Hiuksista vielä (ja arvonnan voittajat!)

Jaa että mitäkö kuuluu? Hyvää. Olen täyttänyt pyöreitä vuosia ja olemme mieheni kanssa muuttaneet kimpsumme ja kampsumme aivan toiselle puolelle kaupunkia. Siinä sivussa olen odotellut hiusteni kasvamista. (En sentään ole kuunnellut sitä, tuli mieleen tämä "rahti piisi".)

Lupasin palata mainittuun hiusasiaan jo useampi viikko sitten, mutta taas tässä kävi näin. No nyt kuitenkin. Muokkasin alkuperäistä Nioxin-tekstiäni, kun postauksen julkaisemisen jälkeen menin kurkkimaan otsaani kylpyhuoneen peilistä. En odottanut näkeväni muutosta lähtötilanteeseen, mutta sielläpä oli pieniä, lyhyempiä hiuksia! Ainakaan toistaiseksi kaljut länttini eivät ole silti muuttuneet upeaksi leijonanharjaksi, joten saatoin myös nähdä omiani tai hiukset olivat katkeilleet. Tässä kuitenkin vertailukuva:

Vasemmalla otsani ongelmakohta ennen epäsäännöllisesti käytettyä Nioxin-kuuria, oikealla parin kuukauden käytön jälkeen. Neljätoista vuotta uinuneet hiusjuuret eivät ymmärrettävästikään juuri hätkähdä parista uudesta hiustuotteesta, mutta ihan kuin niitä olisi pari enemmän. Onko? Vai kuvittelenko? Ehkä.

Pari teistä pääsee silti testaamaan itse, kuten lupasin. Arvoin Nioxin-tuotepaketin voittajiksi nimimerkin saarah (kommentti 10.8.2013 klo 14.16) ja Mari (kommentti 21.08.2013 klo 11.05). Onnea! Teidän tulisi nyt lähettää minulle sähköpostia, jossa vastaatte seuraaviin kysymyksiin:

1. Ovatko hiuksesi aina olleet samanlaiset (ohuet) vai ovatko ne ohentuneet huomattavasti?
2. Ovatko hiuksesti karheat? Tunnetko yksittäisen hiuksen sormiesi välissä, jos et liikuta sormiasi?
3. Ovatko hiuksesti värjätyt tai muulla tavalla kemiallisesti käsitellyt?

Näiden lisäksi tietysti vielä postiosoite, jotta paketin saa toimitettua perille.

Là Ci Darem La Mano

Tämä kirjoitus heilahtaa nyt hiuksen hienosti blogini aihepiirin ulkopuolelle, mutta en millään malta olla kertomatta. Sain nimittäin viime viikolla aivan yllättäen kutsun New Generation Opera -työryhmän kenraaliharjoituksiin, kun Aleksanterin teatterissa valmistauduttiin Mozartin Don Giovanni -oopperan sunnuntaiseen ensi-iltaan. Otin kutsun vastaan innostuneena, vaikka en etukäteen tiennyt produktiosta juuri mitään. Opperanoviisiudestani huolimatta kun pidän mahdottomasti tuon taiteen lajin ylenpalttisuudesta ja  ihanasta överiydestä.

Olen käynyt oopperassa kerran aikaisemmin, ja vaikka kokemus olikin omalla tavallaan vaikuttava, tuolloin näkemääni ei voi millään tavalla verrata siihen, mitä pari päivää sitten koin. Oli nimittäin melkoinen show! Alkukesästä perustettu New Generation Opera pyrkii ravistelemaan jäyhän perinteistä oopperailmaisua ja onnistuu siinä täydellisesti. Nuori ja taidokas esiintyjäkaarti tulkitsee klassikon riemastuttavan virkistävällä sekä poikkeuksellisen humoristisella tavalla. Puvustus, lavastus ja maskeeraus tukevat esityksen raikkautta hienosti.

Kaiken lisäksi nuoren yläluokan sekoiluista ja itsekeskeisestä elämäntavasta kertova Don Giovanni on teemoiltaan hätkähdyttävän ajankohtainen. Kamerakännyköillä ja käsivarakameralla taltioitu, nopeasti leikkautuva live-videokuva alleviivaa nykyajan kaikkimullehetinyt-kulttuuria ja parodioi sitä taidolla. Lähikuva myös sallii vähäeleisemmän tunteiden ilmaisun ja täten karsii esityksestä perinteiselle oopperalle tyypillistä turhaa paatosta. Maskeeraukselle näyttämö- ja elokuvataiteen hybridi asettaa erityisiä haasteita, sillä meikin täytyy sekä näkyä näyttämöltä parven viimeisille penkkiriveille että näyttää hyvältä näytöllä.

Make Up Foreverin tuotteilla esiintyjiä tällännyt maskeeraaja Mila Niemi kertoi väliajan backstage-kierroksella, että maskien haluttiin näyttävän siltä kuin kukin roolihahmo olisi ehostanut itse itsensä. Naisten meikit olivat kuulaan luonnollisia, mutta jokaisen persoonaa oli hauskasti tuotu esiin poskipunan ja huulipunan värillä. Kiltin ja näennäisen viattoman seurapiirineidon Donna Annan (Ida Falk Winland, alimmassa kuvassa screenillä) huulilla oli vaaleaa, kuultavaa väriä, kun taas rakkaudessaan superdramaattisesti pettynyt Donna Elvira (Anna Danik, ensimmäisessä kuvassa) oli maalannut huulensa tummanpunaisiksi. Ilakoiva hupakko Zerlina (Malin Christensson, alimmassa kuvassa etuoikealla) käytti pinkkiä huulipunaa. Miesten roolihahmot olivat aluksi melko luonnollisissa maskeissa, mutta sitä mukaa kuin meno loppua kohden muuttui villimmäksi, kasvoille alkoi ilmestyä pikkuhiprakassa suditun näköisiä barokkipuuterointeja.

Viimeisessä kappaleessa on aina yritettävä päästä asian ytimeen, eli lyhyesti: MENKÄÄ KATSOMAAN TÄMÄ! Esitys on aivan huikea ja sopii mainiosti myös negatiivisista ennakkoasenteista kärsiville. ;) Näytöksiä on tällä viikolla tiistaina, torstaina ja lauantaina, ja muutamia lippuja taitaa vielä olla jäljellä. Jos et pääse Helsinkiin tai onnistu hankkimaan lippua, kaikki näytökset streamataan livenä osoitteessa www.livemusicstage.com/dongiovanni. Ensimmäiset kymmenen minuuttia irtoavat ilmaiseksi, koko show kympillä. Suosittelen!

Iskeekö ooppera? Miksi / miksi ei?

Rusketuksen ruikkija

Aurinkoisimmat kesäpäivät näyttävät pikku hiljaa olevan ohitse, mutta onneksi aurinkoa saa myös purkista. Kevättalvella ostamani Vita Liberatan 24ct Silken Shimmer -aurinkomeikki heilahti kerrasta kestosuosikiksi, enkä voi kuin vain ihmetellä, miksi minulla ei ole ollut tällaista aikaisemmin. Bongasin purkin tammikuussa Saaran blogista, jossa vakuuttavat vertailukuvat saivat minut raapustamaan tuotteen ostoslistalleni saman tien. Minäkin klikkasin omani kotiin Even nettikaupasta, mutta myös Vita Liberatan omilta sivuilta saa.

En tykkää ottaa aurinkoa tai yleensäkään viettää aikaa ulkosalla kuumalla säällä. Juoksulenkeillä rusketuin aavistuksen ihan vahingossa, mutta muihin kesällä lomailleisiin verrattuna olen edelleen huomattavan kalpea. En myöskään ole koskaan innostunut itseruskettavien tuotteiden käytöstä, sillä mukavuudenhaluni vie aina voiton säännölliseltä kuorinnalta, rasvaukselta ja kuivattelulta.

Joskus kuitenkin tulee tilanteita, jolloin iholle tahtoisi hiukan enemmän väriä. Omalle kohdalleni tällaiset hetket vaikuttavat myös tulevan täysin yllättäen, joko a) on yhtäkkiä niin kuuma, että ilman hameita tai sortseja läkähtyy, tai b) ne häät/rippijuhlat/synttärit/hienot bileet ovatkin jo muutaman tunnin kuluttua, eivätkä vasta huomenna. Tämä poispestävä, sävytetty geeli on osoittautunut täydelliseksi pika-avuksi ja pelastanut monta kesäpäivää, joita en aikaisemmin olisi varmaan tohtinut viettää paljain säärin.

Kuten kuvasta huomaa, geeli on tummanruskeaa ja siinä on hentoa kultaista hohdetta. Iholle levitettäessä sävy on läpikuultava ja erittäinen luonnollisen värinen. Valokuvassa väri vaikuttaa levitettynä hyvin haalealta, mutta suuremmalla alueella rusketuksen kyllä huomaa selvästi. Vähänkään kuivempi iho imaisee värin yllättävän äkkiä, joten levittämisessä tulee olla nopea eikä sitä kannata tehdä paljain käsin. Geeli suositellaan levitettävän täysin puhtaalle iholle, jotta se imeytyy paremmin eikä jää esimerkiksi luistelemaan kosteusvoiteen päälle. Itse suosittelen lämpimästi myös itseruskettavien tuotteiden levittämistä varten tarkoitettua kinnasta, jollainen on täydellisesti mullistanut oman suhtautumiseni kaikkeen purkkirusketukseen. Loistava keksintö, pelastaa pahimmankin rusketusuunon! Olen levittänyt kintaalla myös perinteisiä itseruskettavia ja joka kerta on tullut aivan unelmantasaista jälkeä.

Vita Liberatan geeli kuivuu iholle erittäin nopeasti ja pysyy kuivuttuaan paikoillaan todella hyvin, ellei hiki tai vesi kastele ihoa. Itselläni jopa useamman päivän. Aine ei myöskään tuoksu miltään, toisin kuin ne perus-itseruskettavat. Ainoan miinuksen annan pumppunokasta, joka ei aina toimi niin kuin pitäisi, vaan saattaa välillä ruikkia ainetta kaaressa vaikka kuinka kauas. Kannattaa siis olla varovainen ja pysyä kaukana kaikista vaaleista ja huokoisista pinnoista (puuvillakankaasta irtoaa tahranpoistoaineella ja 40 asteen pyykissä kuitenkin hyvin, toim. huom.).

Mikä on sinun rusketustuotelempparisi? Vai suositko ennemmin vaaleaa hipiää?

Päänvaivaa

Luin uusimmasta Trendi-lehdestä, että harvenevat hiukset ovat syksyn kuumin puheenaihe. Olen siis enemmän aallon harjalla kuin ikinä, kun sain viimein kerättyä rohkeutta kirjoittaa tästä itselleni lukemattomia ulkonäkökriisejä aiheuttaneesta vaivasta. Pienenä lapsena tukkani oli kihara, kouluiässä suora, mutta koko lapsuuteni ajan hiukseni olivat ihailtavan paksut. Sittemmin tilanne on muuttunut, osittain perinnöllisten taipumusten, osittain ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Omat hiukseni ovat karheahkot ja taipuisat, eikä yksittäinen hius ole mitenkään kamalan ohut (jos nyt ei paksukaan). Kokonaisuutena päänahan haivenet ovat silti vähentyneet niin, ettei suihkunraikas poninhäntäni ole enää kamalan tuuhea.

Tilanne ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään kriittinen: minulla vielä melko paljon hiuksia, joista saan muotoilutuotteiden ja hellän takuttamisen avulla huijattua itseäni miellyttävän, muka-tuuhean kuontalon. Ainoa pulmallisempi kohta on otsallani, josta suuri osa hiuksista mystisesti katosi ollessani noin kuusitoistavuotias. Reaktio oli todennäköisesti stressiperäinen, vaikka kampaajien mielestä stressin hävittämien hiuksien pitäisi yleensä tulla takaisin. No, omani eivät tulleet:

Pääasiassa (hah) tämän pulmallisen pälvikaljuni kannustamana osallistuin alkukesästä Nioxinin harvahapsisille järjestämään tilaisuuteen kampaamo A.k.a Luovassa täällä Helsingissä. Olin kuullut ohentuneille hiuksille tarkoitetusta sarjasta hyviä asioita ja tuotteet kiinnostivat, vaikka skeptinen olinkin. Ideana oli valita kunkin osallistujan kuontalolle sopivat täsmätuotteet sekä tehdä alkustartiksi kemiallinen kuorinta hiuspohjan iholle.

Kuorinta olikin ehkä jännintä koskaan! Päänahkaan levitettiin nestemäinen kuorinta-aine (Scalp Renew Dermabrasion Treatment), joka sai vaikuttaa kymmenisen minuuttia ennen pois pesua. BHA-kuorinnan vaikuttavana ainesosana on betaiinisalisylaatti, nimensä mukaisesti betaiinia ja salisyylihappoa sisältävä yhdiste. Koska olen edelleen lähes uskonnollisen hurmioitunut BHA-kuorinnasta kasvojeni iholla, olin jo valmiiksi innoissani sen vaikutuksista muotoilutuotteiden tukkimalle hiuspohjalle. Enkä pettynyt yhtään. Happo putsasi hellävaraisesti mutta täsmällisen tehokkaasti kaikki mönjät sekä kuolleen ihosolukon, eikä tukkani ole koskaan tuntunut ilmavammalta! Kasvohoitojen tapaan käsittely suositellaan tehtäväksi jopa kuukausittain, mutta suhteellisen hintavana (muistaakseni n. 60 euroa, en saanut tähän hätään tarkistettua) se ei välttämättä ole ykkösenä jokatyypin prioriteettilistalla. Hoidosta kiinnostuneille kotikampaajille suosittelenkin Googlea ja nettikauppoja - niistä puteli irtoaa huomattavasti edullisemmin.

Kuorinnan jälkeen jatkettiin kullekin henkilökohtaisesti valitulla Hair System Kitillä, jollaisen saimme myös kotiinviemisiksi. Edelleen, jos omatoiminen nettishoppailu kiinnostaa, Nioxinin sivuilla on näppärä työkalu, jonka avulla valita kuudesta eri vaihtoehdosta. Itse sain kokeiltavaksi huomattavasti ohentuneille, karheille ja (väri)käsitellyille hiuksille tarkoitetun kuutossetin. Pakkaukseen kuuluu sampoon ja hoitoaineen lisäksi myös erillinen jätettävä hoitoaine, Scalp & Hair Treatment, joka kuutosilla on vaahtomainen ja tulee pumppupullossa. Pumpulipupulla oli muuten testissä ohentuneiden ja sileiden värjättyjen hiusten setti numero neljä, jos arvio siitä kiinnostaa. Ja kyllä, olen tarkistanut, että erinumeroisten tuotteiden ainesosaluetteloissa on eroja, neuroottinen kun olen. :D Pupun tontilla on myös seikkaperäisempi raportti itse tilaisuudesta, jossa vierailimme.

Cleanser Shampoo on sulfaateilla kyllästettyä ja pesee todella tehokkaasti. Tuotteessa on myös kuorivaa salisyylihappoa sekä pintaverenkiertoa vilkastuttavia mentholia ja piparminttuöljyä. Ymmärrettävästi ohjeena onkin vaahdottaa sampoota perusteellisesti ja jättää se vaikuttamaan pariksi minuutiksi ennen huuhtelua. Värittömän sampoon koostumus on aavistuksen geelimäinen ja tuoksu aivan hurmaavan piparminttuinen. Vaahtoa tulee runsaasti ja se on ihanan tiivistä ja pehmeää.

Scalp Revitaliser neuvotaan hieromaan ennen kaikkea puhtaaseen, pyyhekuivaan päänahkaan, ja vain vähän hiusten pituuksiin. Hoitoaineen sanotaan kosteuttavan ja siinäkin on sekä mentholia että piparminttuöljyä. Itsessään tuote ei ollut riittävän silottava omille karheille hiuksilleni, mutta otinkin tämän enemmän ihonhoitona kuin hiusten pehmittäjänä. Sampoo ja hoitoaine saivat päänahan ihon kihelmöimään miellyttävästi ja tuntumaan mukavan viileältä ja raikkaalta.

Scalp & Hair Treatmentille en oikein syttynyt. Sen tarkoituksena on elvyttää päänahan verenkiertoa, hoitaa ihoa antioksidantein ja suojata auringolta. Vaahtomaista tuotetta oli vaikea levittää tasaisesti, etenkin pitkähiuksisena, ja sitä tuntui olevan pullossa ihan avuttoman vähän (50 ml). Päänahkaa kutitteli hiusten pesun jäljiltä valmiiksi jo niin tehokkaasti, etten edes huomannut, lisääntyikö verenkierto enää tämän jälkeen.

Setin pullot ovat normaalikokoa puolet pienempiä, mutta kaksi pakkaustakin (à 36 euroa) tulee edullisemmaksi kuin erikseen ostetut täysikokoiset putelit (à 24,50-35,50 e).

Kolmen tuotteen "aloituspakkauksen" lisäksi sain kokeiltavaksi Intensive Treatment -sarjasta erityisesti kuiville ja karheille hiuksille tarkoitetun naamion sekä - varta vasten tuota kaljuani häätämään - pienen pullon tehotiivistettä.

Deep Repair Hair Masque on timanttista tavaraa kuivan heinän lailla pöllyäville hiuksille. Toki, siinä on voimakkaasti silottavia silikoneja, mutta ei sentään aivan ainesosalistan kärjessä. Tuote on paksua ja se sekä silottaa että pehmentää nopeasti ja tehokkaasti. Harmittelen ainostaan sitä, ettei tähän ole saatu ympättyä sitä ihanaa piparmintun tuoksua, joka Hair System Kitin tuotteissa on. 

Hair Booster -tehotiiviste on myös silminnähden tehokasta. Verenkierron lisääminen lienee tämänkin litkun varsinainen funktio, sillä se saa ihon kuumottamaan ja punoittamaan ihan toden teolla. Etenkin heti suihkun jälkeen käytettynä. Tuotteen luvataan myös kuorivan ja ravitsevan ihoa. Tarkoituksena on hieroa tätä muutama tippa paikallisesti niihin kohtiin, joista hiukset ovat vähentyneet huomattavasti.

Olin ehkä liian mukavuudenhaluinen saadakseni tuotteista täyden hyödyn, sillä ne kaikki ovat tarkoitettuja päivittäiseen käyttöön. Aluksi jaksoin pestä hiuksiani hieman tavallista useammin, mutta nyt ole taas liukunut yhden, kahden kerran viikkotahtiin. Tuotteita on ollut miellyttävä käyttää, mutta verenkierron tehostumista lukuun ottamatta en valitettavasti ole huomannut muita vaikutuksia. Johtuneeko sitten omasta laiskuudestani, tiedä häntä. Otsallani ei näy yhden yhtä uutta haiventa, mutta en kyllä edes jasanut uskoa, että nuo kuolleet hiukset vielä heräisivät johonkin.

Mutta hei, mitäpä jos kokeilisit itse! Kerro kommenttiosastolla omista hiusongelmistasi, niin voit voittaa vastaavanlaisen ohenevien hiusten tuotepaketin omien tarpeidesi mukaan räätälöitynä. Arvon vastaajien kesken kaksi settiä, joihin kumpaankin kuuluu hiustyypin mukainen Hair System Kit, Deep Repair Masque -naamio sekä Hair Booster -tehotiiviste. Aikaa osallistua on kaksi viikkoa: 22.8. kello 24 saakka. Jos et halua osallistua arvontaan, ei ole pakko, mutta kuulisin mielelläni, millaisia tukkavaikeuksia sinä olet kohdannut. 

Edit klo 21.40: Epäileväisyyteni oli ehkä sittenkin liioiteltua. Kävin äsken tarkastamassa otsani tilanteen, ja kyllä siellä ehkä sittenkin tapahtuu jotain (!!!). Raportoin lisää parin viikon kuluttua, toivottavasti ei ole pelkkää kuvitelmaa. 

Loppukesän huulipunasävyt ja vähän ahdistusta

Kävi mielessä, että heinäkuulle olisi kivaa naputella vielä kolmaskin postaus, joten heitin tekosyyt nurkkaan ja istuin taas koneelle. Tuntuu siltä, että puran blogiahdistusta - ainakin rivien välissä - jo melkein jokaisessa tekstissä, jonka kirjoitan. Toivon, ettei kukaan kanssa-ahdistu, sillä tämä on toivottavasti vain tällainen kausi. Paniikki alkaa kutitella niskaa aina, kun avaan blogitekstien aiheita pursuilevan tekstinkäsittelytiedoston tai kurkistan johonkin testaamattomien tuotteiden kassiin tai laatikkoon. Positiivinen paniikki siinä mielessä, että olisi niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. Ja lamauttava paniikki, koska on niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. :) Jotta hommat etenisivät, on vain aloitettava jostain. Tänään se "jostain" oli Wet n Wildin keväällä ilmestyneen Fergie-kokoelman Perfect Pout Lip Color -huulipunat, joita kaikeksi onneksi taitaa vielä löytyä kaupastakin.

Eivät nämä kuitenkaan aivan sattumalta valikoituneet blogitekstin aiheeksi, pidän näistä todella paljon. Huulipunissa on ainoastaan yksi ärsyttävä ominaisuus, jonka muita blogeja lukeneet jo tietävätkin. Punapuikkoa ei saa pyöritettyä hylsyn sisään kokonaan! Kuvassa vasemmalla olevassa tummassa huulipunassa on nähtävissä raja, johon asti hylsyn reuna riittää. Yläosa jää ulkopuolelle. Muuten varmasti ihan fine, mutta korkin kanssa saa olla tosi varovainen, jos haluaa punansa säilyvän ehjänä.

Hylsy itsessään on pitkänomainen, siro ja kaunis, eli korkkiongelmaa lukuun ottamatta pakkaus on ihan onnistunut. Jos on tottunut levittämään huulipunansa suoraan puikosta, tällaisella kapeahkolla ja skarpin muotoisella se onnistuu hyvin. Tuoksua punissa ei juuri ole, vain aavistus jotain hentoa vahamaista.

Sain kaikki neljä omistamaani sävyä Wet n Wildilta, mutta jokaisen olisin voinut ostaa itsekin (tai ehkä en yhtä, mutta siitä lisää myöhemmin). Tältä huulipunalaatikossani nimittäin näyttää: viininpunaisia, violetteja, kirkkaita fuksiansävyjä ja hentoja vaaleanpunaisia. Satunnaiset joukkoon eksyneet korallit ja beiget jäävät aina pyörimään käyttämättöminä, mutta viileitä sävyjä rakastan. Punani saa myös mielellään olla väriltään intensiivinen; huomaamattomampaan meikkiin käytän huulikiiltoja. Kuvassa vasemmalta oikealle sävyt D-Vinely Chilled, Ferguson Crest Cabernet, Fuchsianista sekä V.I.Pink.

Koostumus on kuivahkon voidemainen. Kuivempi kuin vaikkapa Rimmelin tai Maybellinen vastaava, mutta huomattavasti hoitavamman tuntuinen kuin esimerkiksi MACin Satin-punissa. Laitan itse aina huulirasvaa ennen kuin meikkaan, ja ainakin sen päällä huulipunan tuntu on sekä miellyttävän pehmeä että pysyvä. Pigmenttiäkin on loistavasti, ainoastaan hohtavan hileinen D-Vinely Chilled on hieman muita läpikuultavampi.

• D-Vinely Chilled on voimakkaasti kimaltava, ruskeaan taittava viininpunainen. Kimalle antaa sävyyn myös violettia ja kultaista vivahdetta. Livenä paljon kauniimpi kuin kuvissa, aivan täydellinen puna syksyyn! 
• Ferguson Crest Cabernet on marjainen, punertava violetti. Hämmentävän samanlainen kuin MACin Rebel.
• Fuchsianista on tajunnanräjäyttävän upea ja kirkas fuksiapinkki. Siinä on voimakas sininen hohde, joka ei tosin tässä huuliswatchissa erotu yhtä selvästi kuin luonnossa. Jos haluat kääntää katseita, tämä kannattaa ehdottomasti hankkia. Vastaavia on toki muillakin merkeillä, mutta hinta-laatusuhteeltaan Wettis on aika lyömätön.
• V.I.Pink on viileä, pigmenttinen vaaleanpunainen. Tämäkin on huulilla yllättävän voimakkaan värinen, mutta sävystä on toki mahdollista saada hennompikin, jos laittaa punaa vain kevyesti. Ei ehkä sopivin vaihtoehto, jos viileänsävyiset huulipunat eivät tunnu luontevilta.

Lopuksi vielä vertailukuva Rebelistä ja Ferguson Crest Cabernet'sta (tässä järjestyksessä). Tämän takia olisin itse jättänyt hankkimatta. Ja totta puhuen, jos sävy houkuttaa etkä vielä omista kumpaakaan, suosittelen ennemmin tätä Fergie-versiota. Enkä pelkästään hinnan puolesta, sillä mielestäni Wettis pesee tässä tapauksessa MACin myös koostumuksessa. Who knew?

 

Perfect Pout Lip Color -huulipunia saa Seppälästä sekä Pretty.fi ja Nelly.com -nettikaupoista ja ne maksavat noin seitsemän euroa kappaleelta. Nettikauppojen valikoima on todennäköisesti parempi, koska Fergie-kausikokoelma on ollut myynnissä jo hyvän aikaa.

In Love Again... and again

Kuinka kirjoittaa siitä, mille ei ole sanoja? Hurmiosta, joka on pitänyt otteessaan vuosia. Puolet elämästäni, itse asiassa. Olin neljätoistavuotias, kun ensimmäistä kertaa ikinä ihastuin tuoksuun. En muista tarkalleen missä olin - todennäköisesti naapurikaupungin tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Enkä osaa sanoa, miksi juuri tämä pullo kiinnitti huomioni, mutta jo ensimmäinen nuuhkaisu johti pahansorttiseen pakkomielteeseen.

Koska olin teini, jonka ainoat ansiot koostuivat satunnaisista viikko- tai kuukausirahana saaduista kympin tai kahdenkympin (markan, toim. huom.) seteleistä, sain kärvistellä kaipuuni kanssa vielä kauan. Sydämeni vienyt pullo kun sattui olemaan myynnissä vain armon vuonna 1998. Onneksi kausituoksu palasi kauppojen hyllyille vielä kerran, vuonna 2004, jolloin en epäröinyt, vaan nappasin omani salamannopeasti.

Jean-Claude Ellenan päätähuumaavassa taideteoksessa yhdistyvät mestarillisesti muun muassa mustaherukan lehdet, greippi ja tomaatti. En osaa arvioida tai analysoida tuotosta mitenkään objektiivisesti, sillä omassa nenässäni tämä tuoksuu vain ihastuttavalle ja maailman parhaalle. Tuoksu on kepeä ja raikas, mutta silti ääriään myöten täysi. Herkullinen, muttei karkkimaisella tavalla imelä. Vihreä mutta lämmin.

Viisitoista vuotta ensilanseerauksensa jälkeen YSL:n In Love Again on edelleen lempituoksuni. Ostamastani pullollisesta on jäljellä enää vain noin viidesosa, ja ajatuskin tuon euforisen eliksiirin loppumisesta kuristi kurkkua. Lopulta, sinnikkään eBay-ratsaamisen jälkeen, sain ihanan Ilonan avustuksella hankittua itselleni toisen pullon, avaamattomassa pahvipakkauksessa. Onneani varjostaa ainoastaan tieto siitä, että tämäkin vielä joskus loppuu. Tiedän, että YSL lanseerasi tuoksun näyttävästi uudelleen vuonna 2011, osana ylellistä La Collection -sarjaa. Fragrantican mukaan kyseessä on kuitenkin - tuoksun ja nimen samankaltaisuudesta huolimatta - täysin uusi hajuvesi. Luotan siis tähän aikaisempaan versioon, joka saa edelleen sydämeni pamppailemaan sekopäisesti.

Oletko koskaan rakastunut hajuveteen?

Kasarihohtoa kesäkasvoille

Huhuu... Keväisen työspurtin ja sitä yhtäkkiä seuranneen kesäloman lamaannuttama bloggaaja täällä huutelee. Ajatukset ovat vielä hiukan solmussa ja kirjoitus takeltelee, mutta mitä pikemmin pääsen tästä hommasta taas jyvälle, sen parempi...

Pari vuotta kestäneen luomivärihysterian ja sitä seuranneen huulimeikkien haalimisen jälkeen meikki-innostukseni on keskittynyt lähinnä poskipuniin, korostustuotteisiin ja aurinkopuutereihin. Käytän kaikkia ympäri vuoden, mutta aurinkopuuterin pöllyyttämiselle kesä on toki kiivainta sesonkia. Tykkään käyttää sekä mattaisia että hohtavia, fiiliksestä riippuen. Olen testannut lukemattomia erilaisia ja monista olen pitänyt todella paljon. Viime kesänä löysin uuden lempparin, joka on sitkeästi puolustanut paikkaansa vielä tänäkin vuonna.

Sain toissakeväänä Joe Blascolta testattavaksi pienen purkillisen kryptisesti nimettyä Hi-Tone Intensifieria, joka lähemmän tutkiskelun myötä paljastui hohtavaksi aurinkopuuteriksi. Vaikka Blasco juhlii jo kolmattakymmenettä vuottaan Suomen markkinoilla (huomaa Miami Vice -henkinen taideotos), merkki oli jäänyt minulle etäiseksi. Tiesin toki paljon puhutut meikki- ja peitevoiteet, mutta itse en ole tullut kokeilleeksi niitä. Enkä välttämättä olisi osannut tarttua tähänkään purkkiin, ellei sitä olisi minulle erikseen tarjottu.
Onneksi tarjottiin, sillä Blascon poika hyppäsi kerrasta kestosuosikiksi. Jauhemainen tuote on pakattu pieneen, kierrekantiseen purkkiin, jonka mukana tulee pehmeä vippa. Vipalla olen heittänyt valkoposkihanhea ja päätynyt käyttämään skunkkisivellintä, jolla pelottavan tumman jauheen saa levittymään kauniin kevyesti.
Hi-Tone Intensifier muistuttaa minua kahdeksankymmentäluvun maapuutereista, noista mineraalimeikkien esiäideistä. Muistan joskus itsekin ihastelleeni terrakottasaviseen purkkiin pakattua kimaltelevaa jauhetta kummitätini meikkipöydällä. Pakkauksessaan tuote näyttää vaikeasti lähestyttävältä, mutta helmiäisenhohtoisena se on kuitenkin helppo levittää kasvoille. Lopputulos on raikas eikä yhtään tunkkainen.
Vai mitä? Kuvassa kasvoillani on meikkivoidetta, peiteainetta ja puuteria (sekä tyynyn jäljet), päälle pyöritelty Hi-Tone Intensifieria. Ei erillistä poskipunaa tai muita hohtotuotteita. Tykkään itse tästä todella, todella paljon, sopii erityisen hyvin raikkaan kuulaisiin kesäpäiviin. Ja miksei helteellekin. Näyttää upealta hiukan päivettyneillä kasvoilla ja antaa sopivasti väriä kalmankalpeille.

Ainoana miinuksena mainittakoon kalliimpi hinta (52,30 euroa Sokoksen verkkokaupassa), mutta tuote toisaalta paikkaa tämän puutteen erinomaisesti riittoisuudellaan. Vaikka pakkauksessa on jauhetta vain 6,5 grammaa, se on riittänyt säännöllisessä käytössä reilusti yli vuodeksi. Eikä ole vielä edes loppumassa. Blascoa maahantuovan Norris Cosmeticsin nettisivujen mukaan sävyjä on tarjolla vain tämä yksi, Bronzer nimeltään.

Tuotteesta ovat aiemmin kirjoittaneet myös ainakin Sonia ja Nea, käy kurkkaamassa jos kiinnostuit. Käytätkö itse aurinkopuuteria? Vain kesäisin vai ympäri vuoden? Kumpi on helpomi, mattainen vai hohtava?