LDMM: Going To A Town

En vieläkään saanut viimeisteltyä sitä blogitekstiä, josta viikko sitten mainitsin; tänä viikonloppuna nimittäin oli aivan pakko palata musiikkimeikkien pariin. Maanantaina minulla (ja muutamalla muulla) on treffit ihanista ihanimman Rufus Wainwrightin kanssa Kulttuuritalolla. Rufus on yksi niitä harvoja alle viisikymppisiä artisteja, joita seuraan ja joiden tuotantoa rakastan täysillä. Ihmisenäkin jotenkin tosi valloittavan oloinen tyyppi, ja musiikillaan iskee täsmälleen sinne, missä melodraaman kaipuuni asuu. Lauluääni aiheuttaa kylmiä väreitä ja melodioiden koukut yllättävät aina uudelleen.

Olen miettinyt tämän meikin tekemistä varmasti jo ainakin vuoden päivät, ja nyt oli viimein tartuttava tuumasta toimeen. Paniikikseni kuitenkin huomasin kadottaneeni kamerani muistikortin jonnekin, ja meikki oli ikuistettava puhelimen kameralla. Pahoittelen rakeista kuvanlaatua, mutta sovitaan vaikka, että se on taktikoitu tunnelmakikka. Samoin kuin tuo ylidramaattinen huivi, jolla peitin lauantaiaamun tukkasotkut.

Meikki on napattu aika suoraviivaisesti Going To A Town -biisin musiikkivideosta. Sekä video että kappale tuovat hyvin esiin sen sopivasti melankolisen ja raskaan mahtipontisuuden, josta artistissa pidän, ja jota on ollut kovin vaikea löytää nykypoppareiden tuotannosta (muutamia poikkeuksia toki onneksi on, mutta noin yleensä ottaen). Tykkään myös siitä, että kantaaottavatkaan sanoitukset eivät ole liian alleviivaavia, vaan kuulijalle on jätetty oivaltamisen mahdollisuus.

Yksi meriitti lienee myös, että Rufus on onnistunut tekemään Leonard Cohenin kaikissa mahdollisissa laulukilpailuissa puhkihuokaillusta Hallelujah-biisistä sellaisen version, jota kykenen kuuntelemaan. :D Itse asiassa kuuntelen sitä ihan mielelläni.

 

Meikissä yhdistin mattaiset, tummat savusilmät kultaiseen alarajaukseen, jonka levitin tarkoituksella vähän tuhruisen näköisesti. Musta ja harmaa luomiväri ovat tuttuun tapaan Inglotia, jonka mattasävyt ovat genressään erinomaisia. Ripset ovat Red Cherryn pari numero 15. Kultaisen rajausvärin, jota somessa jo aiemmin päivällä ihasteltiin, olen saanut Lushilta toissakesänä. Sen nimi on Kuvitteellinen, ja se on aivan käsittämättömän upea. Näyttää oikeasti aivan nestemäiseltä lehtikullalta. Kuivuttuaan myös pysyy paikoillaan todella hyvin.

Silmämeikin pariksi maalasin punaiset huulet yhdellä lempparipunistani, Yves Rocherin Grand Rouge -sarjan superupealla Rouge Gourmandilla. Näistä huulipunistakin olen muistaakseni lupaillut postausta jo aikaisemmin, ja sellainen on varmasti vielä tulossa (kuvatkin on jo otettu :)). GR:t ovat ehdottomasti mukana kärkikahinoissa, kun huulimeikkisuosikeista kisataan.

Mistä musiikista sinä olet innostunut juuri nyt? Kolahtaako melodraama vai pidätkö eleettömämmästä?