Kootut selitykset ja kesälemppari

Huhheijaa! Enpä muista aikaisemmin olleeni näin pitkään poissa blogien parista, etenkään omastani. Edellisen postauksen jälkeen olen tehnyt oikeastaan vain töitä, enkä ole juuri ehtinyt harrastaa muuta kuin kesälomasta haaveilua. Joka vihdoin on täällä, jei!

Tahattoman blogitauon aikana ehdin myös jo miltei ahdistukseen saakka analysoida itseäni bloggaajana, kauneusblogien nykytilannetta ja omaa suhdettani purkkimafiaan eli kotimaiseen blogiyhteisöön. Tajusin alkaneeni vähän ahdistua kaikista kokkareista ja kekkereistä, postituslistoista ja tiedotespämmistä sähköpostissani. Jokainen tapaamani kauneusbloggaaja on poikkeuksetta ollut ihanaa, lämmintä ja ystävällistä seuraa, mutta en ole koskaan ollut kotonani PR-tilaisuuksissa paperikassi kädessä. Aluksi ilmaiset purkitkin olivat vain kivoja ja jänniä, mutta nurkissa lojuessaan ne ovat aina pidemmän päälle alkaneet ahdistaa.

Vaikka en ole koskaan suostunut sellaiseen blogiyhteistyöhön, jossa minulta bloggaajana on edellytetty jotain tai haluttu minun kirjoittavan korvausta vastaan, blogi oli jossain vaiheessa päässyt ajautumaan aika kauas siitä, mitä se oli heinäkuussa 2009. Olen halunnut säilyttää aidon innostuksen sekä kirjoittamista että käsittelemiäni aiheita kohtaan, mutta yhtäkkiä huomasin blogin alkaneen aiheuttaa myös syyllisyyttä. Ei ehkä paras fiilis, jota harrastuksestaan voisi saada. Harmitti, kun en töiltäni ehtinyt blogin ääreen kuin kerran, pari kuukaudessa. Postipaketit ja goodiebagit alkoivat myös tuskastuttaa, kun kaikista tuotteista ei kiinnostanutkaan kirjoittaa, tai ne eivät sopineet minulle. Tai en muuten vain ehtinyt. Kukaan ei tietenkään kysellyt postausten perään, mutta tiesin toki, että sellaisia olisi toivottu.

Toisin sanoen, hengähdystauko teki hyvää. Yritän vastedes olla ahdistumatta, ja tehdä vain sellaisia blogijuttuja, joista saan iloa ja hyvää mieltä. Kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, ja vain aiheista, joista en millään malta olla kertomatta. Kuten nyt esimerkiksi tästä poskipunasta.

Aiemmin kesällä hihkuin blogin FB-sivulla, kun olin mielestäni löytänyt maailman parhaan kesäposkipunan. Ja vielä omasta meikkilaatikostani! Ostin Narsin Cactus Flowerin jo viime vuoden keväällä, mutta aloin käyttää sitä vasta tänä kesänä. Tämä siksi, että olen aina pelännyt voidemaisia poskipunia, koska en ikinä ole saanut niillä kaunista jälkeä. Sormilla taputtelemalla puna ei ole levinnyt tasaisesti eikä häivyttynyt nätisti, ja sen levittäminen on aina saanut myös alla olevat meikkikerrokset liukumaan edestakaisin, jolloin lopputulos on ollut ikävän laikukas.

Koska Cactus Flower on voidemaiseksi poskipunaksi kuivahko, keksin kokeilla levittää sen tavallisella poskipunasiveltimellä. Töpöttelen punan paikoilleen pehmeällä ja tiheällä sudilla, ja se levittyy ja häivyttyy kuin unelma! Jäljestä tulee läpikuultava, tosi hehkuva ja luonnollinen. Olen sittemmin kokeillut tätä levitystapaa mös muihin voidemaisiin puniin, ja onnistuneesti käyttänyt muutamaa huulipunaakin poskipunana. Toimii joka kerta, tumpelo on onnellinen. :)

Kullanhohtoinen korallinsävy on pakkauksessaan ja swatchissa aika hurjan näköinen, mutta iholla keveä ja kaunis. Valitettavasti minulla ei ole tätä epätarkkaa vessapotrettia parempaa todistusaineistoa, mutta ehkä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen. Aion kesälomareissulla taatusti kurkkia läpi muutkin Narsin voidemaiset punat - niin ihastunut olen tähä kaktuksenkukkaani!

En uskalla luvata mitään, mutta toivon saavani loman myötä uutta intoa tämän pikku palstani ylläpitoon. Mukavaahan tämä bloggaaminen kuitenkin on - kirjoittamista oli oikeasti ehtinyt jo tulla ikävä. Hauskoja heinäkuisia päiviä teille, jotka täällä vielä pyöritte!