Tuoksuhyllyn tutkailun jatko-osassa (ensimmäinen osa
täällä) tarkastellaan erinäisiä reittejä luokseni päätyneitä minipulloja ja tuoksunäytteitä. Lähes kaikki olen ostanut itse, pullot lentokentiltä ja näytteet
The Perfumed Courtista. Muista pulloista yksi on saatu mummulta, loput tulleet kylkiäisinä jostain.
Pullot on jälleen numeroitu ja etenen esittelyjen kanssa numerojärjestyksessä. Viimeisenä on tuoksunäytekasa, jonka putkilot käyn läpi aakkosjärjestyksessä.
1. Yves Rocher: Voile d'Ambre, 2005- tuoksuryhmä: oriental woody
- ensituoksu: mandariinin lehti, kaardemumma
- sydäntuoksu: suitsuke, mirha
- pohjatuoksu: patsuli, santelipuu, vanilja
Sitä mukaa kun olen kiinnostunut hajuvesistä enemmän, olen alkanut lämmetä eniten tummille, lämpimille ja mausteisille itämaisille tuoksuille. Erityisesti vanilja, santelipuu ja ambra viehättävät, suitsukkeen tuoksustakin pidän kovasti.
Yves Rocherin "parempiin" Secrets D'Essences -tuoksuihin kuuluva Voile d'Ambre on kaikin puolin miellyttävä tuttavuus, vaikka en ole sitä kukkaishedelmäisten tuoksujen huumaamana aikasemmin juurikaan käyttänyt. Tuoksu on mausteinen ja pehmeä, ei ollenkaan pistävä, ja hyvin aistillinen. Mandariini ja kaardemumma hurmaavat alussa, minkä jälkeen tuoksu muuttuu pikkuhiljaa pehmeän vaniljaiseksi. En ole vielä niin pätevä, että osaisin tarkemmin eritellä kaikki kuvauksessa mainitut ainesosat, mutta niiden yhdistelmä ainakin toimii todella hyvin.
2. The Body Shop: White Musk- tuoksuryhmä: floral woody musk
- ensituoksu: lilja, myski, hartsi, basilika, ylang-ylang
- sydäntuoksu: lilja, myski, jasmiini, ruusu
- pohjatuoksu: iiris, ambra, patsuli, myski, vanilja, persikka, jasmiini, jäkälä, vetiver, ruusu
Ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen (luonnostelin tätä tekstiä jo keväällä) olen ostanut tätä täysikokoisen pullon. Minikoossa minulla oli tuoksun aiempi versio, jota ei enää ole myynnissä. Vaikka olen kuullut toista, en itse osaa tehdä suurta eroa sen ja ostamani 2000-luvulla päivitetyn tuoksun välillä.
White Musk on TBS:n tuoksuista ehkä suosituin, eli sitä ei voi sanoa kovin yksilölliseksi, mutta suosio on todella ansaittua.
Tätä voisi kuvailla turvatuoksuksi, se luo käyttäjänsä ympärille ikään kuin pehmeän hunnun, on yhtä aikaa huomaamaton (
my skin but better) ja sensuelli. Paria suihkausta enempää ei tarvita, sillä ylikäytettynä myski lyö läpi vähän liian voimakkaana. Sopii sekä arkeen että juhlaan ja varmaan lähes kenelle tahansa, miehillekin, joskin heille on kehitetty tuoksusta myös oma versionsa.
♥ poikaystävän suosikki
3. Dior: Addict 2, 2005- tuoksuryhmä: floral fruity
- ensituoksu: appelsiini, freesia, greippi, bergamotti
- sydäntuoksu: ananas, granaattiomena, kielo, vesimeloni, lumme
- pohjatuoksu: santelipuu, seetri, myski
Viime kesänä ostin lentokentältä viiden Dior-minituoksun pakkauksen, josta löytyvät nämä neljä tässä esittelemääni. Pakettiin kuului myös J'Adore, mutta laitoin pullon kiertoon, koska en oikein syttynyt sille. Samoin olisin voinut tehdä myös Addict 2:lle, vaikka se ihan mukava tuoksu onkin. Tuoksun huono puoli on juuri se, että se on "ihan mukava", uppoaa nätisti siihen geneeristen sokeriliemien kategoriaan, josta en niin välitä. Kevyt, raikas, miellyttävä ja kesäinen, muttei ollenkaan persoonallinen. Ainakaan itse en saa tästä oikeini mitään irti. Jos Addict 2 on oma lempparisi, kerro kommenteissa mikä sinua tuoksussa erityisesti viehättää. Ehkä siitä löytyy vielä uusia puolia, joita en ole vielä itse huomannut.
4. Dior: Miss Dior Chérie L'Eau, 2009 - tuoksuryhmä: floral
- ensituoksu: appelsiini
- sydäntuoksu: gardenia
- pohjatuoksu: myski
En oikein osaa sanoa tästä mitään. Kevyt, sitruksinen, neutraali, kenties tyylikäs, mutta juuri mainituista adjektiiveista johtuen ei ollenkaan tyyliseni. En pidä kevyistä tuoksuista, haluan, että hajuvedessä on luonnetta ja että se erottuu. Olen käyttänyt tuoksua kerran tai pari ja todennäköisesti tulen käyttämään sen loppuun, mutta jotenkin se tuntuu omaan makuuni liian hillityltä.
5. Dior: Miss Dior Chérie, 2005- tuoksuryhmä: chypre fruity
- ensituoksu: ananas, mandariini, kirsikka, mansikka
- sydäntuoksu: jasmiini, toffee, ruusu, popkorni, orvokki
- pohjatuoksu: ambra, vanilja, myski, patsuli
Tästä tuoksusta lähes kaikki tuntuvat pitävän. Ja mikäs pitäessä,
Miss Dior Cherie on varsin miellyttävä. Oma pikkupulloni on alkuperäistä, vuonna 2005 lanseerattua tuoksua - tänä vuonna ilmestynyttä uutta, jonkin verran muunneltua versiota en ole kokeillut. Se on kuulemma kukkaisempi ja "aikuisempi" kuin tämä kevyen hedelmäinen alkuperäinen tuoksu (kiinnostuneita suosittelen tutustumaan
Vasilisan tekemään vertailuun, joka on hyvin mielenkiintoista luettavaa). Minussa neiti Dior ei herättänyt suuria tunteita, olen ehkä liian vanha ja epätrendikäs. Kesäisiin ja huolettomiin päiviin tämä kuitenkin sopii hyvin "taustatuoksuksi", ei todennäköisesti ärsytä ketään. Luulen, että tuoksun päivitetty versio olisi enemmän mieleeni, sitä pitää testata joskus.
6. Dior: Hypnotic Poison, 1998- tuoksuryhmä: oriental vanilla
- ensituoksu: maustepippuri, aprikoosi, luumu, kookos
- sydäntuoksu: tuberoosa, jasmiini, kielo, ruusu, palisanteri
- pohjatuoksu: santelipuu, manteli, vanilja
Jos haluat löytää huumaavan viettelevän tuoksun, joka ei kuitenkaan ole päällekäyvä, suosittelen kokeilemaan
Hypnotic Poisonia. Etenkin jos pidät vaniljasta. Nimi johtaa harhaan, tuoksu ei ole missään määrin "myrkyllinen". Olin kirjoittanut tekstiluonnokseen adjektiivit ihana, lämmin, vaniljainen, pehmeä, turvallinen, sensuelli, ja tämä on tosiaan niitä kaikkia. Hurmaava, sanat eivät riitä.
Täältä voi tutustua myös henkilökohtaisen tuoksuguruni Katie Puckrikin mielipiteisiin ko. tuoksusta. En voi sanoa olevani sataprosenttisesti yhtä mieltä, mutta Katien arviot ovat aina kuuntelemisen arvoisia ja viihdyttäviä.
♥ ♥ ♥ oma & poikaystävän suosikki
7. Lolita Lempicka: Le Premier Parfum, 2010 (1997)- tuoksuryhmä: floral fruity gourmand
- ensituoksu: sitruuna, ananas, muratti, anis, kirsikka, palisanteri
- sydäntuoksu: iiris, jasmiini, ruusu, kielo, orvokki, lakritsi
- pohjatuoksu: vetiver, myski, tonkapapu, vanilja, manteli, praliini, heliotrooppi
Lolita Lempickan minituoksuviisikko lähti mukaani joulukuisella matkalla lentokentän tax freesta. Tuoksuissa on kaksi ehdotonta tähteä, kolme muuta ovat oikeastaan vain näiden kevyempiä variaatioita. Tämä viime vuonna uudelleen ja uudella nimellä lanseerattu talon nimikkotuoksu on herkullinen sekoitus kirsikkaa, lakritsia, vaniljaa ja mantelia. Ei kuitenkaan liian imelä tai kevyt vaan syvä, mukaansatempaava, lähes vaativa. Tätä ostan suuremman pullon heti rahatilanteen salliessa.
♥ ♥ oma suosikki
8. Lolita Lempicka: L'Eau de Toilette- tuoksuryhmä: floral fruity gourmand
- kirsikka, myski, manteli
Kuten yllä olevasta luettelosta huomaa, tämä on Premier Parfumin karsittu, kevyempi, hieman vesitetty pikkusisko. Sopii kenties nuorempaan makuun, itse ainakin haluan tuoksuni niin täyteläisinä kuin mahdollista. Isosiskon vaikutteet ovat selviä, mutta siihen vertaillessa kokonaisuus jää valjuksi. Kuitenkin tosi mukava tuoksu (varsinkin, jos ei tiedä paremmasta).
9. Lolita Lempicka: L de Lolita Lempicka, 2006- tuoksuryhmä: oriental vanilla
- appelsiini, vanilja, kaneli, myski, tonkapapu
L de Lolita Lempicka on
ihanin tuoksu, jonka olen
ikinä kohdannut. Appelsiini, vanilja ja kaneli ovat aivan lyömättömiä yhdessä. Jos olet joskus käynyt oululaisessa
Kulumassa ja tilannut paikan erikoisuuden,
Rammsteinin, on sitruslikööriä ja kanelia sisältävän pyrodrinkin jälkimainingeissa saattanut tuoksua aavistuksen tältä. Hajuvesi itsessään on sanoinkuvaamattoman upea, jo tuoksusta kirjoittaminen saa kaipaamaan sitä.
♥ ♥ oma suosikki
10. Lolita Lempicka: Coral Flower, 2008 - tuoksuryhmä: oriental floral
- ensituoksu: greippi, bergamotti
- sydäntuoksu: orkidea, temppelikukka
- pohjatuoksu: ambra, myski
Tämä taas on pullojen samankaltaisuudesta huolimatta aivan erilainen kuin isosiskonsa. Tuoksulle on käynyt jotakuinkin samoin kuin
Le Premier Parfumista kevennetylle
L'Eau de Toilettelle, mutta tässä on kuitenkin enemmän potkua. Sitruksisempi, raikkaampi, suoraviivaisempi ja kevyempi kuin vahva ja voimakas
L.
11. Lolita Lempicka: Fleur Defendue, "Forbidden flower", 2008- tuoksutyyppi: floral fruity gourmand
- sydäntuoksu: pioni, orvokki
- pohjatuoksu: manteli, kirsikka, myski
Nimensä mukaisesti Fleur Defendue on kukkaisempi kuin muut Lempickat. Le Premier Parfumin tärkeimpiä elementtejä - mantelia, kirsikkaa ja myskiä - löytyy pohjatuoksusta, mutta yleisvaikutelma on sydäntuoksun kukkien dominoima. Tätä en ole käyttänyt juurikaan ja myönnän, etten oikein ymmärrä tällaisten muunnosten tarkoitusta, kun pyörää ei kuitenkaan voi keksiä uudelleen. Jos haluat kokeilla jotakin näistä kolmesta omenapullosta, olkoon Le Premier Parfum valintasi. :)
12. tuoksunäytteet
Britney Spears: Midnight Fantasy, 2006 - tuoksuryhmä: floral fruity
- ensituoksu: luumu, kirsikka
- sydäntuoksu: iiris, orkidea, freesia
- pohjatuoksu: ambra, myski, vanilja
Halusin alun perin kokeilla Britneyn kehuttua
Hidden Fantasy -tuoksua, mutta tilatessani tuoksunäytteitä sitä ei ollut tarjolla (Tuoksuttelin sitä myöhemmin Åhlensilla, ja tykkäsin kyllä kovasti. Kovin uniikki se ei kuitenkaan ollut.). Ajattelin, että
Midnight Fantasy olisi sopiva korvike, mutta ei tämä ollutkaan aivan minua. Olen käyttänyt tuoksua vain yhtenä iltana, jolloin ystäväni kauniin sanankääntein kertoi luulleensa minua My Little Ponyn ja Hubba Bubba -purkan lemmenlapseksi. :D Tuoksu on sokerisin ikinä, suorastaan ällömakea. Lisäksi tämä on omaan nenääni kummallisen terävä, ikään kuin sivutuoksuna olisi pistävä alkoholi. Jos pidät imelistä kukkaishedelmäisistä hajuvesistä, kokeile. Muussa tapauksessa kehoitan varovaisuuteen.
Dolce & Gabbana: L'Imperatrice, 2009- tuoksuryhmä: floral aquatic
- vesimeloni, kiivi, pinkki syklaami, myski
Dolce & Gabbanan
Anthology-sarja on jo varmasti kaikille tuttu. Sarjan suosituin ja puhutuin tuoksu on ollut makean raikas
L'Imperatrice. Mario Testinon kuvaamassa mainoskuvasarjassa Naomi Cambelliin henkilöityvä tuoksu on mielestäni todella valloittava. Ainoa huono puoli on se, etten ole mielipiteeni kanssa yksin. :D Toisin sanoen, tuoksu vaikuttaa löytyvän jo niin monen ihmisen hyllystä, etten välttämättä halua ostaa sitä itselleni. Tai sitten odotan muutaman vuoden, kunnes enin innostus laantuu. Häivähdys vesimelonia tekee tästä joka tapauksessa ihanan, eikä tuoksu ole ollenkaan liian tyttömäinen tai raskaan sokerinen.
Harajuku Lovers: G, 2008- tuoksutyyppi: floral fruity
- ensituoksu: mandariini, kookos, omena
- sydäntuoksu: jasmiini, freesia, magnolia
- pohjatuoksu: santelipuu, puuvilla
Kookos tuoksuu tässä Gwen Stefanin nimikkohajuvedessä niin voimakkaasti, että harjaantumattoman tuoksuttelijan (kuten minä) on vaikea erottaa muita elementtejä. G on kuitenkin melko raikas, ei lainkaan tunkkainen, itselleni tulee tästä mieleen Piña Colada. Kevyen kesäinen, sopii loistavasti kuumalle hiekkarannalle palmun (tai männyn) alle. Jos et pidä kookoksesta, tämä ei todennäköisesti ole juttusi, jos taas pidät, tämä on aika ihana. :)
Jo Malonelta tilasin neljä tuoksunäytettä, joista jokaiseen olen enemmän tai vähemmän ihastunut.
Jo Malone: Honeysuckle & Jasmine- tuoksutyyppi: floral green
- ensituoksu: hyasintti, mustaherukka, neroli, hartsi
- sydäntuoksu: iiris, jasmiini, kuusama, ruusu, kielo
- pohjatuoksu: santelipuu
Tämä tuoksu on paljon voimakkaampi kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Ei mikään kevyt ja vehreä kukkaishöpötys, vaan täyttä asiaa. Jämäkkä ja särmikäs, liekö tuo jasmiini sitten, joka antaa potkua. Jostain alitajunnan oikusta tämä tuoksu tuo mieleeni neljän vuoden takaisen kesätyön Museoviraston Rakennushistorian osastolla, kulttuuritalon käytävillä tuoksui samalta.
Jo Malone: Nectarine Blossom & Honey, 2005- tuoksutyyppi: floral fruity gourmand
- ensituoksu: vihreä, mustaherukka, petitgrain
- sydäntuoksu: nektariini, valeakaasia
- pohjatuoksu: vetiver, persikka, luumu
Tämän tuoksun tunnelmassa on jotain samaa kuin
L'Imperatricessa. Hedelmäinen ja herkullinen, mutta silti kevyt ja melko hillitty. Tuoksussa on nektariinin lisäksi raikasta sitruksisuutta ja vihreyttä sekä vetiveriä, joka tuo tuoksuun syvyyttä ja tekee siitä aikuisemman. Jos olisin imelä runoilija, sanoisin tuoksun olevan kuin lempeä kesätuuli hedelmäpuutarhassa Välimeren rannalla.
Jo Malone: Nutmeg & Ginger, 1990- tuoksutyyppi: woody spicy
- muskotti, inkivääri, santelipuu, seetri
Nutmeg & Ginger on Jo Malonen ensimmäinen tuoksuluomus ja toinen suosikeistani näiden neljän tilaamani joukosta, vaikka en heti aluksi muka oikein lämmennyt sille. Tuoksu ei ole kovin makea, lämmintä mausteisuutta siitä sen sijaan löytyy. Aikaisemminkin olen tainnut sivuta syvää rakkauttani inkivääriin, sekä mausteena että tuoksuna, ja muskottipähkinästäkin pidän kovasti. Tässä tuoksussa inkivääri on noista kahdesta hallitsevampi, ihanalla tavalla. Ah.
♥ ♥ oma suosikki
Jo Malone: Pomegranate Noir- tuoksutyyppi: aromatic fruity
- ensituoksu: vadelma, granaattiomena, luumu, raparperi, vesimeloni
- sydäntuoksu: kielo, jasmiini, ruusu, rosépippuri, mausteneilikka, olibaanihartsi, mirha, guaiac
- pohjatuoksu: seetri, patsuli, myski, ambra
Odotin tältä jotain samantapaista kuin Bath & Body Worksin
Midnight Pomegranate -tuoksulta, mutta olin onneksi aivan hakoteillä. Ei sillä, edellämainittu tuoksu on ihan mukava, mutta omaan nenääni tavattoman makea, jopa äitelä. Tämä taas ei, vaikka ensituoksun kuvauksen perusteella voisi kuvitella toista. Mausteet (erityisesti neilikan haistan tästä vahvana) pehmittävät tuoksun heti kättelyssä, ja kokonaisuus on rauhallinen. Haluaisin käyttää
Pomegranate Noiria tänä talvena jatkuvasti, juoda glögiä ja kääriytyä vilttiin.
♥ ♥ oma suosikki
Juliette Has a Gun: Lady Vengeance, 2006- tuoksutyyppi: chypre floral
- ruusu, vanilja, patsuli
Lady Vengeance on voimakas, jopa vähän miehekäs, savuinen ruusun tuoksu. Tästä pidän kovasti, tuoksu on miellyttävä, mutta silti mielenkiintoinen. Sopii mielestäni monen ikäisille ja moneen tilanteeseen: päivään ja iltaan, töihin ja juhliin. Mainoksen dramaattinen nahkanainen on kuitenkin ehkä vähän liikaa, tuoksu ei ole kovin pahis. Yksilöllinen kylläkin. Imagonsa puolesta Romano Riccin (Ninan pojanpojanpoika) luotsaama
Juliette Has a Gun viehättää minua kovasti, haluaisin tutustua paremmin muihinkin heidän tuotoksiinsa.
Kenzo: Eau de Fleur de Prunier, 2009- tuoksutyyppi: floral
- luumunkukka, manteli
Tässä on kolmas tuoksu, joka sujahtaa samaan sarjaan
L'Imperatricen ja
Nectarine Blossom & Honeyn kanssa. Yksinkertainen ja kaunis, kevyt, raikas ja miellyttävän hedelmäinen. Pidän tästäkin erittäin paljon, mutta todennäköisesti tulen tämän genren sisällä kallistumaan Jo Malonen puoleen, sillä
Eau de Fleur de Prunier jää omaan makuuni hitusen vaisuksi.
Nina Ricci: L'Air du Temps, 1948- tuoksutyyppi: floral
- ensituoksu: neilikka, persikka, neroli, bergamotti, ruusu, palisanteri
- sydäntuoksu: rosmariini, neilikka, gardenia, orvokki, orkidea, neilikka (mauste), iirisjuuri, jasmiini, ylang-ylang, ruusu
- pohjatuoksu: mausteet, iiris, ambra, myski, santelipuu, jäkälä, vetiver, seetri
Tämän tyyliset kukkaistuoksut ovat juuri sellaisia, jotka olisin vielä muutama kuukausi sitten tylysti tyrmännyt "täti"-kategoriaan.
L'Air du Temps on klassikko, luotu toisen maailmansodan jälkeen, pullossaan valkoisia kyyhkysiä. Tuoksuu yhtä tymäkälle ja vahvalle sekoitukselle kuin ainesosien valtava litania antaa ymmärtää, mutta kyllä me ystävystyimme. Aikuinen tuoksu, pullotettua itseluottamusta. Pikkumustan kanssa tai särmikkään bleiserin korvikkeeksi.
Paco Rabanne: Black XS, 2007- tuoksutyyppi: floral woody musk
- ensituoksu: karpalo, rosépippuri
- sydäntuoksu: orvokki, kaakao, ruusu
- pohjatuoksu: patsuli, vanilja, laakeriöljy
Been there, smelled that. Tämän tuoksun voi aika pitkälle arvata jo pullon perusteella. Uuh, kuinka seksikäs ja viettelevä, mutta ei ihan joka gimmalle. Aluksi tämä muistuttaa hiukan Escadan
Magnetismia, sen jälkeen Viktor & Rolfin
Flowerbombia (häkellyttävän paljon) ja sen jälkeen kymmentä muuta samanlaista. Pidän minä tästä, itse asiassa paljonkin, mutta omaperäiseksi tuoksua ei voi väittää. Kymmenisen vuotta sitten olisi iskenyt täysillä, olisin tuntenut itseni vaaralliseksi viettelijättäreksi ja painunut bilettämään liian vähissä vaatteissa. :D
Prada: Prada, 2004- tuoksutyyppi: oriental woody
- ensituoksu: rakuuna, bergamotti, hedelmät
- sydäntuoksu: hunaja, neilikka, jasmiini, ylang-ylang, ruusu
- pohjatuoksu: santelipuu, ambra, patsuli, myski, vanilja
Vaikka itse sanonkin, alan kehittyä tässä hajuvesihommassa. Pradan nimikkotuoksu muistuttaa minua sekä Thierry Muglerin
Angelista että Dieselin
Fuel for Lifesta (jotka myös mielessäni muistuttavat toisiaan, kuten edellisessä tuoksupostauksessa mainitsinkin), ja olen nyt saanut selville mystisen yhdistävän tekijän. Kaikissa kolmessa tuoksuu voimakkaasti patsuli! Patsulin tuoksu on miellyttävä, mutta sen ollessa voimakas (kuten kaikissa kolmessa mainitussa) olen hyvin altis migreenille. Voimakas patsuli peittää myös hajuveden muut vivahteet tehokkaasti alleen. Hetken iholla rauhoituttuaan patsuli ei enää tunnu yhtä terävänä kuin alussa, ja tuoksu alkaa pehmentyä antaen tilaa ambralle ja vaniljalle.
Victor & Rolf: Flowerbomb La Vie en Rose, 2009- tuoksuryhmä: floral
- ensituoksu: bergamotti, mandariini, rosépippuri, tee
- sydäntuoksu: freesia, ruusu, kielo
- pohjatuoksu: ambra, patsuli
Nimi kertoo tästä tuoksusta paljon. Flowerbombin ruusulla kevennetty versio ei ole läheskään yhtä sokerinen kuin alkuperäinen, mutta selvää sukulaisuutta näiden kahden väliltä löytyy. La Vie en Rose tuoksuu aluksi hämäävän sitruksiselta, mutta kukkaisuus tulee pian esille. Tässä tuoksussa pohjalla lymyävä patsuli ei ole lainkaan päällekäyvä, sitä tuskin huomaa. Pääosassa ovat kukat ambran tuodessa tuoksuun syvyyttä ja aavistuksen lämpöä. Voisin uskaliaasti suositella tätä alkuperäisen Miss Dior Cherien ystäville, La Vie en Rose on hyvin samanhenkinen. Tuoksusta on niin ikään olemassa myös uudempi, vuoden 2011 variaatio, joka vadelmalla ja punaisilla marjoilla terästettynä on pirteämpi ja hedelmäisempi. Kehotan kuitenkin ennemmin tutustumaan tähän, koska mielestäni vanhempi versio on kiinnostavampi ja omaperäisempi uuden ollessa jo melko lähellä alkuperäistä Flowerbombia.
Yves Saint Laurent: Cinema, 2004- tuoksuryhmä: oriental floral
- ensituoksu: klementiini, syklaami, mantelinkukka
- sydäntuoksu: pioni, amaryllis, jasmiini
- pohjatuoksu: ambra, myski, vanilja
YSL:n
Cinema on pitkällisiä haaveiluni kohteita eikä vähiten ihanan pullonsa vuoksi. Katson paljon elokuvia ja pidän valtavasti vanhasta Hollywood-estetiikasta - sormilaineista ja punaisesta huulipunasta. Tuoksu on myös hyvin tutun oloinen, siinä on ainakin jotain samaa kuin Givenchyn
Hot Couturessa, joka sekin on lemppareitani. Olen aina pitänyt vaniljaisista tuoksuista ja ne ovat myös poikaystäväni suosikkeja.
Cinemassa vanilja saa pientä potkua klementiinistä ja kukat keventävät tuoksua niin, ettei se jää tunkkaiseksi. Tämä on ostoslistallani, eikä syyttä.
♥ ♥ ♥ oma & poikaystävän suosikki
Siinäpä oli taas tuoksutarinointia. Ja kuvia. Olisi mukava tietää kuinka hajuvesimainokset ja -pullot sekä niiden aikaansaamat mielikuvat vaikuttavat ostopäätöksiisi. Millainen kuvasto ja pakkaukset saavat sinut haistelemaan uutta tuoksua, jos se on ennestään tuntematon?
* * *
Another round of fragrances I've been smelling lately. Most of them small sample vials from The Perfumed Court, others from airports or from my grandma. Many of them new favourites, especially the Malones and the Lempickas.
MACille kävin viemässä palautuspulloja ja -purkkeja kahden huulipunan edestä. Valitsin mukaani vaalean persikkaisen nuden Mythin (satin, kuvassa oikealla), joka on todennäköisesti yksi MACin myydyimpiä sävyjä, sekä lämpimän kullanhohtoisen pinkin Bombshellin (frost). Bombshell oli alun perin varasijalla, sillä olin jo etukäteen päättänyt ottaa reippaan pinkin Pink Nouveaun, mutta se olikin tilapäisesti lopussa.
Tässä vielä punat huulilla. Pidän molemmista koostumuksista, frostista siksi, että sävyt ovat kauniin moniulotteisia (Bombshell on oikeasti ehkä aavistuksen korallisempi kuin kuvassa) ja satinista siksi, että sävyt ovat pigmenttisiä ja pysyvät huulilla hyvin. Bombshell tahtoo vähän lähteä luistelemaan, mutta Myth pysyy ihan mukavasti paikallaan. Huulten ryppyihin puna tosin kasaantuu minulla aina merkistä tai koostumuksesta riippumatta.
Helsingissä käydessä on pakko aina pyörähtää myös Sokoksella, sillä en ole elämäni aikana vielä asunut sellaisella paikkakunnalla, jolta ko. tavaratalo löytyisi. Tällä kertaa ostoskoriin pääsivät We Care Iconin lämpimän vaaleanpunainen Magnetic Lips -huulikiilto (sävy Magic Flamingo) sekä L'Oréalin nestemäinen Super Liner -rajausväri.
Jälkimmäisestä tykkään, sävy on tarpeeksi musta, ja ohut, joustava huopa-applikaattori on helppo ja tarkka käyttää. Huulikiilto ei ollut aivan yhtä miellyttävä tuttavuus. Plussaa se saa sivellinapplikaattorista ja mukavan vaniljaisesta tuoksusta, mutta koostumus voisi olla tahmeampi ja pigmenttisempi. Käytännössä tämä antaa vain kiiltoa (ja pieniä vaaleita glitterhiukkasia), ei juurikaan väriä, ja liukas koostumus karkaa huulilta melko pian.
Kotikaupungissani shoppailin Kicksissä, josta sain saaliikseni yllä kuvatut jutut. Taivuin viimein hiljaisen blogipainostuksen alla ja hankin L'Oréalin Color Appeal -luomivärin sävyssä Golden Beige. Monet ovat kehuneet tätä loistavaksi highlighter-sävyksi enkä voi väittää vastaan. Make Up Storelta löysin ihanan poskipunan (sävy Frozen Daiquiri) ja huulikiillon, joka We Care Iconin tavoin osoittautui vähän turhaksi ostokseksi. Lisäksi halusin kokeilla Maybellinen Volum' Express -ripsivärin The Falsies -versiota, lähinnä Annien suositusten saattelemana. Eikä sitäkään ole kehuttu turhaan. Stay tuned, julkaisen ylihuomenna pienen vertailun, jossa Falsies saa ottaa mittaa Max Factorin False Lash Effectistä.
Golden Beige on hyvin vaalea beige, oikeastaan kermanvalkoinen erittäin hohtava luomiväri, joka toden totta on omiaan korostusvärinä silmän sisänurkassa, kulmaluulla ja poskipäillä. Koostumus on vähän rakeinen, mutta väri levittyy kauniisti ja sävy on ihana.
Make Up Storen Gloss Lips -kiilto sävyssä Vide on viileän vaaleanpunainen shimmerinen huulikiilto. Tässäkään ei ole pigmenttiä juuri lainkaan, kaikki väri tulee kiillon seassa olevista kimallehippusista. Tuoksuu vesimelonille eikä ole ollenkaan tahmea. Tuoksusta plussaa, liukkaudesta miinusta. Hyvin samankaltainen edellä mainitun We Care Iconin kiillon kanssa, mutta hinta on lähes kaksinkertainen.
Poskipuna puolestaan on kauneimpia pitkään aikaan. Superpigmenttinen, tumma korallinsävy, joka hohtaa hennosti, mutta ei kimaltele. Levitettävä hyvin kevyellä kädellä, mutta jälki on niin kaunista. Olen käyttänyt tätä nyt ainakin kaksi viikkoa putkeen.
MACille kävin viemässä palautuspulloja ja -purkkeja kahden huulipunan edestä. Valitsin mukaani vaalean persikkaisen nuden Mythin (satin, kuvassa oikealla), joka on todennäköisesti yksi MACin myydyimpiä sävyjä, sekä lämpimän kullanhohtoisen pinkin Bombshellin (frost). Bombshell oli alun perin varasijalla, sillä olin jo etukäteen päättänyt ottaa reippaan pinkin Pink Nouveaun, mutta se olikin tilapäisesti lopussa.
Tässä vielä punat huulilla. Pidän molemmista koostumuksista, frostista siksi, että sävyt ovat kauniin moniulotteisia (Bombshell on oikeasti ehkä aavistuksen korallisempi kuin kuvassa) ja satinista siksi, että sävyt ovat pigmenttisiä ja pysyvät huulilla hyvin. Bombshell tahtoo vähän lähteä luistelemaan, mutta Myth pysyy ihan mukavasti paikallaan. Huulten ryppyihin puna tosin kasaantuu minulla aina merkistä tai koostumuksesta riippumatta.
Helsingissä käydessä on pakko aina pyörähtää myös Sokoksella, sillä en ole elämäni aikana vielä asunut sellaisella paikkakunnalla, jolta ko. tavaratalo löytyisi. Tällä kertaa ostoskoriin pääsivät We Care Iconin lämpimän vaaleanpunainen Magnetic Lips -huulikiilto (sävy Magic Flamingo) sekä L'Oréalin nestemäinen Super Liner -rajausväri.
Jälkimmäisestä tykkään, sävy on tarpeeksi musta, ja ohut, joustava huopa-applikaattori on helppo ja tarkka käyttää. Huulikiilto ei ollut aivan yhtä miellyttävä tuttavuus. Plussaa se saa sivellinapplikaattorista ja mukavan vaniljaisesta tuoksusta, mutta koostumus voisi olla tahmeampi ja pigmenttisempi. Käytännössä tämä antaa vain kiiltoa (ja pieniä vaaleita glitterhiukkasia), ei juurikaan väriä, ja liukas koostumus karkaa huulilta melko pian.
Kotikaupungissani shoppailin Kicksissä, josta sain saaliikseni yllä kuvatut jutut. Taivuin viimein hiljaisen blogipainostuksen alla ja hankin L'Oréalin Color Appeal -luomivärin sävyssä Golden Beige. Monet ovat kehuneet tätä loistavaksi highlighter-sävyksi enkä voi väittää vastaan. Make Up Storelta löysin ihanan poskipunan (sävy Frozen Daiquiri) ja huulikiillon, joka We Care Iconin tavoin osoittautui vähän turhaksi ostokseksi. Lisäksi halusin kokeilla Maybellinen Volum' Express -ripsivärin The Falsies -versiota, lähinnä Annien suositusten saattelemana. Eikä sitäkään ole kehuttu turhaan. Stay tuned, julkaisen ylihuomenna pienen vertailun, jossa Falsies saa ottaa mittaa Max Factorin False Lash Effectistä.
Golden Beige on hyvin vaalea beige, oikeastaan kermanvalkoinen erittäin hohtava luomiväri, joka toden totta on omiaan korostusvärinä silmän sisänurkassa, kulmaluulla ja poskipäillä. Koostumus on vähän rakeinen, mutta väri levittyy kauniisti ja sävy on ihana.
Make Up Storen Gloss Lips -kiilto sävyssä Vide on viileän vaaleanpunainen shimmerinen huulikiilto. Tässäkään ei ole pigmenttiä juuri lainkaan, kaikki väri tulee kiillon seassa olevista kimallehippusista. Tuoksuu vesimelonille eikä ole ollenkaan tahmea. Tuoksusta plussaa, liukkaudesta miinusta. Hyvin samankaltainen edellä mainitun We Care Iconin kiillon kanssa, mutta hinta on lähes kaksinkertainen.
Poskipuna puolestaan on kauneimpia pitkään aikaan. Superpigmenttinen, tumma korallinsävy, joka hohtaa hennosti, mutta ei kimaltele. Levitettävä hyvin kevyellä kädellä, mutta jälki on niin kaunista. Olen käyttänyt tätä nyt ainakin kaksi viikkoa putkeen.
