sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vuoden kaunein


Kun nyt olen taas keksinyt tämän blogikirjoittelun, niin on parasta mennä kiireesti suoraan asiaan. Tänään esittelyssä vuoden 2016 kaunein ja ihanin meikkiasia. Uskallan jo nyt veikata, että hienompaa ei enää tälle syksylle löydy. En ole sellaista tyyppiä, joka yleensä huokailee meikkituotteiden pakkauksille (koostumuksille usein kyllä), mutta tämä sai sanattomaksi ja hetkeksi haukkomaan henkeä.

Sain Beccan ja Jaclyn Hillin Champagne Collection -paletin tuliaisena siskoltani, joka näyttää hyppäävän aavan meren tuolla puolen tämän tästä. Paletti on tänä kesänä lanseerattu kausituote, jonka kysyntä on kaiken somehypetyksen vuoksi/ansiosta ollut valtaisaa. Jännitin kovasti, olisiko sitä enää saatavilla, kun siskoni reissasi heinäkuussa, mutta onneksi löytyi vielä. Harvon olen ollut mistään meikkituotteesta yhtä lumoutunut.



Valkoisena ja kultaisena kiiltelevä paletti on koristeltu kepeällä kuplakuviolla. Muovisuudestaan huolimatta paletti on jämäkkä ja kestävän tuntuinen, saranamekanismia myöten. Koko on käteen sopiva, ja suuri peili todella laadukas ja käyttökelpoinen. Avattuna kansi pysyy helposti auki, mikä lisää käyttömukavuutta kotona meikkaillessa. Paletti kulkee ihan näppärästi mukana, mutta minimalistin käsilaukkuun se ei ole kaikkein sopivin.

Sisällä on kolme lämpimän sävyistä poskipunaa ja kaksi suurta Shimmering Skin Perfector -hohtopuuteria, persikkaan ja kultaan shiftaavissa väreissä. Tuotteet eivät ole täysikokoisia, mutta mielestäni aivan tarpeeksi suuria: poskipunat noin 2,85 grammaa ja hohteet 5,4 g.



Korostuspuutereissa on todella voimakas, miltei metallinen hohto, ja niiden levittämisessä saa olla varovainen. Ellei sitten paletin luojan Jaclynin tavoin havittele sokaisevan kiiltävää hipiää, mikä sekin on tietysti todella ok. Itselläni kun alkaa jo ikä painaa (ja näkyä), yritän hehkua hillitymmin.

Poskipunista kaksi ovat koostumukseltaan satiinisia, yhdessä on lähes samanlainen säihke kuin korostuspuutereissa. Sävyt ovat ihan älyttömän kauniita, juuri sellaisia joista itse pidän. 



Paletin sisällä on läpinäkyvä muoviläpyskä, jossa on sävyjen nimet. Lipareen voi kyllä huoletta hävittääkin, sillä nimet näkyvät myös paletin takapuolelle liimatussa tarrassa. Champagne Pop -kulttituotteen ympärille rakennetussa paletissa muutkin nimet ovat enemmän tai vähemmän kulpivia. Ylärivin poskipunat vasemmalta oikealle: Rosé Spritz, Amaretto, Pamplemousse; hohtopuutereissa vasemmalla Champagne Pop ja oikealla Prosecco Pop.



Kaikki poskipunat ja korostuspuuterit ovat erittäin pigmenttisiä, levittyvät ohuesti ja helposti. Kevyt sivellinkäsi on ehdoton, vaikka kuinka tykkäisi voimakkaasta punasta tai highlightista. 

Rosé Spritz on kultaisena hohtava, vaaleapunertava korallinen sävy. Väri on kaikille tuttu, näitä on nähty maailman sivu (vrt. Narsin Orgasm). Uniikin tästä tekee tuo kullanhohde, joka on niin voimakas, että tämän kanssa ei tarvitse, eikä edes kannata käyttää erillistä korostustuotetta. Amaretto on napissaan melko rusehtava, mutta muuttuu poskilla aavistuksen punertavaksi antaen tosi luonnollisen ja kauniin värin. Pamplemousse on oma suosikkini näistä poskipunista, ihana vadelmanpunainen. Tällaista minulla ei (ehkä) ollut aikaisemmin.

Hohtopuutereista Champagne Pop on sävyltään vaalean persikkainen, ainakin omalla ihollani tosi luonnollisen värinen. Ei erotu ihosta vaaleampana, vaan antaa vain kauniin hehkun. Tosi kaunis erityisesti kasvojen keskiosan (nenän varsi, amorinkaari) korostuksissa. Prosecco Pop on kultaisempi, vähän arkailin sitä ennen kuin kunnolla kokeilin. Ennakkoluuloistani huolimatta sekin sopii mainiosti myös vaaleammalle iholle, eikä näytä tunkkaiselta.

Kaiken kaikkiaan tämä paletti on kivoimpia meikkihankintoja pitkään aikaan. Olen tosin päättänyt tätä nykyä keskittyä vain näihin ihaniin, kuten jo edellisessä postauksessa taisin mainita. Meikkilaatikoissa ei ole tarpeeksi tilaa "ihan näteille".

Mitä ihanaa sinä olet viimeksi hankkinut?

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Mitä on kuulunut ja kulunut

Moikka moi! 

Blogin historian toistaiseksi pisin tauko lienee syytä katkaista kertomalla vähän kuulumisia. Vuoden 2016 ensimmäinen puolikas on ollut varsin puuhakas sekä työ- että kotirintamalla, eikä harrastuksille ole taaskaan juuri jäänyt aikaa. 

Ensinnäkin, mieheni muutti vuodenvaihteessa töihin Berliiniin, mikä on vaatinut jonkin verran organisointia toimivan parisuhteen ylläpitämiseksi. Olemme molemmat suhanneet lentokoneella edestakaisin kuukausittain, mutta syksystä alkaen olen suunnitellut asuvani Saksassa myös vähän pidempiä jaksoja kerrallaan. 

Toiseksi, töissä on ollut tosi mielenkiintoista ja kivaa. Olen suunnitellut vaativahkoa ja haastavaa kohdetta tiukalla aikataululla, ja se on vienyt mukanaan. Niin hyvässä kuin pahassa. On mahtavaa oppia joka päivä uusia asioita ja kehittyä ammatillisesti, mutta toisaalta ikävää havahtua hereille aamuyön tunteina miettimään jotain yksittäistä sähkökourua tai ovenkahvaa. Kesäloma kului pään surinaa nollaten.

Yritin miettiä, että mitä kolmanneksi, mutta siinäpä ne. Kaksi isoa juttua, jotka ovat vieneet mehut ja vapaa-ajan siinä määrin, että kodissamme (kaksio, toim. huom.) oli vielä viime viikolla yksi huone, jota ei ollut imuroitu kertaakaan tänä vuonna. Mistään blogijutuista nyt puhumattakaan. Olen silti koko ajan kaivannut kirjoittamisen ja kauneushutun pariin, ja pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että tästä voisi taas tulla jotain. Kassellaan.

Viime vuonna traagisesti kosahtanut kovalevy näyttää tehneen lopun kosmetiikkatilastoistani, enkä ole enää kunnolla päässyt excelöinnin makuun. Olen silti säilönyt loppuneita purkkeja, ihan vain mielenkiinnosta. Koska kirjoitan muutenkin niin harvoin, en ole aikaisemmin nähnyt tarpeelliseksi täyttää palstatilaa käytettyjen puteleiden koosteilla, mutta nyt kasasin tammi-kesäkuun purkit eteisen lattialle ja tutkailin. Vaikka jonkinlaisena puolivuotisraporttina, jos ei muuten.




Ajattelin ensin ryhmitellä näitä kuukausittain, mutta totesin sitten että tuoteryhmäkohtainen jaottelu on selkeämpi. Tässä meikkiasiat. Merkkasin tähdellä sellaiset tuotteet, joista tykkään tosi paljon ja joita ehdottomasti aion ostaa jatkossakin. Tässä potretissa sellaisia ovat (vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, klikkaamalla suuremmaksi):
  • L'Oréalin ihana Lumi-pohjustaja, josta tyhjeni sekä vanhan mallinen että uudempi pakkaus,
  • Clarinsin matkakokoinen Beauty Flash Balm, jota olen ostanut jo uuden, useammankin,
  • Urban Decayn Naked-peiteaine, jota ilman en osaa olla,
  • Anastasian varjostusväri sävyssä Java (juttu koko paletista täällä),
  • IsaDoran Inliner Kajal sävyssä Blonde, jota käytän joka päivä,
  • ja kokonaiset viisi kappaletta Maybellinen vedenkestävää Falsies-ripsiväriä. Puolustaudun sillä, että joulu-tammikuussa minulla oli jostain syystä kaksi avattua ripsiväriä, en oikeasti osta uutta ihan joka kuukausi.



Ihonhoitotuotteista tässä kuvassa ovat pesu- ja meikinpoistojutut sekä kasvovedet. Niistä lemppareitani:
  • Herbinan vaahtoputsari, joka puhdisti hellästi muta hyvin, oli edullinen ja tuoksui kivalta,
  • L'Oréalin Sublime Glow -puhdistusöljy, jota käytän meikin poistamiseen yleensä aina,
  • Kaksi matkakokoista Sophie La Girafe -vauvaöljyä, jotka ovat eksyneet väärään kuvaan. Näitä käytin ravitsemaan talvikuivaa ihoa, en puhdistuksessa.
  • Lumenen vedenkestävälle silmämeikille tarkoitettu silmämeikinpoistoaine, jota käytän jatkuvasti. Nivean vastaava on tosin vielä hitusen parempi, mutta sitä ei saa joka kaupasta.
  • Lumenen kosteuttava kasvovesi. Ihana. Raikastavasta versiosta (oranssi pullo) olisin tykännyt muuten, mutta se kirveli silmiä.

 
Kasvojen ja vartalon voiteluun käytin tällaista settiä. Joukossa oli tosi paljon blogin kautta kokeiluun saatuja minikokoja, mutta niihin oli vaikea saada tuntumaa, koska tuotetta oli tuubeissa verrattain vähän. Suosikkeja:
  • Misshan etanavoide ja -kasvovesi, joista kirjoitin keväällä,
  • Sophie La Girafe -kasvovoide, joka on edelleen maailman parhainta, varsinkin talvi-iholle. Ylistin rasvaa aikaisemmin täällä.
  • ja Sophie La Girafe Protection Cream, joka sekin on loistava.
  • La Roche-Posayn vartalovoide* (kuvassa vasemmalla) olisi koostumuksensa puolesta ollut supersuosikki, mutta en itse oikein pidä hajusteettomista tuotteista.

 
Hiusmömmöjen suurkuluttajana sain puolen vuoden aikana loppumaan näin monta tukkatuotetta! Parhaita olivat:
  • Klippoteketin hiuslakka, joka on halpaa kuin saippua ja stydiä kuin mikä,
  • L'Anzan mattavaha*, joka pitää lyhyen tukan kuosissaan tosi hyvin ja jota olen ostanut jo lisää,
  • Living Proofin tuuheuttava suihke*, joka sai tukan tuntumaan maagisen ilmavalta ja siltä, että sitä olisi kaksi kertaa enemmän,
  • Cutrinin sävyttävä hoitoaine* tummanruskeassa sävyssä Coffee Black. Hiusväristäni on kyselty paljon - se on sekoitus kulloinkin käsillä olevia suoravärejä ja sävyttäviä hoitoaineita. Käytän yleensä jotain sattumanvaraista tummanruskeaa, johon silloin tällöin sekoitan sinistä tai violettia, mikä viilentää sävyä ja saa aikaan savuisen vivahteen. Cutrinin tuotteessa ruskean sävy on omaan makuuni täydellinen, tarpeeksi tumma ja tarpeeksi viileä. Pigmenttiä on myös hyvin, hoitoainetta ei tarvitse muhitella päässä kauan.
  • sekä Schwartzkopfin Got2be-hiuspuuteri, jota ostan ihan koko ajan. Vastaava tuote kuin saman valmistajan Osis+ -puuteri, mutta halvempaa. Ainakin on ennen ollut, Osis+ -tuotteiden hinnat ovat viime aikoina tulleet alas, mutta en osaa sanoa kuinka paljon.
 

Viimeiseen kuvaan kasasin kaikki irtolaiset, jotka eivät menneet sujuvasti noihin edellisiin. Käsivoiteita, huulirasvoja, deodorantteja sun muuta. Täytyy erikseen mainita, että en tullut hirveän hyvin toimeen noiden hehkutettujen Hurraw-huulivoiteiden kanssa, tarvitsen tehokkaampaa tavaraa. Samoin tuo keskimmäinen Mádaran Bio-Active -deodorantti on maailman paskin. Ainakin omalla ihollani. Saa minut haisemaan ihan kamalalta. Sen molemin puolin olevat Herbal-deodorantit puolestaan ovat maailman parhaita. Suosikkeja siis:
  • Compeedin kantapäävoide* käsivoiteena. Tätä on kehuttu, ja ihan aiheesta! Loistava tuote kuiville käsille!
  • Decubalin Lips & Dry Spots -voide* on ihan älyttömän hyvä huulirasvana. Tosi riittoisaa myös, on kestänyt minulla ainakin kolme vuotta. Käytin talvella öisin, esti huuliani kuivamasta ja tipahtamasta pois. Teki niistä myös pehmeät, eikä päivälläkään kiristänyt niin paljon.
  • Beautyblenderin nestemäiselle Blender Cleanserille annoin tähden, vaikka olen sittemmin huomannut kiinteän version tehokkaammaksi ja kätevämmäksi. Tämä on silti tosi hyvä!
  • Mádaran parempi deodorantti (se HERBAL, ei Bio-Active! :D ) on ollut suosikkini jo vuosia. Ei ole antiperspirantti, ei pidä kainaloita kuivina, mutta hajuttomina hyvin pitkään. Alumiinittomia antiperspiranttejakin kuulemma on jo markkinoilla, saa vinkata jos on joku hyvä tiedossa. 
  • Seche Vite -pikakuivattava kynsilakka. Tämäkin vanha ja luotettava suosikki. Huonoina puolina paksuuntuminen ja kutistuminen kynsillä silloin tällöin, mutta muuten ässä. Tälle olisi kai parempia vaihtoehtoja, mutta en ole vielä testaillut.

Palaan loppuvuodesta asiaan seuraavalla tyhjien purkkien koosteella. Samalla saa yhteenvedon myös koko vuoden aikana käytetyistä tuotteista. Ostetuista en ole enää pitänyt kirjaa, mutta tuntuu että olisin ollut maltillisempi kuin aikaisemmin. Koska matkustelu ja kahden kodin pitäminen on vienyt rahaa, olen yrittänyt olla ostelematta turhuuksia ja keskittyä vain ihaniin asioihin. Niistä yksi tulossa seuraavassa postauksessa (joka tulee toivottavasti ulos jo ensi viikolla eikä ensi vuonna). ;)

Oli ilmeisesti jotain kirjoituspatoutumia, kun tämä näin venähti. Mitä sinulle kuuluu?

Osa tuotteista on saatu kokeiltavaksi blogin kautta. Tekstissä mainitut lahjukset olen merkinnyt asteriskeilla (*).

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Tunnusmeikki ja luottotuotteet

Kuukausi takaperin Elisa kyseli muilta kauneusbloggajilta tunnusmeikeistä ja kirjoitti aiheesta erinomaisen postauksen. Haasteeseen tartuttiin innolla ja se on näkynyt jo useassa blogissa. Jäin itsekin miettimään asiaa, mutta en ole ihan varma päädyinkö lopulta mihinkään vedenpitävään vastaukseen. Tunnusmeikillä tarkoitetaan tässä tapauksessa sellaista meikkiä, josta kantajansa tunnistaa sen kummemmin miettimättä. Nopeina esimerkkeinä vaikkapa Marilynin punainen huulipuna, Twiggyn räpsyripset tai Grace Jonesin supergraafinen kasarimeikki.

Jouduin pohdintojeni kanssa pieneen umpikujaan, kun en osannut päättää onko minulla varsinaista tunnusmeikkiä vai ei. Teen toki tietyt asiat joka kerta samalla tavalla, mutta en osaa sanoa onko meikkaustyylini erityisen tunnistettava. Esimerkiksi silmämeikin teen yleensä joka päivä eri tavoin tai ainakin eri väreillä. Muutamia itselleni tyypillisiä asioita osasin kuitenkin poimia, kun oikein pinnistelin. Elisan haasteeseen kuuluvien viiden kysymyksen ohella kokosin postaukseen kuvitukseksi "tunnusmeikissä" käyttämiäni tuotteita, joista suurin osa on päivittäisessä käytössä olevia luottotuotteita.



1. Millainen on tunnusmeikkisi?

Minulle tunnusomaisia meikkiasioita ovat valoa heijastava meikkipohja, reilulla kädellä sudittu aurinkopuuteri ja poskipuna, skarpit kulmakarvat sekä vaalea helmiäisluomiväri silmän sisänurkassa. Lähes poikkeuksetta sisäluomella on vaaleaa kajalia. Silmämeikki on useimmiten tumma ja huulilla jotain luonnollisen väristä huulikiiltoa. Siinä pähkinänkuoressa. Ihon kuulaus, kulmakarvat ja poskipuna ovat ehdottomia, niistä en voi poiketa. Kulmien on oltava tietyn muotoiset ja poskipunan tietyssä paikassa (värillä ei niin ole väliä), jotta tunnen oloni omaksi itsekseni. Kokonaan mattapintaiseksi puuteroidut kasvot eivät myöskään ole minun juttuni, vaikka sekin look pukee monia.


Silmät ja kulmat: Tarte Tartelette -luomiväripaletti, Urban Decay Eyeshadow Primer Potion (Anti-Aging), Anastasia Beverly Hills Dipbrow Pomade* (Ebony), L'Oréal Brow Artist Plumper (väritön), Maybelline The Falsies Waterproof -ripsiväri.


2. Mitä korostat erityisen paljon tunnusmeikissäsi? 

Varmaankin kulmakarvoja ja silmiä. Minulla on suuret ja pyöreähköt kasvot, joita ryhdikkäät kulmat tasapainottavat. Anastasian Dipbrow mullisti kulmien meikkaamisen heti ensi kerrasta, kun sitä toissa vuona kokeilin. Ohuen, jämäkän siveltimen kanssa tuote on täydellinen semiluonnollisten, mutta särmikkäiden kulmakarvojen taiteiluun. Alkuun vaatii pikkuisen treeniä, mutta paluuta entiseen ei ole.

Pidän silmistäni, ne ovat mielestäni kauniit, joten tykkään korostaa niitä. Yleensä tämä tapahtuu tummahkolla luomivärillä ja paksulla kerroksella ripsiväriä - en ole koskaan oppinut rajauskynien tai eyelinereiden käyttäjäksi. Joskus tosin laitan silmämeikkikynää luomivärin alle, varsinkin jos silmäni vuotavat eikä luomiväri tahdo pysyä paikoillaan. Maybellinen vedenkestävä The Falsies on ehdoton suosikkiripsarini, en ole käyttänyt mitään muuta liki viiteen vuoteen. Draamaa tuubin täydeltä. Vesiliukoisia ripsivärejä en voi edes kokeilla, jos haluan tikkusuorien ripsieni pysyvän vähänkään taivutettuina.


Kuivahkon ihon heleä meikkipohja: Clarins Beauty Flash Balm, L'Oréal Lumi Magique Pure Light -pohjustaja, IsaDora Nude Sensation -meikkivoide, Urban Decay Naked Skin -peiteaine, Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri*.


3. Mikä on meikin tärkein juttu?

Ensimmäisen kysymyksen yhteydessä taisinkin jo kertoa tärkeimmät. Hehkuva meikkipohja, napakat kulmakarvat ja strategisesti sijoiteltu poskipuna. En osaa valita vain yhtä, koska meikki olisi mielestäni joka tapauksessa ihan huono, jos jokin noista puuttuisi. 

Meikkivoide ei saa olla liian paksu mutta sen täytyy olla sopivan peittävä. Kuvassa oleva IsaDoran tuote on kiva, mutta minulla ei tällä hetkellä ole suosikkia, joka olisi ylitse muiden. Pohjustustuotteet ovat ratkaisevammassa asemassa. Clarinsin Beauty Flash Balmin löysin loppuvuodesta viime vuonna, se on loistava kuivan ihon meikinpohjustajana. Älyttömän kosteuttavan tuntuinen, ja meikki levittyy sen päälle tosi nätisti. L'Oréalin Lumi-pohjustaja tuo kasvoille ihanaa hohtoa. Levitän sitä ohuen kerroksen meikkivoiteen alle, kauttaaltaan koko kasvoille. Urban Decayn peiteaine ja Lushin irtopuuteri ovat molemmat varsinaisia tähtituotteita, jos tavoittelee keveää ja heleää, mutta samalla virheetöntä ja kestävää meikkipohjaa.

 
Valot, varjot ja väriä kasvoille: Everyday Minerals -meikkipohja* (Golden Bronze 7W, aurinkopuuterina), Sleek Makeup -poskipuna (Flamingo), Anastasia Beverly Hills -korostuspuuteri* (Sand).


4. Jos saisit kehittää oman meikkituotteen tai -sarjan pohjautuen omaan tunnusmeikkiisi, millainen se olisi?

Kehittäisin meikkivoiteen, jolla pärjäisin ilman erillisiä pohjustustuotteita. Se olisi todella kosteuttava, todella hohtava, todella ohut ja tarpeeksi peittävä. :) Muita tarpeita minulla ei meikkien suhteen ole. Olen löytänyt mainiosti toimivia tuotteita kaikissa muissa kategorioissa.


5. Minkä haluaisit nostaa oman tyylisi pohjalta seuraavaksi supertrendiksi?

Jaa-a. Tämä on vaikea. Aika moni meikilleni tyypillisistä jutuista on jo ollut trendikästä jossain vaiheessa. Uin ehkä eniten trendien vastavirtaan, jos sanon ääneen toiveeni tahmaisten huulikiiltojen paluusta. Tyyliin Juicy Tubes ja Dazzleglass. Olen aina pitänyt huulikiilloista enemmän kuin huulipunista. Mitä kiiltävämpi ja tahmeampi sen parempi. En kertakaikkiaan voi sietää keveitä kiiltoja jotka eivät tunnu huulilla tai tuntuvat huulivoiteelta. En yhtään. Ne kuluvat heti pois ja monesti jättävät huulet turhan kuiviksi. Haluan, että huulikiiltoa on huulilla kunnon kerros joka kiiltää kuin peili ja pysyy kuin tauti.

No mutta hei, onko sinulla tunnusmeikkiä? Onko minulla? Jos et ole vielä vastannut haasteeseen, vastaa pian! Joko omassa blogissasi tai tässä alla kommenteissa. :)

Asteriskilla (*) merkityt tuotteet on saatu blogin kautta.

torstai 31. maaliskuuta 2016

Zoeva Cocoa Blend

 
Vilautin tätä palettia viime vuoden lempparituotteista kertovan postauksen yhteydessä, mutta kunnon kiusaajana en silloin edes avannut kantta. Tänään avataan. 

Tein saksalaiselle Zoevalle viime vuonna kaksikin sivellintilausta, joista ensimmäisen yhteydessä ostin kokeiluun myös pari luomiväripalettia. Cocoa Blendin lisäksi minulla on laatikossani Rose Golden, joka sekin on kiva, mutta ei ihanuudessaan aivan tätä tasoa. Zoevan luomivärit ovat yleisesti ottaen erittäin laadukkaita ja pidettyjä, hinta-laatusuhdekin kohdallaan. Tätä juttua kirjoittaessani tosin huomasin, että paletit näyttävät kallistuneen muutamalla eurolla siitä kun itse tilailin. Siitä huolimatta hinta on edelleen erittäin kohtuullinen.

Pahvikantisessa paletissa on kaksitoista luomiväriä eri koostumuksilla. Hohtavan satiiniset ovat laadultaan parhaita, mutta mattasävyissäkään ei ole valittamista. Kaakaopaletissa on pääosin lämpimän ruskeita ja kultaisia nappeja, mutta myös upea harmaanvioletti ja metallinen punainen sävy. Napit ovat suurin piirtein kahden euron kolikon kokoisia ja sävyillä on suklaa-aiheiset nimet.


 
Swatch-kuvasta luomivärien laatu välittyy aika hyvin. Mattasävyissä on levittäessä pientä jauhoisuutta, mutta sitä on yleensä aina, merkistä riippumatta. Norsunluunvärinen Bitter Start on vaaleaihoiselle tosi toimiva sävy kulmaluulle tai muun meikin häivyttelyyn. Substitute For Love ja Freshly Toasted ovat sellaisia punertavan ruskeita, joita käytän meikissäni yleensä aina. Superhyviä esimerkiksi viileänsävyisten sinisten tai vihreiden sumusilmämeikkien häivyttelyyn. Beans Are White puolestaan on hyvin tummana mattaruskeana täydellinen alaluomen ja silmän ulkonurkan skarppaamiseen.

Pure Ganache on kaunis kultainen, hyvin samanlainen kuin Urban Decayn Half Baked, vain hitusen lämpimämpi. Warm Notes taas on täydellinen dupe MACin Cranberrylle, paitsi että Warm Notesissa on enemmän pigmenttiä ja se levittyy tasaisemmin. Subtle Blend on hohtava keskiruskea, jossa on kultainen vivahde. Tosi nätti, sopii arkeen ja juhlaan. Kuten on myös Delicate Acidity, harmahtavan rusehtavan violetihtava hybridisävy.

Sweeter Endistä en ole vielä oikein saanut otetta. Sävynä se on uniikki, mutta en ole keksinyt mitä tekisin sillä. Se on hyvin lähellä ihoni omaa sävyä, mutta mukana on beigeä, kultaa, vaaleanpunaista ja harmaata. Vähän kummallinen tapaus. Infusionista en pidä kovin paljon. Se on väriltään rusehtava hiilenmusta, koostumukseltaan kuivahko ja täynnä pientä kultaista kimallusta. Vaikea. Mutta kaikki muut ovat ihania.


Tässä malliksi meikki, jossa olen käyttänyt yhdeksää paletin sävyistä. Pois jäivät ainoastaan nuo kaksi, joista en niin pidä sekä violetihtava Delicate Acidity. Liikkuvan luomen keskiosassa on punaista Warm Notesia, sisäosassa kultaista Pure Ganachea ja ulkonurkassa tummanruskea Beans Are White. Alaluomelle latoin hohtavan ruskeaa Subtle Blendia, minkä lisäksi alapuolellakin on ulkonurkassa tummaa mattaruskeaa ja sisäosassa kultaa.


Kulmaluulta alaspäin tullaan häivyttelysävyillä. Liukuvärissä ylimpänä on mattavaalea Bitter Start, seuraavana vaaleanruskea Substitute For Love ja punaruskea Freshly Toasted. Luomivakoon mennessä väri tummenee samaksi ruskeaksi kuin silmän ulkonurkassa. Ripset ovat House Of Lashesilta, taas. Näiden nimi on Iconic.

Millainen suhde sinulla on Zoevaan? Kai teillä on jo suhde?

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Näytä sarves

Inhoan etanoita. Pieniä, isoja, kuorella tai ilman, kasvimaalla, metsässä, pihalla, sienessä, INHOAN. Siitä huolimatta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen hieronut etanaa naamaani ja pitänyt siitä. Testasin viitisen vuotta sitten Baba de Caracol -etanageeliä ja tykkäsin kovasti. Sittemmin limavoiteet ovat jääneet, kun kasvorasvoja on tullut kokeiltavaksi blogin kautta enkä ole raskinut panostaa hintavampiin purkkeihin.


 

Etanaliman tehokkuus ihon korjaajana kuitenkin kiehtoo edelleen, ja viime kerralla kokemukset olivat vakuuttavia. Päätin siis tarttua ällötystä sarvista toistamiseen, ja tilasin uudet aineet. Mainittakoon, että tein tilauksen viime vuoden heinäkuussa, kun Missha avasi baltialaisen nettikauppansa - blogini on tarkasti ajan hermolla! Oikein mainio nettikauppa muuten, tilailin sieltä kaikenlaista. Näitä tuotteita olen käyttänyt viime kesän jälkeen melkeinpä viikottain, välillä kuuriluontoisemmin, välillä säännöllisesti. Pohja alkaa pikku hiljaa paistaa, mikä innotti rustaamaan näistä muutaman rivin.


 
Misshan Super Aqua Cell Renewal Snail -tuotesarja vaikutti kautta linjan todella kiinnostavalta, mutta ensi alkuun päädyin tilaamaan seerumin ja kosteusvoiteen. Niitä on tarkoitus käyttää yhdessä: ensin kasvoille levitettävä Skin Treatment -seerumi helpottaa Essential Moisturizer -voiteen imeytymistä ja tuo lisäkosteutta. Talviaikaan olen välillä sekoittanut seerumiin myös muutaman tipan jotain kasvoöljyä, ja hyvin on toiminut. Kuitenkin oma ihoni tarvitsee seerumin lisäksi myös tuon voiteen, joka onkin superkosteuttavaa settiä.

Olen näistä molemmista totaalisen äimistynyt, syitä on kolme:

Ensiksi, etanaliman pitoisuus on tuotteissa ihan huikea. Kosteusvoiteen ainesosaluettelossa se on ensimmäisenä, seerumissakin heti toisena veden jälkeen. Misshan sivuilla kerrotaan voiteessa olevan jopa 40 % limaa ja seerumissa 30 %. Houkuttelevan kuuloinen myyntivaltti, ainakin allekirjoittaneen korviin.

Toiseksi, kummassakin pullossa on 130 ml tavaraa.
Tavallisessa kasvovoiteessa on yleensä 30-50 ml.

Kolmanneksi, yksi 130 ml pullo maksaa alle kolme kymppiä. Hämmentävää.


 
Etanalima korjaa ihon vaurioita silmin havaittavalla tehokkuudella. Itselläni nämä ovat auttaneet sekä kuivuuteen että epäpuhtauksiin, tasoittaneet ihon sävyä ja tuoneet heleyttä. Koostumukseltaan juoksevahkossa seerumissa on liman lisäksi myös aimo tujaus hyaluronihappoa, toista suosikkiainettani. Limainen valkoinen voide on geelimäistä ja todella kosteuttavaa. Olen levittänyt sitä varsinkin iltaisin ihan reilun kerroksen ja antanut rauhassa imeytyä ihoon yön aikana.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että näissä on huonojakin puolia. Kaksi. Voide kirvelee silmiä, jos sitä levittää huolimattomasti, ja korkeita lasipulloja voi loppua kohden olla vaikea saada kokonaan tyhjäksi. Jälkimmäisestä minulla ei ole vielä käytännön kokemusta, mutta vaikuttaa siltä, että varsinkin voide on liian tahmaista, jotta viimeiset rippeet tulisivat pumppupullosta ulos suosiolla.

Tuotteiden valmistuksessa ei vahingoiteta etanoita. Ainakaan paljon. Eikä toisaalta haittaisi vaikka vahingoitettaisiinkin.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Katoamistemppu

Eli houdinit, kuten tämän tädin nuoruudessa oli tapana sanoa. Näennäisen nokkela otsikko ei tällä kertaa viittaa epäsäännöllisesti päivittyvään blogiin - oletan, että kummallinen tahti on käynyt vakituisille lukijoille jo tutuksi. Sen sijaan tahdon nostaa esille yhden superihanan luomivärin, joka innosti meikkailemaan ihan omaksi ilokseni, pitkästä aikaa.

Makeup Geekin foiled-luomiväreistä oli viime vuonna niin valtaisa haloo, että niitä oli tietysti pakko päästä itsekin kokeilemaan. Tilasin muutaman viime kesänä, ihastuin, meikkailin pari kertaa, mutta lopulta luomivärinapit unohtuivat. Todennäköisesti en myöskään osannut käyttää niitä oikein, ja lannistuin.


 
Kuvassa luomivärejä on pyyhkäisty kuivalle, pohjustamattomalle iholle. On selvää, että sävyt ovat upeita, metallisia ja pigmenttisiä, mutta en saanut niitä aluksi toimimaan ollenkaan. En ollut muutamaan vuoteen käyttänyt silmämeikkieni alla mitään pohjustustuotteita (paitsi juhlissa), koska olen sitä onnellista kansanosaa, joiden luomet eivät juuri rasvoitu. Yleensä meikki on siis pysynyt hyvänä ilman primereitakin. Mutta nämä eivät. Koostumus on niin pehmeä, että pohjustus on ehdoton, jos ei halua luomivärin viiruttuvan päivän mittaan. Saattaa olla, että kovin rasvaisille luomille nämä eivät edes sovi.

Toinen moka oli yrittää levittää näitä tavallisella luomivärisiveltimellä. Intensiivisin tulos syntyy, kun värin levittää sormin tai vaahtomuoviapplikaattorilla ja käyttää sivellintä vain häivyttämiseen. Pidin foiledeista puolisen vuotta taukoa ja lähestyin niitä nyt uusin ottein. Tummanturkoosi Houdini on upeimpia omistamiani luomivärisävyjä, enkä millään halunnut luovuttaa sen kanssa.



Hyvä etten luovuttanut, sillä ihanahan se on! Luomivärissä on tumma, miltei musta pohjasävy ja hiton hieno turkoosinen hehku. Kuvan meikissä Houdinia on koko liikkuvalla luomella. Sisänurkassa on vaalean persikkaista In The Spotlightia, sekin näitä samoja foiled-sävyjä. Houdinin häivyttelin Makeup Geekin "tavalliseen" luomivärivalikoimaan kuuluvalla Cinderellalla, joka on sävyltään murrettu vaaleanpunainen, tummuusasteeltaan hyvin lähellä ihoni väriä. Tuli tosi kaunis violetihtava sävy tuohon häivytysrajalle, ihan sattumalta kylläkin.



Alaluomella on jokerina epäterveellisen vanha glitter-eyeliner MACiltä: Girl Groove männävuosien Hello Kitty -kokoelmasta. Saman efektin saanee myös Reflects Teal -glitterillä, mutta sekin taitaa olla kausituote? No, kuitenkin, pieni säihke on aina paikallaan.

Ripset ovat House of Lashesilta, mallin nimi on Boudoir. Olen edelleen sitä mieltä, että ovat ylihintaisia muoviripsiksi, mutta nämä ovat kyllä tositositosi nätit! Varsinkin livenä. Ripset ovat keskeltä tuuhemmat ja pidemmät, kapenevat reunoja kohti. Tykkään siitä, kuinka korostavat kivasti silmän pyöreyttä, useimmiten irtoripsissä on kissamaisempi muoto. Pyöreäsilmäisille House of Lashesin ripset ovat myös todella helppoja kiinnittää: vaikka ripsinauha on paksu ja jäykähkö, se on valmiiksi juuri oikean muotoinen ja sopivasti kaareva.



Tässä vielä nimetyt swatchit kaikista omistamistani foiled-sävyistä. Järkyttävän hienoa kultaista Untamedia käytin joulukuisessa meikissä, mutta muita ei ole vielä päätynyt blogikuviin asti. Showtime on hurmaava burgundinpunainen pienellä hopeaisella kimalluksella, Mesmerized kaunis viileä taupe. Magic Act on sampanjainen, viileän vaalea kullansävy ja tässä meikissä näkynyt In The Spotlight söpön persikkainen.

Mitäpä tykkäsit? Onko sinulla Makeup Geekin foiled-luomivärejä? Ihastuitko vai vihastuitko?

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lasi kuohuvaa

 
Hei, olen Nekku ja olen hajuvesiaddikti. Käsi käy pullolla tämän tästä, eikä korkki meinaa pysyä kiinni ollenkaan. Tuoksuja on hyllyssä enemmän kuin kehtaan tunnustaa, mutta rakastan heitä kaikkia. Käytän hajuvettä päivittäin, valitsen pullon aina aamuisin fiiliksen mukaan. Yleensä en käytä samaa tuoksua kahtena päivänä peräkkäin. Kunnon sekakäyttäjä siis, kaiken lisäksi.

Tuoksumakuni on varsin eklektinen - tykkään monenlaisesta. Kepeistä, vahvoista, savuisista, hedelmäisistä, sitruksisista, mausteisista, kukkaisista, puuterisista, vesimäisistä. Designer-, niche- ja markettituoksuista. Jasmiinista ja ruususta en pidä kovin paljon, mutta luulen että tilanne voi muuttua vielä ajan myötä. Lempparituoksuja on monia ja keittiöpsykologi minussa on pohtinut näitä mieltymyksiä paljonkin. Sitkeän itsetutkailun myötä olen onnistunut profiloimaan itselleni suosikkiryhmän: 1990-luvun designer-tuoksut. Erityisesti kukkaishedelmäiset, ja erityisesti YSL.


 

Jotenkin nuo viime vuosituhannen fruity floralit vain olivat ihan eri toista verrattuna siihen huttuun, joka nykyään täyttää kauppojen hyllyt. Hajuvesien ystävää myös kiukuttaa monen tunnetun tuoksun uudelleenformulointi, minkä vuoksi tutunnäköinen ja -niminen pullo saattaa nykyään pitää sisällään jotain aivan muuta kuin mitä vuosikymmenien takainen tuoksumuisto antaisi olettaa. Ysärillä kaikki oli vielä hyvin ja hajuvedet kunnollisia. Myönnettävä on, että itselleni osa viehätystä on myös monen 90-luvun klassikon vaikeahko saatavuus, mikä johtaa turhautumisiin ja sydämentykytyksiin nettikaupoissa. Joskus tosin myös onnenkiljahduksiin.

Yves Saint Laurentin Champagne on Sophia Grojsmanin sekoittelemaa elämän eliksiiriä vuodelta 1993. Muotitalo ajautui nimen kanssa myöhemmin hankaluuksiin (koska tämä alkoholipitoinen neste ei ole sisäisesti nautittavaksi, siinä ei ole kuplia eikä se tule oikealta alueelta), ja tuoksun nimeksi vaihdettiin Yvresse. Nykyään Yvresse-nimistä tuoksua myydään osana YSL:n La Collection -sarjaa, mutta tuo neliskulmaisessa pullossa oleva tuoksu ei ilmeisesti enää ole aivan yksi yhteen alkuperäisen kanssa.

Oma sampanjapulloni on Ebaysta bongattu 50 ml EdP splasher-korkilla, eli ilman suihkemekanismia. Champagne alkaa olla netissä jo melko suolaisissa hinnoissa, mutta Yvresseä saa edullisemmin. Omani ostin lopulta melko kohtuullisella summalla, mutta ostosta edelsi kuukausien kyttäys. Pullo on mielettömän kaunis, erityisesti nuo sampanjakorkin yksityiskohdat ihastuttavat.


 
Tuoksu on hurmaava, aivan nimensä veroinen. Se on myös voimakkaimpia mitä omistan: ihan pienen pieni tujaus riittää ja kestää iholla koko päivän. Genreltään Champagne on hedelmäinen chypre, eli pohjatuoksussa on mukana maanläheistä patsulia ja jäkälää (oakmoss). Alussa on superhedelmäinen tuuttaus persikkaa, nektariinia, aprikoosia ja minttua, mutta alkuheläyksen jälkeen tuoksu on hyvin lineaarinen eikä enää juuri muutu iholla. Hedelmiin sekoittuu kuivia mausteita, joista erityisesti kaneli säilyy voimakkaana loppuun saakka. Periaatteessa tämä voisi olla kanelilla maustettu persikka-aprikoosihillo, mutta muutamat kukat ja chyprelle tyypillinen maakellarimainen pohjatuoksu sekoittavat pakkaa hyvin. Hillokellari, ehkäpä?

Kukkia on mukana melkoinen kimppu. On ruusua (!), neilikkaa, orvokkia, iiristä ja jasmiinia (!), mutta itse en oikein erota niitä. Haistan ehkä vähän iiristä ja vähän neilikkaa, mutta jälkimmäinen kyllä tuoksuu kukkanakin aika mausteiselle. Fragrantican porukka on haistanut tässä jopa 25 eri ainesosaa, mutta pitäydyn itse tuossa hillokellarissa, se on mielestäni aika osuva mielikuva. Mutta se on sitten kultahipuilla koristeltua luksushilloa se!

Champagnessa on maailmannaisen fiilistä, sitä käyttäessä tulee aina todella vetävä ja itsevarma olo. Ilman muuta iltapukumatskua, mutta sopii myös arjen nostattajaksi. Kohtuudella nautittuna. Tuoksu on todella koukuttava ja narkoottisen ihana. Nytkään en malttaisi yhtään olla nuuhkimatta kämmenselkääni, johon taputin sitä referenssiksi tämän tekstin kirjoittamista varten. Riippuvuuden myöntäminen taisi olla ensimmäinen askel siitä parantumisessa, mutta enpä tiedä, kaipaanko paranemista ollenkaan.

Onko Champagne (tai Yvresse) sinulle tuttu tuoksu? Oletko hajuvesikoukussa?
b:section-contents id='footer-2-2'/>