sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Gorilla Perfumes 3/3

Kun Lush viime vuonna uudisti Gorilla Perfume -tuoksusarjaansa (mietteitä uusista tuoksuista osissa yksi ja kaksi), moni aiemmin myynnissä ollut hajuvesi joutui siirtymään uusien tieltä. Kaikkein suosituimmat kuitenkin säilytettiin valikoimissa ja niputettiin Greatest Hits -nimikkeen alle. Suomessa näistä vanhemmista tuoksuista ovat myynnissä Karma, Imogen Rose, Breath Of God, Vanillary ja Lust. Nettisivuilta bongasin vartalosuihkeena myös Dirtyä, mutta siitä ei ilmeisesti ole meillä myynnissä EdP-versiota. Sain viisi ensin mainittua tuoksua Lushilta nuuhkimis- ja kuvauslainaan, jotta pystyin tutustumaan niihin ajan kanssa.

Kuvaamani tuoksut ovat kiinteässä puikkomuodossa, jossa hajusteet on sekoitettu muun muassa jojobaöljystä ja candelilla-vahasta tehtyyn massaan. Kaikkia on saatavana myös nestemäisinä, joko 30 ml tai 10 ml suihkepulloissa. Oman kokemukseni perusteella kiinteiden parfyymien tuoksu ei ole yhtä intensiivinen kuin nestemäisissä, mutta ne kestävät iholla pidempään.

Hassusti löysin jokaisesta hitistä myös yhteneväisyyksiä noihin uuden sukupolven Gorilloihin. Listasin kuvaukseen myös "sisartuoksut", koska ne tulivat mieleeni niin kummallisen helposti. Tuoksut eivät tietenkään ole identtisiä keskenään, mutta huomattavan samankaltaisia, ainakin omissa mielikuvissani. 

Karma

tuoksuryhmä: citrus aromatic
ainesosat/nuotit: appelsiini, patsuli, mänty, laventeli, sitruunaruoho, mustaherukka, elemi (hartsi)
tuoksupari: Sun

Karmaa on pitkään mainostettu etenkin britti-Lushin myydyimpänä tuoksuna, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Metsäinen ja mausteinen sitrustuoksu on kuin isosisko viime keväänä lanseeratulle Sunille, joka oli silkkaa pirskahtelevaa appelsiinikarkkia. Karmassa on mukana sama hedelmäisyys ja melkein haistettavissa oleva mehukkuus, mutta imelyydestä on hiukan karsittu.

Patsuli tuo appelsiinille jännän taustan: tasoittaa ja rauhoittaa, muttei turhaan pyöristä hapokkuutta. Ainesosalle tyypillinen, aavistuksen tunkkainen maakellarin ja mullan tuoksu on läsnä heti ensi nuuhkaisusta. Suoraan puikosta haisteltuna Karma on miltei pelkkää hedelmää, mutta viivyttyään hetken iholla vihreys tulee voimakkaammin esille. Loppumetreillä erotan kanelinkin, joka tekee kokonaisuudesta silmänräpäyksessä syksyisen. 

Alun pirteydestään huolimatta tuoksu on ennen kaikkea hyvin seesteinen ja tuo jostain syystä mieleen höyryisen kylpylän. Myös vahvoja flashbackeja parin vuoden takaiseen Intian-matkaan on havaittavissa. Lempparini näistä viidestä, todennäköisesti hankin tämän täydennykseksi omaan tuoksuhyllyni!

Imogen Rose

tuoksuryhmä: oriental floral
ainesosat/nuotit: ruusuabsoluutti, ruusuöljy, basilika, bergamotti, vetiver, ambrette, tonkapapu, iirisjuuri 
tuoksupari: Flower's Barrow

Lähes jokainen näistä suurista hiteistä on melko suoraviivaisesti koottu yhden raaka-aineen ympärille. Imogen Rose on oodi ruusulle, mutta sellaisena virkistävä poikkeus. Uudet ruusutuoksut tapaavat olla melko makeita ja pirskahtelevia: mukana on vadelmaa, sitruksia, pelargoniaa ja kaikkea muuta jännää ja nuorekasta (paitsi pelargonia ei ehkä ole nuorekas muuten kuin tuoksunsa puolesta...). Noilla kepeillä ruusuilla on toki paikkansa (kesäpuutarhassa!), mutta Imogen Rose on toista maata: varsinainen grand old lady. Hienostunut, puuteria tupsutteleva ja hiuksensa rullaava. Sukulaisilta salaa saattaa joskus mennä pari savukettakin.

Pidemmän päälle makeat ruusut saavat minut voimaan pahoin, mutta tämä tuoksu rauhoittaa. Sopii päiväunille mummon kamarissa seinäkellon nakuttaessa. Posliinikupeista nautitun päiväkahvin kanssa ja pikkuleipien leipomiseen. Ja ehkä myös sinne kesäpuutarhaan, jos muistaa pysytellä lehtimajan varjossa.

Breath of God

tuoksuryhmä: oriental woody
ainesosat/nuotit: neroli, sitruuna, meloni, jasmiini, ruusu, vetiver, santeli, seetri, ambra, myski
tuoksupari: The Voice Of Reason

Breath of Godia kohtaan minulla oli korkeimmat ennakko-odotukset. Tuoksun alkuperäinen versio oli aikoinaan myynnissä Lushin edesmenneen tytärmerkin, B Never Too Busy To Be Beautifulin alla, ja hype sen ympärillä oli aikamoinen. Suurin osa hehkutuksesta syntyi, kun ensimmäinen Breath of God päätyi Luca Turinin ja Tania Sanchezin tuoksuraamattuun saaden täydet viisi tähteä. Itse en ole päässyt haistelemaan alkuperäistä, mutta joidenkin arvioiden mukaan Lushin versio olisi tismalleen samanlainen. Toiset taas väittävät tuoksujen eroavan toisistaan kuin yön ja päivän, niin mene ja tiedä tässä nyt sitten. Molemmat tuoksut ovat Simon Constantinen käsialaa.

Omaan nenääni tämä tässä on ensisijaisesti puutuoksu - hedelmät hengailevat keveinä jossain taustalla. Alussa tuoksu on fiilikseltään erittäin savuinen ja nahkainen, mistä pidän aina. Vartin odottelun jälkeen päästään asian ytimeen ja tuoksu tasaantuu yllättävän harmoniseksi sekoitukseksi hedelmiä, sitruksia, kukkia ja puisia nuotteja.

Kaikesta nettihehkutuksesta huolimatta Breath of God vertautuu mielessäni väistämättä pikkugorillojen The Voice Of Reasoniin. Kilpakumppaneina nämä kaksi ovat loppujen lopuksi aika tasavahvoja, vaikka jälkimmäisen lakritsainen savuisuus ehkä vetoaa minuun enemmän. Breath Of God on hedelmäisyydellään ehkä inasen feminiinisempi, jos nyt sellaista erottelua haluaa tehdä.

Vanillary

tuoksuryhmä: oriental vanilla
ainesosat/nuotit: vanilja, tonkapapu, jasmiini
tuoksupari: Furze

Vanillaryssa ei ole yllätyksiä. Vaaleankeltaisessa puikossa erottuu selvästi pieniä mustia vaniljahippusia ja tuoksu on yhtä herkuttelua alusta loppuun. Jos pidät vaniljasta, tämä on ehdottomasti sinun juttusi. Jos olet kahden vaiheilla, Vanilllarya kannattaa joka tapauksessa testata. Makean tonkapavun ansiosta tuoksu on kuin jäätelössä tai vaniljakastikkeessa, muistuttaen erittäin paljon esimerkiksi The Body Shopin kahden viime joulun Vanilla Blissiä. Pehmeä ja houkuttelevan makea, mutta täysin vailla ikäville vaniljatuoksuille tyypillistä pistävyyttä.

Kuvauksessa povattu jasmiini häilyy taka-alalla, mutta ei varsinaisesti erotu tuoksusta. Sen roolina on lähinnä tuoda mukaan syvyyttä ja rakennetta, jottei vaniljassa lilluminen kävisi ylimakeaksi.

Lust

tuoksuryhmä: floral
ainesosat/nuotit: jasmiini, ylang-ylang, ruusu, vanilja, santeli
tuoksupari: Sikkim Girls

Jasmiinista puheen ollen, Lust on sitten ihan sitä itseään. Jasmiini on minulle edelleen vaikea tuoksu, eivätkä muutkaan (valkoiset) kukat ole sieltä helpoimmasta päästä. Vaikka Lust on erittäin, erittäin voimakas, siinä on onnistuttu yhdistelemään erilaisia kukkaistuoksuja ihan miellyttävästi. Mitä kauemmin tuoksua nuuhkii iholta, sen paremmin sitä alkaa ymmärtää. Silti se jää vielä kauaksi suosikeistani. 

Näillä voimakkaan huumaavilla kukkaissekoituksillakin on toki ystävänsä, eli rohkeasti vain kokeilemaan. Jos pidät Sikkim Girlsistä, tämä voi myös olla heiniäsi.

* * *

The Smell Of Freedom

tuoksuryhmä: woody spicy
ainesosat/nuotit: sitruunaruoho, neroli, jasmiini, inkivääri, takkapuut, neilikka, mustapippuri, santeli, oud, iirisjuuri

Bonuksena vielä yksi edesmennyt ihanuus, jonka onnistuin pelastamaan loppuunmynnistä ennen tuoksujen uudistamista. Kymmenen millilitraa täydellisyyttä nimeä myöten, eli The Smell Of Freedom.

Tuoksu on hyvin, hyvin kuiva ja mausteinen sekä sitruksinen. Ei sokerista makeutta tai vaniljaista pehmeyttä, ainoastaan kipakuudellaan lämmittäviä, ihania ainesosia. Jo Malonen Nutmeg & Gingerin ohella tämä on lempituoksuni sydäntalven pimeisiin iltoihin.

Sitruunaruoho ja neroli aloittavat pirteästi ja säilyvät vahvoina loppuun saakka. Myös pippuri ja inkivääri hyppäävät nenälle heti aluksi, ja ensivaikutelma tuoksusta onkin melko terävä ja kirpeä. Hiukan iholla istuttuaan kokonaisuus muuttuu maanläheisemmäksi, mutta tunkkaisuudelta ja raskaudelta vältytään. Tykkään käyttää tätä talvisin sekä töissä että juhlissa. Erikoisuudellaan The Smell Of Freedom on joka tapauksessa aina jonkinlainen statement. Lisäksi spray-pullossa oleva tuoksu on todella voimakas: arkena riittää yksi suihkaus niskan puolelle, iltaisin lisään toisen myös kaulalle.



Onko sinulla lempparia Lushin mustapulloisista klassikoista? Mitä tahtoisit kokeilla?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

"Ne on ihania kun ne kimaltaa!"

Parin viime vuoden aikana olen toden teolla hurahtanut kynsilakkoihin, mutta blogissa niitä on näkynyt vain harvoin. Olen huono ottamaan valokuvia kynsistäni enkä ole tahtonut tehdä lakkapostauksia ilman kunnollisia swatcheja. Tänään teen poikkeuksen, sillä marraskuussa ostamani glitteriset söpöydet ovat pulloissaankin karkkia silmille. Olen indie-kynsilakkojen kanssa vielä ihan keltanokka, mutta nähtyäni kuvia KBShimmerin loppuvuodesta julkaistun bloggaajakokoelman lakoista päätin viimein antaa pikkusormen (ja ne yhdeksän muutakin).

KBShimmerin omasta nettikaupasta ei saa tilattua lakkoja Suomeen, mutta kanadalainen Harlow & Co. toimittaa paketteja myös meikäläisille. Ajattelin aloittaa varovasti ja tilasin kolme lakkaa, joista kaksi ovat mainitusta talven kokoelmasta. Valikoimassa oli myös upeita holoja ja vaikka mitä muuta ihanaa, mutta itseäni glitterit houkuttelivat eniten, kuinkas muutenkaan. Ennakkoon olin ihastellut tuota mustaa jellyä kuvassa vasemmalla: se näytti valokuvissa aivan pimeässä talvi-illassa tuikkivilta jouluvaloilta. Lisäksi mukaan lähti violetti creme-lakka sinisävyisin kimaltein sekä megasupermahtava päällysglitter kullan, hopean ja vaaleanpunaisen väreissä.

Strung Out on nimeltään tämä musta, jonka vuoksi alun perin päätin klikkailla tuotteita virtuaaliseen ostoskoriin. Mukana on kullanväristä, hopeaista, sinistä, vihreää ja punaista pyöreää glitteriä kahdessa eri koossa sekä aivan pienen pientä glitterhippusta. Kuinka ihana! Kerrostaessa nuo glitterit jäävät ihanasti hehkumaan ohuen mustan jellyn läpi, kuten pullon yläosassa näkyy. Peittävyys tulee kolmella kerroksella, mutta sattumia on niin paljon, että kolme kerrosta lakkaa menee aikamoiseksi puuroksi. Alle kannattaa siis laittaa jotain muuta tummaa lakkaa ja sivellä sitten päälle yksi tai kaksi kerrosta tätä.

No Whine Left on luumunvärinen creme-lakka, jossa on sinisiä, turkooseja, fuksianvärisiä ja violetteja erikokoisia, kuusikulmaisia glittereitä. KBShimmerin oman kuvauksen mukaan lakka on koostumukseltaan "crelly", koska sitä voi kerrostaa jelly-lakoille tyypilliseen läipkuultavaan tapaan. Mielestäni tämä olisi ollut vielä kauniimpi kiiltävällä jelly-pohjalla, mutta kyllä cremestäkin päällyslakalla saa tosi nätin. Kiiltävä päällyslakka on muutenkin ehdoton glittereiden kanssa, jotta kimalluksen saa kunnolla säihkymään. Kimalteiden monivärisyys on tässä syvän värisessä lakassa aivan upea - välkehtivät valossa todella kauniisti.

Sampanjaa imitoiva Toast-ess With The Mostess on ehkä kaikkein upein näistä kolmesta. Kirkkaassa pohjalakassa uiskentelee pyöreitä ja kuusikulmaisia glittereitä ainakin viidessä eri koossa mikrokimalteista jättimäisiin pyörylöihin. Väreissä on ruusuista vaaleanpunaista, kultaa, hopeaa sekä hologrammihohteista peilipintaa. Olen käyttänyt tätä kerran, enkä ollut saada katsettani irti kynsien kimalluksesta. Laitoin alle vaaleanpunaista ja sudin päälle kerroksen tätä. Glitter pysyi tiukassa ja lakkaus kesti hyvänä peräti viisi päivää. Poistaminen on tuskallista, mutta kimmellys on ehdottomasti kaiken vanulapuilla ähräämisen arvoista.

Nyt kun olen päässyt alkuun, kaipaisin vinkkejä muista itsenäisten yrittäjien lakkamerkeistä ja vaikka yksittäisistä sävyistäkin. Mitkä ovat suosikkejasi? Oletko ehtinyt tutustua KBShimmeriin?

P.S. Mietin otsikkoa viisitoista minuuttia. Pyysin lopulta apua mieheltäni, joka kysyi: "Mikä on johtopäätöksesi niistä tuotteista?".

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

BHA - Nyt myös heikkohermoisille

Myönteisistä kokemuksistani innostuneena kirjoitin runsas kolme vuotta sitten aspiriinin ulkoisesta käytöstä ihonhoidossa. Sittemmin aiheesta on keskusteltu uteliaaseen, kummaksuvaan ja myös jyrkän tuomitsevaan sävyyn blogeissa, foorumeilla ja iltapäivälehdessäkin. Suurimpana huolenaiheena on ymmärrettävästi ollut lääkevalmisteen ohjeenvastainen käyttö, minkä suhteen on aivan oikeutettua olla varuillaan. Sen sijaan en ole aivan ymmärtänyt kommentteja, joissa aspiriinista kirjoittaneita kauneusbloggaajia on soimattu siitä, kuinka he lietsovat lukijoitaan arvaamattomiin ja vaarallisiin kokeiluihin. 

Olen toki samaa mieltä siinä, että lääkkeet ovat syystäkin lääkkeitä ja niille on oma, määrätty käyttötarkoituksensa. Olen myös sitä mieltä, että jos päätän esimerkiksi vaikkapa kaataa suolahappoa silmämunaani, ottaa sarjan valokuvia vammojeni eri vaiheista ja julkaista ne blogissani, aiheutan haittaa vain itselleni. Blogin lukijoiden arvostelukyky ei ole kirjoittajan käsissä.

Tällä alustuksella kirjoitan tänään miedommasta salisyylihappoliuoksesta, joka on ihan oikeasti tarkoitettu ihonhoitoon. Paula's Choicelta saamani Skin Perfecting 2 % BHA Liquid on päivittäiseen käyttöön suunniteltu hoitoneste, joka vähentää ihon epäpuhtauksia, heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä. Yhdessä aspiriinitabletissa asetyloidun salisyylihapon pitoisuus on verrattain suuri (mukana on lisäksi vain selluloosajauhetta ja maissitärkkelystä), tässä Paula's Choicelta saamassani hoitonesteessä kaksi prosenttia. Ainakin Amerikoissa se on suurin sallittu salisyylihapon pitoisuus kotikäyttön tarkoitetuissa tuotteissa, joita ei huuhdella pois iholta. Sampoossa ja sen sellaisessa happoa saa olla 3 %.

Käyttöohjeessa neuvotaan levittämään nestettä puhdistetulle iholle joko kerran tai kahdesti päivässä. En halunnut turhaan imeyttää tuotetta vanulappuihin, joten levitin sen kasvoilleni käsin. Parin päivän jälkeen huomasin, että kädet kannattaa muistaa huuhdella huolellisesti, sillä sormien välistä iho oli lähtenyt kuoriutumaan riekaleina. Kuoriutuminen ei tosin ollut kivuliasta, sillä pois lähtenyt iho oli jo valmiiksi kuivaa ja kuollutta solukkoa.

Kasvoilla vaikutus ei ollut yhtä dramaattinen, mutta huomattava joka tapauksessa. Sen lisäksi, että salisyylihappo hajottaa kuolleita soluja ihon pinnalta, se liuottaa talia ja epäpuhtauksia ihohuokosista. Ihoni oli jo lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, mutta havaitsin kyllä selkeää kirkastumista ihon sävyssä ja pienten tukkeumien kaikkoamista. Plussaa tuote saa myös miedosta tuoksusta ja yleisestä käyttömukavuudesta - valmis liuos kun on kuitenkin käytössä huomattavasti kätevämpää kuin kotikemistin pillereistä murskatut sekoitukset.

Epäpuhtauksista kärsivälle iholle voin kolmen vuoden kokemuksella suositella salisyylihappoa todella, todella lämpimästi. Herkkäihoisia ja allergisia kehoitan varovaisuuteen, mutta itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia. Paula's Choicen hoitonestettä en ole kokeillut kuin tämän yhden pullollisen, mutta kokemus on ollut ehdottoman positiivinen. Aspiriinin kuuriluontoisella käytöllä pääsin aikoinaan eroon pitkään vaivanneista iho-ongelmista ja olen sen jälkeen käyttänyt sitä säännöllisesti noin kerran, kaksi kuukaudessa. Paula's Choicen liuos on hyvä, lempeämpi vaihtoehto viikoittaiseen käyttöön, mutta käyn edelleen silloin tällöin myös pilleripurkilla.

Onko sinulla kokemuksia AHA- tai BHA-hapoista ihonhoidossa? Mitä tuotteita suosittelisit?
b:section-contents id='footer-2-2'/>