Kautta likaisten varpaitteni!

*Ällötysvaroitus*

Jalkojen ihon kanssa minulla ei ole koskaan ollut suuria ongelmia. Kuivuutta ja karheutta, juu, mutta ei pahasti kovettumia eikä halkeilua. Minua on silti jo pidemmän aikaa kutkutellut ajatus jaloille tarkoitetuista kuorintasukista, joita olen bongaillut ainakin Minnan, Liisan, Hennan ja Myyn blogeista. Olin ensin ajatellut ostavani itselleni nuo Holika Holikan sukat, joita tytöt olivat kokeilleet, mutta minulle tarjottiinkin blogin kautta testattavaksi Salvequickin vastaavia tossuja. Otin tuotteen mielenkiinnolla vastaan ja aloitin kesäjalat-projektini.

Jotta ennen- ja jälkeen-kuvissa olisi enemmän eroja, päätin ensin olla reilun kuukauden ajan raspaamatta ja rasvaamatta jalkojani. Kuten kuvista näkyy, en saanut tilannetta mitenkään katastrofaaliseksi, mutta kantapään ja päkiän alueella iho oli paksuhkoa, kuivaa ja karheaa. Kuorintasukkien käyttö olisi palkitsevampaa, jos kantapäät olisivat ihan kunnon railoilla, mutta kaltaiselleni kaupunkilaiselle toimistotyöläiselle sellaisen lähtötilanteen tavoittelu olisi ollut turhan aikaa vievää ja sukkahousuja kuluttavaa.

Sukkapakkauksessa on tällaiset töppöset. Muovisten sukkien sisäpinta on kangasta, johon on imeytetty tujua, jalkoja pehmentävää ja kuorivaa geeliä. Sukat leikataan yläreunastaan auki ja sujautetaan jalkoihin. Pakkauksessa on mukana teippiä, jolla sukkien suut saa tiiviimmin kiinni. Päälle kannattaa pukea vielä tavalliset sukat ja villasukatkin, sillä ideana on hautoa ja lillutella jalkoja kuorintasukissa puolitoista tuntia, ja märät varpaat saattavat palella.

Vaikutusajan jälkeen jalat huuhdellaan ja kuivataan, ja jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sukkien geelissä on voimakkasti kuorivia happoja, joiden myötä kuollut ihosolukko kuoriutuu jalkojen pinnalta itsestään muutaman päivän kuluessa. Pakkauksen mukaan ihon kuoriutuminen kestää 10-15 päivää, mutta itselläni kaikki kävi paljon nopeammin.  

Neljäntenä päivänä kuorinnan jälkeen jalkojeni tilanne oli tämä. Varpaiden välin ohut iho oli alkanut hiukan repsottaa jo päivää aikaisemmin, mutta alkoi kunnolla irrota vasta neljännen päivän aikana. Noita riekaleitahan ei tietysti saisi repiä ollenkaan, vaan yritäpä olla repimättä! Isovarpaan ja päkiän kohdalla iho oli muuttunut kiiltäväksi.

Kantapään alueella iho oli myös lähtenyt selkeästi irtoamaan, mutta pinta oli vielä ehjä. Näitä en alkanut sörkkiä ennen aikojaan. Seuraavana päivänä tilanne oli jo toinen, kun olin työpäivän aikana kävellyt poikkeuksellisen paljon. Kotiin tullessa saappaissa tuntui siltä kuin jalassa olisi ollut ohuet, kosteat sukat ikävästi makkaralla.

Ja siltä myös näytti! Alemmasta kuvasta näkee hyvin tuon vaalean ihoalueen, joka on täysin irronnut alustastaan. Kantapäiden iho on rullautunut kokonaan irti - myös isovarpaat ja päkiät ovat hyvällä alulla. En tietenkään malttanut pitää näppejäni erossa noista riekaleista, vaan kuorin jaloistani siivuja kuin appelsiinista. :D Tunne on samanlainen kuin parantuneen ja kuivuneen vesikellorakkulan kanssa, mutta reippaammallakaan repimisellä ihoa ei onneksi saanut vereslihalle.

Tässä kaunis lähikuva kantapäästä. Aivan kuin olisi reikä sukassa.

Onnistuneen siivousurakan jälkeen otin tietysti vielä kuvan saavutuksistani (tulitikkuaski mittakaavan vuoksi). Lähes kaikki jalkojeni iho irtosi viidentenä päivänä kuorintasukkien käytön jälkeen. Muutamia pieniä ihohippusia sain myöhemmin nyppiä jalkapöydän alueelta, mutta siinä kaikki.  

Tässä jalat kuoriutumisen jälkeen. Iho on silkkisen pehmeää, eikä missään vaiheessa sattunut tai tuntunut pahalta. Tai no, kuorintasukat jalassa yhtä varvasta vähän kirveli, kun kynsinauha oli rikki. Sukkia ei saisi käyttää, jos jaloissa on haavoja tai rakkoja, ja tuo varoitus on kyllä annettu ihan syystä. Kannattaa myös huomioida, että ihon kuoriutumisen jälkeen jalat ovat viikon ajan tavallista herkemmät UV-säteilylle. Eli ei sandaaleja jalkaan ihan ensimmäiseksi.

Minä olin vaikuttunut ja ostan näitä varmasti vielä lisää, kun kantapäät alkavat taas liiaksi karhentua. Ovatko kuorintasukat jo sinulle tuttu juttu?