keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Loppukesän huulipunasävyt ja vähän ahdistusta

Kävi mielessä, että heinäkuulle olisi kivaa naputella vielä kolmaskin postaus, joten heitin tekosyyt nurkkaan ja istuin taas koneelle. Tuntuu siltä, että puran blogiahdistusta - ainakin rivien välissä - jo melkein jokaisessa tekstissä, jonka kirjoitan. Toivon, ettei kukaan kanssa-ahdistu, sillä tämä on toivottavasti vain tällainen kausi. Paniikki alkaa kutitella niskaa aina, kun avaan blogitekstien aiheita pursuilevan tekstinkäsittelytiedoston tai kurkistan johonkin testaamattomien tuotteiden kassiin tai laatikkoon. Positiivinen paniikki siinä mielessä, että olisi niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. Ja lamauttava paniikki, koska on niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. :) Jotta hommat etenisivät, on vain aloitettava jostain. Tänään se "jostain" oli Wet n Wildin keväällä ilmestyneen Fergie-kokoelman Perfect Pout Lip Color -huulipunat, joita kaikeksi onneksi taitaa vielä löytyä kaupastakin.

Eivät nämä kuitenkaan aivan sattumalta valikoituneet blogitekstin aiheeksi, pidän näistä todella paljon. Huulipunissa on ainoastaan yksi ärsyttävä ominaisuus, jonka muita blogeja lukeneet jo tietävätkin. Punapuikkoa ei saa pyöritettyä hylsyn sisään kokonaan! Kuvassa vasemmalla olevassa tummassa huulipunassa on nähtävissä raja, johon asti hylsyn reuna riittää. Yläosa jää ulkopuolelle. Muuten varmasti ihan fine, mutta korkin kanssa saa olla tosi varovainen, jos haluaa punansa säilyvän ehjänä.

Hylsy itsessään on pitkänomainen, siro ja kaunis, eli korkkiongelmaa lukuun ottamatta pakkaus on ihan onnistunut. Jos on tottunut levittämään huulipunansa suoraan puikosta, tällaisella kapeahkolla ja skarpin muotoisella se onnistuu hyvin. Tuoksua punissa ei juuri ole, vain aavistus jotain hentoa vahamaista.

Sain kaikki neljä omistamaani sävyä Wet n Wildilta, mutta jokaisen olisin voinut ostaa itsekin (tai ehkä en yhtä, mutta siitä lisää myöhemmin). Tältä huulipunalaatikossani nimittäin näyttää: viininpunaisia, violetteja, kirkkaita fuksiansävyjä ja hentoja vaaleanpunaisia. Satunnaiset joukkoon eksyneet korallit ja beiget jäävät aina pyörimään käyttämättöminä, mutta viileitä sävyjä rakastan. Punani saa myös mielellään olla väriltään intensiivinen; huomaamattomampaan meikkiin käytän huulikiiltoja. Kuvassa vasemmalta oikealle sävyt D-Vinely Chilled, Ferguson Crest Cabernet, Fuchsianista sekä V.I.Pink.

Koostumus on kuivahkon voidemainen. Kuivempi kuin vaikkapa Rimmelin tai Maybellinen vastaava, mutta huomattavasti hoitavamman tuntuinen kuin esimerkiksi MACin Satin-punissa. Laitan itse aina huulirasvaa ennen kuin meikkaan, ja ainakin sen päällä huulipunan tuntu on sekä miellyttävän pehmeä että pysyvä. Pigmenttiäkin on loistavasti, ainoastaan hohtavan hileinen D-Vinely Chilled on hieman muita läpikuultavampi.


  • D-Vinely Chilled on voimakkaasti kimaltava, ruskeaan taittava viininpunainen. Kimalle antaa sävyyn myös violettia ja kultaista vivahdetta. Livenä paljon kauniimpi kuin kuvissa, aivan täydellinen puna syksyyn! 
  • Ferguson Crest Cabernet on marjainen, punertava violetti. Hämmentävän samanlainen kuin MACin Rebel.
  • Fuchsianista on tajunnanräjäyttävän upea ja kirkas fuksiapinkki. Siinä on voimakas sininen hohde, joka ei tosin tässä huuliswatchissa erotu yhtä selvästi kuin luonnossa. Jos haluat kääntää katseita, tämä kannattaa ehdottomasti hankkia. Vastaavia on toki muillakin merkeillä, mutta hinta-laatusuhteeltaan Wettis on aika lyömätön.
  • V.I.Pink on viileä, pigmenttinen vaaleanpunainen. Tämäkin on huulilla yllättävän voimakkaan värinen, mutta sävystä on toki mahdollista saada hennompikin, jos laittaa punaa vain kevyesti. Ei ehkä sopivin vaihtoehto, jos viileänsävyiset huulipunat eivät tunnu luontevilta.
Lopuksi vielä vertailukuva Rebelistä ja Ferguson Crest Cabernet'sta (tässä järjestyksessä). Tämän takia olisin itse jättänyt hankkimatta. Ja totta puhuen, jos sävy houkuttaa etkä vielä omista kumpaakaan, suosittelen ennemmin tätä Fergie-versiota. Enkä pelkästään hinnan puolesta, sillä mielestäni Wettis pesee tässä tapauksessa MACin myös koostumuksessa. Who knew?
 
Perfect Pout Lip Color -huulipunia saa Seppälästä sekä Pretty.fi ja Nelly.com -nettikaupoista ja ne maksavat noin seitsemän euroa kappaleelta. Nettikauppojen valikoima on todennäköisesti parempi, koska Fergie-kausikokoelma on ollut myynnissä jo hyvän aikaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

In Love Again... and again

Kuinka kirjoittaa siitä, mille ei ole sanoja? Hurmiosta, joka on pitänyt otteessaan vuosia. Puolet elämästäni, itse asiassa. Olin neljätoistavuotias, kun ensimmäistä kertaa ikinä ihastuin tuoksuun. En muista tarkalleen missä olin - todennäköisesti naapurikaupungin tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Enkä osaa sanoa, miksi juuri tämä pullo kiinnitti huomioni, mutta jo ensimmäinen nuuhkaisu johti pahansorttiseen pakkomielteeseen.

Koska olin teini, jonka ainoat ansiot koostuivat satunnaisista viikko- tai kuukausirahana saaduista kympin tai kahdenkympin (markan, toim. huom.) seteleistä, sain kärvistellä kaipuuni kanssa vielä kauan. Sydämeni vienyt pullo kun sattui olemaan myynnissä vain armon vuonna 1998. Onneksi kausituoksu palasi kauppojen hyllyille vielä kerran, vuonna 2004, jolloin en epäröinyt, vaan nappasin omani salamannopeasti.

Jean-Claude Ellenan päätähuumaavassa taideteoksessa yhdistyvät mestarillisesti muun muassa mustaherukan lehdet, greippi ja tomaatti. En osaa arvioida tai analysoida tuotosta mitenkään objektiivisesti, sillä omassa nenässäni tämä tuoksuu vain ihastuttavalle ja maailman parhaalle. Tuoksu on kepeä ja raikas, mutta silti ääriään myöten täysi. Herkullinen, muttei karkkimaisella tavalla imelä. Vihreä mutta lämmin.

Viisitoista vuotta ensilanseerauksensa jälkeen YSL:n In Love Again on edelleen lempituoksuni. Ostamastani pullollisesta on jäljellä enää vain noin viidesosa, ja ajatuskin tuon euforisen eliksiirin loppumisesta kuristi kurkkua. Lopulta, sinnikkään eBay-ratsaamisen jälkeen, sain ihanan Ilonan avustuksella hankittua itselleni toisen pullon, avaamattomassa pahvipakkauksessa. Onneani varjostaa ainoastaan tieto siitä, että tämäkin vielä joskus loppuu. Tiedän, että YSL lanseerasi tuoksun näyttävästi uudelleen vuonna 2011, osana ylellistä La Collection -sarjaa. Fragrantican mukaan kyseessä on kuitenkin - tuoksun ja nimen samankaltaisuudesta huolimatta - täysin uusi hajuvesi. Luotan siis tähän aikaisempaan versioon, joka saa edelleen sydämeni pamppailemaan sekopäisesti.

Oletko koskaan rakastunut hajuveteen?

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kasarihohtoa kesäkasvoille

Huhuu... Keväisen työspurtin ja sitä yhtäkkiä seuranneen kesäloman lamaannuttama bloggaaja täällä huutelee. Ajatukset ovat vielä hiukan solmussa ja kirjoitus takeltelee, mutta mitä pikemmin pääsen tästä hommasta taas jyvälle, sen parempi...

Pari vuotta kestäneen luomivärihysterian ja sitä seuranneen huulimeikkien haalimisen jälkeen meikki-innostukseni on keskittynyt lähinnä poskipuniin, korostustuotteisiin ja aurinkopuutereihin. Käytän kaikkia ympäri vuoden, mutta aurinkopuuterin pöllyyttämiselle kesä on toki kiivainta sesonkia. Tykkään käyttää sekä mattaisia että hohtavia, fiiliksestä riippuen. Olen testannut lukemattomia erilaisia ja monista olen pitänyt todella paljon. Viime kesänä löysin uuden lempparin, joka on sitkeästi puolustanut paikkaansa vielä tänäkin vuonna.
Sain toissakeväänä Joe Blascolta testattavaksi pienen purkillisen kryptisesti nimettyä Hi-Tone Intensifieria, joka lähemmän tutkiskelun myötä paljastui hohtavaksi aurinkopuuteriksi. Vaikka Blasco juhlii jo kolmattakymmenettä vuottaan Suomen markkinoilla (huomaa Miami Vice -henkinen taideotos), merkki oli jäänyt minulle etäiseksi. Tiesin toki paljon puhutut meikki- ja peitevoiteet, mutta itse en ole tullut kokeilleeksi niitä. Enkä välttämättä olisi osannut tarttua tähänkään purkkiin, ellei sitä olisi minulle erikseen tarjottu.
Onneksi tarjottiin, sillä Blascon poika hyppäsi kerrasta kestosuosikiksi. Jauhemainen tuote on pakattu pieneen, kierrekantiseen purkkiin, jonka mukana tulee pehmeä vippa. Vipalla olen heittänyt valkoposkihanhea ja päätynyt käyttämään skunkkisivellintä, jolla pelottavan tumman jauheen saa levittymään kauniin kevyesti.
Hi-Tone Intensifier muistuttaa minua kahdeksankymmentäluvun maapuutereista, noista mineraalimeikkien esiäideistä. Muistan joskus itsekin ihastelleeni terrakottasaviseen purkkiin pakattua kimaltelevaa jauhetta kummitätini meikkipöydällä. Pakkauksessaan tuote näyttää vaikeasti lähestyttävältä, mutta helmiäisenhohtoisena se on kuitenkin helppo levittää kasvoille. Lopputulos on raikas eikä yhtään tunkkainen.
Vai mitä? Kuvassa kasvoillani on meikkivoidetta, peiteainetta ja puuteria (sekä tyynyn jäljet), päälle pyöritelty Hi-Tone Intensifieria. Ei erillistä poskipunaa tai muita hohtotuotteita. Tykkään itse tästä todella, todella paljon, sopii erityisen hyvin raikkaan kuulaisiin kesäpäiviin. Ja miksei helteellekin. Näyttää upealta hiukan päivettyneillä kasvoilla ja antaa sopivasti väriä kalmankalpeille.

Ainoana miinuksena mainittakoon kalliimpi hinta (52,30 euroa Sokoksen verkkokaupassa), mutta tuote toisaalta paikkaa tämän puutteen erinomaisesti riittoisuudellaan. Vaikka pakkauksessa on jauhetta vain 6,5 grammaa, se on riittänyt säännöllisessä käytössä reilusti yli vuodeksi. Eikä ole vielä edes loppumassa. Blascoa maahantuovan Norris Cosmeticsin nettisivujen mukaan sävyjä on tarjolla vain tämä yksi, Bronzer nimeltään.

Tuotteesta ovat aiemmin kirjoittaneet myös ainakin Sonia ja Nea, käy kurkkaamassa jos kiinnostuit. Käytätkö itse aurinkopuuteria? Vain kesäisin vai ympäri vuoden? Kumpi on helpomi, mattainen vai hohtava?
b:section-contents id='footer-2-2'/>