keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Syysusvaa

Lisää inspiraatiota: löysin netistä Fendin syysmalliston mainoskuvia. Vaikka pääosassa ovatkin vaatteet, kengät ja asusteet, meikki on myös aivan ihana. Syksyn kaipuu näyttää vähitellen iskeneen minuunkin, vaikka pitäisi osata vielä nauttia viimeisistä kesäpäivistä.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Inspiraatiosta

Olen jo kertonut blogini syntytarinan, nyt haluan kirjoittaa vähän blogin (tämän hetkisestä) visuaalisesta ilmeestä. Bannerin kuva on mielestäni hurjan inspiroiva sekä tunnelmaltaan että väreiltään, puhumattakaan kauniista meikistä. Kuva on John Gallianon vuonna 2008 lanseeratun nimikkotuoksun mainoksesta, jossa mallina on yhdysvaltalainen Guinevere van Seenus.
Mainoskampanjan lisäksi myös itse hajuvesi on ehdoton lempparini. Sitä ei tietääkseni saa Suomesta, mutta bongasin omani Heathrow’n lentokentältä viime helmikuussa. Pullo kiinnitti huomioni heti ja nappasin mukaani tuoksuttelulipareen. En ehtinyt tutustua tuoksuun kunnolla kuin vasta lentokoneessa, jolloin oli jo myöhäistä rynnätä takaisin tax freehen, mutta käytin kotiin palattuani pari päivää ankaraan nettimetsästykseen ja sain tilattua oman pulloni Amazonin kautta.
Tuoksua on vaikea kuvailla enkä oikein osaa verrata sitä mihinkään toiseen hajuveteen. Ainakin se on melko voimakas, yhtä aikaa mausteinen ja makea, ja se tuoksuu vähän glögiltä. :) Omaperäisyys tekee tuoksusta kiinnostavan, ja mielessäni se on tietenkin juuri minun tuoksuni. Ja koska se on kasvanut niin kiinteäksi osaksi identiteettiäni, saavat mainoskuvat edustaa minua täällä blogin puolella.

Toinen tärkeä innoittaja sekä blogissa että oikeassa maailmassa(ni) on musiikki. Olen halunnut integroida sitä hieman myös tänne, vaikka blogin keskeinen sisältö pyöriikin enemmän muiden juttujen ympärillä. Nimibiisistä voi halutessaan lukea lisää täältä, ja oikean sivupalkin soittolistasta voi seurata mitä muuta kuuntelen. Musiikkimakuni painottuu eritoten 70-luvun lässyyn aikuisrokkigenreen, mutta kuuntelussa on silloin tällöin muutamia nykyartistejakin.

P.S. Jos hajuvesikuvat viehättivät, kuvauksista on kiva video täällä. Video on nähtävillä myös John Gallianon sivuilla.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Yks lakkaa, kaks lakkaa

Kesäkuun helteet saivat minut päästäni pyörälle. Pihakeinussa varpaita heilutellessani minulle tuli äkillinen himo saada värikästä kesäkynsilakkaa. Mieluiten koivunvihreää tai taivaansinistä. Vatvoin asiaa pari viikkoa (!), kunnes päädyin nettikauppaan ja huomasin haalineeni kasan sekä kesäisiä että melko syksyisiäkin sävyjä. Nokkelampi varmaan jo ssä vaiheessa arvaa, mitä viime viikolla postiin saapunut pakettini sisälsi. :)

Olen kynsilakkajutuissa vähän noviisi, sillä jostain syystä purin/revin kynsiäni pitkään. Lopetin tuon ikävän tavan oikeastaan vasta pari vuotta sitten. Kynteni olivat kuitenkin niin heikkoa tekoa, etteivät ne puremisen lopettamisesta huolimatta oikein ottaneet kasvaakseen ennen kuin aloin (ihan muista syistä, tosin) syömään omega 3 –kapseleita. Omegakolmoset ovat auttaneet ihmeellisesti myös kuiviin kyynärpäihin ja lopettaneet kasvojen talvihilseilyn.


Mutta takaisin postipakettiin. Tilasin China Glazen kynsilakkoja, joita Suomessa ilmeisesti saa Kickseistä. Korjatkaa, jos olen väärässä, sillä täällä Oulussa ei ole Kicksiä enkä tiedä varmaksi. Nettiputiikeissa ovat kuitenkin huomattavasti halvempia, ja valikoimaa on enemmän.
Ensimmäisenä kesäiset sävyt: vasemmassa reunassa huippupäheä neonlakka Shoking Pink, seuraavana vaaleanpunainen vienosti hohtava Pink Underground, se ihana koivun-/omenanvihreä Tree Hugger, kimalteinen Caribbean Blue ja viimeisenä Wireless Holographic –päällyslakka, joka lupaa hologrammihohtoa.
Yllä vasemmalla vaaleanpunainen Yearning, joka on kynnellä lähes väritön, mutta hyvä arkilakka kuitenkin. Seuraavana kaunis laventelin sininen Secret Peri-Wink-Le, mahtava turkoosina hohtava musta Blk-Bila-Bong (oikeastaan näyttää enemmän turkoosilta kuin mustalta, koska hilettä on niin paljon) ja metallinhohtoinen tumma ruosteenpunainen Branding Iron. Erityismaininta on annettava reunimmaiselle valkoiselle lakalle. Platinum Pearl on nimittäin täsmälleen saman sävyinen kuin ensimmäinen oma kynsilakkani, jonka ostin yläasteella. Ah, nostalgiaa.

Alla vielä kuvia lakoista in action. Kuvista puuttuvat Wireless Holographic ja Ye
arning, koska ne eivät juurikaan erotu kynnellä (enkä saanut Yearningin korkkia auki omin avuin :D). Pitää myös mainita, että kuvia on retusoitu, koska minua edelleen riivaa krooninen vimma repiä kynsinauhojani.
Shocking Pink, Pink Underground, Tree Hugger, Caribbean Blue

Secret Peri-Wink-Le, Blk-Bila-Bong, Branding Iron, Platinum Pearl

Olen ostoksiini pääosin tyytyväinen. Pullojen avaaminen aiheutti pientä hammasten kiristystä, koska käsivoimani eivät ole valtaisat. Lisäksi useimpien lakkojen koostumus on niin ohutta, että lakkaa meinasi väkisin tulla siveltimeen liikaa, mistä seurasi sotkua. Ohut koostumus kuitenkin takaa tasaisen levittyvyyden, eli jos malttaa sutia useamman kerroksen ja odotella kuivumista, lopputuloksesta tulee oikein sievä. Plussaa pullot saavat suuresta koostaan: 14 ml ei lopu kesken ihan heti (vertailun vuoksi, esim. Rimmelin peruslakat ovat 8 ml ja Mavalan pikkulakat 5 ml pulloissa). Lakat ovat myös kauniin kiiltäviä ihan ilman päällyslakkaakin; en vielä ole päässyt sille hifistelyn asteelle. :)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Pois, pois postin tieltä

Yritin äsken käydä postissa, mutta siitä ei tullut mitään, koska posti ei ollut auki. Siellä on minulle paketti, jonka sisällön aion esitellä täällä jahka pääsen postiin aukioloajan puitteissa. Mutta onneksi hätä ei ole tämän (minkä?) näköinen: eilen olin oikeaan aikaan kotona ja sain yhden paketin postipojalta ihan henkilökohtaisesti. Ja kuinka ollakaan, otin kuvia paketista paljastuneista kivoista jutuista.

Tilasin Look Fantasticista joka puolella ylistetyn Urban Decayn
luomiväriprimerin sekä yhtä lailla kulttituotteen mainetta keränneen Benefitin High Beam –hohtojutun.
Benefitin nettisivujen mukaan High Beam on tällä hetkellä merkin myydyin tuote. Ylisanoja riittää, aine on kuulemma ”supermodel in a bottle” (mikä kuulostaa vähän epäilyttävältä) ja on saavuttanut mainetta ja kunniaa useiden naistenlehtien äänestyksissä. Aineella on tarkoitus saavuttaa julkkisnaisten taianomaisesti hohtava ja kuulas iho kotiolosuhteissa. Pullon ohjeen mukaan sitä levitetään kynsilakkasivellintä muistuttavalla siveltimellä pieninä pisteinä iholle meikin päälle ja taputellaan sormin tasaiseksi. High Beamia voi joko käyttää korostustuotteena poskipäille, kulmaluille, otsaan, nenän varteen ja leukaan tai sitä voi halutessaan sekoittaa kosteus-/meikkivoiteeseen, jolloin saadaan tasaista hohtoa kasvoille kauttaaltaan.
Vaikka oma järkeni väitti vastaan, tottelin pullon ohjetta ja levitin ainetta vasta meikattuani kasvot kokonaan. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi lähestymistavaksi, sillä nestemäiset aineet eivät tunnetusti toimi nätisti puuterin päällä. Taputellessani hohtoainetta poskilleni, sormeni lähmäsivät poskipunan ja puuterin ikävän laikukkaiksi. Toisella kerralla olin viisaampi ja levitin ainetta meikkivoiteen päälle ennen puuteria, jolloin ongelmia ei ollut.

Oikean levitystavan opittuani olin kyllä tyytyväinen. Poskillani oli kaunis, tasainen hohto, ja toisin kuin eräät muut nestemäiset/voidemaiset/geelimäiset hohtotuotteet, High Beam näkyy hyvin myös puuterin ja poskipunan alta. Kosteusvoiteeseen sekoittamista en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta en näe syytä miksi se ei toimisi yhtä hyvin.
Urban Decayn Primer Potionin ostamista olin lykännyt, koska minulla on ollut käytössä muita pohjustajia silmämeikkiä varten (niistä ja hohtotuotteista yleensä ajattelin kirjoittaa erikseen vielä myöhemmin). En ole vielä käyttänyt sitä kirkkaiden värien kanssa, mutta ainakin vaaleiden sävyjen alla vaikuttaa toimivan odotetun hyvin. Jos silmäluomilla on liian paljon meikkiä ennen primerin levitystä, ilmenee kuitenkin todennäköisesti edellä mainittuja lähmiintymisongelmia. Itse levitin tämänkin tuotteen sormin, koska olen nähnyt niin tehtävän enkä luottanut huulikiiltomaiseen applikaattoriin. Primeria ei tarvitse paljoa, pieni määrä riittää, ja ohuella kerroksella saa kauniimman lopputuloksen.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Aluksi

Tänään päätin tehdä blogistani julkisen. En tosin ole kirjoittanut tänne aiemmin, mutta itse blogipohja on ollut olemassa jo ainakin kuukauden, ja ajatus ikiomasta blogista sitäkin kauemmin. Kokemusta kirjoittelusta on kertynyt jo vähän, sillä meillä on poikaystäväni kanssa viime kesänä ostettuun asuntoomme liittyvä blogi. Se ei tosin ole viime aikoina päivittynyt, koska asuntorintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään uutta.

Tämän blogin puolestaan on tarkoitus käsitellä kosmetiikkaan liittyviä aiheita. Liittyy hyvin luontevasti remontointiin, eikö? :D Ainakin pakkelia löytyy molemmista. Haluan kirjoittaa tänne, koska en tohdi vaivata poikaystävääni tai muita ystäviäni meikkijaarittelulla, ja toivon löytäväni kanavan, jonka kautta keskustella kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyvistä asioista muiden kiinnostuneiden kanssa.

Mikä sitten on viivyttänyt blogin perustamista? Ensinnäkin, olen epävarma kirjoitusteni saamasta vastaanotosta. Olisi mukavan turvallista, jos niitä ei lukisi kukaan, mutta silloin tuskin syntyisi sitä kaipaamaani keskustelua. Ja kuitenkin ajatus julkisesta kirjoittamisesta vähän kauhistuttaa. Etenkin, koska en usko päivittäväni tätä kovin usein. Ehkä kerran tai kaksi viikossa. Toiseksi (ja tämä liittyy vähän tuohon edelliseen), en tiedä, onko minulla mitään sellaista sanottavaa, jota ei olisi jo kerrottu paremmin tai asiantuntevammin jossain toisessa blogissa/mediassa. Tuntuu, että blogin olemassaoloa pitäisi perustella jotenkin. Että pitäisi olla alalle koulutettu ihminen tai muuten julkisesti tunnustettu guru. Kolmanneksi, haluaisin esiintyä anonyyminä, mutta luulen, että tällaisessa blogissa se on pidemmän päälle hankalaa. Hyviä esimerkkejä kuitenkin löytyy, joten ajattelin yrittää.

Olen 25-vuotias diplomityötään kokoon kasaava (mikä olisikaan parempi tapa väistellä velvollisuuksia kuin kirjoittaa tänne) opiskelija ja asun Oulussa. Meikkileikit innostivat minua jo pikkutyttönä: ensin maalasin kavereitani ja itseäni kasvoväreillä, myöhemmin äitini meikeillä ja lopulta omillani. Meikkitaiteilun tasossa oli usein toivomisen varaa, mutta innostus ja harjoittelu ovat onneksi parantaneet lopputulosta ajan mittaan. Edelleenkään en koe, että olisin kykenevä neuvomaan tai opettamaan ketään, vaikka kaverit ovat joskus meikkejäni kehuneetkin. Haluan kuitenkin päästä paasaamaan minulle tärkeästä (ja varsin viihdyttävästä) aiheesta, ja tämä olkoon kanavani siihen.

Blogin syntyyn ovat myötävaikuttaneet oikean reunan linkeistä löytyvät blogit ja YouTube-gurut, eritoten Leesha (xsparkage) ja Josh (petrilude), jotka tietenkin kuvittelen jo tuntevani henkilökohtaisesti, ja joita siksi puhuttelen etunimillä. :D
b:section-contents id='footer-2-2'/>