Darkside

Vaikka aloitin heinäkuun optimistisesti hellekelien kirkkaita värejä esitellen, sää näyttää edelleen siltä, että myös tummemmat ja neutraalimmat värit puoltavat paikkaansa. Suunnittelin keväällä Naked-paletteja swatchaillessani, että tekisin erikseen meikin kolmospaletin tummanharmaalla Darkside-luomivärillä, jotta sen upea sävy ja vaaleanpunertavaiset vivahteet pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.

Tein silmämeikin, joka on supersimppeli: meikissä on käytetty ainostaan satiinisena hohtavaa Darksidea, geeli-eyelineria ja vaaleaa helmiäisluomiväriä silmän sisänurkassa. Darkside on levitetty sekä alaluomelle että liikkuvalle luomelle ja häivytelty siitä ylöspäin kohti kulmaluuta. Sisäluomi ja ripsiraja on tummennettu mustalla geeli-eyelinerilla ja sisänurkkaan tuputeltu ihan hippunen vaaleaa väriä valoa tuomaan.

Taas niin kovin vakavailmeisessä puolikkaassa kasvokuvassa luomivärin intensiivisyys näkyy paremmin. Lähikuvassa väri vaikuttaa hailakammalta, mutta kyllä sillä ihan kunnollinen sumusilmä syntyi. Poskipunana taisin käyttää Foreverin kaunista Brilliant Blushia luonnolisen puuterisessa sävyssä Mia, huulipunana on Maybellinen ColorSensational sävyssä Tantalizing Taupe. Meikkipohjana mitä todennäköisimmin Rimmelin Lasting Finish Nude -meikkivoide paritettuna Maybellinen Fit Me -peiteaineen kanssa.

Miten on, onko tummempi silmämeikki ihan käyttistä heinäkuussa? Vai kannattaisiko suosiolla odottaa syksyä?

Kesä puutarhassa

Pari vuotta sitten kirjoitin kaikkien aikojen suosikkituoksustani, Yves Saint Laurentin In Love Againista. Mielestäni tuo tuoksu on upeimpia taideteoksia koko maailmassa, minkä vuoksi tunnen suurta sielujen sympatiaa sen luojan, Jean-Claude Ellenan kanssa. Ellena on nykyajan parfymööreistä tunneituimpia, ja tällä hetkellä hänellä on pysyvä vakanssi Hermèsin muotitalon in-house perfumeurina - eli mies vastaa kaikista merkin tuoksuista. Siinä sivussa hän on pyöräyttänyt muutaman hajuveden muun muassa Acqua di Parmalle, Frederic Mallelle ja L'Artisan Parfumeurille. Olen luonnollisesti päättänyt haalia noista tuoksuista niin monta kuin mahdollista, ja Hermèsistä on tuntunut luontevimmalta aloittaa. Pari tuoksua olen ehtinyt ujuttaa miehenkin kaappiin, mutta niistä ehkä lisää toisella kertaa.

Vuonna 2003 lanseerattiin ensimmäinen hajuvesi Les Jardinsiin, eli tuttavallisemmin puutarhasarjaan, johon nykään kuuluu viisi erilaisista puutarhoista inspiroitunutta tuoksua. Viime vuonna ostin niistä yhden omaan kokoelmaani (kirjoitin välimeren puutarhasta, Un Jardin en Méditerranéesta kesätuoksupostauksessani), minkä jälkeen muut tietysti jäivät vielä kaihertamaan mieltä. Hermèsiä myydään nykyään ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta jos ukomaanmatkaa ei ole lähiaikoina tiedossa, tuoksuja voi ostaa myös merkin omasta nettikaupasta. Kerää koko sarja -vimmassani tein viimein tilauksen kesälomalle jäädessäni.

Nettikaupassa on täysikokoisten hajuvesien lisäksi myynnissä neljän matkakokoisen pullon settejä, joihin voi itse valita haluamansa tuoksut. Nerokas idea, sillä 15 ml vetoiset pullot ovat ainakin kaltaiselleni tuoksuhamsterille mitä parhaimman kokoisia. Kaikkea kun tekee mieli kokeilla, mutta suurempia pulloja on nykyisestä varastostani lähes mahdotonta käyttää loppuun. Hermèsin tuoksut eivät ole kaikkein edullisimpia - täysikokoisten 100 ml pullojen hinta vaihtelee Eau de Colognejen 78 eurosta eksklusiivisen Hermèssence-linjan 200 euroon. Muitakin pullokokoja on tarjolla tuoksusta riippuen. Puutarhasarjan tuoksuja on saatavilla 50 ml (78 euroa) ja 100 ml (100 euroa) pulloissa. Neljän matkapullon setin hinta riippuu valittujen tuoksujen hintatasosta; neljälle puutarhapullolle tuli hintaa 92 euroa. Pullosetti oli pakattu söpöön oranssiin rasiaan, ja lähettipalvelu toimitti sen kahdessa päivässä.

Un Jardin sur le Nil, 2005

tuoksuryhmä: floral fruity

ainesosat/nuotit: porkkana, greippi, tomaatti, mango, appelsiini, iiris, osmankäämi, hyasintti, lootus, labdanum, iiris, kaneli, myski, suitsuke

Järjestyksessään toinen puutarhatuoksuista on inspiroitunut Niilin saarien puutarhoista Aswanissa, Egyptissä. Välimeren puutarhan ohella tämä on sarjan suosituimpia hajuvesiä, mutta itselleni vaikutelma jäi vähän vaisuksi. Aluksi tämä on ihana, vihreän mangoinen, mutta muotoutuu lopulta appelsiinin kautta kirpeäksi sitrushässäkäksi. Alkutuoksun mangon ja tomaatin jälkeen nuotteja on vaikea erottaa, koska mukaan on sekoitettu niin paljon kaikenlaista. Perusolemukseltaan kirpeän raikas, ihan miellyttävä kesätuoksu, mutta omaan makuuni liian tavanomainen. Jos pulloon olisi saatu napattua vain pelkkä alkutuoksu, rakastaisin tätä.

Miehen mielestä: Huonoin kaikista, tunkkainen, täyteen tuupattu.

* * *

Un Jardin aprés la mousson, 2008

tuoksuryhmä: woody spicy

ainesosat/nuotit: inkivääri, kardemumma, pippuri, korianteri

Monsuunisateiden jälkeistä intialaista puutarhaa heijasteleva tuoksu on todella jännä, toinen suosikeistani tässä setissä. Nuottien perusteella voisi olettaa, että kyseessä on kuivakan mausteinen tapaus, mutta oikeasti tämä on kepeän hedelmäinen, nimensä mukaan miltei sateinen. Alku on ihan hillittömän inkiväärinen, aivan upea! Inkivääri kuitenkin häipyy nopeasti taustalle muiden mausteiden sekoittuessa joukkoon. Jos olet käynyt Intiassa ja juonut sikäläistä yli-imelää, vahvaa, maidolla pehmennettyä chai-teetä, tunnistat tämän tuoksun.

Odotin, että tuoksu jää tähän chai-mauste -vaiheeseen, mutta lopulta tästä tuleekin jotain aivan muuta. Jostain nimittäin hiipii mukaan outo, raikas makeus, jota en osaa listattujen ainesosien perusteella määritellä. Tuoksu on voimakkaan meloninen ja mukana on myös häivähdys kurkkua. Oikeastaan tuoksu muistuttaa hyvin paljon tuorekurkulla ryyditettyä gintonicia (miten ihmeessä saan aina ujutettua jonkin viinaelementin kaikkiin tuoksupostauksiin?). Mausteseos hengailee silti edelleen mukana, ja yhdistelmä on aika erikoinen, mutta hyvällä, hyvällä tavalla.

Sateisen meloninen chai-tee. Tykkään, todella.

Miehen mielestä: Yrittää olla ilmava, mutta vähän jää puuttumaan. Saippuamainen. Kuten Le Jardin de Monsieur Li*, mutta hiukan huonompi, kielous ei niin selkeää.

Un Jardin sur le Toit, 2011

tuoksuryhmä: aromatic fruity

ainesosat/nuotit: ruoho, omena, päärynä, ruusu, magnolia, rosmariini

Tämä tuoksu on tuttu kaikille, jotka ovat nähneet BBC:n mahtavan, kolmiosaisen Perfume-dokumenttisarjan. Sarjan toisessa jaksossa seurataan Ellenaa työssään, ja maestro on päättänyt luoda tuoksun Hermèsin Pariisin-toimitalon kattopuutarhasta inspiroituneena. Dokumentin tekijät seuraavat mukana katolle hypistelemään omena-, päärynä- ja magnoliapuita, ja Ellena vaikuttaa silminnähden innostuneelta.

Syystäkin. Lopputulos on mehukkaan hedelmäinen, mutta samalla vehreä. Itse olen haistavinani katolla käyvän tuulen, mikä on kummallista mutta hienoa. Ruohon ja hedelmien yhdistelmä on jännä ja toimii tosi mukavasti. Ruusua on mukana vain häivähdys, eikä se onneksi dominoi tuoksua missään vaiheessa. Rosmariini puolestaan ryydittää kombon ihan uusiin sfääreihin. Oma suosikkini näistä neljästä, aivan ehdottomasti.

Miehen mielestä: Toiseksi paras, mummolan mansikkamaa.

* * *

Le Jardin de Monsieur Li, 2015

tuoksuryhmä: citrus aromatic

ainesosat/nuotit: kumkvatti, minttu, jasmiini

Tältä tuoksulta odotin tosi paljon - karsittu kolmen nuotin yhdistelmä vaikutti kiinnostavalta. Sitä se todella onkin, kokonaisuus on ennalta arvaamaton ja jännittävä. Ainakin aluksi.

Avaus on tosi raikkaan sitruksinen, mutta minttu häilyy taustalla heti kättelyssä. Jasmiinin ansiosta tuoksu muuttuu melko pian saippuaisen puhtaaksi, kivalla tavalla. Sellainen puhtaat lakanat -fiilis. Jasmiini on itselleni yleensä hyvin vaikea elementti, mutta tässä tuoksussa sitrus ja minttu raikastavat sitä kivasti. Kirpakan alun jälkeen herra Lin puutarha on selkeästi kukkaistuoksu, en itse niputtaisi sitä sitrusten kategoriaan.

Lopputuoksuna iholle jää saippuainen minttu, josta pidän yllättävänkin paljon. Toimii varmasti erinomaisesti kuumien päivien raikastajana.

Miehen mielestä: Kaikkein paras. Yrttinen, raikas, kielomainen, ilmava.*

* * *

Oletko tutustunut Hermèsin tuoksuihin? Mitä pidät? Löytyykö suosikkia?

P.S. Kuvausrekvisiittana käytetyt chilit ovat miehen kasvattamia (ihan siemenestä asti). Hän tahtoi tästä erikseen mainittavan.

When I turn my power on I will go electric

Taannoisten Naked-swatchien yhteydessä mainitsin vaivihkaa ostaneeni Urban Decaylta myös tämän kesäisiin keleihin sopivan väripläjäyksen. Lupailin kuviakin, mutta ne saivat näköjään odotella aurinkoisempia ilmoja. Nyt kun UD:n Suomen-lanseeraukseen on aikaa enää muutamia viikkoja (merkki saapuu Sokokselle elokuussa, kai olette jo kuulleet?!), on korkea aika läjäyttää myös Electric-paletin esittely kehiin.

Hätkähdyttävän ja laajan sävyvalikoiman sekä loistavan ja kautta linjan tasalaatuisen koostumuksen ansiosta Urban Decayn luomivärit ovat jo pitkään olleet omia suosikkejani. Ei ehkä kamalasti yllättänyt? Myös muun värikosmetiikan saralla UD muodostaa Narsin ja Inglotin kanssa vahvan kolmen kärjen meikkilaatikoissani. Electricin suhteen arvoin kuitenkin melko kauan, koska en enää viime vuosina ole kunnostautunut värikkäissä meikeissä samaan malliin kuin blogin alkuaikoina. Pakko tämä kuitenkin oli lopulta saada.

Värivalikoima on toden totta sähköinen: kirkkaanpinkkiä, limenvihreää, oranssia, sähkönsinistä, violettia ja vaikka mitä. Pakkaus on jämäkkää muovia ja kompaktin kokoinen. Magneettikiinnitys pitää kannen hyvin kiinni, mutta on silti helppo avata. Paletin mukana tulee erittäin toimiva kaksipäinen luomivärisivellin, jonka tosin olin kuvanottohetkellä jo siirtänyt muiden sutien joukkoon. Iso peili on juuri sopivan kokoinen, mutta ei ehkä aivan välttämätön tällaisessa paletissa, joka ei jokaiselle meikkaajalle ole se kaikkein arkipäiväisin, "matkalle mukaan" -vaihtoehto.

Hiukan hileistä hopeansävyä lukuun ottamatta kaikki paletin luomivärit ovat pigmenttisiä ja tasaisesti levittyviä. Osa on koostumukseltaan mattaisia, osa pehmeästi hohtavia satin-sävyjä. Parissa sävyssä on mattapohjassa mukana pienen pientä hopeista hitua. Kuvassa ylärivissä hopeinen Revolt (kimaltava sävy), turkoosinsininen Gonzo (matta, hopeahitua), kirkkaan oranssi Slowburn (matta, hopeahitua), ärtsyn pinkki Savage (matta) ja tummempi, murretun turkoosi Fringe (satin). Alarivissä sähkönsininen Chaos (matta), punertavan violetti Jilted (satin), tummempi violetti Urban (satin), heleän vihreä Freak (satin) ja limenvihreä Trash (satin, kultahitua).

Sävyvalikoima on mukavan erikoinen, mutta vähän monipuolisuutta olisin vielä kaivannut. Pääpaino kun on selkeästi noilla sinivihreillä ja violeteilla sävyillä. Jos saisin kustomoida palettia hiukan, heittäisin ylärivin hopeaisella ja metsäisen turkoosilla värillä vesilintua, ja lisäisin niiden tilalle oikein kirkkaan keltaisen sekä intensiivisen punaisen napin. Myös vihreän sävyn laimeus ihmetyttää vähän, mutta itselleni tuollaisella raikkaammalla vihreällä kieltämättä on enemmän käyttöä kuin oikein voimakkaalle joulukuusenvärille olisi.

Omia ehdottomia suosikkejani ovat molemmat violetit sävyt sekä mattasininen Chaos ja kirpakka Trash, joita olen käyttänyt meikeissäkin useamman kerran. Tässä esimerkki viimeksi mainitusta perustylsän arkimeikin piristäjänä. Väripilkahdus toimii konservatiivisempaan (työ)ympäristöön sopivassa meikissä myös ylä- tai alarauksen muodossa tai ihan vain pienenä tipluna alaluomen keskellä tai silmän sisänurkassa. Kuvassa näkyvällä tavalla pelkällä liikkuvalla luomella käytettynä kirkas väri näkyy väläyksittäin silmän käydessä kiinni, mutta ei varasta huomiota liiaksi.

Sanomattakin on selvää, että perusteellisiin väriövereihin (joita kannatan täydestä sydämestäni) tämä paletti sopii myös. :) Vaikkapa festareille! Koskapa kesäsäät virkistävät myös värien käyttöön, olen päättänyt sähköistää meikkiäni Electricillä mahdollisimman monta kertaa kesäloman aikana.

Mitenkäs, oletko värikkäiden meikkien ystävä? Millainen olisi oma kirkkaiden sävyjen palettisi, jos saisit valita itse?

Kerta kiellon päälle

Kesäkiireitä pukkaa, mutta meikkikuvia onneksi ehtii välillä julkaista, vaikka muu hässäkkä meinaa viedä kirjoitusmehut. Tänään vielä yksi meikki Yves Rocherilla, jooko? Tässä on jo niin kesäiset sävytkin. Vähän pastellista, mutta vähän trooppista sähäkkää.

Löysin nämä kaksi luomiväriä ihan vahingossa toisesta laatikosta - en edes muistanut että näitä oli lisää. :D Hups. Hyvä että löysin, passasivat nimittäin yhteenkin varsin mainiosti. Nämä ovat siis siitä samasta satsista, jonka sain Yvesiltä pari vuotta sitten. Ovat onneksi edelleen myynnissä, niin kehtaa esitellä. Meikkilaatikkoni vain tuppaa imaisemaan tavaraa syövereihinsä niin, että osa hautautuu sinne vähän liian pitkäksi aikaa.

Vasemmanpuoleinen Bleu Scintillant on ihan älyttömän pigmenttinen, kesäisen turkoosi. Oikein sellainen välimerensininen. Pientä välkettä siinä on myös, ikään kuin auringon kimmellystä. Kaunis. Laventelinen violetti Mauve Pastel on nätti sekin. Raikkaan pastellinen ja hennosti helmiäisenä hohteleva.

Silmämeikki itsessään on tosi simppeli, mutta mielestäni oikein toimiva. Vaikka sinistä luomiväriä on levitetty koko liikkuvalle luomelle ja alaluomellekin, sisänurkan violetti pelastaa meikin liiallisilta kasariviboilta ja tunkkaisuudelta. Suosittelen tällaiseen meikkiin suurta häivytyssivellintä, jolla värejä voi pyöritellä kevyesti paikoilleen. Tuo kokonaisuuteen mukavaa kuulautta. Pienellä siveltimellä pakattuna luomivärit olisivat vielä intensiivisempiä, mutta kesäinen heleys kärsisi.

Sisäluomen rajaukseen käytin muistaakseni Milanin Liquif'eye -kynää sävyssä Aqua. Kyniä myydään nykyään Liquid Eye -nimellä, mutta samaa mainiota tavaraa ovat edelleen. Tosi pigmenttisiä ja pehmeitä, mutta asettuvat paikoilleen erittäin jämäkästi. Sisäluomella tosin ei mikään kynä pysy kunnolla, mutta normirajauksessa nämä nappaavat kiinni pitkäksi aikaa.

Kasvomeikissä vedin tarkoituksella hohtoöverit, kun halusin testata mahdollisimman monta hehkutuotetta yhtä aikaa. :D Tämä kostautui valokuvissa hiukan liian rasvaisen näköisesti kiiltelevänä ihona. Ei sinällään haitannut, koska en ollut lähdössä kotoa minnekään. Käytin ainakin Lumenen ihon sävyn heleyttäjää (sitä hohtavampaa, vaaleanruskeaa), Anastasian Contour Kitiä ja The Balmin Mary-Lou Manizeria (ehkä Bettyäkin, en nyt enää muista kovin tarkasti). 

Poskipunana saattoi olla Milanin persikkainen Luminoso, jonka senkin löysin laatikosta vähän vahingossa. Harmittelin nimittäin ihan vasta, kun luulin myyneeni sen jokunen vuosi sitten. Olin kuitenkin ollut kaukaa viisas ja vain jemmannut epäkiinnostavan poskipunan laatikon perälle. Siellä muhiessaan se olikin yhtäkkiä muuttunut kovasti kiinnostavaksi ja nauttii tänä päivänä jo jonkinlaista kulttisuosiota. Magic!

Yritän palata blogiasioihin taas viikoloppuna, mutta kovin pyhästi en vielä uskalla luvata...

Kautta likaisten varpaitteni!

*Ällötysvaroitus*

Jalkojen ihon kanssa minulla ei ole koskaan ollut suuria ongelmia. Kuivuutta ja karheutta, juu, mutta ei pahasti kovettumia eikä halkeilua. Minua on silti jo pidemmän aikaa kutkutellut ajatus jaloille tarkoitetuista kuorintasukista, joita olen bongaillut ainakin Minnan, Liisan, Hennan ja Myyn blogeista. Olin ensin ajatellut ostavani itselleni nuo Holika Holikan sukat, joita tytöt olivat kokeilleet, mutta minulle tarjottiinkin blogin kautta testattavaksi Salvequickin vastaavia tossuja. Otin tuotteen mielenkiinnolla vastaan ja aloitin kesäjalat-projektini.

Jotta ennen- ja jälkeen-kuvissa olisi enemmän eroja, päätin ensin olla reilun kuukauden ajan raspaamatta ja rasvaamatta jalkojani. Kuten kuvista näkyy, en saanut tilannetta mitenkään katastrofaaliseksi, mutta kantapään ja päkiän alueella iho oli paksuhkoa, kuivaa ja karheaa. Kuorintasukkien käyttö olisi palkitsevampaa, jos kantapäät olisivat ihan kunnon railoilla, mutta kaltaiselleni kaupunkilaiselle toimistotyöläiselle sellaisen lähtötilanteen tavoittelu olisi ollut turhan aikaa vievää ja sukkahousuja kuluttavaa.

Sukkapakkauksessa on tällaiset töppöset. Muovisten sukkien sisäpinta on kangasta, johon on imeytetty tujua, jalkoja pehmentävää ja kuorivaa geeliä. Sukat leikataan yläreunastaan auki ja sujautetaan jalkoihin. Pakkauksessa on mukana teippiä, jolla sukkien suut saa tiiviimmin kiinni. Päälle kannattaa pukea vielä tavalliset sukat ja villasukatkin, sillä ideana on hautoa ja lillutella jalkoja kuorintasukissa puolitoista tuntia, ja märät varpaat saattavat palella.

Vaikutusajan jälkeen jalat huuhdellaan ja kuivataan, ja jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sukkien geelissä on voimakkasti kuorivia happoja, joiden myötä kuollut ihosolukko kuoriutuu jalkojen pinnalta itsestään muutaman päivän kuluessa. Pakkauksen mukaan ihon kuoriutuminen kestää 10-15 päivää, mutta itselläni kaikki kävi paljon nopeammin.  

Neljäntenä päivänä kuorinnan jälkeen jalkojeni tilanne oli tämä. Varpaiden välin ohut iho oli alkanut hiukan repsottaa jo päivää aikaisemmin, mutta alkoi kunnolla irrota vasta neljännen päivän aikana. Noita riekaleitahan ei tietysti saisi repiä ollenkaan, vaan yritäpä olla repimättä! Isovarpaan ja päkiän kohdalla iho oli muuttunut kiiltäväksi.

Kantapään alueella iho oli myös lähtenyt selkeästi irtoamaan, mutta pinta oli vielä ehjä. Näitä en alkanut sörkkiä ennen aikojaan. Seuraavana päivänä tilanne oli jo toinen, kun olin työpäivän aikana kävellyt poikkeuksellisen paljon. Kotiin tullessa saappaissa tuntui siltä kuin jalassa olisi ollut ohuet, kosteat sukat ikävästi makkaralla.

Ja siltä myös näytti! Alemmasta kuvasta näkee hyvin tuon vaalean ihoalueen, joka on täysin irronnut alustastaan. Kantapäiden iho on rullautunut kokonaan irti - myös isovarpaat ja päkiät ovat hyvällä alulla. En tietenkään malttanut pitää näppejäni erossa noista riekaleista, vaan kuorin jaloistani siivuja kuin appelsiinista. :D Tunne on samanlainen kuin parantuneen ja kuivuneen vesikellorakkulan kanssa, mutta reippaammallakaan repimisellä ihoa ei onneksi saanut vereslihalle.

Tässä kaunis lähikuva kantapäästä. Aivan kuin olisi reikä sukassa.

Onnistuneen siivousurakan jälkeen otin tietysti vielä kuvan saavutuksistani (tulitikkuaski mittakaavan vuoksi). Lähes kaikki jalkojeni iho irtosi viidentenä päivänä kuorintasukkien käytön jälkeen. Muutamia pieniä ihohippusia sain myöhemmin nyppiä jalkapöydän alueelta, mutta siinä kaikki.  

Tässä jalat kuoriutumisen jälkeen. Iho on silkkisen pehmeää, eikä missään vaiheessa sattunut tai tuntunut pahalta. Tai no, kuorintasukat jalassa yhtä varvasta vähän kirveli, kun kynsinauha oli rikki. Sukkia ei saisi käyttää, jos jaloissa on haavoja tai rakkoja, ja tuo varoitus on kyllä annettu ihan syystä. Kannattaa myös huomioida, että ihon kuoriutumisen jälkeen jalat ovat viikon ajan tavallista herkemmät UV-säteilylle. Eli ei sandaaleja jalkaan ihan ensimmäiseksi.

Minä olin vaikuttunut ja ostan näitä varmasti vielä lisää, kun kantapäät alkavat taas liiaksi karhentua. Ovatko kuorintasukat jo sinulle tuttu juttu?

Ruusuista hopeaa II

Kuten kerroin, innostuin meikkailemaan niillä laatikon perältä löytämilläni Yves Rocherin Intense Color -luomiväreillä (jotka olen siis saanut aikapäiviä sitten blogin kautta) vähän enemmänkin, mainioita kun ovat. Toisessa testimeikissä käytin hempeän pastellisia sävyjä ja glitteriä. Lopputuloksesta tuli hiukan huurteinen fiilis, mutta kaipa sitä voisi tulkita keväisen heleänäkin. :)

Kuvassa keskellä vaaleanpunainen satiinisävy Rose Poivré, oikeassa laidassa jännittävä, vihertävän hopeinen glitterluomiväri Etain Scintillant. Tuo hopean sävy on todella uniikki, en muista nähneeni vastaavaa aikaisemmin. Noissa Yvesin Scintillant-luomiväreissä on mukana pientä glitteriä ja shimmeriä, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Valokuvassa vasemmalla on meikkiin ymppäämäni Avonin vaaleanpunainen huulikiilto, jota ei kuitenkaan taida enää olla saatavilla.

Silmämeikissä käytin jännää hopeaista sävyä koko liikkuvalla luomella ja silmän alla. Sisänurkkaan pyörittelin hohtavaa vaaleanpunaista reilulla kädellä, luomivaon varjostin lämpimällä mattaruskealla (kuten tavallista). Lopuksi tuputtelin liikkuvalle luomelle vielä NYXin vaaleanpunaista Hot Pink -irtoglitteriä, koska halusin meikkiin vielä enemmän kimallusta kuin luomiväreissä itsessään oli. Glitterin kiinnittämiseen käytän yleensä joko Make Up Storen Mixing Liquidia tai Fyrinnaen Pixie Epoxy -glitterliimaa, molemmat toimivat hyvin.

Levitin vaaleanpunaista sävyä myös korostukseksi kulmaluulle - tässä kuvassa se näkyy kauniisti. Glitterin kimmellyskin erottuu paremmin kuin edellisessä otoksessa. Vaikka hile näyttää purkissa vaaleanpunaiselta, se säihkyy iholla kauniin monivärisesti, itse asiassa hiukan vihertävänäkin.

Kuten edellisessäkin meikissä, tein meikkipohjan Rimmelin Lasting Finish Nude -meikkivoiteella. Tällä kertaa sävykin oli sopivampi (100 Ivory). Puuterina on jokunen postaus sitten hehkuttamani MACin Mineralize Skinfinish Natural, poskipuna on sattumalta sekin Yves Rocherilta. Natural Blush sävyssä Rose Vif on ihan sikahyvä pinkki puna. Pigmenttinen ja pehmeä, ei täysin matta, mutta ei hohtavakaan. Esittelin poskipunan tarkemmin tässä postauksessa, johon kokosin muitakin raikkaita vaaleanpunaisia.

Tuo otsikon järjestysluku on muuten ihan tarkoituksellinen. Olin nimittäin käyttänyt tätä samaa jo kerran, mutta en aluksi muistanut. Ensimmäinen tässä blogissa julkaistu hopea-vaaleanpunainen meikki löytyy täältä. Järkytyin vähän noista viiden vuoden takaisista kulmakarvoista. :D Onneksi ovat kasvaneet.

Tuoksujen metsästystä

Siitä huolimatta, että kaapissani on useita kymmeniä hajuvesiä, minulla on muutama suosikkituoksu, joista en tahtoisi luopua (miltei) mistään hinnasta. Joitakin niistä ei enää valmisteta, minkä vuoksi olen joutunut välillä kääntämään useammankin kiven löytääkseni uuden pullon loppuneen tilalle. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin hajuvesien naaraamiseen internetin syövereistä. En ole itse tässä hommassa vielä mitenkään pro, joten otan kaiken mahdollisen tiedon ilolla vastaan kommenttilootan puolella.

Viimeksi haalin itselleni uuden pullon Escadan Sentimentiä, jota käytin ensimmäisen kerran kevättalvella 2002. Olin kahdeksantoista, valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin, juhlin penkkareita, askartelin ennakkotehtäviä yliopistoon, hölmöilin ja kuuntelin musiikkia liian kovalla. Nostalgiatuoksu siis, ja tunnearvoltaan melkein jo mittaamaton. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, shoppaillessa kaikki ei mennyt ihan samalla tavalla kuin siellä vaasalaisella huvilalla. 

Lopetettujen ja muuten harvinaisten tuoksujen osalta olen yleensä aina turvautunut Ebayhin, mutta selaan satunnaisesti myös Huutonetin tarjontaa. Tuoksuista vasemmanpuoleinen on juuri Huutiksesta, josta sain sen sopuhintaan luotettavan oloiselta myyjältä. Tein kuitenkin amatöörimäisen virheen ostaessani avatun pullon, vaikka se olikin vain vähän käytetty. Myyjän ottamasta valokuvasta ei myöskään huomannut, että tuoksun väri oli muuttunut noin paljon. Silloin olisin tietysti jättänyt tuon hankkimatta.

Värin muuttuminen on luultavasti seurausta huonoista säilytysolosuhteista, eikä se aina vaikuta itse tuoksuun. Tässä tapauksessa edellisessä pullossani (jo toinen, ostettu vuonna 2010) oli vielä jäljellä sen verran, että pystyin vertaamaan ostamaani hajuvettä siihen. Tuoksu oli selvästi erilainen, eikä muutos todella ollut miellyttävämpään suuntaan. Jotain samaa oli jäljellä, mutta ero oli kuin vasta avatulla ja happanemaan päässeellä viinipullollisella. Ostin siis toisen, tällä kertaa varman päälle sieltä Ebaysta.

Monet pitävät Ebayta arveluttavana ostospaikkana, eivätkä siksi tahdo hankkia sieltä mitään. Itselläni on oikeastaan vain hyviä kokemuksia, mutta muutama juttu kannattaa pitää mielessä. Ensinnäkin, vaikka tuote olisi hinnaltaan kalliimpi, valitsen mieluiten myyjän, jonka saamasta palautteesta yli 95 % on ollut positiivista. Toiseksi tarkistan, että myyjä postittaa tuotteensa Suomeen (tämä ei aina ole itsestään selvää). Kolmanneksi, käytän maksamiseen PayPalia. Maksupalvelu on luotettava ja ilmainen, ja sen kautta epäonnistunut kauppa on tarvittaessa helppo perua. Lisäksi PayPalia käyttäessä ei tarvitse luottokorttia vaan maksun voi hoitaa suoraan pankkitililtä (tai debit-kortilta).

Kuten jo mainitsin, hajuvedet kannattaa tietysti aina ostaa avaamattomassa pakkauksessa. Jos etsimäsi tuoksu on edelleen tuotannossa tai sen valmistus on lopetettu viimeisen kymmenen vuoden sisällä, sinetöityjä pakkauksia on Ebayssa hyvinkin paljon. Huutonetissä vähemmän. Avattuja tuoksuja ostaisin itse vain silloin, jos tuoksu on a) halpa b) lanseerattu vasta pari vuotta sitten, jolloin pullo ei ole ehtinyt olla avattuna kauan tai c) hyvin harvinainen ja minulla on varaa ottaa riski.

Yleensä netistä on järkevintä ostaa vain tuoksuja, jotka tuntee etukäteen. Vanhoja suosikkeja tai muutamaan kertaan testeristä suihkittuja. Niin sanottuja blind buy eli sokko-ostoksia olen kyllä itse tehnyt muutaman ihan onnistuneesti, mutta niihinkin on pari nyrkkisääntöä. Ainakin on hyvä, jos tuoksusta olisi mahdollisimman vahva mielikuva. Käytännössä siis tuttuja ja hyväksi havaittuja nuotteja tai tuttu ja hyväksi havaittu "nenä" tuoksun takana. Itselläni Jean-Claude Ellena ja Christine Nagel ovat sellaisia, joihin tunnen voivani luottaa. Tämä kaikki tietysti riippuu omista mieltymyksistä. 

Eikä Ebay tietenkään ole ainoa vaihtoehto. Jos metsästämäsi hajuvesi on edelleen tuotannossa, on aina hyvä tsekata myös valmistajien omat nettisivut tai vaikkapa Fragrance Net tai Aus Liebe zum Duft. Jälkimmäisen niche-valikoima on päätä huimaava! Jos haluat tutustua uusiin hajuvesiin ilman sokko-ostoksia, Perfumed Court myy pieniä hajuvesinäytteitä harvinaisemmistakin tuoksuista.

Summa summarum, netistä kannattaa ostaa:

• tuoksuja jotka on lopetettu
• tuoksuja joita ei saa Suomesta
• tuoksuja jotka ovat Suomessa huomattavan kalliita (nämä eivät tosin aina ole verkossakaan mitenkään edullisia)

Muissa tapauksissa osta hajuvetesi kaupasta ja hyödynnä kaikki mahdolliset tarjoukset! Esimerkiksi ensi viikolla Sokoksilla ja Emotioneissa kaikista normaalihintaisista naisten tuoksuista saa 20 % alennusta. Kiitos loistavasta vinkistä, Martina!

Harrastatko sinä hajuvesien nettishoppailua?