sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: Luukku 1

Kauneusbloggaajien joulukalenteri on täällä! Kaksikymmentäneljä päivää, monta ihanaa bloggaajaa ja joka päivälle uusia jouluaiheisia kauneusjuttuja. Sain itse kunnian aloittaa, mistä olen iloissani ja myös aavistuksen hermostunut. Huomisen luukun voit kurkata heti aamusta täällä - muiden päivien linkit löydät tämän postauksen lopusta. Lähtölaskenta vuoden kivoimpaan päivään alkaa nyt!

*   *   *   *   *
LUUKKU 1:  J O U L U O M E N A

Joulukuu tuo mukanaan maailman ihanimmat tuoksut. Glögi, piparit, luumuhillo. Hyasintit, joulukuusi, riisipuuro. Neilikka, kaneli, inkivääri. Myös useat hajuvesistäni assosioituvat nimenomaan joulun odotukseen - ne tuovat talvisen juhlan vaikka keskelle kesää, jos erehdyn käyttämään niitä totutusta poikkeavaan vuodenaikaan. Tätä nykyä jouluhajuvesieni ehdoton ykkönen on Nina Riccin Nina, jonka sain joululahjaksi kolme vuotta sitten. Olin alun perin toivonut erilaista pakettia, mutta joulupukin erehdys on sittemmin osoittautunut poikkeuksellisen onnekkaaksi. Suihkin ensimmäisen pullollisen loppuun parissa vuodessa, vaikka käytin sitä ainoastaan talvisin. Tämä nykyisen taisin napata mukaani viime keväänä, kun tiesin täydennyksen olevan tarpeen.

Kauniin omenanmuotoiseen pulloon pakattu Nina lanseerattiin ensi kertaa vuonna 2006. Tuoksu on makean hedelmäinen ja solahtaa näin ollen kivuttomasti fruity floral -kategoriaan. Itse tosin voisin luokitella tämän miltei gourmandiksikin, mutta raikkaaksi sellaiseksi.

Alku on nenää kipristävän sitruksinen, erityisesti limen tuoksu erottuu hyvin voimakkaana. Kirpeys kuitenkin laantuu melko äkkiä, ja päästään asian ytimeen. Pääosassa nimittäin ihan oikeasti on jouluomena. Ei mikä tahansa jonagold tai grannysmith, vaan tummanpunainen, vahapintainen, happaman karvas jouluomena. Eikä oikeastaan edes ihan tavallinen sellainen, vaan karamelliin dipattu candy apple. Koska karkkiomput ovat täällä päin hiukan vieras konsepti, voidaan ajatella omenan mukaan kaadetun koko laatikollisen toffeisia suklaakonvehteja. Yhdistelmä voisi helposti olla liian äitelä, mutta omenan happamuus ja sitrukset pitävät liian imelyyden tehokkaasti aisoissa.

Tuoksun pohjalla on vielä puisia vivahteita ja myskiä, jotka lopulta lämmittävät omenakarnevaalin varsin sivistyneeksi ja pehmeäksi. Vatsaa kutittelevasta aattoaamun jännityksestä on herkkuähkyn myötä päästy rauhalliseen iltaan lahjavillasukat jalassa. Jälleen tänä vuonna aion käyttää Ninaa ensimmäisestä adventista joulun pyhiin saakka, ja nauttia tuoksun tuomasta kihelmöivästä odotuksen tunteesta.

Onko sinulla oma joulutuoksu?

*   *   *   *   *

16 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä yksi omiakin suosikkituoksuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, minäkin tykkään tästä tosi paljon. :)

      Poista
  2. Ihana tuoksu & postaus! Hajuvesifriikin sydäntä lämmittävä. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Mukava tietää, että meitä friikkejä on useampikin.

      Poista
  3. ihana ihana tuoksu! ja huippu tää kalenteri-idea mistä luin viilankantoluvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tämä kyllä on. :) Ja kalenteri-idea oli hauska, saatiin kyhättyä kokoon yllättävän lyhyellä varoitusajalla.

      Poista
  4. Apua..ihana pullo ja vielä omalla nimelläni varustettuna.Auts :)

    VastaaPoista
  5. Mun pitääkin käyttää mausteisen/piparisen tuoksuinen suihkusaippua tässä kuussa pois. Se ei ole tuoksultaan ihan suosikkejani, mutta sopii hyvin joulukuulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas pidän ihan kaikesta mausteisesta ja etenkin piparisesta. Vaikka ei niitä tuoksuja kyllä kesäisin osaisi käyttää. Joulun alla voi sitten hyvin ottaa kaiken irti. :)

      Poista
  6. Hih, toi oli mullakin joulutuoksuna joskus! Tai no, käytin sitä kyllä muulloinkin, mutta parhaiten se yhdistyi syksyyn ja talveen. Sittemmin kasvoin siitä(kin) ulos. Jotenkin en ole vielä koskaan hankkinut kahta täyttä pullollista samaa hajuvettä (paitsi sitä sulta saatua, vaikkei ensimmäinen pullollinen toki ihan täysi ollut).

    Ton jälkeen talvituoksuna oli vähän samantapainen DKNY Be Delicious -sarjan punainen spessutuoksu, olisiko ollut karamelliomena tai joku vastaava. Lopulta totesin senkin vähän liian voimakkaaksi itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, tuota Donna Karania täytyy löytää jostain, kuulostaa kiinnostavalta! Hedelmäisenä tuoksuna Nina on yllättävän talvinen, hauska kuulla että sinäkin olet käyttänyt sitä juuri joulutuoksuna.

      Poista
  7. Kävin tänään nuuhkimassa, tuoksui hyvältä! :)

    VastaaPoista
  8. Ihana kalenterinaloituspostaus!

    Nina on todella kiva tuoksu, mutta mulle se on jotenkin ehdottomasti kesätuoksu. Miellän sen aika kevyen ja kukkaisen ilakoivaksi tuoksuksi. Olen siitä (ja aikaisemmasta isosiskostaan) tehnyt postauksenkin tuoksublogiini (joka pitäisi ehdottomasti herätellä henkiin): http://tuoksutaikaa.blogspot.fi/search/label/Nina%20Ricci

    Aika erilainen kokemus meillä siis Ninasta, mutta toisaalta, sehän tuoksuissa juuri niin ihanaa onkin, että ne voi kokea niin monella eri tavalla.

    Minulla ei varsinaisesti ole talvituoksua tai joulutuoksua. Tykkään tosin siirtyä pimeään ja kylmään saavuttaessa hieman voimakkaampiin ja tummempiin tuoksuihin tai sitten lämpimän makeisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on tuo aikaisempikin Nina! Jännittävää. :) Ja tosiaan hassua, kuinka erilaisia tuoksukokemukset ja -mielleyhtymät ovat. Yleensä minullakin talvituoksut ovat niitä voimakkaampia ja tummempia, siinä mielessä Nina on vähän vinksahtanut valinta jouluksi. Varmasti johtuu pitkälti myös siitä, että sain ensimmäisen pullon joululahjaksi.

      Poista

b:section-contents id='footer-2-2'/>