Tämä kirjoitus heilahtaa nyt hiuksen hienosti blogini aihepiirin ulkopuolelle, mutta en millään malta olla kertomatta. Sain nimittäin viime viikolla aivan yllättäen kutsun New Generation Opera -työryhmän kenraaliharjoituksiin, kun Aleksanterin teatterissa valmistauduttiin Mozartin Don Giovanni -oopperan sunnuntaiseen ensi-iltaan. Otin kutsun vastaan innostuneena, vaikka en etukäteen tiennyt produktiosta juuri mitään. Opperanoviisiudestani huolimatta kun pidän mahdottomasti tuon taiteen lajin ylenpalttisuudesta ja ihanasta överiydestä.
Olen käynyt oopperassa kerran aikaisemmin, ja vaikka kokemus olikin omalla tavallaan vaikuttava, tuolloin näkemääni ei voi millään tavalla verrata siihen, mitä pari päivää sitten koin. Oli nimittäin melkoinen show! Alkukesästä perustettu New Generation Opera pyrkii ravistelemaan jäyhän perinteistä oopperailmaisua ja onnistuu siinä täydellisesti. Nuori ja taidokas esiintyjäkaarti tulkitsee klassikon riemastuttavan virkistävällä sekä poikkeuksellisen humoristisella tavalla. Puvustus, lavastus ja maskeeraus tukevat esityksen raikkautta hienosti.
Kaiken lisäksi nuoren yläluokan sekoiluista ja itsekeskeisestä elämäntavasta kertova Don Giovanni on teemoiltaan hätkähdyttävän ajankohtainen. Kamerakännyköillä ja käsivarakameralla taltioitu, nopeasti leikkautuva live-videokuva alleviivaa nykyajan kaikkimullehetinyt-kulttuuria ja parodioi sitä taidolla. Lähikuva myös sallii vähäeleisemmän tunteiden ilmaisun ja täten karsii esityksestä perinteiselle oopperalle tyypillistä turhaa paatosta. Maskeeraukselle näyttämö- ja elokuvataiteen hybridi asettaa erityisiä haasteita, sillä meikin täytyy sekä näkyä näyttämöltä parven viimeisille penkkiriveille että näyttää hyvältä näytöllä.
Make Up Foreverin tuotteilla esiintyjiä tällännyt maskeeraaja Mila Niemi kertoi väliajan backstage-kierroksella, että maskien haluttiin näyttävän siltä kuin kukin roolihahmo olisi ehostanut itse itsensä. Naisten meikit olivat kuulaan luonnollisia, mutta jokaisen persoonaa oli hauskasti tuotu esiin poskipunan ja huulipunan värillä. Kiltin ja näennäisen viattoman seurapiirineidon Donna Annan (Ida Falk Winland, alimmassa kuvassa screenillä) huulilla oli vaaleaa, kuultavaa väriä, kun taas rakkaudessaan superdramaattisesti pettynyt Donna Elvira (Anna Danik, ensimmäisessä kuvassa) oli maalannut huulensa tummanpunaisiksi. Ilakoiva hupakko Zerlina (Malin Christensson, alimmassa kuvassa etuoikealla) käytti pinkkiä huulipunaa. Miesten roolihahmot olivat aluksi melko luonnollisissa maskeissa, mutta sitä mukaa kuin meno loppua kohden muuttui villimmäksi, kasvoille alkoi ilmestyä pikkuhiprakassa suditun näköisiä barokkipuuterointeja.Viimeisessä kappaleessa on aina yritettävä päästä asian ytimeen, eli lyhyesti: MENKÄÄ KATSOMAAN TÄMÄ! Esitys on aivan huikea ja sopii mainiosti myös negatiivisista ennakkoasenteista kärsiville. ;) Näytöksiä on tällä viikolla tiistaina, torstaina ja lauantaina, ja muutamia lippuja taitaa vielä olla jäljellä. Jos et pääse Helsinkiin tai onnistu hankkimaan lippua, kaikki näytökset streamataan livenä osoitteessa www.
Iskeekö ooppera? Miksi / miksi ei?
Olen kerran käynyt katsomassa oopperaa ja vähän epäileväisin mielin jäin... Mutta ehkä pitää taas rohkaista mieli ja kokeilla uudestaan.. hmmh.
VastaaPoistaTätä ainakin kannattaa kokeilla, on nimittäin ihan erilaista kuin tavanomainen ooppera!
Poista