaalla, metsässä, pihalla, sienessä, INHOAN. Siitä huolimatta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen hieronut etanaa naamaani ja pitänyt siitä. Testasin viitisen vuotta sitten Baba de Caracol -etanageeliä ja tykkäsin kovasti. Sittemmin limavoiteet ovat jääneet, kun kasvorasvoja on tullut kokeiltavaksi blogin kautta enkä ole raskinut panostaa hintavampiin purkkeihin.

 

Etanaliman tehokkuus ihon korjaajana kuitenkin kiehtoo edelleen, ja viime kerralla kokemukset olivat vakuuttavia. Päätin siis tarttua ällötystä sarvista toistamiseen, ja tilasin uudet aineet. Mainittakoon, että tein tilauksen viime vuoden heinäkuussa, kun Missha avasi baltialaisen nettikauppansa - blogini on tarkasti ajan hermolla! Oikein mainio nettikauppa muuten, tilailin sieltä kaikenlaista. Näitä tuotteita olen käyttänyt viime kesän jälkeen melkeinpä viikottain, välillä kuuriluontoisemmin, välillä säännöllisesti. Pohja alkaa pikku hiljaa paistaa, mikä innotti rustaamaan näistä muutaman rivin.

 

Misshan Super Aqua Cell Renewal Snail -tuotesarja vaikutti kautta linjan todella kiinnostavalta, mutta ensi alkuun päädyin tilaamaan seerumin ja kosteusvoiteen. Niitä on tarkoitus käyttää yhdessä: ensin kasvoille levitettävä Skin Treatment -seerumi helpottaa Essential Moisturizer -voiteen imeytymistä ja tuo lisäkosteutta. Talviaikaan olen välillä sekoittanut seerumiin myös muutaman tipan jotain kasvoöljyä, ja hyvin on toiminut. Kuitenkin oma ihoni tarvitsee seerumin lisäksi myös tuon voiteen, joka onkin superkosteuttavaa settiä.

Olen näistä molemmista totaalisen äimistynyt, syitä on kolme:

Ensiksi, etanaliman pitoisuus on tuotteissa ihan huikea. Kosteusvoiteen ainesosaluettelossa se on ensimmäisenä, seerumissakin heti toisena veden jälkeen. Misshan sivuilla kerrotaan voiteessa olevan jopa 40 % limaa ja seerumissa 30 %. Houkuttelevan kuuloinen myyntivaltti, ainakin allekirjoittaneen korviin.

Toiseksi, kummassakin pullossa on 130 ml tavaraa.
Tavallisessa kasvovoiteessa on yleensä 30-50 ml.

Kolmanneksi, yksi 130 ml pullo maksaa alle kolme kymppiä. Hämmentävää.

 

Etanalima korjaa ihon vaurioita silmin havaittavalla tehokkuudella. Itselläni nämä ovat auttaneet sekä kuivuuteen että epäpuhtauksiin, tasoittaneet ihon sävyä ja tuoneet heleyttä. Koostumukseltaan juoksevahkossa seerumissa on liman lisäksi myös aimo tujaus hyaluronihappoa, toista suosikkiainettani. Limainen valkoinen voide on geelimäistä ja todella kosteuttavaa. Olen levittänyt sitä varsinkin iltaisin ihan reilun kerroksen ja antanut rauhassa imeytyä ihoon yön aikana.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että näissä on huonojakin puolia. Kaksi. Voide kirvelee silmiä, jos sitä levittää huolimattomasti, ja korkeita lasipulloja voi loppua kohden olla vaikea saada kokonaan tyhjäksi. Jälkimmäisestä minulla ei ole vielä käytännön kokemusta, mutta vaikuttaa siltä, että varsinkin voide on liian tahmaista, jotta viimeiset rippeet tulisivat pumppupullosta ulos suosiolla.

Tuotteiden valmistuksessa ei vahingoiteta etanoita. Ainakaan paljon. Eikä toisaalta haittaisi vaikka vahingoitettaisiinkin.

Kautta likaisten varpaitteni!

*Ällötysvaroitus*

Jalkojen ihon kanssa minulla ei ole koskaan ollut suuria ongelmia. Kuivuutta ja karheutta, juu, mutta ei pahasti kovettumia eikä halkeilua. Minua on silti jo pidemmän aikaa kutkutellut ajatus jaloille tarkoitetuista kuorintasukista, joita olen bongaillut ainakin Minnan, Liisan, Hennan ja Myyn blogeista. Olin ensin ajatellut ostavani itselleni nuo Holika Holikan sukat, joita tytöt olivat kokeilleet, mutta minulle tarjottiinkin blogin kautta testattavaksi Salvequickin vastaavia tossuja. Otin tuotteen mielenkiinnolla vastaan ja aloitin kesäjalat-projektini.

Jotta ennen- ja jälkeen-kuvissa olisi enemmän eroja, päätin ensin olla reilun kuukauden ajan raspaamatta ja rasvaamatta jalkojani. Kuten kuvista näkyy, en saanut tilannetta mitenkään katastrofaaliseksi, mutta kantapään ja päkiän alueella iho oli paksuhkoa, kuivaa ja karheaa. Kuorintasukkien käyttö olisi palkitsevampaa, jos kantapäät olisivat ihan kunnon railoilla, mutta kaltaiselleni kaupunkilaiselle toimistotyöläiselle sellaisen lähtötilanteen tavoittelu olisi ollut turhan aikaa vievää ja sukkahousuja kuluttavaa.

Sukkapakkauksessa on tällaiset töppöset. Muovisten sukkien sisäpinta on kangasta, johon on imeytetty tujua, jalkoja pehmentävää ja kuorivaa geeliä. Sukat leikataan yläreunastaan auki ja sujautetaan jalkoihin. Pakkauksessa on mukana teippiä, jolla sukkien suut saa tiiviimmin kiinni. Päälle kannattaa pukea vielä tavalliset sukat ja villasukatkin, sillä ideana on hautoa ja lillutella jalkoja kuorintasukissa puolitoista tuntia, ja märät varpaat saattavat palella.

Vaikutusajan jälkeen jalat huuhdellaan ja kuivataan, ja jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sukkien geelissä on voimakkasti kuorivia happoja, joiden myötä kuollut ihosolukko kuoriutuu jalkojen pinnalta itsestään muutaman päivän kuluessa. Pakkauksen mukaan ihon kuoriutuminen kestää 10-15 päivää, mutta itselläni kaikki kävi paljon nopeammin.  

Neljäntenä päivänä kuorinnan jälkeen jalkojeni tilanne oli tämä. Varpaiden välin ohut iho oli alkanut hiukan repsottaa jo päivää aikaisemmin, mutta alkoi kunnolla irrota vasta neljännen päivän aikana. Noita riekaleitahan ei tietysti saisi repiä ollenkaan, vaan yritäpä olla repimättä! Isovarpaan ja päkiän kohdalla iho oli muuttunut kiiltäväksi.

Kantapään alueella iho oli myös lähtenyt selkeästi irtoamaan, mutta pinta oli vielä ehjä. Näitä en alkanut sörkkiä ennen aikojaan. Seuraavana päivänä tilanne oli jo toinen, kun olin työpäivän aikana kävellyt poikkeuksellisen paljon. Kotiin tullessa saappaissa tuntui siltä kuin jalassa olisi ollut ohuet, kosteat sukat ikävästi makkaralla.

Ja siltä myös näytti! Alemmasta kuvasta näkee hyvin tuon vaalean ihoalueen, joka on täysin irronnut alustastaan. Kantapäiden iho on rullautunut kokonaan irti - myös isovarpaat ja päkiät ovat hyvällä alulla. En tietenkään malttanut pitää näppejäni erossa noista riekaleista, vaan kuorin jaloistani siivuja kuin appelsiinista. :D Tunne on samanlainen kuin parantuneen ja kuivuneen vesikellorakkulan kanssa, mutta reippaammallakaan repimisellä ihoa ei onneksi saanut vereslihalle.

Tässä kaunis lähikuva kantapäästä. Aivan kuin olisi reikä sukassa.

Onnistuneen siivousurakan jälkeen otin tietysti vielä kuvan saavutuksistani (tulitikkuaski mittakaavan vuoksi). Lähes kaikki jalkojeni iho irtosi viidentenä päivänä kuorintasukkien käytön jälkeen. Muutamia pieniä ihohippusia sain myöhemmin nyppiä jalkapöydän alueelta, mutta siinä kaikki.  

Tässä jalat kuoriutumisen jälkeen. Iho on silkkisen pehmeää, eikä missään vaiheessa sattunut tai tuntunut pahalta. Tai no, kuorintasukat jalassa yhtä varvasta vähän kirveli, kun kynsinauha oli rikki. Sukkia ei saisi käyttää, jos jaloissa on haavoja tai rakkoja, ja tuo varoitus on kyllä annettu ihan syystä. Kannattaa myös huomioida, että ihon kuoriutumisen jälkeen jalat ovat viikon ajan tavallista herkemmät UV-säteilylle. Eli ei sandaaleja jalkaan ihan ensimmäiseksi.

Minä olin vaikuttunut ja ostan näitä varmasti vielä lisää, kun kantapäät alkavat taas liiaksi karhentua. Ovatko kuorintasukat jo sinulle tuttu juttu?

Holy hand grenade

Nyt alkuvuodesta olen ollut ihan koukussa hedelmiin. Erityisesti ananakseen ja granaattiomenaan, joita olen välillä ahminut kilokaupalla. Hyvä sinänsä, kun yleensä syön talvisin paljon vähemmän kasviksia ja hedelmiä kuin valoisaan vuodenaikaan. Etenkin granaattiomenassa on antioksidantteja pienen kylän tarpeisiin, ja punaisia siemeniä on hauska raksutella hampaissa. Olen alla olevien valokuvien ottamisen jälkeen myös oppinut kuorimaan hedelmän oikeaoppisesti, yhtään roiskimatta (katso vaikkapa tämä havainnoillistava video). Jokunen päivä sitten ravitsin itseäni granaattiomenalla myös ulkoisesti, kun löysin laatikosta BB-voidetilauksen kylkiäisenä saamani jännän naamion.

Korealaisen Etude Housen I Need You -sarjan Pomegranate Mask on aasialaisittain tyypillisesti yksittäispakattu, helppokäyttöinen kangasnaamio. Pakkauksen ulkoasua on hiukan päivitetty viime vuoden aikana, joten aivan samannäköistä lienee turha etsiskellä. Googlettaessani päädyin ihmettelemään naamioiden uudistunutta valikoimaa, ja saatoin jo ehkä saada niistä pienen pienen pakkomielteen. Kahdessakymmenessä vaihtoehdossa on mistä valita, eikä hintakaaan ole päätähuimaava. Pakkauksessa on kankainen naamio ja 20 millilitraa nestettä. Kaikkea on mahdoton saada imeytettyä yhteen kangaslipareeseen, mutta käytin yli jääneen nesteen kasvoveden tapaan parin seuraavan päivän aikana.

Miedon ja raikkaan tuoksuista naamiota pidetään kasvoilla viitisentoista minuuttia tai niin kauan, että kaikki neste on imeytynyt ihoon. Vaikka omat kasvoni ovat talvisin todella kuivat, kangasnaamiossa oli hoitonestettä niin paljon, ettei ihoni millään saanut imaistua kaikkea. Käytön jälkeen kasvot tuntuivat virkistyneiltä ja iho oli ravitun ja kimmoisan oloinen. Todella miellyttävä tunne, varsinkin kun normipäivinä naamani tuntuu miltei hilseilevän irti.

Sarjamurhaajamaskin hoitonesteessä on myös silikoneja, mutta sen kolme ensimmäistä ainesosaa ovat vesi, glyseriini ja granaattiomenauute. Johtuneeko mielikuvista, mutta minulla on aina ollut kova luotto aasialaiseen, nimenomaan korealaiseen kosmetiikkaan. Vaativa asiakaskunta ja valtava kosmetiikkateollisuus saavat firmat todella panostamaan sekä tuotteisiin että markkinointiin, ja sen huomaa. Olen myös huomattavan helppo narautettava, jos kyseessä on sarja toimivia ja söpösti pakattuja tuotteita. Sisäinen hamsterini haluaa heti kerätä kaikki. :)

Oletko kokeillut Etude Housen (tai jonkun muun merkin) kangasnaamioita? Mitä tykkäsit? Itseäni kiinnostaisi haalia koko sarja testata I Need You -sarjan naamioista vielä ainakin hyaluronihappo-, sirtuuna-, etana- ja royal jelly -versiot.

Edit 22.2.2015: Koska tuo hetken mielijohteesta valittu otsikko on todella kaukaa haettu, ihan pöhkö, outo ja kenties kryptinenkin, niin tässä vielä yksi linkki: Holy Hand Grenade.

Vuoden 2014 parhaat

Näitä vuoden parhaat -koosteita on ollut tosi kiva lueskella. Ajattelin itsekin ensimmäistä kertaa koota vastaavan, koska iso osa viime vuoden lemppareista on jäänyt esittelemättä blogissa. En tehnyt mitään sellaista listaa, josta olisi pitänyt valita yksi tuote kuhunkin kategoriaan, vaan kokosin tähän kaikki ne purkit ja putelit, joita olen käyttänyt kaikkein mieluiten juuri vuonna 2014. Esimerkiksi suihku- ja vartalotuotteita tässä postauksessa ei ole yhtään, koska yritin vain käyttää entisiä pois enkä suuremmin ihastunut mihinkään jännään. Suurin osa alla listatuista on uusia tuttavuuksia vuoden varrelta, mutta mukana taitaa olla jokunen vanhempikin, jotka vain olen viime aikoina havainnut erityisen hyviksi.

Alkuun pieni kasa tuoksuja. Diorin Escale à Parati oli pitkäaikaisen haaveiluni kohde, jonka yllättäen bongasin Stockmannin kesäalesta puoleen hintaan. Minun oli tarkoitus säästää rahaa ulkomaanmatkaa varten, mutta pakkohan tuo oli hankkia. Kirjoitin tuoksusta enemmän kesäisten hajuvesisuosikkien yhteenvedossa. 

Lushin Snow Fairyn ostin kevättalvella Kissikseltä, joka oli ehtinyt hamstrata näitä useamman, kun alkuvuodesta ilmestyivät. En itse ollut julkaisuhetkellä tarpeeksi nopea, ja tuoksun puuttuminen jäi kaivelemaan. Joulun ajan kausituotteista tuttu Snow Fairy on karkkinen, kirpeänmakea herkku, joka hajuvetenä tuntuu todella riittoisalta. Yksi suihkaus riittää hyvin koko päiväksi. 

Hermèsin Un Jardin en Méditerranée on hiihtolomatuliaisia Itävallasta, niin ikään kauan kaivattu lisä tuoksuhyllyyn. Assosioituu jo nyt mielessäni tuohon maaliskuiseen reissuun, mikä ei kyllä ollenkaan haittaa, kun mukavaa kerran oli. Luonteeltaan se on kuitenkin enemmän kesäinen, ja pääsi mukaan samaan postaukseen ensiksi mainitun kanssa.

L'Oréalin puhdistusöljy taisi olla toissavuotisia lanseerauksia, itse ostin sitä ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten. Olen käyttänyt meikin puhdistamiseen öljyä jo iät ajat, mutta tätä ennen yleensä vain oliiviöljyä tai kookosöljyä. Hyviä nekin, mutta eivät huuhtoudu pois samalla tavalla kuin nämä varta vasten puhdistusta varten kehitetyt. Jokunen vuosi sitten ihastuin Sensain puhdistusöljyyn, mutta en ole millään raaskinut hankkia niin kallista ainetta viemäriin huuhdeltavaksi. Kiva siis, että L'Oréal heitti kehiin edullisemman vaihtoehdon. On jäänyt vakkariksi peilikaappiin.

SexyHairilta saamastani Frenzy-vahasta kirjoitin kuin ohimennen alkutalvesta. Tuote on ihan kiistatta parhaita viime vuonna löytämiäni, enkä olisi koskaan ajatellut sanovani näin hiusvahasta. Kuivakka koostumus ja superhyvä pito, ihan huippupurkki!

Ihonhoidossa olen enimmäkseen pysytellyt hyväksi havaituissa seerumeissa ja öljyissä (Now Foodsin hyaluronihapposeerumi ja arganöljy, Iherbista), mutta nämä kaksi tulivat vähän puun takaa. Pressitilaisuudesta saamalleni Philosophyn Hope in a Jar Nightille annoin pari kuukautta sitten varovaisen mahdollisuuden, koska ainesosat eivät vaikuttaneet pelottavilta. Hygieniasyistä en yleensä pidä purkkeihin pakatuista voiteista, mutta olen yrittänyt kaapia tätä varovasti spaattelilla. Ja on muuten erinomainen voide. Nannaa talvi-iholle, kosteuttaa ja hoitaa ihan mahdottoman hyvin. Herneen kokoinen nokare riittää kasvoille ja kaulalle.

Pain ruusunmarjaöljy menee samaan kategoriaan. Kuivan ja väsyneen ihon pelastaja, mutta tästä monet ovat jo vauhkonneet enkä siksi oikein enää jaksanut nostaa meteliä. Huomaan kuitenkin kaipaavani tätä jatkuvasti, kun olen suurimman osan vuodesta käyttänyt kaikkea muuta mitä kaapista löytyy. Seuraavan kerran, kun kasvoöljypullot tyhjenevät, ostan varmasti lisää.

Meikkipohjatuotteista mukaan pääsi tällainen kolmikko. Tuosta Misshan pohjustajasta kerroinkin tätä edeltävässä postauksessa viime keskiviikkona - kuvista on hyvä vertailla, kuinka paljon tuotetta on kolmessa päivässä käytetty. :D Ei vaineskaan, ne aikaisemmat kuvat oli otettu jo vuosi sitten! Puteli olisi varmasti jo kulunut loppuun, ellei minulla olisi yhtäaikaisesti ollut käytössä kuutta muuta miltei samanlaista. :)

Meinasin kirjoittaa, että Rimmelin Lasting Finish Nude oli loppuvuoden yllättäjä, mutta ei kai tämä nyt oikeasti yllätä ketään? Taitaa olla Vuoden Meikkivoide, sen verran monta ylistävää blogipostausta olen tästä lukenut. Eivätkä ole siskot puhuneet puuta heinää, tämä on ihan ässä! Sain oman pulloni vaihtarina marraskuussa, eli olen testaillut tuotetta vasta vähän aikaa. Saattaapi silti olla uusi suosikki, vaikka olen kolmisen vuotta uskollisesti pitäytynyt rakkaassa Dr. Jartissa. Näyttää iholla uskomattoman hyvältä ja kestää paikoillaan paremmin kuin mikään aiemmin kokeilemani. Ja on pigmenttistä ja riittoisaa ja kivan tuntuista ja ja ja...

Lumenen Skin Tone Perfectoria eli kotoisammin ihon sävyn heleyttäjää käytin kesällä tosi paljon. Tämä on se tummempi mattaruskea versio, ei se hohtava vaaleanruskea. Sekoitin juuri tuohon mainittuun Dr. Jartin BB-voiteeseen, joka on vaaleaa ja hyvin pigmenttistä. Sain samalla kertaa syvemmän sävyn ja hiukan keveämmän meikkipohjan kesäpäiville. Jos en väärin muista, niin tämänkin pakkaus on tätä nykyä jo uudistunut.

Aurinkopuuterilemppareita on kaksi, jotka molemmat nappasin Barcelonasta heinäkuussa. Vasemmanpuoleinen on sävyltään tummanruskea, puuterimainen meikkipohja (8hr Mattifying Compact Foundation, sävy 59) Sephoran omasta tuotesarjasta. Olen siis käyttänyt sitä aurinkopuuterin tapaan ja rakastanut kovasti, kuten puolen vuoden käytön jälkeen paistavasta pohjasta huomaa. Luonnollisen ruskea sävy ja levittyy todella tasaisesti, aivan ihana.

Siinä missä Sephoran arskapuuteria on käytetty lähes päivittäin, Chanelin voidemainen kulttituote (Mikä se on? Ei voi sanoa "voidemainen aurinkopuuteri", vai voiko?) oli ennen kaikkea kesäsuosikki. Lämpimämpi, vähän oranssihtava sävy, mutta kuitenkin tarpeeksi vaalea. Sivusin purnukkaa hiukan tässä postauksessa.

Poskipunista nousi niin ikään esiin kaksi suosikkia, voidemaisia nekin. Mitä kummaa! Ennen viime vuotta en oikeasti osannut käyttää voidemaisia poskipunia, en yhtään. Keväällä viimein tajusin, että niitäkin voi levittää siveltimellä and my life has never been the same. Narsin Cactus Flower on täydellinen kesäkoralli (postaus täällä) ja IsaDoran syyskokoelmasta poimittu N. Y. Coffee Shop ihan loistava neutraali sävy. Jälkimmäinen sopii oikeasti ihan minkä tahansa meikin kanssa. Ja näyttää hyvältä!

Luomivärilemppareita oli ainakin kymmenen - kaikki samassa paletissa! Urban Decayn Naked 3 odottaa edelleen omaa postaustaan, mutta on joka tapauksessa hurmaava. Tässä on niin kauniita vaaleanpunaiseen taittavia taupen sävyjä, ettei hommassa oikeasti ole mitään järkeä! Uuh ja aah. Yksi nappi on kyllä ihan susi, ja yksi vaatii kimalteisuudessaan alle jotain tahmeaa pohjustajaa, mutta on silti kovasti kaunis. Luulen sitä paitsi, että se yksi huonokaan ei ole oikeasti huono, vaan en vain osaa käyttää sitä oikein. :D

Kicksiltä saamani Anastasian DipBrow Pomadet saivat jo hehkutusta kerrakseen täällä näin. Mitä mainiointa tavaraa, jolla saa sekä luonnollista että skarppia jälkeä. En ole itse enää osannut käyttää muunlaisia tuotteita kulmien meikkaamiseen. Suosittelen!

Arvaa, mikä minua näissä huulimeikkisuosikeissa naurattaa? Joo, arvasit oikein. Olen täysin onnellisena ostanut Maybellinelta kaksi miltei identtisen sävyistä nudehuulipunaa. Vain vaivoin voi erottaa, että toinen on hiuksenhienosti punaisempi. Vai onko sittenkään? Toinen on 725 Tantalizing Taupe keväällä lanseeratusta Stripped Nudes -kokoelmasta ja toinen on ColorSensational-punien vakiovalikoimasta, nimeltään 715 Choco Cream. Ei saa kysyä kumpi on kumpi, nuo hylsytkään tuolla takana eivät välttämättä ole oikein päin. :'D Joka tapauksessa, ehkäpä parhaita omistamiani nudepunia. Kauniin sävyisiä, kosteuttavia, levittyvät hyvin, sopivasti pigmenttiä ja tuntuvat hyviltä.

Värillisissä vaihtoehdoissa mennään astetta kreisimpään suuntaan. MACin Flat Out Fabulous -mattapuna on ollut yllättävän helppokäyttöinen. Se tuntuu huulilla tosi kevyeltä ja sen kanssa saa olla koko päivän melko huoletta. Väri on voimakas ja huomiotaherättävä, mutta jostain syystä en ole tämän kanssa tuntenut oloani yhtään niin huutomerkiksi kuin peruspunahuulissa.

Make Up Storen hulluista hulluin huulikiilto violetinturkoosissa sävyssä Atomic ei sen sijaan ole muita välimerkkejä nähnytkään. Olen uskaltanut sen kanssa ulos vain kerran (kuvia meikistä täällä), mutta voi kuinka olen sitä ihastellut. M-A-H-T-A-V-A. 

Lopuksi vielä kynsilakat. Tilastoistahan jo huomasimme, että näihin hurahdin taas kerran (jos toisenkin). Ehdottomasti paras löytö oli IsaDoran Belle Beige tuossa keskellä, hän on kauneimman sävyinen nudelakka omilla kynsilläni. Taittaa kivasti lilaan, olisiko tämä nyt sitten sitä malvan sävyä? Olen huomannut viileiden lakkasävyjen muutenkin näyttävän lämpimiä paremmilta keltapohjaista ihoani vasten.

Takarivissä vasemmalla kesän kirkkaanväriset suosikit, China Glazen Turned-Up Turquoise ja Sun Worshiper, oikealla syksyn kauneusmessuilta napatut helmet, Delush Polishin Born in Blood sekä OPIn Comet in the Sky. Eturivissä IsaDoralle seuraa pitää Misslynin säkenöivän upea Oriental Emerald, jonka hienous näkyy paremmin esimerkiksi tässä instagram-otoksessa.

Huh, siinäpä niitä oli! Tykkäsimmekö samoista jutuista? Mikä oli suosikkituotteesi vuodelta 2014?

P.S. Pahoitteluni rakeisista kuvista. Pokkari, tammikuu ja silleen...

Mies testaa: "Ruohosta pitäville"

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa miehen puheenvuoro ja klassinen "mies testaa". En siis jorise itse enempää, vaan heitän pallon aviomiehelleni.

"Nekku on kantanut kotiin jos minkälaista purnukkaa siinä määrin, että suurten lukujen lain mukaan jonkin niistä täytyy väkisinkin olla miehille tarkoitettu. Pääsin testihommiin. 

Lavera on saksalainen luonnonkosmetiikkasarja jota löytää Suomesta. Miehille tarkoitetun sarjan tuotteissa on "kasviaineksia Laveran omasta bio-orgaanisesta tuotannosta", ja sen yleisnimi on "men sensitiv". Tuotteesta löytyy vegaanimerkki ja natrue.org-sertifikaatti. 

Sarja ei ole mitenkään tyypillisen maskuliininen luonteeltaan tai edes sellainen mitä miehille yleensä myydään. Myös pakkaus henkii enemmän luontaislääkintää kuin mitään totuttua miehistä stereotyypiaa. Näitä voisi kuvitella löytävänsä luonnontuotekaupan hyllyltä - ihan siitä ihmeyrtin vierestä. Plussaa pakkauksessa on sen pyrkimys selkeyteen ja asiapitoisuuteen. Kokeiltavaksi päätyi sarja, jossa oli deodorantti, suihkugeeli, after shave -voide ja kosteuttava kasvo(?)voide. Toim. huom.: Kuvaushetkellä suihkugeeli oli jo käytetty loppuun ja pakkaus heitetty roskiin.

Deodorantista tuli mieleen ruohokentän aromi. Tuoksu on sinänsä raikas, joskin melko epätyypillinen miesten dödöksi. Vaikka pakkaus lupaa "24h", jäi mieleen pieni epäilys, että onkohan ihan näin. Minua on peloteltu tavallisten deodoranttien lisäaineilla, joten siinä mielessä tämän kuitenkin luulisi olevan parempi kuin alumiiniset kilpailijansa. Terästä en tämän silti usko olevan. 

After shaven ensimmäisenä huomattava ominaisuus oli ettei se kirvele. Ajan partani vaahdolla ja höylällä, joten pientä haavaa syntyy naamaan koko ajan. Siinä suhteessa hyvä AS onkin iso apu. Toinen vaikutelma tuotteesta on se sama ruohokenttä, johon tällä kertaa kaadutaan naama edellä. Heti käytön jälkeen kasvoista tuntuu tulevan vähän limaiset, varsinkin jos sattuu olemaan hiki. Kosteuttaisiko tämä sitten enemmän kuin muut - kukapa tietää? 

Kosteuttava voide unohtui aluksi peilikaapin syövereihin, mutta pääsi testiin sekin löydyttyään. Vaikuttavina aineina tuote ilmoittaa ginkgon ja biobambun. Voide oli melko paksua. Ruohoinen alkutujaus säilyi jonkin aikaa. 

Suihkugeeli oli raikkaampi ja kirpsakampi kuin muut kokeilemani sarjan tuotteet. Ruohokenttä oli jäänyt vähemmälle ja koko sarjasta tämä oli eniten suosikkini. Pidin paljon. 

Koska kyseessä oli orgaanisuudellaan erottumaan pyrkivä tuote, luin tuoteselosteet läpi niiltä osin kun niitä purkeissa oli ja mitä niistä ymmärsin. Laveran tuotteissa on paljon kasviöljyjä, mutta deodorantista bongasin myös sinkkioksidia, glyseryyli kaprylaattia, hydrogenoitua lesitiiniä, joilla näyttäisi olevan tutkittuja terveysvaikutuksia. Mutta onhan vesikin liikaa nautittuna vaarallista. 

Suosittelen Laveraa ruohosta pitäville." 

* * *

Oletteko tutustuneet Laveran miesten tuotteisiin?

Oh, Joy!

Viimen syksyn kauneusmessuilla palloillessani törmäsin juuri lanseerattuun, todella sympaattisen oloiseen suomalaiseen hyvinvointiputiikkiin, joka heti ensi tuntumalta vaikutti tutustumisen arvoiselta. Naiset konseptin takana näyttivät oikein kihisevän innostuksesta myyntitiskinsä ääressä, ja täpinä tarttui väistämättä myös meihin sivusta seuranneisiin.

Joy Natural on sittemmin pystyttänyt kivijalkakauppansa Mannerheimintielle Helsingin Töölöön, ja tuotteita saa tilattua nettisivujenkin kautta. Valikoimissa on myös muutamia muita merkkejä, mutta kaikkein kiinnostavin on Joyn oma, Suomessa suunniteltu tuotesarja. Käsintehdyistä tuotteista on pyritty karsimaan pois kaikki ylimääräinen ja keskittymään olennaiseen. Raaka-aineet tulevat luonnosta, eikä tuotteissa yleensä ole lisättyjä värejä, tuoksuja tai lisäaineita. Olin oikeasti ilahtunut siitä, kuinka onnistuneesti nämä tavoitteet näyttivät toteutuneen käytännössä, ja ostin suit sait itselleni vartalovoin, mustasaippuan ja pussillisen valkoista savea. Palasaippuan ja kauniin pyyhkeen sain bloggaajabonuksena kaupan päälle.

Pääasiassa kasvo- ja hiusnaamioihin tarkoitettu valkoinen savi oli näistä ostoksista ehkä sattumanvaraisin, sillä en suhteellisen normaali-ihoisena ole käyttänyt savinaamioita kovinkaan monta kertaa. Tämän kuitenkin vakuuteltiiin puhdistavuudestaan huolimatta olevan myös kuivan ja herkän ihon kaveri, joten uskaltauduin kokeilemaan. Kotitekoiseen kasvonaamioon käytetään ohjeen mukaan kolme osaa savea ja yksi osa vettä, mutta itse olen lisännyt vettä enemmän. Olen laittanut mukaan myös hiukan hunajaa - kuivempana päivänä voisi kokeilla jotain öljyäkin. Naamion koostumus on silkkisen pehmeä, ja se levittyy kasvoille helposti.

Pussista riittää naamioita hamaan tulevaisuuteen, koska savea tarvitsee kerralla vain ihan pikkuisen. Olin vakuutteluista huolimatta odottanut puhdistavan naamion jättävän iholleni edes pienesti kiristävän tunteen, joten olin ensimmäisen käyttökerran jälkeen ihan hämmästynyt siitä, kuinka pehmeä ihostani tuli. Pehmeä, ja aivan kuin olisi ollut jotenkin kirkkaampi tai kuulaampi vielä. Nappiostos siis, pitäisi vain muistaa käyttää tätä... (Ja kun joku kuitenkin miettii, niin toki tällaista varmasti saisi rumempaan pussiin pakattuna edullisemmin netistä. Oma savipussini maksoi vajaan kympin, ja paikallista toimijaa tukiessani sain kauniin pakkauksen lisäksi myös paljon hyvää mieltä. :) )

Body Melt -vartalovoin kanssa olin alkuun vähän huuli pyöreänä. Voide sisältää ainoastaan kaakaovoita, karitevoita, mehiläisvahaa ja manteliöljyä, ja on kylmemmällä säällä melko kovaa ja vahamaista. Testasin tuotetta ensimmäistä kertaa tietysti talvella, ja yritin aluksi käyttää sitä normaalin vartalovoiteen tapaan niin, että lämmitin voidetta ensin hiukan käsieni välissä. Ei onnistunut. Syystä tai toisesta minun oli vaikea saada öljymäistä tuotetta levittymään iholle, ja imeytymisessä tuntui kestävän ikuisuuksia.

Kesällä vastaavia hankaluuksia ei ole ollut, ja imeytymisongelma johtui todennäköisesti siitä, että käytin vartalovoita aluksi aivan liian paljon kerrallaan. Löysin viileillekin ilmoille nimittäin ratkaisun, kun mietin loppukeväästä apukeinoa kuiville kantapäilleni. Keksin levittää iholle ensin ohutta, emulsiomaisempaa vartalovoidetta, jonka päältä voitelin Body Meltillä. Toisen voiteen päälle kerrostettuna tuote levittyi täydellisen helposti, ja pehmitti jalkani nopeasti kesävalmiuteen. Rasvaisuutensa ja ravitsevuutensa puolesta tämä onkin parasta nimenomaan täsmähoidoksi ihon kuivimpiin kohtiin. Lisäksi ajattelin jatkossa käyttää voidetta tuomassa lisäpotkua jonkun toisen, kevyemmän voiteen rinnalla.

Tästä kylkiäisestä olen kiitollinen, sillä olisi varmasti osannut valita sitä itse. Manteli-kaura -palasaippua arvelutti ensin kovastikin - se on tehty pelkästään öljyistä ja kaurahiutaleista. En millään jaksanut uskoa, että saippua vaahtoaisi tai pesisi kunnolla, mutta noinpa vain taas pääsin yllättymään. Voin käsi sydämellä kertoa, että tämä on varmasti paras palasaippua, jota olen koskaan kokeillut. Noista kaurahitusista en suuremmin välitä, mutta muuten saippua on ihana. Vaahtoaa pehmeästi ja pesee hyvin, mutta todella hellävaraisesti. Tuoksu on mieto ja lempeä, eikä ihoa kiristä pesun jälkeen ollenkaan. Saippua sisältää kauran lisäksi oliiviöljyä, kookosöljyä, manteliöljyä ja karitevoita, jotka kaikki ovat luomutuotettuja.

Mustasaippuan kanssa en ole vielä päässyt sinuiksi. Olen kokeillut sitä pariin otteeseen suihkussa, ja suurimmaksi hankaluudeksi on osoittautunut tuo kierrekantinen peltipurkki. Saippuaisin käsin sen kanssa touhuaminen on välillä ollut aika kiukuttavaa.

Kuulemma marokkolaisen perinteen mukaisesti valmistettu, koostumukseltaan tahmean hunajamainen saippua on tehty vedestä, oliiviöljystä, kaliumhydroksidista, mehiläisvahasta ja eukalyptusöljystä. Tähän on lisätty myös hajustetta (limoneeni), liekö sitten tuoksunut alun perin niin kamalalle, että on ollut pakko? :D Valmiin tuotteen tuoksusta pidän kovastikin, eukalyptus tuo mieleen höyrysaunat ja kylpylät, ja kummallisesti sekä rentouttaa että virkistää yhtä aikaa. Oikeasti tuote on tarkoitettu käytettäväksi saunassa tai kylvyssä, ja sen tulisi antaa vaikuttaa iholla viitisen minuuttia ennen pois huuhtelemista. Näin mustasaippuan kuorivista ja syväpuhdistavista ominaisuuksista saa kaiken irti.

Joy Naturalin tuotevalikoima on vielä toistaiseksi melko suppea, mutta tässä tapauksessa laatu näyttää korvaavan määrän. Ainakin palasaippuaa ostan itse vielä varmasti lisää - muut tuotteet vaikuttavat niin riittoisilta, ettei niitä tarvitse ihan heti olla hankkimassa varastoon.

Onko Joy ehtinyt jo tulla tutuksi? Jos kiinnostuit, kannattaa tsekata myös nettikaupan lahjapakkaukset, niitä on monia, toineen toistaan kivempia.

Auringon alle

Olen lähdössä tänään Barcelonaan. Aloin kevään mittaan haaveilla pakomatkasta johonkin itselleni tuntemattomaan kaupunkiin, jossa saisin haahuilla päämäärättä ja olla rauhassa omine ajatuksineni. Katalonian pääkaupunki vaikutti tähän tarkoitukseen kaikin puolin sopivalta, joten painelen sinne. Mies lennähtää samaan aikaan työmatkalle eri puolelle Eurooppaa, niin ajoituskin on aivan oivallinen.

Tuossa pakkaillessani bongasin pari aurinkosuojatuotetta, joita olen käyttänyt jo pitkästi toista kesää, mutta niitä ei ole vielä näkynyt täällä blogin puolella. Olen vähän jahkaillut näistä kirjoittamisen kanssa, sillä tuotteita saa pääasiassa vain kauneushoitoloista, jolloin ne vaikeahkon saatavuutensa lisäksi ovat todennäköisesti melko hintavia. Hyviä aurinkosuojia kun saa marketeistakin. 

Sain Mary Cohrilta kasvoille tarkoitetun aurinkovoiteen sekä suojasuihkeen vartalolle. Molemmissa on suojakerroin 30, ja suoja sekä UVA- että UVB-säteitä vastaan. Totta puhuen, en ymmärrä näistä suojakerroinasioista kovin paljoa, koska en yleensä juuri hengaile auringossa. Sen tiedän, että suoja-aineita on kahdenlaista tyyppiä (kemiallisia ja niitä valoa heijastavia) ja mitä korkeampi suojakerroin sen parempi. Noin karkeasti yleistäen. Näistä tuotteista molemmat ovat estäneet ihoani palamasta, eli toimivat tarkoituksessaan hyvin.

Kasvovoiteen suhteen odotukseni olivat korkealla, sillä olin kaivannut kesäksi hyvää kasvovoidetta korkealla suojakertoimella. Tuubi on lopulta jäänyt melko vähälle käytölle, koska käytän kesälläkin useimmiten suojakertoimellista meikkivoidetta, enkä ole kokenut tarvitsevani kasvoille enää erillistä suojaa. Tämä siis Suomen kesässä ilman auringonpalvontaa, rantalomalla tilanne olisi varmasti toinen. Tuotteen tuoksu on erittäin miellyttävä, sellainen makea ja aurinkovoidemainen, joka saa heti biitsitunnelmiin. Valitettavasti se vain on kasvoille jätettävään voiteeseen vähän liian voimakas. Ottaisin tuotteen mieluummin hajusteettomana, jotta sen parfyymeja ei tarvisisi nuuhkia koko päivää.

Voide levittyy liukkaasti, imeytyy nopeasti, eikä kasaannu iholle valkoisiksi laikuiksi. Hiukan tahmaisen pinnan tämä jättää, mutta toimii kuitenkin ihan hyvin meikin alla, ellei iho ole kovasti rasvoittuva. Kolmenkymmenen millilitran tuubin saa ahkerammalla rasvaamisella varmasti käytettyä yhden kesän aikana, mutta minulla tämä on ollut käytössä toissakeväästä asti. Luotan kuitenkin siihen, ettei mekaaninen (valoa heijastava) aurinkosuoja menetä tehoaan aivan heti, ja aion käyttää tuotteen surutta loppuun. Ainesosaluettelon (löytyy täältä) perusteella en osaa sanoa, mitä kemiallisia suoja-aineita tässä on, mutta valoaheijastavuus ainakin on silmin nähtävissä. 

Vartalosuihke on ollut ahkerammassa käytössä, laitan sitä joka kerta kun menen ulos aurinkoon. Tuoksu on sama kun kasvovoiteessa, mutta vartalolla paljon mukavampi haisteltava. Spray on hienojakoista ja tuntuu kuivalta, mutta jos tuotetta suihkuttaa paljon yhteen kohtaan, tuntu on öljyinen. Suihkutusmekanismi on tosi toimiva: sormella ei tarvitse painaa erityisen voimakkaasti, ja suihku on tasainen, vaikka pulloa pitelisi ylösalaisin. Omalla kohdallani ainoa miinus tulee tuotteen silikonisuudesta, ja sekin vain siksi, että lattiat tulevat liukkaiksi, jos tätä suihkuttaa muualla kuin kylpyhuoneessa. :)

Matkustaminen oli oikeasti vain aasinsilta näistä tuotteista kirjoittamiseen, sillä matkustan pelkillä käsimatkatavaroilla, enkä voi ottaa tuota spray-pulloa mukaani. Pakkasin pienempään puteliin uutta aurinkosuojaa, jota en ole vielä aikaisemmin kokeillut. Ihanan tuoksuista sekin, raportoin käyttökokemuksista ehkä myöhemmin.

Onko sinulla luottotuotetta aurinkoon? Millä suojakertoimella?

Ja hei, Barcelona-vinkkejä saa jakaa myös!

BHA - Nyt myös heikkohermoisille

Myönteisistä kokemuksistani innostuneena kirjoitin runsas kolme vuotta sitten aspiriinin ulkoisesta käytöstä ihonhoidossa. Sittemmin aiheesta on keskusteltu uteliaaseen, kummaksuvaan ja myös jyrkän tuomitsevaan sävyyn blogeissa, foorumeilla ja iltapäivälehdessäkin. Suurimpana huolenaiheena on ymmärrettävästi ollut lääkevalmisteen ohjeenvastainen käyttö, minkä suhteen on aivan oikeutettua olla varuillaan. Sen sijaan en ole aivan ymmärtänyt kommentteja, joissa aspiriinista kirjoittaneita kauneusbloggaajia on soimattu siitä, kuinka he lietsovat lukijoitaan arvaamattomiin ja vaarallisiin kokeiluihin. 

Olen toki samaa mieltä siinä, että lääkkeet ovat syystäkin lääkkeitä ja niille on oma, määrätty käyttötarkoituksensa. Olen myös sitä mieltä, että jos päätän esimerkiksi vaikkapa kaataa suolahappoa silmämunaani, ottaa sarjan valokuvia vammojeni eri vaiheista ja julkaista ne blogissani, aiheutan haittaa vain itselleni. Blogin lukijoiden arvostelukyky ei ole kirjoittajan käsissä.

Tällä alustuksella kirjoitan tänään miedommasta salisyylihappoliuoksesta, joka on ihan oikeasti tarkoitettu ihonhoitoon. Paula's Choicelta saamani Skin Perfecting 2 % BHA Liquid on päivittäiseen käyttöön suunniteltu hoitoneste, joka vähentää ihon epäpuhtauksia, heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä. Yhdessä aspiriinitabletissa asetyloidun salisyylihapon pitoisuus on verrattain suuri (mukana on lisäksi vain selluloosajauhetta ja maissitärkkelystä), tässä Paula's Choicelta saamassani hoitonesteessä kaksi prosenttia. Ainakin Amerikoissa se on suurin sallittu salisyylihapon pitoisuus kotikäyttön tarkoitetuissa tuotteissa, joita ei huuhdella pois iholta. Sampoossa ja sen sellaisessa happoa saa olla 3 %.

Käyttöohjeessa neuvotaan levittämään nestettä puhdistetulle iholle joko kerran tai kahdesti päivässä. En halunnut turhaan imeyttää tuotetta vanulappuihin, joten levitin sen kasvoilleni käsin. Parin päivän jälkeen huomasin, että kädet kannattaa muistaa huuhdella huolellisesti, sillä sormien välistä iho oli lähtenyt kuoriutumaan riekaleina. Kuoriutuminen ei tosin ollut kivuliasta, sillä pois lähtenyt iho oli jo valmiiksi kuivaa ja kuollutta solukkoa.

Kasvoilla vaikutus ei ollut yhtä dramaattinen, mutta huomattava joka tapauksessa. Sen lisäksi, että salisyylihappo hajottaa kuolleita soluja ihon pinnalta, se liuottaa talia ja epäpuhtauksia ihohuokosista. Ihoni oli jo lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, mutta havaitsin kyllä selkeää kirkastumista ihon sävyssä ja pienten tukkeumien kaikkoamista. Plussaa tuote saa myös miedosta tuoksusta ja yleisestä käyttömukavuudesta - valmis liuos kun on kuitenkin käytössä huomattavasti kätevämpää kuin kotikemistin pillereistä murskatut sekoitukset.

Epäpuhtauksista kärsivälle iholle voin kolmen vuoden kokemuksella suositella salisyylihappoa todella, todella lämpimästi. Herkkäihoisia ja allergisia kehoitan varovaisuuteen, mutta itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia. Paula's Choicen hoitonestettä en ole kokeillut kuin tämän yhden pullollisen, mutta kokemus on ollut ehdottoman positiivinen. Aspiriinin kuuriluontoisella käytöllä pääsin aikoinaan eroon pitkään vaivanneista iho-ongelmista ja olen sen jälkeen käyttänyt sitä säännöllisesti noin kerran, kaksi kuukaudessa. Paula's Choicen liuos on hyvä, lempeämpi vaihtoehto viikoittaiseen käyttöön, mutta käyn edelleen silloin tällöin myös pilleripurkilla.

Onko sinulla kokemuksia AHA- tai BHA-hapoista ihonhoidossa? Mitä tuotteita suosittelisit?