sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Puutereista parhain

Kuinkahan monta sanaa osaan kirjoittaa yhdestä puuterista? Jospa muutaman, kun kyseessä on kaikkien aikojen suosikkini.

Ihastuin MACin Mineralize Skinfinish Natural -puuteriin intohimoisesti heti kokeiltuani sitä ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten. Tämä nykyinen ostos on silti vasta kolmas hankkimani, koska elin pitkään joko a) liian kaukana MACin myyntipisteeltä b) kroonisessa rahapulassa tai c) monta muuta käyttämätöntä puuteria varastoissani. Näiden kolmen lempparipuuterirasian välillä on aina ehtinyt kulua sen verran aikaa, että joudun joka kerta sekä ihastelemaan ostostani huuli pyöreänä että ihmettelemään miksi en hankkinut uutta jo aikaisemmin.

Sävyvalikoima on mukavan laaja, ja olen harkinnut ostavani jonkun tummimmista aurinkopuuteriksi (mutta en tiedä ostanko ennen kuin saan entisiä vähemmäksi). Tavallisena puuterina käytän itse sävyä Light Plus, joka on melko vaalea, keltapohjainen sävy. Tunnettiin ennen nimellä Light Medium.

MAC uudisti Mineralize-tuotteiden pakkaukset hiljattain, ja MSF Natural näyttää nykyään ihan supertyylikkäältä! Läpinäkyvä kansi on vaihtunut mattamustaan ja sisäpuolella on nyt myös peili, mistä pidän kovasti. Miinusta kuitenkin tulee siitä, että rasia on tätä nykyä paljon vaikeampi avata, ainakin omilla tumpeloilla sormillani. Aikaisemmassa versiossa oli kätevä avausnappi, mutta tässä uudessa ei ole, ei edes pientä uraa, josta saisi tartuttua helpommin kiinni. Itse tuote on kuitenkin edelleen aivan ässä, joten mitäs pienistä.

MSF Naturalia ei pidä sekoittaman Mineralize Skinfinisheihin (ilman "naturalia"), jotka ovat hohtavia korostustuotteita/poskipunia/aurinkopuutereita, sävystä riippuen. Samankokoisia ne ovat, ja baked-tuotteita kummatkin, mutta MSF Natural on tarkoitettu nimenomaan kasvojen puuterointiin. Se ei siis hohda samalla tavalla kuin muut MSF:t, joten kiiltävää namaa ei tarvitse pelätä. Tuotteessa on jonkin verran pigmenttiä, jolloin sitä voi hyvinä ihopäivinä käyttää kevyen mineraalimeikkipohjan tapaan. Viimeistelypuuterinakin se antaa hiukan ekstrapeittoa, mutta lopputulos on äärimmäisen kuulas ja luonnollinen.

Suosittelen MSF Naturalia puuteriksi erityisesti kuivaihoisille, sillä tämän kanssa meikistä ei koskaan tule liian kuivaa tai mattaista, vaan iholle jää kaunis, luonnollinen hehku. Olen silti kuullut tämän sopivan erinomaisesti myös sekaiholle ja rasvoittuvallekin hipiälle. Puuteri sulautuu iholle mineraalipohjan tapaan ja kiinnittää meikin hyvin. Täysin mattaisena tämä ei ihoa pidä, mutta vaikka ihon omat öljyt puskisivat läpi päivän mittaan, meikki ei kasaannu tai muutu epätasaiseksi. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Onko sinulla puuterisuosikkia?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Jumitus

Huhtikuussa olen mennyt melko monta päivää tällaisella meikillä. Helppo ja nopeahko, mutta silti vähän erilainen kuin mitä olen yleensä työaamuina väsännyt. Hiukan samassa hengessä kuin tuskaiset silmänrajausyritykset helmikuussa, mutta luomivärein ja vähemmillä ärräpäillä. Tämä postaus on myös löyhästi jatkoa sunnuntaiselle, vaikka samoja luomivärejä ei tässä valokuvatuksi tulleessa versiossa ole muistini mukaan käytetty. Toimisi kyllä tosi hyvin vaikkapa Urban Decayn Naked 2 -paletilla, joten eläytykäämme ja kuvitelkaamme, että se on tehty niillä luomiväreillä. :D
Koko liikkuvalla luomella ja silmän sisänurkassa on käytetty vaaleaa helmiäisväriä (esim. Bootycall), joka kirkastaa katsetta ja feikkaa väsymystä pois miltei yhtä hyvin kuin aamukahvi. Luomivaossa on mattaista vaaleanruskeaa (esim. Tease), joka tuo silmän muotoa esiin ja luo meikkiin kolmiulotteisuutta huomaamattomasti. Alaluomella ja yläluomen ulkonurkassa on tummempaa luomiväriä (esim. Busted) terävöittämässä. En tiedä, huomaako näistä kuvista, että olen käyttänyt tuota tummaa sävyä itselleni poikkeuksellisesti? Yleensä vedän tummennusta liikkuvan luomen koko uloimmalle kolmannekselle ja häivyttelen siitä luomivakoon. Nyt olen laittanut värin rajauksenomaisesti ja paksuntanut reilusti ulkonurkkaa kohden (muoto: tsek. rajauspostaus). Väri myös päättyy ulkonurkassa skarpisti siihen, missä liikkuva luomi loppuu ja luomivako alkaa - ilman häivyttelyjä. Kuvausaamun meikki oli jopa poikkeuksellisen utuinen, olen tehnyt sen monena aamuna vielä tarkkarajaisemmaksi.

Kauempaa katsottuna tämä silmämeikki feikkaa ripsiä kivasti tuuheammiksi ja kokonaisuus on pehmeämpi kuin nestemäisellä tai geelimäisellä rajausvärillä. Tykkään.

Muita arkimeikin lemppareita viime aikoina ovat olleet Rimmelin Lasting Finish Nude -meikkivoide, joka kestää ja kestää, ja sen levittämiseen käyttämäni Beautyblender. Myönnän empimättä, että tältä osin on tapahtunut hurahdus, minullakin. Olin muutaman kuukauden ajan testaillut Hyvän Olon Maailman samantyylistä mutta edullisempaa tuotetta (sain sen blogin kautta), josta pidin kovasti ja luulin, ettei meikkimunan alkuperäiselle versiolle ole tarvetta. Luulin taas väärin. Beautyblenderini ostin maaliskuussa, enkä ole sittemmin levittänyt meikkivoidetta millään muulla välineellä. Tämä on niitä juttuja, joita on itse testattava. Meikkivoiteen levittäminen on todella nopeaa ja miellyttävää, eikä lopputuloksesta saa yhtä tasaista ja kaunista millään siveltimellä. Varsinkin kuivaihoisilla tuo pehmeällä sienellä töpöttely toimii siveltimellä hieromista/pyörittelyä paremmin, ja meikistä tulee tasaisempi.

Kulmatuotteesta ja ripsiväristä paasasin jo pari postausta sitten, niin jätän ne nyt rauhaan. Aurinkopuuterina on Sephorasta ostettu lemppari (vilahti viime vuoden parhaat -listauksessa) ja poskilla Kicksiltä saatu ihana flamingonvärinen Fashionista, josta siitäkin kirjoitin ihan hetki sitten. Huulia ei ole tässä kuvassa vielä varsinaisesti meikattu, mutta ne näyttävät silti paremmilta kuin luonnontilassa. Olen nimittäin löytänyt aivan erinomaisen luonnonkosmetiikan huulivoiteen, ja se on paljon se. Yleensä ekorasvat eivät pehmennä tarpeeksi, vaan jäävät vain öljyisinä pyörimään kuiville huulilleni.

Kuvassa huulilla on Laveralta saamani Beauty & Care -huulivoide (Rosé), joka on ensinnäkin todella hoitavaa ja toisekseen antaa huulille ihanan vaaleanpunaisen hohteen. En yleensä pidä sävyttävistä huulivoiteista, koska omat huuleni ovat hyvin pigmenttiset, mutta tämä itseasiassa vaalentaa niitä hieman! Voide on oikeasti niin hoitava, että käytän sitä yölläkin. Öljyjen lisäksi koostumuksessa on tarpeeksi vahoja, jotka lukitsevat kosteuden huulille, jolloin pehmeä tunne kestää. Kaksi peukkua ja molemmat isovarpaat! Tätä ostan varmasti vielä lisää. Ja testaan tuotteen nudeversion.

Mitkä ovat sinun luottotuotteesi arkimeikissä?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Keisarin uudet (ja vanhat)

Vaikka tämä aihe voi olla jo so last season ja enemmän kuin loppuun kaluttu, päädyin tässä päivänä muutamana swatchaamaan Urban Decayn kaikki kolme Naked-palettia. Ensimmäisen niistä haalin keväällä 2011 (ensihehkutusta täällä), toisen viime kesänä (lomareissun kaikki ostokset täällä) ja kolmannen tämän vuoden tammikuussa. Tänä vuonna ostamani on itse asiassa se kakkospaletti, jonka hankkimista venytin todella pitkään, kun luulin etten tarvitse. No, luulo ei ole tiedon väärti.

Ensimmäinen paleteista joutui vuoden 2012 keväällä siirtymään alkuperäisestä samettipintaisesta pahvipakkauksestaan tällaiseen pieneen Z-palettiin. Muutimme Ruotsin-vuoden jälkeen Helsinkiin, ja olin näppäränä tyttönä pakannut kaikki mukana olleet meikkini tosi huolellisesti. Naked-paletin ujutin takaisin alkuperäiseen muovikoteloonsa, jonka olin syystä tai toisesta vielä säilyttänyt. Koska muutto tehtiin pikkuhijaa useamman viikonlopun aikana, paletti joutui olemaan pakattuna pari kuukautta. Ja siinä ajassa se oli muovin sisällä ehtinyt kasvattaa hometta! Ihan tosi. Mattasävyistä kasvoi oikein mukavan pehmeää harmaata nukkaa. :/ Koska en hennonnut luopua luomiväreistä, rapsuttelin homeet irti ja poistin napit alkuperäisestä paletista. En lähtisi varauksetta suosittelemaan kenellekään, mutta itse olen edelleen käyttänyt näitä lähes viikottain ihan ilman ongelmia tai silmätulehduksia.

Tässä swatchit paletista numero yksi. Ylärivissä Virgin, Sin, Naked, Sidecar, Buck ja Half Baked. Alarivissä Smog, Darkhorse, Toasted, Hustle, Gunmetal ja Creep. Kaksi viimeistä ovat alkuperäisessä paletissa toisin päin, mutta menivät nyt vahingossa noin. Hehkutus- ja ihkutuskuvia paletista itsestään on internetti täynnä - tässä postauksessa keskityn vain siihen, miltä luomivärit näyttävät iholla.

Paletissa on kaksi ruskeaa mattasävyä, loput ovat hohtavia. Jokaisessa Nakedissa on myös ainakin yksi glitterinen sävy, josta kimalle varisee helposti poskille, jollei sitä osaa varoa. Tässä sellainen on harmahtavan beige Sidecar ja jossain määrin myös tummanharmaat Gunmetal ja Creep. Kahta jälkimmäistä olen käyttänyt vain harvoin, mutta Sidecar on yksi suosikkisävyistäni koko paletissa. Eniten olen kuluttanut Virginiä, joka on tosi toimiva korostussävy meikkiin kuin meikkiin. Ylimmästä kuvasta huomaakin, että se on jo lähes käytetty loppuun (paletissa alimpana vasemmalla).

Nykyisin vakiosilmämeikkini arkisin syntyy nopeasti levittämällä vaaleanpunertavaa Siniä koko luomelle, mattaista Nakedia tai Buckia luomivakoon ja joko tummanruskeaa Darkhorsea tai kauniin munakoisonväristä Hustlea alaluomelle ja ulkonurkkaan. Lämpimän suklaanruskea Smog on kuin luotu pehmeisiin sumusilmiin. Jännittävän koko silmän arki-smokyn saa myös alarivin Toastedilla, joka on pronssiin taittava, keskitumma vanhan roosan sävy.


Viileänsävyinen Naked 2 on nyt alkuvuodesta ollut todella ahkerassa käytössä. Pääpaino paletissa on superkauniilla harmaanruskeilla ja lämpimän hopeaisilla luomiväreillä, mutta hämmentävästi joukossa on myös kultainen ja kuparinen sävy sekä kellertävä mattavaalea. Paletti on metallinen ja jämäkkä, mutta kuitenkin kompakti ja melko kevyt.

Kakkospaletin swatchit tässä. Ylärivissä Foxy, Half Baked, Bootycall, Chopper, Tease ja Snakebite. Alarivissä Suspect, Pistol, Verve, YDK, Busted ja Blackout. Itselleni tässä paletissa on kaksi turhaa sävyä, sillä minulla oli Half Baked (Naked 1) ja Blackout (15th Anniversary -paletti) jo ennestään. Olen kuitenkin iloinen, että Blackout on ympätty tähänkin palettiin, koska se nyt vain on aivan täydellinen mattamusta. Half Bakedia en oikein ymmärrä tässä yhteydessä, enkä edes käytä sitä niin paljon, että millään tarvitsisin kahta.

Foxy on kermanvärinen mattavaalea, joka sopiinee hyvin kulmaluun korostamiseen, mutta paletin parhaan korostusvärin tittelin vie Bootycall. Todella tasaisesti hohtava norsunluunvärinen vaalea, jolla saa sekä hillitympää että voimakkaampaa hehkua. Tykkään tästä enemmän kuin ykköspaletin Virginistä, koska tässä on paremmin potkua, ja aavistuksen lämpimämpi väri miellyttää silmää. Kuparinvärinen Chopper on tämän paletin hilepommi, joka kannattaa levittää joko todella varovasti painellen tai tätä kikkaa noudattaen.

Kakkosessa on kaikista kolmesta paletista eniten luomivärilemppareita. Swatch-kuvassa kaikki mattaisesta harmaanruskeasta Teasesta eteenpäin ovat ihania ja haluaisin käyttää jokaista joka päivä! Erityisesti nuo lämpimät hopeaiset sävyt ovat helmiä, joiden kaltaisiin törmää harvoin!


Kolmospaletti oli jo ujuttanut itsensä viime vuoden lemppareiden joukkoon, eikä syyttä. Ruusuiset taupet ja ruskeat sekä murretut vanhan roosan sävyt ovat tositosi kauniita. Tässä paletissa pidän jokaisesta värinapista, mutta nykyään tätä tulee silti käytettyä vain harvakseltaan. Vaaleanpunertavat sävyt kun vaativat tietynlaista fiilistä. Usein sellainen kyllä löytyy helposti, kun vain avaa paletin. :) Pakkaus on muuten samanlainen kuin kakkosessa, mutta sen metallipinta on kohokuvioitu (niin kuin järven pohjan hiekkaa!).

Swatcheissa kaikkien sävyjen vaaleanpunainen hehku ei valitettavasti erotu parhaalla mahdollisella tavalla. Ylärivissä ruusuisemmat Strange, Dust, Burnout, Limit, Buzz ja Trick. Alarivissä rusehtavat ja taupet Nooner, Liar, Factory, Mugshot, Darkside ja Blackheart. Mattasävyjä on kolme (Strange, Limit, Nooner) ja se totuttu glitteryllätyskin löytyy (Dust). Ruusukultainen/kuparinen Trick oli nimensä mukaisesti alkuun hiukan tricky, enkä meinannut saada siitä väriä irti millään. Muutaman tuskaisen yrityksen jälkeen kova pintakerros kuitenkin hankautui pois ja sävy alkoi toimia. 

Suosikkejani ovat olleet vaalea vaaleanpunainen Dust (tahmean pohjustajan päällä tosi nätti ja sopivan kimaltava myös arkeen), tummemmat mattasävyt Limit ja Nooner luomivaossa sekä alarivin neljä keskimmäistä sävyä smoky-meikeissä. Ne ovat livenä väreiltään hiukan viileämpiä kuin kuvassa. Liar ja Factory ovat selkeästi punertavampia ja luumuisia taupeja - Mugshot ja Darkside harmaampia hennon vaaleanpunaisella vivahteella.

Toiseksi viimeisenä swatchatun Darksiden ihanuuden huomasin häpeäkseni vasta tätä tekstiä kirjoittaessani. Se on aivan törkeän upea! Tai jäätävän, tai mitä superlatiivia nuoriso nykyään käyttääkään. :D Tumma harmaa vaaleanpunaisella hohteella! Häivyttyy punertavaksi. Ihana! Yritän saada tehtyä sillä jonkun meikin blogiinkin asti. Aivan mielettömän mahtava sävy.

Mikä Nakedeista on oma suosikkisi? Itselläni ykkönen on ollut pisimpään vakiokäytössä, mutta kakkonen on kiilannut viime aikojen käytetyimmäksi. Kolmonen hurmaa sävyvalikoimallaan, joka on uniikkiudessaan vallan upea.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Rairuohoa

Aloitin aiemmin päivällä sellaista ihan kunnollista sunnuntaipostausta, mutta keksimme miehen kanssa, että voisi katsoa jonkun elokuvan. Tietämättöminä eepoksen järkälemäisyydestä nauliuduimme vahingossa Sergio Leonen Suuren gangsterisodan (Once Upon A Time In America) ääreen, ja siinäpä se sunnuntaipäivä sitten menikin. Heitän tähän siis kevyemmällä sepustuksella toimivan silmän välipalaksi ja jatkan pidemmän tekstin parissa pääsiäsipyhinä. Pahoittelen, ettei meikistä taaskaan ole kokokasvokuvia. Olin lähdössä kiireellä, kun keksin valokuvien ottamisen. Ehdin ottaa yhden kasvokuvan, jossa näytän ihan pälliltä, sekä tämän yhden silmälähikuvan, joka onneksi onnistui ihan hyvin.

Silmämeikki on hyvin kevyt ja neutraali, mutta ripsien juuressä vihertää vähän. Koko liikkuvalla luomella on vaaleaa helmiäisväriä, luomivaossa lämpimänsävyistä vaaleanruskeaa ja alaluomella tummempaa ja viileämpää ruskean sävyä. Vaaleanvihreä ripsirajassa on Urban Decayn Electric-paletista, jonka hankin kuin varkain viime tammikuussa. En ole ehtinyt käyttämään palettia vielä kovin paljon, mutta jospa tässä kevättä kohti innostuisi värikkäämmäksi. Saatan kirjoittaa siitä pienen postauksenkin, on nimittäin oikein mainio kapistus.

Lyhyestä virsi kaunis, mutta pieni shoutout eli nosto vielä tässäkin kuvassa näkyville luottotuotteille. Kulmissa on jälleen Anastasian DipBrow, r-a-k-a-s-t-a-n sitä enkä voisi enää olla ilman. Maybellinen Falsies-ripsiväri vetelee viimeisiään, mutta näyttää silti aika kivalta. Jes! Olen muuten itse sitä sorttia, joka ei kovin helposti vaihda hyvää tuotetta sellaisen kerran löydettyään. Tuota samaa ripsiväriä olen ostanut kohta neljän vuoden ajan. Veikkaan, että kulmaväriäkin tulee vielä kulumaan useampi purkki, jos se vain pysyy valikoimissa.

Tuoreeks, terveeks, ja silleen! Palataan piinaviikolla!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Persikkaposket

Kevät keikkuen tulevi ja keikuttaa samalla myös poskipunalaatikkoa. Tammikuussa kirjoitin pakkaspäivien kirkkaan vaaleanpunaisista suosikeista - nyt ovat vuorossa ensimmäisiä auringonsäteitä heijastelevat, hehkuvat persikkaiset pinkit. Tämä poskipunien klassikkosävy imartelee useimpia meistä, mistä johtuen myös valinnanvaraa on paljon. Lähes kaikilla värikosmetiikkavalmistajilla on valikoimissaan yksi tai useampi puna, joka solahtaa nätisti tähän kategoriaan. Omissa laatikoissani lymyilee NARSin härskisti nimetyn kulttituotteen lisäksi edullisempia verrokkeja H&M:lta, Wet n Wildilta ja Kicksiltä. Kaikki erittäin passeleita keväisen heleään meikkiin ja varmoja ilmeen virkistäjiä. Etukäteisvaroituksena kerrottakoon, että tykkään näistä jokaisesti kuin hullu p...oskipunasta, eli ylisanoilta ei tässä postauksessa voi välttyä.

Henkkiksen Dazzling Peachista kehitin pakko saada -tarpeen jokunen vuosi sitten kuunneltuani aikani Annien ihkutusta. Tältä poskipunalta ei ole voinut välttyä, jos vähänkään seuraa tuota naista youtubessa. Eikä kuule ole ollenkaan väärässä hän, tämä on todella, todella kaunis ja ihana! Edullinenkin vielä, mokoma. Poskipuna levittyy unelmanpehmeästi ja heijastaa valoa juuri oikealla tavalla kauniin tasaisesti hohtaen. Sävy lienee näistä viidestä persikkaisin, kuitenkin hienoisella pinkillä twistillä. 

Kicksin uskomattoman kauniin baked-poskipunan sain kokeiltavaksi blogia varten viime syksynä. Tähän sarjaan kuuluvat myös hohtava aurinkopuuteri ja vaaleampi korostustuote, jotka minun varmasti täytyy vielä käydä poistamassa kaupan hyllystä ennemmin tai myöhemmin. Flamingonvärinen (keksin ihan itse, mutta on kuvauksena tosi osuva) Fashionista on upea upea upea sekä pakkauksessaan kauniisti marmoroituna että kasvoilla. Väri on herkullinen! Tämäkin hohtaa melko voimakkaasti, mutta hyvin sievällä tavalla.

Sitten se klassikko, eli Narsin Orgasm. Tätä pikkutuhmaa poskipunaa muuten pohdittiin jokin aika sitten muiden kauneusbloggaajien kanssa, kun Google oli uhannut asettaa kaikki "avoimen seksuaalista sisältöä" sisältävät Bloggerin blogit yksityisiksi niiden kirjoittajilta kysymättä. Hölmö ukaasi onneksi peruttiin, mutta olisipa saattanut seksispämmiä etsivien robottien seulaan vahingossa joutua melko monta puhtoista kauneusbloggaajaakin. :D

Orgasm on kulttimaineensa ansainnut, ja valokuvasta huomaa minunkin jo rakastaneen sitä niin että pohja vähän paistaa. Sävy on jotain noiden kahden ensimmäisen välimaastossa - parhaiten sitä ehkä kuvaa termi "lohenpunainen". Melko lailla yhtä paljon persikkaa kuin pinkkiäkin. Pigmenttiä on yllättävän vähän, mutta kultaista hohtoa sitäkin enemmän. Tässä on ikään kuin korostustuote samassa paketissa, varsinkin jos poskipunasta mielii iholleen yhtään enemmän väriä. Hehku on jumalaisen kaunis ja jotenkin oudolla tavalla aika luonnollinen, siinä määrin kuin nyt kenenkään posket voivat kullanhehkuisina hohtaa.

Wet n Wildin Pearlescent Pink -poskipunan hankin nelisen vuotta sitten, kun Wettiksen meikkejä sai vielä ostettua Seppälästä. Edulliseen hintaansa nähden tämä oli oiva löytö: pigmenttiä riittää ja sävy on kaunis, lämpimän persikkainen (nimi on hiukan harhaanjohtava). Koostumus ei ole ihan yhtä timanttinen kuin muissa tämän postauksen punissa, vaan pöllyää pikkuisen jauhoisena. Jälki ei myöskään ole niin hohtavaa ja hehkuvaa, mutta mukana on pienen pieniä kultahippusia. Sävy on hyvin lähellä H&M:n Dazzling Peachia, mutta sen ollessa kuulas ja hohtava, tämä on laadultaan pigmenttisempi ja mattaisempi. Muutamat nettikaupat onneksi myyvät vielä Wet n Wildia, vaikka tuon mainitun vaateketjun kosmetiikkapuolen taannoinen uudistus kiukuttaakin minua edelleen.

Myös tämän pikkuisen Kicksin Must Have -poskipunan olen aikoinaan saanut blogia varten. Pigmenttiä on hennommin kuin näissä muissa, mikä tekee tästä todella helppokäyttöisen! Olen aikaisemminkin kertonut taipumuksestani poskipunaövereihin, mutta tämän kanssa olen turvassa. Koostumus on täydellisen hienojakoinen ja pehmeä satiinisella hehkulla. Sävy tuo kavoille eloa ja on ihan hirmuisen nätti. Nästä muista kaikkein lähimpänä Narsia, mutta ei yhtä kullanhohtoinen. Kirjoitin muutaman sanan tästä poskipunasta pari vuotta sitten Kicksin meikkituotteiden tullessa ensimmäistä kertaa myyntiin. 

Yllä swatchit punista esittelyjärjestyksessä. Vasemmalta alkaen: H&M Dazzling Peach, Kicks Fashionista, Nars Orgasm, Wet n Wild Pearlescent Pink ja Kicks Must Have. Suosikki riippuu päivästä ja tilanteesta, kaikki ovat ihania!

Onko sinulla suosikkia tässä poskipunakategoriassa? Paljasta tärppisi heti!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Aqua Allegoria

Vilautin viime kesänä nopeasti tätä lentokentän tax free -myymälästä nappaamaani tuoksusettiä. Kuten pakkauksestakin voi päätellä, kaikki neljä tuoksua ovat verratain kepeitä ja kesäisiä, enkä olisi osannut vielä kaivaa niitä talvisäilöstä, ellei niiden perään olisi kyselty edellisen postauksen kommenteissa. Hyvä että kyseltiin, sillä kevätauringon myötä nämä ansaitsevat ehdottomasti tulla siirretyiksi päivittäiseen käyttöön. Olen sitä paitsi jo henkisesti matkannut kevääseen; järjestelin hajuvesihyllytkin pari viikkoa sitten vastaamaan mielentilaani. Talvisen tummat ja jykevät itämaiset pääsivät takaisin laatikkoihinsa ja hyllyn perälle odottamaan lyheneviä päiviä. Kevään ja kesän kirpeät ja raikkaat saivat vuorostaan tulla eturiviin pois piiloistaan. Kiinnoistaisiko muuten postaus tämänhetkisestä säilytysratkaisusta? Raivasin järjestelyvimmassani vaatekaappia ja sain varattua tuoksuille kaksi kokonaista hyllyä. Nyt nämä pienemmätkin ovat helpommin nähtävillä ja saatavilla. 

Guerlainin Aqua Allegoria on sarja kevyitä ja raikkaita, melko lineaarisia muutaman komponentin cologneja. Sarjaan lanseerataan vuosittain uusi kausituoksu, minkä lisäksi valikoimassa on neljä pysyvää vaihtoehtoa. Täysikokoiset pullot ovat 75 ml kokoisia, nämä hellyttävät söpöt miniputelit 7,5 ml kukin. Kuvassa vertailun vuoksi vuoden 2008 lanseeraus, Figue-Iris sekä yksi miniatyyri tästä setistä. Koska tuoksut ovat melko läpikuultavia ja kepeitä, suurempi pullokoko on ihan perusteltu jopa kaltaiseni hamsterin kokoelmassa. Raikkaudestaan huolimatta hajuvedet kestävät iholla yllättävänkin pitkään, mutta pieni lisäys iltapäivällä on tarpeen, jos tuoksusta tahtoo itse nauttia iltaan asti.

Kukkais-marjainen Flora Rosa on vuodelta 2013. Tuoksussa on punaisia marjoja, ruusua, iiristä ja myskiä. Nimen perusteella pelkäsin tämän olevan ruusuisempi, mutta loppujen lopuksi tuoksu on marjaisan kirpeä ja kevyesti kukkainen. Ruusu erottuu, muttei dominoi, ja iiriskin hengaa taustalla aika voimakkaana. Omaan nenääni tämä muistuttaa ilahduttavan paljon myöhäisteinivuosieni suosikkia, Escadan Sentimentiä, jonka valmistus on ikävä kyllä jo lopetettu. Olen monien ruusutuoksujen kohdalla sanonut, että tätä voisin oikeasti käyttää tai että tämä on ruusuksi helppo, mutta aina ne ovat kuitenkin alkaneet jossain vaiheessa ällöttää. Veikkaisin silti, että tätä tulee oikeasti käytettyä. Siksi, että muistuttaa niin suuresti takavuosien lempparia, ja siksi, ettei ole yksiulotteinen ruusu, vaan kaunis sekoitus marjoja ja hiukan raskaampia kukkia. Pehmeä ja puuterinen, vaalean, pienillä kukkasilla kuvioidun kesämekon tuoksu.

Vihreä Herba Fresca on Aqua Allegorian ensimmäisiä tuoksuja, Jean Paul Guerlainin luomus vuodelta 1999. En tiedä muodostinko mielipiteeni valmistusvuoden perusteella, mutta jotenkin tässä on samaa fiilistä kuin monessa muussa 1990-luvun lopun tuoksussa. Kuulostan nostalgiahuuruiselta mummolta, mutta voi pojat, silloin totisesti osattiin tehdä hedelmäisiä ja raikkaita tuoksuja oikein. Tämä ottaa luulot pois heti alkuun, kun iholle tärähtää minttua ja vasta puristettua sitruunaa kuin tiukimmassa mojitossa. Tuoksu on todella raikas, oikea piristysruiske. Hetken kuluttua siitä erottuu myös muita vihreitä nuotteja, itselleni lähinnä vihreää teetä. Miltei hengityksenkin raikastava minttu ja ärhäkkä sitruuna ovat kuitenkin jutun juoni kautta linjan. Itse pidän tästä ihan tolkuttoman paljon, ja tuo nostalgia-aspekti hämmentää kovasti. Ikään kuin tuoksu toisi mieleen muistoja, vaikka olen haistanut tätä ensimmäisen kerran vasta viime vuonna. Raikkaudessaan täydellinen kuumiin kesäpäiviin. Lisää vain jääpalat.

Niin ikään vakiovalikoimaan kuuluva Mandarine Basilic vuodelta 2007 on tyyppiesimerkki kategoriasta what you see is what you get. Alku on mehuisan mandariininen ja basilika häärii heti kintereillä. Vehreä, hedelmäinen, sitruksinen, välimerellinen. Jotenkin olen aistivani tästä myös suolaisen merituulen, vaikka sitä ei ole nuotteihin listattukaan. Ehkä päänsisäiseen mielikuvaani jostain sisilialaisesta appelsiinilehdosta (tai klementiinejä ne varmaan oikeasti ovat) kuuluu erottamattomasti helteen hetkittäisesti rikkova merellinen tuulahdus. Tätä käyttäisin etelänlomalla, jonkun turkoosin hellehuitulan kanssa. Istuisin hetkeksi hedelmäpuun varjoon ja ottaisin Aperol spritzin. Menee muuten kummallisen viinanhuuruiseksi tämä tuoksujen kuvailu - mikähän cocktail collection tämä olikaan? Toimii raikkaiden sitrustuoksujen ystävälle myös ilman alkoholia. :) 

En voi itselleni mitään, mutta Limon Verde jatkaa juomalinjalla. Viime vuoden kausijulkaisusta erottuu aluksi sokerisen kirpeä caipirinha, sen jälkeen tuorekurkulla ryyditetty gin & tonic. Kirpeys tasoittuu iholla melko pian ja tuoksu muuttuu hillityn vihreäksi. Alkuhiprakan jälkeen erotan iholtani ilahduttavan paljon viikunaa, joka on ikisuosikkini kevään ja kesän tuoksuissa. Limon Verdeä käyttäisin mieluiten hämärtyvässä kesäillassa sateen jälkeen, tai niinä valoisina aamuyön tunteina, kun kenelläkään ei ole kiire nukkumaan. Sopii myös niihin päiviin, kun ilmassa alkaa tuntua sulavan maan ja kevään tuoksu. Kun ilma on vielä hiukan liian viileä, mutta kesä kuitenkin ihan nurkan takana.

Viime vuonna tästä tuoksusta kirjoittivat ainakin Jonna ja Hellin. Caipinrinha maistui tuoksui heillekin. :)

Aqua Allegoria -sarjan tuoksut ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia, jos olet kirpeän raikkaiden ja kevyen hedelmäisten hajuvesien ystävä. Kausilanseeraukset ovat ovela houkutin, ainakin itselleni tulee helposti pakottava tarve haalia kokoelmiini kaikki kiinnostavat. Sekä vakiovalikoimaan kuuluvia että vanhoja kausituoksuja on ollut huomattavan usein tarjolla Stockmannin Hulluilla Päivillä, joten huhtikuussa kannattaa taas pitää silmät auki. Muuten suosittelen nettikauppojen lisäksi tsekkaamaan ulkomaiset lentokentät ja laivojen tax freet. Jo pelkästään näiden pikkupullojen varalta, mutta myös täysikokoisia on monissa paikoissa huomattavan kattava valikoima.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Matkahaalinta II

En ehtinyt juuri huudella täällä blogin puolella, että pistäydyin helmikuun alussa Berliinissä. Syynä vierailuun oli eräs käsittämättömän huikea musiikkispektaakkeli, mutta ohessa ehti hiukan shoppaillakin. Keikasta muuten pari sanaa ja kuvaa Tiahaarin blogissa, satuttiin sattumalta kaupunkiin yhtä aikaa. Varsinaista ostoslistaa minulla ei ollut, mutta olin viimevuotisesta budjettikurimuksesta päästyäni antanut itselleni vapaat kädet toteuttaa taipumustani kosmetiikan haalintaan. Siitä huolimatta saalis jäi varsin kohtuulliseksi, hämmästyin jo itsekin. 

Tässä kaikki kosmetiikka, mitä vajaan viiden päivän reissulta tarttui mukaan. Aika kreisiä. Läjässä voisi olla enemmän tavaraa, jos olisin löytänyt jostain NARSia *nyyh*, jos olisin muistanut käydä Kikossa *facepalm* ja jos KaDeWe:in tuoksuosastolla ja erityisesti Hermésin putiikissa ei olisi ollut niin ynseää palvelua. Olin ostoaikeissa tositarkoituksella, mutta myyjää ei kiinnostanut, ei pätkääkään. Ärrinmurrin.

Tarjonnaltaan KaDeWe:in kosmetiikkaosasto oli kyllä varsin erinomainen, etenkin tuoksujen puolesta. Tosin Alexanderplatzin Galeria oli melkein yhtä hyvä, ja henkilökunta vähemmän kopeaa. Bongasin tavaratalojen hajuvesihyllyiltä ainakin L'Artisan Parfumeuria, Byredoa, Diptyquea, Annick Goutalia, Serge Lutensia, Keiko Mercheriä, Diorin Collection Privéetä ja Jo Malonea (kuten kuvasta näkyy). Muun kosmetiikan osalta edulliset Rossmann ja DM pesivät kalliimmat kauppakeskukset mennen tullen. Niissä parhaimpia tärppejä ovat värikosmetiikkasarjat, kuten Catrice, Essence ja Manhattan, sekä superhalpa saksalainen luonnonkosmetiikka.

Jo Malonen piste KaDeWe:issa oli jo etukäteen skautattu ja yksi matkan kohokohdista, sillä myös matkaseurani on hurahtanut näihin pikkupulloihin. Itse nappasin neljännen jäsenen omaan Malone-perheeseeni arvottuani ensin pitkään kolmen vaihtoehdon välillä. Mukaan lähti vihreän raikas ja kepeä Blackberry & Bay, mutta Wood Sage & Sea Salt sekä Wild Fig & Cassis tekivät valinnasta vaikean. Onnistuin karsimaan, koska viikunatuoksuja minulla on jo pari, ja suolatuoksukseni olen salaa kaavaillut Heeleyn Sel Marinia.

En osaa tarkkaan sanoa, mikä näissä Jo Malonen cologneissa viehättää, mutta ihania ne ovat. Tämä pienempi, 30 ml pullo on supertyylikäs ja juuri sopivan kokoinen. Tuoksut ovat pääosin melko kevyitä ja helppoja, mutta eivät silti millään mittapuulla tylsiä. Blackberry & Bayssä tuoksuvat kauniisti vihreät lehdet, karhunvatukka ja pirteät sitrukset - veikkaan tästä uutta suosikkia kevääseen ja kesään.

Treacle Moonin One Ginger Morning puolestaan on pitkäaikainen suosikki, ehkä lempparein suihkugeeli ikinä! Koska tätä ei valitettavasti enää saa Suomesta (korjatkaa heti, jos olen väärässä!), olen kantanut puolen litran tonkkia ulkomaanreissuilta. Viime vuonna Itävallasta roudattu loppui juuri parahiksi, niin sain hyvän syyn ostaa lisää. Mieskin tykkää tästä ihan hulluna, joten pullon on todella syytä olla kokoa "leka". Olen kirjoittanut blogissa myös kahdesta aiemmin omistamastani putelista, joten tyydyn itseäni toistaen toteamaan, että rakastan tätä. Koostumus on mukavan geelimäinen ja pirteä inkiväärin tuoksu aivan huikea!

Vichyn Dermablend-meikkivoiteesta olen ollut kiinnostunut jo tosi pitkään, mutta en ole saanut ostettua. Sain viime vuonna tuotesarjan Suomen lanseerauksen yhteydessä kokeiltavakseni kiinteän meikkivoiteen ja peitepuikon, mutta kumpikaan niistä ei oikein tullut toimeen kuivan ihoni kanssa. Nähtäväksi jää, saanko niistä joskus tehtyä postauksen. Kuvat olisivat valmiina, mutta en oikein keksi sanottavaa.

Tästä nestemäisestä oli paikallisessa apteekissa tosi hyvä tajous ja hinnaksi jäi vain 12,25 euroa. Odotin koostumukselta suuria, mutta ei tästäkään nyt ole tullut ihan ylintä lempparia. Jotenkin nämä rasvaisemmalle iholle suunnatut tuotteet - tai sellaiseksi tämän ainakin kuvittelen - eivät omilla kasvoillani pysy nätteinä koko päivää, vaan kasaantuvat ja kuluvat vähän rumasti. Olen päätynyt käyttämään tätä ikään kuin peiteaineen tapaan sellaisiin kohtiin, jotka kaipaavat ylleen enemmän pigmenttiä. Vaikka ihoni on kuivuutta lukuun ottamatta melko hyvässä kunnossa, punoitusta ja silmänalusien tummuutta on. Olen kuullut valittelua tämän (Suomen markkinoilla) vaaleimman sävyn tummuudesta, mutta itselleni ainakin on ihan passeli.

Rossmannin oman Alterra-merkin seerumi oli ihan superlöytö! Harmittaa ihan, etten ostanut useampaa: tämä maksoi alle kolme euroa! Erinomainen esimerkki siitä edullisesta luonnonkosmetiikasta. Pari postausta sitten kirjoitin mainiosta granaattiomenanaamiosta, joka sai minut kiinnostumaan mainitulla hedelmällä buustatuista tuotteista noin muutenkin. Tässä tehokkaasti kosteuttavan tuntuisessa seerumissa perustana ovat vesi, glyseriini ja oliiviöljy, mutta ainesosista löytyy muun muassa granaattiomenan siemenöljyä ja -uutetta (6. ja 7.), aloe veraa (8.), ja hyaluronihappoa (11.). Olen käyttänyt seerumia totuttuun tapaan öljyyn sekoitettuna, ja ihoni on kyllä tykännyt tästä todella paljon.

Sally Hansenin Cuticle Remover on ihan random, tätä saa kai Suomestakin? Olen vain pitkään miettinyt jonkun kynsinauhanpoistoaineen ostamista, ja tämä sattui yhtenä shoppailupäivänä sopivasti eteeni. Oli suhteellisen edullinen ja on toiminut ihan hyvin. Ei sen kummempia kommentteja. :)

Toinen Rossmannin huippulöydöistä oli Rival de Loop -merkin (jälleen ketjun oma brändi) Baked Bronzer -aurinkopuuteri sävyssä Sahara Sun. Kauniisti marmoroidussa puuterissa kiemurtelee pronssisen pohjasävyn lomassa kultaisia ja tummanvioletteja raitoja, mikä tekee sävystä jokseenkin uniikin. Ainakin omassa kokoelmassani. :) Kämmenselälle swatchattuna puuteri näytti todella kauniilta: koostumus on pigmenttinen, pehmeä ja ihanasti hohtava. En ole vielä ehtinyt tutustua lähemmin, mutta tästä voisi hyvinkin tulla kesälemppari. Hintaa aurinkopuuterilla oli alle viisi euroa.

Oletko sinä käynyt Berliinissä? Mitä pidit? Minulle kaupungin viehätys ei oikein auennut, mutta ankean harmaalla säällä oli varmasti vaikutusta. Mitkä ovat parhaimmat kosmetiikkatärppisi Saksaan matkustavalle?
b:section-contents id='footer-2-2'/>