tiistai 28. syyskuuta 2010

Seitsemän ihmettä

Nonnu ilahdutti minua Beautiful Blogger -palkinnolla, johon liittyy haaste paljastaa itsestään seitsemän ennen tuntematonta faktaa. Jos joku haluaa paneutua stalkkaamiseen oikein kunnolla, tein samankaltaisen postauksen myös viime syksynä. Se löytyy täältä. Erinäisiä totuuksia olen paljastanut myös blogini ensimmäiseen arvontaan liittyneen kyselytunnin yhteydessä. Nyt selviää, mitä kolmas kerta sanoo.

Here goes:

  1. Olen lievästi klaustrofobinen. En esimerkiksi pysty olemaan tiukasti käärittynä peittoon, saati nukkumaan seinän puolella. Vaikka ei edes olisi tarvetta liikkua tai kääntyillä, ahdistun ajatuksesta, etten pystyisi.
  2. Saatan muuttaa ensi vuonna Ruotsiin. Poikaystäväni väitöskirja valmistuu tänä syksynä, ja tutkijanpesti Tukholmassa odottaa. En kuitenkaan ole menossa ainoastaan miehen perässä, sillä omatkin jatko-opintomahdollisuuteni ovat paremmat lahden toisella puolen.
  3. Aika lailla tasan kaksi vuotta sitten kärsin elämäni pahinta krapulaa. Venäläisen karonkan jälkeen.
  4. Kuulun taloyhtiömme hallitukseen.
  5. Olen nirso random-faktojen suhteen. Mietimme näitä yhdessä keittiön pöydän ääressä ainakin tunnin, eikä mikään kelvannut. :D Olen muutenkin tarkka näennäisen mitättömissä asioissa.
  6. Pidän syksystä erityisesti siksi, että saan pukeutua itseni näköisiin vaatteisiin. Kesämekot (ja etenkin niiden värit!) ahdistavat. Mustat ja harmaat villasukkahousut, lyhyet hameet (joita en kykene käyttämään ilman niitä sukahousuja), villapaidat ja saappaat sen sijaan saavat olon tuntumaan mukavalta.
  7. Pidän enemmän aurinkokuvatuista tomaateista kuin oliiveista. Paitsi jos on kyse kalamata-oliiveista.
+ 8. ihme: Pidän Eppu Normaalista. Paljon. Mielestäni ko. yhtyettä ei voi edes mainita samassa lauseessa popedojen, yö-yhtyeiden, dingojen taimitäniitänyton kanssa. Yäh. Kaikki mielipiteeni jakavat tietävät myös, miksi tämä asia kuului ottaa esille nimenomaan tässä kohtaa. ;)

Entiseen tapaani olen tylsä enkä haasta ketään erikseen. Olisin silti iloinen, jos tekisit tämän. Varsinkin, jos luen blogiasi, mutta kehotan myös muita miettimään oman elämänsä tosiasioita. Ja mitkä niistä haluaa paljastaa internetissä.

8 kommenttia:

  1. Juuri oman lähdekritiikin vuoksi minulla ei ole enää henkilökohtaista julkista blogia. Ylianalysoin sitä mitä voin itsestäni paljastaa niin työn kuin muiden henkilökohtaisten suhteiden puitteissa.

    Kosmetiikkablogi olisi kiinnostava harrastus, mutta omat taidot kuvien laadun suhteen kieltävät sen. En halua tehdä ulkoisesti huonoa kosmetiikkablogia joten en tee sitä lainkaan.

    Kovasta lähdekritiikistä huolimatta olen kuitenkin ylläpitänyt toisaalla "nimettömänä" blogia, joka on kai aika suosittu kategoriassaan. En kuitenkaan välttämättä halua, että edes lähimmät ystäväni saati työkaverini tietävät harrastuksestani.

    VastaaPoista
  2. Samat syyt miltei estivät tämänkin blogin synnyn. Mitä kauemmin olen tätä kirjoittanut, sitä löyhemmäksi ovat käyneet yksityisyyttä koskevat periaatteeni. Teki ihan hyvää pysähtyä itsekin hetkeksi miettimään.

    Eniten ehkä ahdistaa, että valokuvia ei saa ikinä netistä pois, vaikka blogin poistaisi. Ja että joku voi löytää kasvoni googlettamalla jotain täysin irrelevanttia.

    VastaaPoista
  3. Kohta 2!!!! Tästä pitää oikein keskustella joskus, mä nimittäin tulen kyllä sun mukaan.

    VastaaPoista
  4. Voit halutessasi hypätä mukaan muuttoautoon. :) Ei olla vielä päätetty, ajetaanko pohjoisen kautta vai tullaanko etelään ja mennään laivalla. Todennäköisesti varmaan kallistutaan ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Ja niin, pääseehän sinne paatilla. Voit nukkua patjalla meidän eteisessä. :D

    VastaaPoista
  5. Minäkään en pysty nukkumaan seinän puolella! Voi sitä ahdistuksen määrää jos siihen joutuu.

    VastaaPoista
  6. Niinpä! En nyt tiedä, mitä tähän kommentoisi, koska en voi varsinaisesti sanoa olevan kivaa, että muitakin ahtaudesta ahdistujia löytyy... Mutta jaettu ahdistus on kai pienempi ahdistus. :)

    VastaaPoista
  7. Ihania faktoja! Allekirjoitan hiukan ykkösen, huomasin itse kärsiväni lievästä klaustrofobiasta. Luolassa. Olin vapaaehtoisesti Irlannissa tai missä lie Skotlannissa kömpinyt johonkin ihme tippukiviluolaan jossa iskikin sitten hengitykseen lievä oihoihoih-vaihde.

    VastaaPoista
  8. Hui, jo ajatus luolasta aiheuttaa väristyksiä. Kamalinta olisi ehkä joutua jään alle. Tai johonkin tosi kapeaan tunneliin.

    VastaaPoista

b:section-contents id='footer-2-2'/>