Kootut selitykset ja kesälemppari

Huhheijaa! Enpä muista aikaisemmin olleeni näin pitkään poissa blogien parista, etenkään omastani. Edellisen postauksen jälkeen olen tehnyt oikeastaan vain töitä, enkä ole juuri ehtinyt harrastaa muuta kuin kesälomasta haaveilua. Joka vihdoin on täällä, jei!

Tahattoman blogitauon aikana ehdin myös jo miltei ahdistukseen saakka analysoida itseäni bloggaajana, kauneusblogien nykytilannetta ja omaa suhdettani purkkimafiaan eli kotimaiseen blogiyhteisöön. Tajusin alkaneeni vähän ahdistua kaikista kokkareista ja kekkereistä, postituslistoista ja tiedotespämmistä sähköpostissani. Jokainen tapaamani kauneusbloggaaja on poikkeuksetta ollut ihanaa, lämmintä ja ystävällistä seuraa, mutta en ole koskaan ollut kotonani PR-tilaisuuksissa paperikassi kädessä. Aluksi ilmaiset purkitkin olivat vain kivoja ja jänniä, mutta nurkissa lojuessaan ne ovat aina pidemmän päälle alkaneet ahdistaa.

Vaikka en ole koskaan suostunut sellaiseen blogiyhteistyöhön, jossa minulta bloggaajana on edellytetty jotain tai haluttu minun kirjoittavan korvausta vastaan, blogi oli jossain vaiheessa päässyt ajautumaan aika kauas siitä, mitä se oli heinäkuussa 2009. Olen halunnut säilyttää aidon innostuksen sekä kirjoittamista että käsittelemiäni aiheita kohtaan, mutta yhtäkkiä huomasin blogin alkaneen aiheuttaa myös syyllisyyttä. Ei ehkä paras fiilis, jota harrastuksestaan voisi saada. Harmitti, kun en töiltäni ehtinyt blogin ääreen kuin kerran, pari kuukaudessa. Postipaketit ja goodiebagit alkoivat myös tuskastuttaa, kun kaikista tuotteista ei kiinnostanutkaan kirjoittaa, tai ne eivät sopineet minulle. Tai en muuten vain ehtinyt. Kukaan ei tietenkään kysellyt postausten perään, mutta tiesin toki, että sellaisia olisi toivottu.

Toisin sanoen, hengähdystauko teki hyvää. Yritän vastedes olla ahdistumatta, ja tehdä vain sellaisia blogijuttuja, joista saan iloa ja hyvää mieltä. Kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, ja vain aiheista, joista en millään malta olla kertomatta. Kuten nyt esimerkiksi tästä poskipunasta.

Aiemmin kesällä hihkuin blogin FB-sivulla, kun olin mielestäni löytänyt maailman parhaan kesäposkipunan. Ja vielä omasta meikkilaatikostani! Ostin Narsin Cactus Flowerin jo viime vuoden keväällä, mutta aloin käyttää sitä vasta tänä kesänä. Tämä siksi, että olen aina pelännyt voidemaisia poskipunia, koska en ikinä ole saanut niillä kaunista jälkeä. Sormilla taputtelemalla puna ei ole levinnyt tasaisesti eikä häivyttynyt nätisti, ja sen levittäminen on aina saanut myös alla olevat meikkikerrokset liukumaan edestakaisin, jolloin lopputulos on ollut ikävän laikukas.

Koska Cactus Flower on voidemaiseksi poskipunaksi kuivahko, keksin kokeilla levittää sen tavallisella poskipunasiveltimellä. Töpöttelen punan paikoilleen pehmeällä ja tiheällä sudilla, ja se levittyy ja häivyttyy kuin unelma! Jäljestä tulee läpikuultava, tosi hehkuva ja luonnollinen. Olen sittemmin kokeillut tätä levitystapaa mös muihin voidemaisiin puniin, ja onnistuneesti käyttänyt muutamaa huulipunaakin poskipunana. Toimii joka kerta, tumpelo on onnellinen. :)

Kullanhohtoinen korallinsävy on pakkauksessaan ja swatchissa aika hurjan näköinen, mutta iholla keveä ja kaunis. Valitettavasti minulla ei ole tätä epätarkkaa vessapotrettia parempaa todistusaineistoa, mutta ehkä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen. Aion kesälomareissulla taatusti kurkkia läpi muutkin Narsin voidemaiset punat - niin ihastunut olen tähä kaktuksenkukkaani!

En uskalla luvata mitään, mutta toivon saavani loman myötä uutta intoa tämän pikku palstani ylläpitoon. Mukavaahan tämä bloggaaminen kuitenkin on - kirjoittamista oli oikeasti ehtinyt jo tulla ikävä. Hauskoja heinäkuisia päiviä teille, jotka täällä vielä pyöritte!

Nudehuulet x 10

Viime keväänä pengoin laatikoistani kymmenen punaista huulipunaa ja -kiiltoa, ja listasin ne blogiin lyhyiden arvostelujen kera. Nyt keksin tehdä saman myös nuden sävyisille huulimeikeille, sillä niitäkin minulla on useita. Tässä esiteltävät ovat kymmenen tämänhetkistä suosikkiani - puolen vuoden päästä on varmasti jo löytynyt uusia.

Mukana on neljä huulipunaa ja yksi huulilakka, joista kaksi ovat tuollaisia viileämpiä malvan sävyjä ja loput kolme selvästi beigeen päin. Vaaleanpunaiseen taittavia nudepunia minulla on laatikoissani vain pari, enkä käytä niitä kovin usein. Hassua sinänsä, sillä kirkkaanvärisissä punissa tykkään enemmän nimenomaan viileistä pinkeistä ja punaisista, kun taas lämpimät sävyt tuntuvat niissä vierailta.

Huulikiiltoja kymmenen parhaan joukkoon pääsi viisi. Sävyissä on huulipunia enemmän vaihtelua "peitepuikkonudesta" karamelliin ja vanhasta roosasta hentoon vaaleanpunaiseen.

Alla huulimeikit on esitelty swatchien mukaisessa järjestyksessä.

* * *

Jemma Kidd Make Up School Ultimate Lipstick Duo (02 Brigette)

• Saatavuus: Nettikaupat, esim. Candy Shop
• Hinta: n. 12 - 20 euroa, ostopaikasta riippuen
• Sävy: Ruskeaan ja violettiin taittava, voimakkaasti hohtava. Mukana hopeanväristä mikroglitteriä. Läpikuultava.
• Koostumus: Ohut, helposti levittyvä, kuivahko. Voidemaisuutta tai vahamaisuutta ei oikeastaan ollenkaan.
• Tuoksu: Hyvin mieto. Jos tuotteeseen on lisätty hajusteita, ne eivät tuoksu juurikaan. Enemmän sellainen raaka-aineiden oma tuoksu.
• Tuntu: Kevyt, melko huomaamaton huulilla. Kaikkein miellyttävin, jos alle on muistanut laittaa huulivoidetta.
• Pysyvyys: Ihan kelpo. Ruokailun jälkeen huulimeikki on uusittava kokonaan, mutta muuten selviää pienillä korjailuilla.
• Muuta: Punan pään muotoilu on ihan timanttinen! Pyöreän kärjen ansiosta todella helppo levittää nätisti ilman rajauskynääkin. Puikon toisessa päässä on punan alle sopiva voide, joka kuivemman tuotteen kanssa on ihan paikallaan.

arvosana: 3/5

Artdeco High Performance Lipstick (486)

• Saatavuus: Kauneushoitolat, lista jälleenmyyjistä täällä.
• Hinta: Veikkaisin, että jossain viidentoista ja kahdenkymmenen euron välillä (saa kertoa, jos tiedät!). Oma huulipunani on saatu maahantuojalta.
• Sävy: Viileä vaaleanruskea, kauniin kiiltävä. Keskipeittävä.
• Koostumus: Hiukan läpikuultava, mutta hyvin kerrostettavissa. Voidemainen, mutta pysyvyyden kannalta sopivan tahmea.
• Tuoksu: Mieto, huulipunamainen, vähän vahainen.
• Tuntu: Hoitava, kuten huulirasvassa.
• Pysyvyys: Parempaa keskitasoa. Vaatii korjailua päivän mittaan, erityisesti ruokailujen jälkeen.
• Muuta: Todella hieno ja arvokkaan näköinen metallihylsy! Tuntuu painavalta, napsahtaa kiinni napakasti.

 

arvosana 4/5

Rimmel Lasting Finish By Kate Lipstick (03)

• Saatavuus: Nettikaupat, mm. Feelunique. Tavaratalot, muun muassa Sokokset ja Anttilat. En tosin tiedä, kuinka hyvin näitä tällä hetkellä saa Suomesta.
• Hinta: n. 7-8 euroa
• Sävy: Vaalea persikka, melko peittävä.
• Koostumus: Kopioin tämän suoraan edellisestä, punaisten huulien listauksesta: parhaita huulipunakoostumuksia mitä tiedän. Pehmeä, erittäin pigmenttinen, aavistuksen nahkea muttei ollenkaan liukas. Kosteuttava ja hoitava.
• Tuoksu: Makeahko, huulipunamainen.
• Tuntu: Tuntuu huulilla todella hyvältä: miellyttävältä, huomaamattomalta, mutta samalla napakalta. Pysyvyys ei huoleta käytön aikana, mutta huulet eivät silti kuivu yhtään.
• Pysyvyys: Paras näistä kymmenestä. Pieni korjailu riittää.
• Muuta: Nämä Kate-punat ovat edelleen lemppareitani. Kaikista kokeilemistani merkeistä ja laaduista ehdottomasti kolmen kärjessä.

 

arvosana 5/5

Maybelline ColorSensational Lipstick (715 Choco Cream)

• Saatavuus: Tavaratalot, marketit, Kicks.
• Hinta: n. 10 euroa
• Sävy: Karamellimainen, pehmeä beige. Kevyt ja hiukan kuultava, mutta silti pigmenttinen.
• Koostumus: Ihana! Kosteuttava, hoitava, pysyvä, napakka. Yhtä hyvä kuin monen rakastamissa ColorSensational Vividseissä.
• Tuoksu: Tyypillistä Maybellinea, makea huulipunan tuoksu. Ei kovin voimakas, mutta selvästi havaittavissa.
• Tuntu: Erittäin mukava. Ei kuivata huulia ollenkaan, muttei ole liian liukas. Vielä hoitavamman tuntuinen kuin edellä mainittu Rimmelin puna.
• Pysyvyys: Keskitasoa. Vaatii korjailua ajoittain, ainakin tummapigmenttisillä huulilla. Kuluu huulilta kuitenkin aika nätisti haalistuen.
• Muuta: Maybellinelta on tulossa ColorSensational-sarjaan Stripped Nudes -kokoelma, jonka sävyjä swatchailin hiihtolomalla Itävallassa. Kaikki kuusi vaikuttivat tosi ihanilta, odotan innolla (toivottavasti tulevat meillekin)!

 

arvosana 5/5

Rimmel Apocalips Lip Lacquer (100 Phenomenon)

• Saatavuus: Tavaratalot, marketit (esim. Anttila ja Sokos)
• Hinta: n. 9 euroa
• Sävy: Aprikoosin värinen nude, ei ruskeutta.
• Koostumus: Ohut, helposti levittyvä, tahmaamaton. Nestemäiseksi tuotteeksi vähän kuivakan oloinen.
• Tuoksu: Selkeä, poikkeuksellinen. Tulee mieleen jokin marja tai mehu, mutta tuoksu ei oikeastaan ole makea.
• Tuntu: Melko huomaamaton, huolestuttavuuteen asti. :) Tulee tarve tarkkailla meikin pysyvyyttä peilistä vähän väliä.
• Pysyvyys: Ihan kelpo, mutta huonompi kuin huulipunissa. Vaaleahuulisella nudemeikkien pysyvyys ei kai ole kovin suuri issue, mutta tummien huulten vaaleina pitäminen teettää enemmän työtä. Noin niin kuin yleensäkin.
• Muuta: Pakkaus on upea! Musta väri ja jalokivimäinen muotoilu kolahtavat. Tykkään tuotteesta, mutta en vielä tämän perusteella ole ihan niin myyty Apocalipseille kuin olisin kaiken hehkutuksen perusteella odottanut. Tekisi mieli kokeilla voimakkaampia värejä, mutta ohut koostumus yhdistettynä kirkkaaseen punaiseen arveluttaa.

 

arvosana 3/5

Illamasqua Intense Lipgloss (Absorb)

• Saatavuus: Illamasquan nettikauppa, myymälät ulkomailla.
• Hinta: n. 18 euroa
• Sävy: Erittäin, erittäin vaalea, peitepuikkomainen nude.
• Koostumus: Todella pigmenttinen, paksu, jäykähkö.
• Tuoksu: Mukava, makea, hiukan muovinen.
• Tuntu: TAHMEA, miltei liimamainen. Tällä saralla ehdottomasti ykkönen kaikista kuunaan kokeilemistani.
• Pysyvyys: Huulikiilloksi erinomainen, pysyy tahmeutensa vuoksi paikoillaan pitkään. Uusittava ruokailun jälkeen.
• Muuta: Parasta sekä sävyn että käyttömukavuuden kannalta on, kun kiillon taputtelee huulille ohueksi kerrokseksi (kuten kuvassa alla). Paksummin levitettynä lopputulos on helposti epätasainen ja väriltään luonnottoman vaalea. Huulikiillon tahmaisuuden vuoksu paksu kerros myös tuntuu epämiellyttävältä. Tuubipakkauksesta jäykkää kiiltoa on vaikea levittää - apuun tarvitsee siveltimen.

 

arvosana 3/5

Mirabella Outshine Lip Gloss (Ethereal)

• Saatavuus: Mirabellan nettikauppa. Suomessa pääasiassa kauneushoitoloista.
• Hinta: Alessa nettikaupassa, n. 9 euroa. Oma kiiltoni on saatu Mirabellan maahantuojalta.
• Sävy: Kanervainen, utuinen vanha roosa. Hyvin kaunis.
• Koostumus: Erinomainen. Hivenen peruskiiltoa paksumpi, voidemainen. Ei liian liukas.
• Tuoksu: Ihana! Herkullisen leivosmainen vanilja, tuo mieleen ulkona kojuissa myytävät vohvelit ja karamellisoidut asiat. Olen maistanut jotain tämän tuoksuista joskus ulkomailla joulumarkkinoilla.
• Tuntu: Mukava. Huomaa, että huulilla on jotain, mutta kiilto tuntuu pehmeältä ja hoitavalta.
• Pysyvyys: Keskitasoa.
• Muuta: Huulilla kaunis, vesimäinen kiilto. Nätti ja tyylikäs hylsy.

 

arvosana 4/5

Inglot Sleeks Lip Gloss (56)

• Saatavuus: Inglot-myymälät, merkin oma nettikauppa.
• Hinta: 13,90 euroa.
• Sävy: Toffeinen, viileä, punertava vaaleanruskea. Voimakas helmiäishohto.
• Koostumus: Ohut ja hyvin liukuva. Voimakaspigmenttinen.
• Tuoksu: Inglotin huulikiillot tuoksuvat erikoiselle. Keinotekoinen tuoksu, mutta ei epämiellyttävä.
• Tuntu: Kevyt. Sopii hyvin huulipunan päälle, jos tarvitsee vaalennusta ja hohtoa. Vain vähän tahmea.
• Pysyvyys: Ohuutensa vuoksi perushuulikiiltoa lyhytkestoisempi. Kuluu kuitenkin kauniisti hiutumalla ja pikku hiljaa kuivumalla.
• Muuta: Veikeä hylsy, vaahtomuoviapplikaattori. Ohuen koostumuksensa vuoksi Inglotin kiillot ovat minulla jääneet vähälle käytölle, mutta tätä pitäisi ulkoiluttaa useamminkin.

 

arvosana 3/5

MAC Lipgelée (Bubble Lounge)

• Saatavuus: Limited edition -kiilto vuodelta 2010. Toivottavasti tulee valikoimiin vielä uudelleen.
• Hinta: -
• Sävy: Huikean glitterinen, muutoin aika läpikuultava lämmin vaaleanpunainen.
• Koostumus: Kimalteisuudestaan huolimatta aika voidemainen, tahmeusasteeltaan samaa luokkaa muiden MACin kiiltojen kanssa (eli keskitahmea +).
• Tuoksu: Hyvin mieto, en oikein erota. Ehkä ripaus sitä tuttua vaniljaisuutta, mutta myös muovinen klangi.
• Tuntu: Glitterit tuntuvat huulilla, jos oikein tunnustelee, mutta eivät häiritsevästi. Muuten tuntuu tavalliselta huulikiillolta. :) Mukavan pehmentävän oloinen tämäkin.
• Pysyvyys: Kiilto kuluu tavalliseen tahtiin, kimallusta jää huulille senkin jälkeen. Kannattaa lisäillä parin tunnin välein, jos haluaa ylläpitää kimallusta.
• Muuta: Kauneimpia omistamiani huulikiiltoja: säihke on luonnossa aivan tajuttoman hieno! Miinusta pakkauksesta, en osaa käyttää huulikiiltoja suoraan tuubista.

 

arvosana 4/5

IsaDora Multivitamin Gloss (03 Lychee)

• Saatavuus: Tavaratalot, marketit, Kicks.
• Hinta: n. 16 euroa
• Sävy: Läpikuultava purkkavaaleanpunainen vaalealla mikroglitterillä.
• Koostumus: Aika lailla täydellinen. Helposti levittyvä, hiukan tavallista paksumpi, huulivoidemaisen hoitava ja vain aavistus tahmeutta (tarpeeksi kuitenkin).
• Tuoksu: Keinotekoisen hedelmäinen. Tulee mieleen vesimeloni, vaikka ei se sitä ole.
• Tuntu: Ihana. Tuntuu hyvin, hyvin mukavalta.
• Pysyvyys: Tavanomainen, vaatii säännöllistä lisäilyä.
• Muuta: Vuoden löytö! Tässä kiillossa on kaikki kohdallaan. Pakkaus on sievä ja applikaattori hoitaa hommansa vaivatta. Kevyt, vaalea sävy on täydellinen arkeen. Kiilto hoitaa huulet kuntoon, tuntuu kivalta ja näyttää todella hyvältä. Katso vaikka itse:

 

arvosana 5/5

* * *

Siinäpä inventaariota suosikkeihini nudehuulien osalta. Kaikkein lemppareimmat näistä ovat Maybellinen ja Rimmelin punat sekä tuo IsaDoran ihana kiilto, mikä toki näkyy antamissani arvosanoissakin. Kaikki tietenkin on subjektiivista, mutta näistä minä tykkään. :)

Ennalta-arvattavasti kysynkin nyt, mitä minun kannattaisi kokeilla seuraavaksi? Nude-lempparit kehiin, kitos!

LDMM: Going To A Town

En vieläkään saanut viimeisteltyä sitä blogitekstiä, josta viikko sitten mainitsin; tänä viikonloppuna nimittäin oli aivan pakko palata musiikkimeikkien pariin. Maanantaina minulla (ja muutamalla muulla) on treffit ihanista ihanimman Rufus Wainwrightin kanssa Kulttuuritalolla. Rufus on yksi niitä harvoja alle viisikymppisiä artisteja, joita seuraan ja joiden tuotantoa rakastan täysillä. Ihmisenäkin jotenkin tosi valloittavan oloinen tyyppi, ja musiikillaan iskee täsmälleen sinne, missä melodraaman kaipuuni asuu. Lauluääni aiheuttaa kylmiä väreitä ja melodioiden koukut yllättävät aina uudelleen.

Olen miettinyt tämän meikin tekemistä varmasti jo ainakin vuoden päivät, ja nyt oli viimein tartuttava tuumasta toimeen. Paniikikseni kuitenkin huomasin kadottaneeni kamerani muistikortin jonnekin, ja meikki oli ikuistettava puhelimen kameralla. Pahoittelen rakeista kuvanlaatua, mutta sovitaan vaikka, että se on taktikoitu tunnelmakikka. Samoin kuin tuo ylidramaattinen huivi, jolla peitin lauantaiaamun tukkasotkut.

Meikki on napattu aika suoraviivaisesti Going To A Town -biisin musiikkivideosta. Sekä video että kappale tuovat hyvin esiin sen sopivasti melankolisen ja raskaan mahtipontisuuden, josta artistissa pidän, ja jota on ollut kovin vaikea löytää nykypoppareiden tuotannosta (muutamia poikkeuksia toki onneksi on, mutta noin yleensä ottaen). Tykkään myös siitä, että kantaaottavatkaan sanoitukset eivät ole liian alleviivaavia, vaan kuulijalle on jätetty oivaltamisen mahdollisuus.

Yksi meriitti lienee myös, että Rufus on onnistunut tekemään Leonard Cohenin kaikissa mahdollisissa laulukilpailuissa puhkihuokaillusta Hallelujah-biisistä sellaisen version, jota kykenen kuuntelemaan. :D Itse asiassa kuuntelen sitä ihan mielelläni.

 

Meikissä yhdistin mattaiset, tummat savusilmät kultaiseen alarajaukseen, jonka levitin tarkoituksella vähän tuhruisen näköisesti. Musta ja harmaa luomiväri ovat tuttuun tapaan Inglotia, jonka mattasävyt ovat genressään erinomaisia. Ripset ovat Red Cherryn pari numero 15. Kultaisen rajausvärin, jota somessa jo aiemmin päivällä ihasteltiin, olen saanut Lushilta toissakesänä. Sen nimi on Kuvitteellinen, ja se on aivan käsittämättömän upea. Näyttää oikeasti aivan nestemäiseltä lehtikullalta. Kuivuttuaan myös pysyy paikoillaan todella hyvin.

Silmämeikin pariksi maalasin punaiset huulet yhdellä lempparipunistani, Yves Rocherin Grand Rouge -sarjan superupealla Rouge Gourmandilla. Näistä huulipunistakin olen muistaakseni lupaillut postausta jo aikaisemmin, ja sellainen on varmasti vielä tulossa (kuvatkin on jo otettu :)). GR:t ovat ehdottomasti mukana kärkikahinoissa, kun huulimeikkisuosikeista kisataan.

Mistä musiikista sinä olet innostunut juuri nyt? Kolahtaako melodraama vai pidätkö eleettömämmästä?

Somesta, hiihtolomasta ja awardseista

Kuten kaikilla kunnon bloggaajilla ja nykyajassa elävillä noin ylipäätään, minullakin on nyt älypuhelin. Sain sen joulupukilta, koska joulupukki tahtoi jakaa kanssani yhteisen kalenterin ja kauppalistan. Olin vähän tietoisesti vältellyt moista vekotinta, koska tiesin sen ruokkivan nettiaddiktiotani entisestään. Jo parin ensimmäisen viikon aikana puhelimen kanssa kävi täsmälleen kuten ennustin. Erityisesti Instagramista on ollut vaikea pysyä poissa.

Tällä hetkellä blogini löytyy muualta netistä seuraavasti:

1. Facebook-sivulla (facebook.com/lazydynamitee) jaan uusimmat blogipostaukset ja muuta kauneusjuttuihin liittyvää. Kosmetiikka-aiheiset Instagram-kuvat päivittyvät myös Facebookiin.
2. Instagramissa (lazy_dynamite) jaan valokuvia arjestani. Sekä blogin aihepiiriin liittyviä että kaikkea muuta.
3. Twitteriin (@Lazy_Dynamite) päivittyvät blogipostaukset ja kaikki Instagram-kuvat (erotuksena Facebookiin, jossa näkyvät vain blogiin tavalla tai toisella liittyvät julkaisut). Muuten käytän Twitteriä hyvin harvoin, mutta sitä kautta voi seurata muuta sometteluani, jos kokee sen sopivaksi kanavaksi.

Olen tykästynyt nimenomaan instagrammailuun siksi, että kuvien ja ideoiden jakaminen on nopeaa ja helppoa. Yhteen blogitekstiin käytän yleensä aikaa viidestä kymmeneen tuntia, kun taas pelkkien kuvien lisääminen onnistuu minuuteissa. Stressaan blogini onnettomasta postaustahdista joka viikko, mutta hyvin harvoin onnistun kirjoittamaan mitään spontaanisti ja nopeasti. Esimerkiksi kolmena edellisenä sunnuntaina (sunnuntait ovat blogiaikaa) olen viilannut yhtä ainoaa juttua, jonka toivottavasti saan viimein ulos ensi viikolla. Ei kovin instaa.

Tämän spontaani(hko)n postauksen kuvat ovat viime viikon hiihtolomareissulta Innsbruckista. Päivitin matkakuulumisia innokkaasti - maisemien lisäksi oli jännittävää jakaa meikäläisittäin eksoottisia meikkiständejä ja -uutuuksia. Ostoksistakin nappasin kuvia melkein sitä mukaa kuin lompakkoani availin. Paria hajuvesihankintaa lukuun ottamatta tein kosmetiikkaostoksia kuitenkin tosi maltillisesti: toin kotiin vain muutaman edullisen kynsilakan sekä Treacle Moonin suihkugeelin ja vartalovoiteen, joita ei enää saa Suomesta. Rakastan tuota One Ginger Morning -tuoksua!

Viimeiseksi vielä yksi hiphei! Kuten sivupalkistakin huomaa, blogini on toistamiseen ehdolla Trendin ja Aussien Blog Awardseissa! Olen äärimmäisen otettu, mutta myös yllättynyt blogini saamasta huomiosta. Postaustehokkuus kun ei ole millään mittarilla samaa luokkaa ammatikseen kirjoittavien kanssa. Mutta hurraa, silti!

Oletko sinä Instagramissa? Vietitkö hiihtolomaa?

Gorilla Perfumes 3/3

Kun Lush viime vuonna uudisti Gorilla Perfume -tuoksusarjaansa (mietteitä uusista tuoksuista osissa yksi ja kaksi), moni aiemmin myynnissä ollut hajuvesi joutui siirtymään uusien tieltä. Kaikkein suosituimmat kuitenkin säilytettiin valikoimissa ja niputettiin Greatest Hits -nimikkeen alle. Suomessa näistä vanhemmista tuoksuista ovat myynnissä Karma, Imogen Rose, Breath Of God, Vanillary ja Lust. Nettisivuilta bongasin vartalosuihkeena myös Dirtyä, mutta siitä ei ilmeisesti ole meillä myynnissä EdP-versiota. Sain viisi ensin mainittua tuoksua Lushilta nuuhkimis- ja kuvauslainaan, jotta pystyin tutustumaan niihin ajan kanssa.

Kuvaamani tuoksut ovat kiinteässä puikkomuodossa, jossa hajusteet on sekoitettu muun muassa jojobaöljystä ja candelilla-vahasta tehtyyn massaan. Kaikkia on saatavana myös nestemäisinä, joko 30 ml tai 10 ml suihkepulloissa. Oman kokemukseni perusteella kiinteiden parfyymien tuoksu ei ole yhtä intensiivinen kuin nestemäisissä, mutta ne kestävät iholla pidempään.

Hassusti löysin jokaisesta hitistä myös yhteneväisyyksiä noihin uuden sukupolven Gorilloihin. Listasin kuvaukseen myös "sisartuoksut", koska ne tulivat mieleeni niin kummallisen helposti. Tuoksut eivät tietenkään ole identtisiä keskenään, mutta huomattavan samankaltaisia, ainakin omissa mielikuvissani. 

Karma

tuoksuryhmä: citrus aromatic

ainesosat/nuotit: appelsiini, patsuli, mänty, laventeli, sitruunaruoho, mustaherukka, elemi (hartsi)

tuoksupari: Sun

Karmaa on pitkään mainostettu etenkin britti-Lushin myydyimpänä tuoksuna, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Metsäinen ja mausteinen sitrustuoksu on kuin isosisko viime keväänä lanseeratulle Sunille, joka oli silkkaa pirskahtelevaa appelsiinikarkkia. Karmassa on mukana sama hedelmäisyys ja melkein haistettavissa oleva mehukkuus, mutta imelyydestä on hiukan karsittu.

Patsuli tuo appelsiinille jännän taustan: tasoittaa ja rauhoittaa, muttei turhaan pyöristä hapokkuutta. Ainesosalle tyypillinen, aavistuksen tunkkainen maakellarin ja mullan tuoksu on läsnä heti ensi nuuhkaisusta. Suoraan puikosta haisteltuna Karma on miltei pelkkää hedelmää, mutta viivyttyään hetken iholla vihreys tulee voimakkaammin esille. Loppumetreillä erotan kanelinkin, joka tekee kokonaisuudesta silmänräpäyksessä syksyisen. 

Alun pirteydestään huolimatta tuoksu on ennen kaikkea hyvin seesteinen ja tuo jostain syystä mieleen höyryisen kylpylän. Myös vahvoja flashbackeja parin vuoden takaiseen Intian-matkaan on havaittavissa. Lempparini näistä viidestä, todennäköisesti hankin tämän täydennykseksi omaan tuoksuhyllyni!

Imogen Rose

tuoksuryhmä: oriental floral

ainesosat/nuotit: ruusuabsoluutti, ruusuöljy, basilika, bergamotti, vetiver, ambrette, tonkapapu, iirisjuuri 

tuoksupari: Flower's Barrow

Lähes jokainen näistä suurista hiteistä on melko suoraviivaisesti koottu yhden raaka-aineen ympärille. Imogen Rose on oodi ruusulle, mutta sellaisena virkistävä poikkeus. Uudet ruusutuoksut tapaavat olla melko makeita ja pirskahtelevia: mukana on vadelmaa, sitruksia, pelargoniaa ja kaikkea muuta jännää ja nuorekasta (paitsi pelargonia ei ehkä ole nuorekas muuten kuin tuoksunsa puolesta...). Noilla kepeillä ruusuilla on toki paikkansa (kesäpuutarhassa!), mutta Imogen Rose on toista maata: varsinainen grand old lady. Hienostunut, puuteria tupsutteleva ja hiuksensa rullaava. Sukulaisilta salaa saattaa joskus mennä pari savukettakin.

Pidemmän päälle makeat ruusut saavat minut voimaan pahoin, mutta tämä tuoksu rauhoittaa. Sopii päiväunille mummon kamarissa seinäkellon nakuttaessa. Posliinikupeista nautitun päiväkahvin kanssa ja pikkuleipien leipomiseen. Ja ehkä myös sinne kesäpuutarhaan, jos muistaa pysytellä lehtimajan varjossa.

Breath of God

tuoksuryhmä: oriental woody

ainesosat/nuotit: neroli, sitruuna, meloni, jasmiini, ruusu, vetiver, santeli, seetri, ambra, myski

tuoksupari: The Voice Of Reason

Breath of Godia kohtaan minulla oli korkeimmat ennakko-odotukset. Tuoksun alkuperäinen versio oli aikoinaan myynnissä Lushin edesmenneen tytärmerkin, B Never Too Busy To Be Beautifulin alla, ja hype sen ympärillä oli aikamoinen. Suurin osa hehkutuksesta syntyi, kun ensimmäinen Breath of God päätyi Luca Turinin ja Tania Sanchezin tuoksuraamattuun saaden täydet viisi tähteä. Itse en ole päässyt haistelemaan alkuperäistä, mutta joidenkin arvioiden mukaan Lushin versio olisi tismalleen samanlainen. Toiset taas väittävät tuoksujen eroavan toisistaan kuin yön ja päivän, niin mene ja tiedä tässä nyt sitten. Molemmat tuoksut ovat Simon Constantinen käsialaa.

Omaan nenääni tämä tässä on ensisijaisesti puutuoksu - hedelmät hengailevat keveinä jossain taustalla. Alussa tuoksu on fiilikseltään erittäin savuinen ja nahkainen, mistä pidän aina. Vartin odottelun jälkeen päästään asian ytimeen ja tuoksu tasaantuu yllättävän harmoniseksi sekoitukseksi hedelmiä, sitruksia, kukkia ja puisia nuotteja.

Kaikesta nettihehkutuksesta huolimatta Breath of God vertautuu mielessäni väistämättä pikkugorillojen The Voice Of Reasoniin. Kilpakumppaneina nämä kaksi ovat loppujen lopuksi aika tasavahvoja, vaikka jälkimmäisen lakritsainen savuisuus ehkä vetoaa minuun enemmän. Breath Of God on hedelmäisyydellään ehkä inasen feminiinisempi, jos nyt sellaista erottelua haluaa tehdä.

Vanillary

tuoksuryhmä: oriental vanilla

ainesosat/nuotit: vanilja, tonkapapu, jasmiini

tuoksupari: Furze

Vanillaryssa ei ole yllätyksiä. Vaaleankeltaisessa puikossa erottuu selvästi pieniä mustia vaniljahippusia ja tuoksu on yhtä herkuttelua alusta loppuun. Jos pidät vaniljasta, tämä on ehdottomasti sinun juttusi. Jos olet kahden vaiheilla, Vanilllarya kannattaa joka tapauksessa testata. Makean tonkapavun ansiosta tuoksu on kuin jäätelössä tai vaniljakastikkeessa, muistuttaen erittäin paljon esimerkiksi The Body Shopin kahden viime joulun Vanilla Blissiä. Pehmeä ja houkuttelevan makea, mutta täysin vailla ikäville vaniljatuoksuille tyypillistä pistävyyttä.

Kuvauksessa povattu jasmiini häilyy taka-alalla, mutta ei varsinaisesti erotu tuoksusta. Sen roolina on lähinnä tuoda mukaan syvyyttä ja rakennetta, jottei vaniljassa lilluminen kävisi ylimakeaksi.

Lust

tuoksuryhmä: floral

ainesosat/nuotit: jasmiini, ylang-ylang, ruusu, vanilja, santeli

tuoksupari: Sikkim Girls

Jasmiinista puheen ollen, Lust on sitten ihan sitä itseään. Jasmiini on minulle edelleen vaikea tuoksu, eivätkä muutkaan (valkoiset) kukat ole sieltä helpoimmasta päästä. Vaikka Lust on erittäin, erittäin voimakas, siinä on onnistuttu yhdistelemään erilaisia kukkaistuoksuja ihan miellyttävästi. Mitä kauemmin tuoksua nuuhkii iholta, sen paremmin sitä alkaa ymmärtää. Silti se jää vielä kauaksi suosikeistani. 

Näillä voimakkaan huumaavilla kukkaissekoituksillakin on toki ystävänsä, eli rohkeasti vain kokeilemaan. Jos pidät Sikkim Girlsistä, tämä voi myös olla heiniäsi.

* * *

The Smell Of Freedom

tuoksuryhmä: woody spicy
ainesosat/nuotit: sitruunaruoho, neroli, jasmiini, inkivääri, takkapuut, neilikka, mustapippuri, santeli, oud, iirisjuuri

Bonuksena vielä yksi edesmennyt ihanuus, jonka onnistuin pelastamaan loppuunmynnistä ennen tuoksujen uudistamista. Kymmenen millilitraa täydellisyyttä nimeä myöten, eli The Smell Of Freedom.

Tuoksu on hyvin, hyvin kuiva ja mausteinen sekä sitruksinen. Ei sokerista makeutta tai vaniljaista pehmeyttä, ainoastaan kipakuudellaan lämmittäviä, ihania ainesosia. Jo Malonen Nutmeg & Gingerin ohella tämä on lempituoksuni sydäntalven pimeisiin iltoihin.

Sitruunaruoho ja neroli aloittavat pirteästi ja säilyvät vahvoina loppuun saakka. Myös pippuri ja inkivääri hyppäävät nenälle heti aluksi, ja ensivaikutelma tuoksusta onkin melko terävä ja kirpeä. Hiukan iholla istuttuaan kokonaisuus muuttuu maanläheisemmäksi, mutta tunkkaisuudelta ja raskaudelta vältytään. Tykkään käyttää tätä talvisin sekä töissä että juhlissa. Erikoisuudellaan The Smell Of Freedom on joka tapauksessa aina jonkinlainen statement. Lisäksi spray-pullossa oleva tuoksu on todella voimakas: arkena riittää yksi suihkaus niskan puolelle, iltaisin lisään toisen myös kaulalle.



Onko sinulla lempparia Lushin mustapulloisista klassikoista? Mitä tahtoisit kokeilla?

"Ne on ihania kun ne kimaltaa!"

Parin viime vuoden aikana olen toden teolla hurahtanut kynsilakkoihin, mutta blogissa niitä on näkynyt vain harvoin. Olen huono ottamaan valokuvia kynsistäni enkä ole tahtonut tehdä lakkapostauksia ilman kunnollisia swatcheja. Tänään teen poikkeuksen, sillä marraskuussa ostamani glitteriset söpöydet ovat pulloissaankin karkkia silmille. Olen indie-kynsilakkojen kanssa vielä ihan keltanokka, mutta nähtyäni kuvia KBShimmerin loppuvuodesta julkaistun bloggaajakokoelman lakoista päätin viimein antaa pikkusormen (ja ne yhdeksän muutakin).

KBShimmerin omasta nettikaupasta ei saa tilattua lakkoja Suomeen, mutta kanadalainen Harlow & Co. toimittaa paketteja myös meikäläisille. Ajattelin aloittaa varovasti ja tilasin kolme lakkaa, joista kaksi ovat mainitusta talven kokoelmasta. Valikoimassa oli myös upeita holoja ja vaikka mitä muuta ihanaa, mutta itseäni glitterit houkuttelivat eniten, kuinkas muutenkaan. Ennakkoon olin ihastellut tuota mustaa jellyä kuvassa vasemmalla: se näytti valokuvissa aivan pimeässä talvi-illassa tuikkivilta jouluvaloilta. Lisäksi mukaan lähti violetti creme-lakka sinisävyisin kimaltein sekä megasupermahtava päällysglitter kullan, hopean ja vaaleanpunaisen väreissä.

Strung Out on nimeltään tämä musta, jonka vuoksi alun perin päätin klikkailla tuotteita virtuaaliseen ostoskoriin. Mukana on kullanväristä, hopeaista, sinistä, vihreää ja punaista pyöreää glitteriä kahdessa eri koossa sekä aivan pienen pientä glitterhippusta. Kuinka ihana! Kerrostaessa nuo glitterit jäävät ihanasti hehkumaan ohuen mustan jellyn läpi, kuten pullon yläosassa näkyy. Peittävyys tulee kolmella kerroksella, mutta sattumia on niin paljon, että kolme kerrosta lakkaa menee aikamoiseksi puuroksi. Alle kannattaa siis laittaa jotain muuta tummaa lakkaa ja sivellä sitten päälle yksi tai kaksi kerrosta tätä.

No Whine Left on luumunvärinen creme-lakka, jossa on sinisiä, turkooseja, fuksianvärisiä ja violetteja erikokoisia, kuusikulmaisia glittereitä. KBShimmerin oman kuvauksen mukaan lakka on koostumukseltaan "crelly", koska sitä voi kerrostaa jelly-lakoille tyypilliseen läipkuultavaan tapaan. Mielestäni tämä olisi ollut vielä kauniimpi kiiltävällä jelly-pohjalla, mutta kyllä cremestäkin päällyslakalla saa tosi nätin. Kiiltävä päällyslakka on muutenkin ehdoton glittereiden kanssa, jotta kimalluksen saa kunnolla säihkymään. Kimalteiden monivärisyys on tässä syvän värisessä lakassa aivan upea - välkehtivät valossa todella kauniisti.

Sampanjaa imitoiva Toast-ess With The Mostess on ehkä kaikkein upein näistä kolmesta. Kirkkaassa pohjalakassa uiskentelee pyöreitä ja kuusikulmaisia glittereitä ainakin viidessä eri koossa mikrokimalteista jättimäisiin pyörylöihin. Väreissä on ruusuista vaaleanpunaista, kultaa, hopeaa sekä hologrammihohteista peilipintaa. Olen käyttänyt tätä kerran, enkä ollut saada katsettani irti kynsien kimalluksesta. Laitoin alle vaaleanpunaista ja sudin päälle kerroksen tätä. Glitter pysyi tiukassa ja lakkaus kesti hyvänä peräti viisi päivää. Poistaminen on tuskallista, mutta kimmellys on ehdottomasti kaiken vanulapuilla ähräämisen arvoista.

Nyt kun olen päässyt alkuun, kaipaisin vinkkejä muista itsenäisten yrittäjien lakkamerkeistä ja vaikka yksittäisistä sävyistäkin. Mitkä ovat suosikkejasi? Oletko ehtinyt tutustua KBShimmeriin?

P.S. Mietin otsikkoa viisitoista minuuttia. Pyysin lopulta apua mieheltäni, joka kysyi: "Mikä on johtopäätöksesi niistä tuotteista?".

BHA - Nyt myös heikkohermoisille

Myönteisistä kokemuksistani innostuneena kirjoitin runsas kolme vuotta sitten aspiriinin ulkoisesta käytöstä ihonhoidossa. Sittemmin aiheesta on keskusteltu uteliaaseen, kummaksuvaan ja myös jyrkän tuomitsevaan sävyyn blogeissa, foorumeilla ja iltapäivälehdessäkin. Suurimpana huolenaiheena on ymmärrettävästi ollut lääkevalmisteen ohjeenvastainen käyttö, minkä suhteen on aivan oikeutettua olla varuillaan. Sen sijaan en ole aivan ymmärtänyt kommentteja, joissa aspiriinista kirjoittaneita kauneusbloggaajia on soimattu siitä, kuinka he lietsovat lukijoitaan arvaamattomiin ja vaarallisiin kokeiluihin. 

Olen toki samaa mieltä siinä, että lääkkeet ovat syystäkin lääkkeitä ja niille on oma, määrätty käyttötarkoituksensa. Olen myös sitä mieltä, että jos päätän esimerkiksi vaikkapa kaataa suolahappoa silmämunaani, ottaa sarjan valokuvia vammojeni eri vaiheista ja julkaista ne blogissani, aiheutan haittaa vain itselleni. Blogin lukijoiden arvostelukyky ei ole kirjoittajan käsissä.

Tällä alustuksella kirjoitan tänään miedommasta salisyylihappoliuoksesta, joka on ihan oikeasti tarkoitettu ihonhoitoon. Paula's Choicelta saamani Skin Perfecting 2 % BHA Liquid on päivittäiseen käyttöön suunniteltu hoitoneste, joka vähentää ihon epäpuhtauksia, heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä. Yhdessä aspiriinitabletissa asetyloidun salisyylihapon pitoisuus on verrattain suuri (mukana on lisäksi vain selluloosajauhetta ja maissitärkkelystä), tässä Paula's Choicelta saamassani hoitonesteessä kaksi prosenttia. Ainakin Amerikoissa se on suurin sallittu salisyylihapon pitoisuus kotikäyttön tarkoitetuissa tuotteissa, joita ei huuhdella pois iholta. Sampoossa ja sen sellaisessa happoa saa olla 3 %.

Käyttöohjeessa neuvotaan levittämään nestettä puhdistetulle iholle joko kerran tai kahdesti päivässä. En halunnut turhaan imeyttää tuotetta vanulappuihin, joten levitin sen kasvoilleni käsin. Parin päivän jälkeen huomasin, että kädet kannattaa muistaa huuhdella huolellisesti, sillä sormien välistä iho oli lähtenyt kuoriutumaan riekaleina. Kuoriutuminen ei tosin ollut kivuliasta, sillä pois lähtenyt iho oli jo valmiiksi kuivaa ja kuollutta solukkoa.

Kasvoilla vaikutus ei ollut yhtä dramaattinen, mutta huomattava joka tapauksessa. Sen lisäksi, että salisyylihappo hajottaa kuolleita soluja ihon pinnalta, se liuottaa talia ja epäpuhtauksia ihohuokosista. Ihoni oli jo lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, mutta havaitsin kyllä selkeää kirkastumista ihon sävyssä ja pienten tukkeumien kaikkoamista. Plussaa tuote saa myös miedosta tuoksusta ja yleisestä käyttömukavuudesta - valmis liuos kun on kuitenkin käytössä huomattavasti kätevämpää kuin kotikemistin pillereistä murskatut sekoitukset.

Epäpuhtauksista kärsivälle iholle voin kolmen vuoden kokemuksella suositella salisyylihappoa todella, todella lämpimästi. Herkkäihoisia ja allergisia kehoitan varovaisuuteen, mutta itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia. Paula's Choicen hoitonestettä en ole kokeillut kuin tämän yhden pullollisen, mutta kokemus on ollut ehdottoman positiivinen. Aspiriinin kuuriluontoisella käytöllä pääsin aikoinaan eroon pitkään vaivanneista iho-ongelmista ja olen sen jälkeen käyttänyt sitä säännöllisesti noin kerran, kaksi kuukaudessa. Paula's Choicen liuos on hyvä, lempeämpi vaihtoehto viikoittaiseen käyttöön, mutta käyn edelleen silloin tällöin myös pilleripurkilla.

Onko sinulla kokemuksia AHA- tai BHA-hapoista ihonhoidossa? Mitä tuotteita suosittelisit?