torstai 23. heinäkuuta 2015

The other me

Blogiani seuraaville on tuttua, että meikkikuvien yhteydessä julkaisen yleensä valokuvan vain kasvojeni oikeasta puolikkaasta. Vaihtoehtoisesti saatan laittaa valokuvan, jossa olen kuvannut kasvoni sivulta päin. Osin tämä johtuu siitä, etten usein jaksa meikata toista puolta kasvoistani lainkaan. Osin myös siitä, etten osaa kuvata itseäni suoraan edestä, vaan näytän mielestäni aina kummalliselta.

Henna taisi aloittaa suomalaisten kauneusbloggaajien keskuudessa tämän puoliksi meikattujen kasvojen haasteen (näin tosin yhden kuvan myös Annan instagramissa!), joka mukailee somessa laajalti levinnyttä NikkieTutorialsin videota. Nappasin idean heti omakseni, koska tuolta useimmiten näytän itsekin ottaessani kuvia blogia varten. Videon ideana lienee alun perin ollut niin sanotusti voimaannuttaa meikkaavia naisia (koska silmiinpistävää ehostusta usein hiukan kummastellaan tai jopa paheksutaan), mutta itse tein haasteen ihan vain silkasta mielenkiinnosta. En nimittäin ole koskaan tullut tarkastelleeksi tätä kaksinaamaisuuttani kameran linssin läpi.

Tässäpä sitä ollaan, puoli pärstää ehostettuna, puolet au naturel. Meikkaamattomalla puolella silmän alla on tummuutta ja iho vähän punoittaa, mutta ei se nyt mikään katastrofinaama ole. Meikatulla puolella on itselleni aika tyypillinen arkimeikki, jollaisen väsään yleensä töihin tai asioille lähtiessäni. Vähemmälläkin pärjään - esimerkiksi viikonloppujen kauppareissuille riittää tarvittaessa pelkkä peiteaine ja poskipuna. Siis silloin kun ei ole aikaa tälläytyä enempää. Nimittäin jos on, käytän sen. Meikkaaminen on minulle eräänlaista mindfullnessia (nyt kun sekin niin on kovasti muotia), ja saatan huomaamattani käyttää puuhaan vaikka kuinka kauan aikaa.

Laittaudun huolella myös siksi, että olen tottunut siihen. Meikattuna näytän itselleni tutummalta ja enemmän minulta. Ikään kuin puen omat kasvoni aamuisin päälle vaatteiden tapaan. Toki jos jonkun kauhuskenaarion myötä esimerkiksi molemmat käteni amputoitaisiin, tottuisin varmasti myös meikittömään olemukseeni ajan myötä ihan yhtä lailla. Itsetuntoakin pakkeli toki kohentaa, mutta siihen tarkoitukseen en tarvitse meikkiä enää niin paljon kuin vaikkapa viisi vuotta sitten, kun kärsin ikävästä hormonaalisesta aknesta.

Käytän samalla hyväkseni tilaisuuden listata kuvassa näkyvän arkimeikkini luottotuotteet. Tällä hetkellä käytän meikissä:
  • pohjustustuotetta (esim. Nars Pro Prime tai L'Oréal Lumi Magique)
  • meikkivoidetta tai BB-voidetta (Rimmel Lasting Finish Nude tai Missha Signature BB)
  • peiteainetta (Maybelline Fit Me)
  • puuteria (MAC Mineralize Skinfinish Natural)
  • aurinkopuuteria (vaihtelen fiiliksen mukaan, kuvassa Maybelline Fit Me)
  • poskipunaa (tämäkin vaihtuu päivittäin, kuvassa Tarte Amazonian Clay Blush)
  • kulmaväriä (Anastasia DipBrow Pomade)
  • kolmea luomiväriä (vaalea helmiäissävy, vaaleanruskea mattasävy, tummanruskea satin-sävy)
  • ripsiväriä (Maybelline Falsies Waterproof, kuvassa huijauksena ihan oikeat irtoripset, koska omani ovat surkeassa kunnossa)
  • vaaleaa sisäkajalia (IsaDora Inliner Kajal)
  • huulikiiltoa (vaihtelee, kuvassa Lumene Wild Rose Lipgloss)

Miltä sinun arkimeikkisi näyttää? Meikkaatko joka päivä?

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesähaalinta I

Kävin toissaviikolla keikkamatkalla muissa Pohjoismaissa ja käytin samalla hyväkseni tilaisuuden sopia treffit uutuuttaan kiiltelevälle MAC-osastolle Helsinki-Vantaan lentokentän duty freessä. Annien kanssa, nimittäin. Ihan huippua, että hän on päässyt tekemään työtä josta pitää niin paljon ja joka saa hihkumaan päivästä toiseen. Onpa hän myyjänä vielä erinomaisen hyväkin, katsokaa vaikka:

Myönnän, että saatoin myös olla helppo asiakas. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään erityisiä himotuksia MACin meikkien suhteen, mutta noin vain huomasin tallustelevani lentokoneeseen viiden uuden tuotteen kanssa. Ihania ovat kaikki, ja edullisiakin vielä... Koska olen edelleen hyvin heikkona poskipuniin ja kaikenlaisiin valopuutereihin, ostin yhden Mineralize Skinfinishin sekä yhden Mineralize-sarjan poskipunan. Molemmat ovat itse asiassa jo pitkään olleet ikuisuusostoslistallani, mutta ikään kuin unohtuneet sinne. Heräteostoksina otin mukaani huulipunan, silmämeikkikynän sekä peiteaineduon, myyjän perusteluille hyväksyvästi nyökytellen.

Heti MACin vieressä keikisteli houkuttelevasti myös Suomen ensimmäinen Jo Malone -ständi (!!!), mutta onnistuin hienosti perustelemaan itselleni, ettei pelkillä käsimatkatavaroilla matkustavan kannattanut hankkia enää uusia hajuvesiä. Mutta jee, tulevaisuudessa voi matkojen tuoksuostokset hoitaa jo kotimaan kamaralla. Toiseen duty free -myymälään (siihen isompaan) näytti tulleen myyntiin myös Hermèsiä, hurraa!

Mineralize Skinfinish sävyssä Lightscapade on varmasti tullut tutuksi kauneusblogeja seuraaville. Olen haaveillut tästä viileän vaaleasta korostuspuuterista jo pitkään, mutta silmäiltyäni highlighter-laatikkoani olen aina aikaisemmin osannut järkeillä, miksi en tätä tarvitse. Kuinka hölmöä. Pakkauksessaan puuteri on satumaisen kaunis, hentoisten pastellinsävyjen raidoittama. Iholla sen antama hehku on kepeää ja kuulasta, kuin kuun valoa. 

Ostamani poskipuna on terrakottaisen persikansävyinen Warm Soul, jota olen niin ikään katsellut kaihoisasti jo pitkään. Pidän MACin Mineralize-poskipunista todella paljon - minulla oli näitä ennestään jo kaksi eri sävyistä. Muistelin, että Warm Soul olisi ollut sävyltään hiukan neutraalimpi ja harmaampi (myös MACin nettisivuilla kerrotaan sen olevan mid tone beige with gold pearl), mutta ainakin omalla ihollani sävy on selvästi lämmin ja oranssiin taittava. Punassa on pientä kultaista kimalletta, mutta ei näkyviä glitterhippuja. Väriä irtoaa hyvin ja puna on helppo levittää, mutta pigmenttiä ei ole mitenkään pelottavan paljon.

Itselleni yllättävin ostos oli tämä Studio Conceal And Correct peiteaineduo, jota korjaus- ja korostusväreinäkin markkinoidaan. Olen ilmeisesti ollut hiukan hajamielinen somen seuraaja viime aikoina, sillä en tiennyt tällaista olevankaan. Nyt kun tiedän, olen hyvin tyytyväinen, että sain tämän hyppysiini. Putkilossa on kahta erisävyistä nestemäistä peite-/korjaus-/korostusväriä, joita levitellään mustasta keskiosiosta löytyvillä applikaattoreilla.

Tuote on koostumukseltaan ohutta, mutta erittäin pigmenttistä. Häivyttyy iholle kevyenä peittäen silti hyvin ja pysyy erinomaisesti paikoillaan. Omani on vaaleimmassa tarjolla olevassa sävyssä Pale Yellow/Pale Pink, ja kesällä ehkä aavistuksen liian vaalea minulle. Toisaalta toimii todella hyvin tuomaan valoa kasvoille ja jopa siihen nyt niin kovin trendikkääseen strobingiin. Punertavalla sävyllä on helppo taittaa tummuutta silmien alta - kellertävä sopii valoväriksi poskipäille, kulmaluulle, amorinkaarelle, nenän varteen ja silmän sisänurkkaan. Muun muassa. Jos eläisimme kuumia kesäpäiviä, käyttäisin korostustuotteena ilman muuta tällaista kevyttä nestemäistä tuotetta puuterimaisten sijaan. Hikoillessa puuterit kun helposti joko paakkuuntuvat tai valuvat noroina poskille.

Pearlglide-kynät ovat suosikkejani MACin silmämeikkikynistä. Ne levittyvät huomattavan pehmeästi ja voimakkaan värisinä, mutta asetuttuaan pysyvät paikoillaan vaikka kuinka kauan. Sisäluomelle eivät tosin ole ihan parhaita mahdollisia, koska ovat niin kovasti vedenkestäviä, etteivät meinaa oikein tarttua sinne. Sisärajauskin toki onnistuu, mutta vaatii luomen kuivailua ja kynän kerrostamista. Tätä upeaa, smaragdinvihreää Undercurrent-kynää odottelivat omassa meikkilaatikossani kaverikseen musta Black Swan ja sininen Petrol Blue. Oikeasti en ole yhtään rajauskynäihmisiä, mutta Pearlglidet ovat mahtavia ja tämä kultaisena kimalteleva jalokivisävy oli niin kaunis, etten osannut sanoa ei.

Tulin myös ympäripuhutuksi ostamaan Smoked Purple -mattahuulipunan, joka on ikään kuin mattaisempi versio tummanvioletista Cyberista. Tykkään väristä ihan mielettömän paljon ja olen myös ihastunut MACin mattapunien laatuun, joten tämä oli melko no-brainer. Sävyiltään Cyber ja Smoked Purple ovat tosi lähellä toisiaan - ensiksi mainittu on ehkä ihan pikkuisen viileämpi, jos syynää suurennuslasilla. 

Pyöräytin tuotteita hipelöidessäni myös meikin, johon ymppäsin kaikki uudet ostokset. Meikkipohjana on uusi suosikkini, Misshan Signature BB, peiteaineena käytin yllä mainittua duoa. Se tuo kyllä hienosti valoa etenkin tuohon silmän alle, tykkään! Poskilla on uutta poskipunaa ja hohtopuuteria.

Silmämeikissä on käytetty Urban Decayn Naked-paletin ruskeita sävyjä sekä Undercurrent-kynää. Silmän sisänurkassa on Lightscapadea. Pahoittelen suttuisia ripsiä, en taaskaan tajunnut vaihtaa taivutinta ajoissa, vaan räpsyttimet ovat päässeet katkeilemaan. Huulipunaa aion jatkossa käyttää rajauskynän kanssa, sillä se levittyi omaan makuuni turhan laikukkaasti pelkän huulirasvan päälle. Sävy on kuitenkin ihana.

Sain tässä kuussa käsiini toisenkin jänskän haalinnan, josta tuli jo vihjailtua instagramin puolella. Siitä lisää myöhemmin, välissä vähän muita juttuja. :) Olen nyt ihan selvästi jo luovuttanut tämän kesän suhteen, ainakin näiden meikkisävyjen perusteella. Toisaalta, syksy onkin aina ollut lempivuodenaikani.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Darkside

Vaikka aloitin heinäkuun optimistisesti hellekelien kirkkaita värejä esitellen, sää näyttää edelleen siltä, että myös tummemmat ja neutraalimmat värit puoltavat paikkaansa. Suunnittelin keväällä Naked-paletteja swatchaillessani, että tekisin erikseen meikin kolmospaletin tummanharmaalla Darkside-luomivärillä, jotta sen upea sävy ja vaaleanpunertavaiset vivahteet pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.

Tein silmämeikin, joka on supersimppeli: meikissä on käytetty ainostaan satiinisena hohtavaa Darksidea, geeli-eyelineria ja vaaleaa helmiäisluomiväriä silmän sisänurkassa. Darkside on levitetty sekä alaluomelle että liikkuvalle luomelle ja häivytelty siitä ylöspäin kohti kulmaluuta. Sisäluomi ja ripsiraja on tummennettu mustalla geeli-eyelinerilla ja sisänurkkaan tuputeltu ihan hippunen vaaleaa väriä valoa tuomaan.

Taas niin kovin vakavailmeisessä puolikkaassa kasvokuvassa luomivärin intensiivisyys näkyy paremmin. Lähikuvassa väri vaikuttaa hailakammalta, mutta kyllä sillä ihan kunnollinen sumusilmä syntyi. Poskipunana taisin käyttää Foreverin kaunista Brilliant Blushia luonnolisen puuterisessa sävyssä Mia, huulipunana on Maybellinen ColorSensational sävyssä Tantalizing Taupe. Meikkipohjana mitä todennäköisimmin Rimmelin Lasting Finish Nude -meikkivoide paritettuna Maybellinen Fit Me -peiteaineen kanssa.

Miten on, onko tummempi silmämeikki ihan käyttistä heinäkuussa? Vai kannattaisiko suosiolla odottaa syksyä?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kesä puutarhassa

Pari vuotta sitten kirjoitin kaikkien aikojen suosikkituoksustani, Yves Saint Laurentin In Love Againista. Mielestäni tuo tuoksu on upeimpia taideteoksia koko maailmassa, minkä vuoksi tunnen suurta sielujen sympatiaa sen luojan, Jean-Claude Ellenan kanssa. Ellena on nykyajan parfymööreistä tunneituimpia, ja tällä hetkellä hänellä on pysyvä vakanssi Hermèsin muotitalon in-house perfumeurina - eli mies vastaa kaikista merkin tuoksuista. Siinä sivussa hän on pyöräyttänyt muutaman hajuveden muun muassa Acqua di Parmalle, Frederic Mallelle ja L'Artisan Parfumeurille. Olen luonnollisesti päättänyt haalia noista tuoksuista niin monta kuin mahdollista, ja Hermèsistä on tuntunut luontevimmalta aloittaa. Pari tuoksua olen ehtinyt ujuttaa miehenkin kaappiin, mutta niistä ehkä lisää toisella kertaa.

Vuonna 2003 lanseerattiin ensimmäinen hajuvesi Les Jardinsiin, eli tuttavallisemmin puutarhasarjaan, johon nykään kuuluu viisi erilaisista puutarhoista inspiroitunutta tuoksua. Viime vuonna ostin niistä yhden omaan kokoelmaani (kirjoitin välimeren puutarhasta, Un Jardin en Méditerranéesta kesätuoksupostauksessani), minkä jälkeen muut tietysti jäivät vielä kaihertamaan mieltä. Hermèsiä myydään nykyään ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta jos ukomaanmatkaa ei ole lähiaikoina tiedossa, tuoksuja voi ostaa myös merkin omasta nettikaupasta. Kerää koko sarja -vimmassani tein viimein tilauksen kesälomalle jäädessäni.

Nettikaupassa on täysikokoisten hajuvesien lisäksi myynnissä neljän matkakokoisen pullon settejä, joihin voi itse valita haluamansa tuoksut. Nerokas idea, sillä 15 ml vetoiset pullot ovat ainakin kaltaiselleni tuoksuhamsterille mitä parhaimman kokoisia. Kaikkea kun tekee mieli kokeilla, mutta suurempia pulloja on nykyisestä varastostani lähes mahdotonta käyttää loppuun. Hermèsin tuoksut eivät ole kaikkein edullisimpia - täysikokoisten 100 ml pullojen hinta vaihtelee Eau de Colognejen 78 eurosta eksklusiivisen Hermèssence-linjan 200 euroon. Muitakin pullokokoja on tarjolla tuoksusta riippuen. Puutarhasarjan tuoksuja on saatavilla 50 ml (78 euroa) ja 100 ml (100 euroa) pulloissa. Neljän matkapullon setin hinta riippuu valittujen tuoksujen hintatasosta; neljälle puutarhapullolle tuli hintaa 92 euroa. Pullosetti oli pakattu söpöön oranssiin rasiaan, ja lähettipalvelu toimitti sen kahdessa päivässä.


Un Jardin sur le Nil, 2005

tuoksuryhmä: floral fruity
ainesosat/nuotit: porkkana, greippi, tomaatti, mango, appelsiini, iiris, osmankäämi, hyasintti, lootus, labdanum, iiris, kaneli, myski, suitsuke

Järjestyksessään toinen puutarhatuoksuista on inspiroitunut Niilin saarien puutarhoista Aswanissa, Egyptissä. Välimeren puutarhan ohella tämä on sarjan suosituimpia hajuvesiä, mutta itselleni vaikutelma jäi vähän vaisuksi. Aluksi tämä on ihana, vihreän mangoinen, mutta muotoutuu lopulta appelsiinin kautta kirpeäksi sitrushässäkäksi. Alkutuoksun mangon ja tomaatin jälkeen nuotteja on vaikea erottaa, koska mukaan on sekoitettu niin paljon kaikenlaista. Perusolemukseltaan kirpeän raikas, ihan miellyttävä kesätuoksu, mutta omaan makuuni liian tavanomainen. Jos pulloon olisi saatu napattua vain pelkkä alkutuoksu, rakastaisin tätä.

Miehen mielestä: Huonoin kaikista, tunkkainen, täyteen tuupattu.

* * *

Un Jardin aprés la mousson, 2008

tuoksuryhmä: woody spicy
ainesosat/nuotit: inkivääri, kardemumma, pippuri, korianteri

Monsuunisateiden jälkeistä intialaista puutarhaa heijasteleva tuoksu on todella jännä, toinen suosikeistani tässä setissä. Nuottien perusteella voisi olettaa, että kyseessä on kuivakan mausteinen tapaus, mutta oikeasti tämä on kepeän hedelmäinen, nimensä mukaan miltei sateinen. Alku on ihan hillittömän inkiväärinen, aivan upea! Inkivääri kuitenkin häipyy nopeasti taustalle muiden mausteiden sekoittuessa joukkoon. Jos olet käynyt Intiassa ja juonut sikäläistä yli-imelää, vahvaa, maidolla pehmennettyä chai-teetä, tunnistat tämän tuoksun.

Odotin, että tuoksu jää tähän chai-mauste -vaiheeseen, mutta lopulta tästä tuleekin jotain aivan muuta. Jostain nimittäin hiipii mukaan outo, raikas makeus, jota en osaa listattujen ainesosien perusteella määritellä. Tuoksu on voimakkaan meloninen ja mukana on myös häivähdys kurkkua. Oikeastaan tuoksu muistuttaa hyvin paljon tuorekurkulla ryyditettyä gintonicia (miten ihmeessä saan aina ujutettua jonkin viinaelementin kaikkiin tuoksupostauksiin?). Mausteseos hengailee silti edelleen mukana, ja yhdistelmä on aika erikoinen, mutta hyvällä, hyvällä tavalla.

Sateisen meloninen chai-tee. Tykkään, todella.

Miehen mielestä: Yrittää olla ilmava, mutta vähän jää puuttumaan. Saippuamainen. Kuten Le Jardin de Monsieur Li*, mutta hiukan huonompi, kielous ei niin selkeää.


Un Jardin sur le Toit, 2011

tuoksuryhmä: aromatic fruity
ainesosat/nuotit: ruoho, omena, päärynä, ruusu, magnolia, rosmariini

Tämä tuoksu on tuttu kaikille, jotka ovat nähneet BBC:n mahtavan, kolmiosaisen Perfume-dokumenttisarjan. Sarjan toisessa jaksossa seurataan Ellenaa työssään, ja maestro on päättänyt luoda tuoksun Hermèsin Pariisin-toimitalon kattopuutarhasta inspiroituneena. Dokumentin tekijät seuraavat mukana katolle hypistelemään omena-, päärynä- ja magnoliapuita, ja Ellena vaikuttaa silminnähden innostuneelta.

Syystäkin. Lopputulos on mehukkaan hedelmäinen, mutta samalla vehreä. Itse olen haistavinani katolla käyvän tuulen, mikä on kummallista mutta hienoa. Ruohon ja hedelmien yhdistelmä on jännä ja toimii tosi mukavasti. Ruusua on mukana vain häivähdys, eikä se onneksi dominoi tuoksua missään vaiheessa. Rosmariini puolestaan ryydittää kombon ihan uusiin sfääreihin. Oma suosikkini näistä neljästä, aivan ehdottomasti.

Miehen mielestä: Toiseksi paras, mummolan mansikkamaa.

* * *

Le Jardin de Monsieur Li, 2015

tuoksuryhmä: citrus aromatic
ainesosat/nuotit: kumkvatti, minttu, jasmiini

Tältä tuoksulta odotin tosi paljon - karsittu kolmen nuotin yhdistelmä vaikutti kiinnostavalta. Sitä se todella onkin, kokonaisuus on ennalta arvaamaton ja jännittävä. Ainakin aluksi.

Avaus on tosi raikkaan sitruksinen, mutta minttu häilyy taustalla heti kättelyssä. Jasmiinin ansiosta tuoksu muuttuu melko pian saippuaisen puhtaaksi, kivalla tavalla. Sellainen puhtaat lakanat -fiilis. Jasmiini on itselleni yleensä hyvin vaikea elementti, mutta tässä tuoksussa sitrus ja minttu raikastavat sitä kivasti. Kirpakan alun jälkeen herra Lin puutarha on selkeästi kukkaistuoksu, en itse niputtaisi sitä sitrusten kategoriaan.

Lopputuoksuna iholle jää saippuainen minttu, josta pidän yllättävänkin paljon. Toimii varmasti erinomaisesti kuumien päivien raikastajana.

Miehen mielestä: Kaikkein paras. Yrttinen, raikas, kielomainen, ilmava.*

* * *

Oletko tutustunut Hermèsin tuoksuihin? Mitä pidät? Löytyykö suosikkia?

P.S. Kuvausrekvisiittana käytetyt chilit ovat miehen kasvattamia (ihan siemenestä asti). Hän tahtoi tästä erikseen mainittavan.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

When I turn my power on I will go electric

Taannoisten Naked-swatchien yhteydessä mainitsin vaivihkaa ostaneeni Urban Decaylta myös tämän kesäisiin keleihin sopivan väripläjäyksen. Lupailin kuviakin, mutta ne saivat näköjään odotella aurinkoisempia ilmoja. Nyt kun UD:n Suomen-lanseeraukseen on aikaa enää muutamia viikkoja (merkki saapuu Sokokselle elokuussa, kai olette jo kuulleet?!), on korkea aika läjäyttää myös Electric-paletin esittely kehiin.

Hätkähdyttävän ja laajan sävyvalikoiman sekä loistavan ja kautta linjan tasalaatuisen koostumuksen ansiosta Urban Decayn luomivärit ovat jo pitkään olleet omia suosikkejani. Ei ehkä kamalasti yllättänyt? Myös muun värikosmetiikan saralla UD muodostaa Narsin ja Inglotin kanssa vahvan kolmen kärjen meikkilaatikoissani. Electricin suhteen arvoin kuitenkin melko kauan, koska en enää viime vuosina ole kunnostautunut värikkäissä meikeissä samaan malliin kuin blogin alkuaikoina. Pakko tämä kuitenkin oli lopulta saada.

Värivalikoima on toden totta sähköinen: kirkkaanpinkkiä, limenvihreää, oranssia, sähkönsinistä, violettia ja vaikka mitä. Pakkaus on jämäkkää muovia ja kompaktin kokoinen. Magneettikiinnitys pitää kannen hyvin kiinni, mutta on silti helppo avata. Paletin mukana tulee erittäin toimiva kaksipäinen luomivärisivellin, jonka tosin olin kuvanottohetkellä jo siirtänyt muiden sutien joukkoon. Iso peili on juuri sopivan kokoinen, mutta ei ehkä aivan välttämätön tällaisessa paletissa, joka ei jokaiselle meikkaajalle ole se kaikkein arkipäiväisin, "matkalle mukaan" -vaihtoehto.

Hiukan hileistä hopeansävyä lukuun ottamatta kaikki paletin luomivärit ovat pigmenttisiä ja tasaisesti levittyviä. Osa on koostumukseltaan mattaisia, osa pehmeästi hohtavia satin-sävyjä. Parissa sävyssä on mattapohjassa mukana pienen pientä hopeista hitua. Kuvassa ylärivissä hopeinen Revolt (kimaltava sävy), turkoosinsininen Gonzo (matta, hopeahitua), kirkkaan oranssi Slowburn (matta, hopeahitua), ärtsyn pinkki Savage (matta) ja tummempi, murretun turkoosi Fringe (satin). Alarivissä sähkönsininen Chaos (matta), punertavan violetti Jilted (satin), tummempi violetti Urban (satin), heleän vihreä Freak (satin) ja limenvihreä Trash (satin, kultahitua).

Sävyvalikoima on mukavan erikoinen, mutta vähän monipuolisuutta olisin vielä kaivannut. Pääpaino kun on selkeästi noilla sinivihreillä ja violeteilla sävyillä. Jos saisin kustomoida palettia hiukan, heittäisin ylärivin hopeaisella ja metsäisen turkoosilla värillä vesilintua, ja lisäisin niiden tilalle oikein kirkkaan keltaisen sekä intensiivisen punaisen napin. Myös vihreän sävyn laimeus ihmetyttää vähän, mutta itselleni tuollaisella raikkaammalla vihreällä kieltämättä on enemmän käyttöä kuin oikein voimakkaalle joulukuusenvärille olisi.

Omia ehdottomia suosikkejani ovat molemmat violetit sävyt sekä mattasininen Chaos ja kirpakka Trash, joita olen käyttänyt meikeissäkin useamman kerran. Tässä esimerkki viimeksi mainitusta perustylsän arkimeikin piristäjänä. Väripilkahdus toimii konservatiivisempaan (työ)ympäristöön sopivassa meikissä myös ylä- tai alarauksen muodossa tai ihan vain pienenä tipluna alaluomen keskellä tai silmän sisänurkassa. Kuvassa näkyvällä tavalla pelkällä liikkuvalla luomella käytettynä kirkas väri näkyy väläyksittäin silmän käydessä kiinni, mutta ei varasta huomiota liiaksi.

Sanomattakin on selvää, että perusteellisiin väriövereihin (joita kannatan täydestä sydämestäni) tämä paletti sopii myös. :) Vaikkapa festareille! Koskapa kesäsäät virkistävät myös värien käyttöön, olen päättänyt sähköistää meikkiäni Electricillä mahdollisimman monta kertaa kesäloman aikana.

Mitenkäs, oletko värikkäiden meikkien ystävä? Millainen olisi oma kirkkaiden sävyjen palettisi, jos saisit valita itse?
b:section-contents id='footer-2-2'/>