Tukka putkella 1/2

Viime vuonna näihin aikoihin, kun pätkäisin pitkät hiukseni polkkamittaan, minulta pyydettiin kuvia uudesta leikkauksesta ja juttua siitä, kuinka hiukseni laitan. Olen viimeisen vuoden aikana tullut todella hyvin sinuiksi lyhyemmän hiusmallini kanssa ja pikku hiljaa oppinut myös kampaamaan sen mieleiselläni tavalla. Tykkään nykyisestä leikkauksesta tosi paljon: tukka on niskasta ihan lyhyt ja leikattu takaraivolla viistosti, ikään kuin kerroksittain. Edessä on semipitkä sivuotsis.

Hiukseni ovat rakenteeltaan ohuet, kuivat ja taipuisat sekä väriltään jo luonnostaan tummanruskeat. Tukka on ohentunut otsalta ja päälaelta (kirjoitin asiasta enemmän täällä), joten senkin puolesta tykkään asetella suortuvat tarkasti. Ahdistun, jos hiukset eivät ole niin kuin pitäisi, tai jos joku muu koskee niihin. Kampaamokäynneistä selviydyn onneksi ihan hyvin, sillä käyn leikkauttamassa hiukseni ystäväni tuolissa. Värjäämisen hoidan itse kotona (kasviväreillä, siitä juttua täällä). En missään nimessä ole wash and go -ihmisiä, vaan komplekseistani johtuen hiusten kanssa menee joka aamu 10-20 minuuttia, riippuen siitä täytyykö ne föönata kuiviksi.

Tykkään pöyheästä ja vähän sotkuisesta ilmeestä, siloitellut kampaukset eivät ole minun juttuni. Kokosin alle kuvasarjan, jossa näytän kuinka väkerrän vastapestystä kuontalosta mieleiseni. Kaikki tapani ovat itseopittuja, eivätkä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan. Valokuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska valokuvasin kylpyhuoneen valossa pienellä pokkarilla, enkä aina ollut ihan paikoillani ajastimen räpsäistessä kuvan. Toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Jos annan hiusteni kuivua suihkun jälkeen ilman apua, ne näyttävät tältä. Kampaamokäynnistä on pari viikkoa, mutta skarppi leikkaus näkyy tässäkin kuvassa hyvin. Tukka on kuitenkin kovin lattea, ja on otettava käyttöön ase jos toinenkin, jos leikkauksesta haluaa niin sanotusti tehot irti. 

Ensin kastelen hiuksiani vähän, jotta muotoilutuotteet levittyisivät helpommin. Käytän useimmiten ihan vain vettä, mutta joskun myös jotain tuuheuttavaa muotoilunestettä, jos kaapista sattuu löytymään. En halua hiuksista märkiä, vaan vain kosteat, joten maltti on valttia suihkimisen kanssa.

Seuraavaksi levitän hiuksiin jonkin tukea antavan tuotteen föönauksen pohjalle. Yleensä käytän ainakin muotovaahtoa, ja vaahdon pidosta riippuen saatan lisätä mukaan vielä geeliä, muotoiluvoidetta, vahaa tai jotain muuta tököttiä. Erilaisten muotovaahtojen sijasta olen takavuosina (ja pidemmissä hiuksissa) käyttänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Tigin Small Talkia ja/tai Queen For A Day -suihketta. Merkillä ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on, että tuotteita ladataan päähän riittävästi. 

Kun hiukset on kyllästetty aineilla, kampaan ne läpi, jotta tuotteet levittyvät tasaisesti kaikkialle. Tuollainen tangle teezer -tyyppinen harja toimii hyvin märässä tukassa.

Märkä, päätä myöten kammattu tukka ei juuri imartele omia kasvonpiirteitäni. Laitoin tämän otoksen kuvasarjaan oikeastaan vain siksi, että hiusten ohuus käy tästä ilmi parhaiten. Voi sitten käyttää vertailukohtana loppupään kuvien kanssa.

Otan hiustenkuivaajan ja kuivaan tukan lähes kuivaksi. Maksimaalisen volyymin toivossa teen tämän vaiheen aina pää alaspäin, kuva on lavastettu. Jätän hiuksiin aavistuksen kosteutta seuraavaa vaihetta varten.

Kun pää on puhallettu miltei kuivaksi, otan avuksi pyöröharjan. Kuivaan ensin takaraivon hiukset ja pään keskiosan, alhaalta ylöspäin, 4-5 osassa. Käännän samalla latvoja sisään päin harjan avulla, jotta ne eivät jää törröttämään linnunpesäksi. Yleensä teen tämän käyttäen apuna peilikaapin ovia, jotta näen mitä pääni takana tapahtuu.

Kun pään takaosa ja "kruunu" on saatu kuivaksi ja muotoonsa, teen vielä saman kasvoja reunustaville hiuksille. Näitä ei tarvitse erikseen osioida - nappan vain korvan etupuolella olevat hiukset yhteen nippuun.

Föönatuissa hiuksissa on jo merkittävästi enemmän volyymia lähtötilanteeseen nähden. Mutta ei vielä riittävästi!

Harjaan hiukset läpi päästäkseni eroon mahdollisista muotovaahtoklimpeistä. Tämäkin tehdään - luonnollisesti - pää alaspäin, jolloin lopputulos on, öh, vähän pörröinen. Tässä kuvassa niskaan leikatut kerrokset näkyvät aika hyvin. Tykkään niistä.

Otsahiukset ja korvan etupuoliset osiot käyn läpi suoristusraudan kanssa. Etuhiuksissa on voimakkaita pyörteitä, joita en tukkaperfektionistina kestä yhtään. Varsinkin sateella tai hikipäisenä ne tulevat ärsyttävästi esiin.

Osittaisen suoristamisen jälkeen tupsuttelen tukkaan hiuspuuteria, koska sitä volyymia ei vielä ollut tarpeeksi. Tässä valokuvassa puuteria ei varmaan vielä ole, tämä oli vain sellainen "katso, suoristin hiukseni!" -ruutu.

Kun päässä on föönausaineiden lisäksi hiuspuuteri, voi alkaa tupeeraushommiin. Kyllä. Koska hiukset on saturoitu muotoilutuotteilla, niitä ei oikeasti edes tarvitse takuttaa paljon. Ja varmasti pysyy! Tupeeraan kamman avulla hiusten päälliosat kerroksittain noin takaraivon korkeudelle saakka. Käytän taas apuna peilikaapin ovia, että saan käytyä pään läpi järjestelmällisesti.

Lyhyttä niskaosaa on hankala tupeerata, mutta sen varalle on muita keinoja. Tämä vaihe on hiustenlaitossa aina hauskin, etenkin jos ollaan lähdössä illanviettoon kavereiden kanssa. Kaikki ihastelevat menokampaustani, mutta toistaiseksi ei ole ollut pokkaa lähteä ihmisten ilmoille näin.

Lisään niskahiuksiin kuivahkoa, voimakaspitoista hiusvahaa ja nypin ne pörrölleen. Sitten suihkutan peikkotukkani täyteen hiuslakkaa. Yleensä myös kylpyhuoneen seinät, vaatteeni, puhelimeni ja mitä nyt sattuu olemaan suihkutteluetäisyydellä.

Lopukisi alan haroa hiuksia muotoonsa tupeerauskamman piikkiosalla. Tein tämän aikaisemmin sormin, mutta piikki on paljon parempi. Skarpimpi ja tehokkaampi.

Harottuani pään takaosan malliinsa kampailen vielä otsiksen ja kiinnitän sen lakalla. 

Viimeinen kuva on kurjan epärkka, mutta siinä konsepti alkaa olla kohdillaan. Ero lähtötilanteeseen on huomattava, ja itse ainakin pidän päästäni paljon enemmän tällaisena. Makunsa tietysti kullakin.

Jaksoitko mukana? Kuka laski, kuinka monta tuotetta hiuksiin upposi? Esittelen ne kakkososassa, myöhemmin tässä kuussa. Monien testailujen jälkeen olen löytänyt sarjan, joka toimii täydellisesti, ja josta täytyy jo tapella miehenkin kanssa.