sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Virallinen viskikannanotto

Olimme eilen mafiasiskojen kanssa juhlistamassa One Of Beauty's Daughters -blogin synttäreitä ja blogin kirjoittajan myöhästyneitä tupareita. Itse olin liikenteessä tällä naamalla. Kamera ja kasvoni eivät kiireessä osanneet tehdä yhteistyötä, siksi tuollainen hassu kollaasi puolikkaita päitä. Päätin, että muiden meikkihöpsöjen seurassa uskallan ulkoiluttaa Make Up Storen uutta Atomic-huulikiiltoa, jota olen tähän mennessä vain ihastellut hylsyssään. Sinisen ja turkoosin sävyissä välkehtivä kiilto on järisyttävän upea, mutta itselläni ei ihan arkikäyttöön soveltuva. Tämän lauantai-illan meikin rakensin kokonaan sen ympärille.

Kuva ei tee oikeutta huulikiillon upeudelle, mutta suuntaa-antava on kuitenkin tyhjää parempi. Itsessään kiilto ei ole noin tumma ja pigmenttinen, vaan laitoin alle Macin tummanviolettia Cyber-huulipunaa. Tummien värien päällä Atomicin moniuloitteisuus tulee parhaiten esiin, mutta se toimii kyllä myös hiukan vaaleampienkin kanssa. Yksinään kiilto on läpikuultava, pohjaväriltään harmahtava violetti.

Silmämeikissä yritin hakea samoja sävyjä. Väritin alaluomen jollain violetilla kynällä (oli ehkä Rimmelin) ja tuputtelin päälle Inglotin violettia luomiväriä. Yläluomella on Fyrinnaen vihreänhehkuinen Jade Ghost, joka sekin toimii parhaiten tummaa taustaa vasten. Tällä kertaa käytin sitä suoraan iholle, jolloin efekti on vaatimattomampi. Luomivaossa on mattaruskeaa väriä.

Lisäsin vielä irtoripset, mutta en ollut niihin oikein tyytyväinen. Ne olivat aika pitkät, mutta eivät kuitenkaan kovin tuuheat. Olisivat vaatineet parikseen vakuuttavammat luomuripset, ehkä. Red Cherryn pari numero 43 ovat nämä.


Jaksoin taiteilla kynnetkin samaan malliin. Alla on China Glazen tummista tummin violetti Midnight Ride ja päällä tuputeltuna IsaDoran kimaltava ja helmiäisenhohtoinen vaaleanvihreä Dragonfly. Tykkään kovasti, vaikka pohjalakan violettisuus jä livenä vähän vaimeaksi.

* * *

Niin, se viskijuttu. Harvat asiat saavat minut kiihtymään siinä määrin kuin epäreiluus ja ihmisoikeuksiin kajoaminen. Luin viskifarssista eilen, ja ai saakeli kun pisti vihaksi! Muistakaa siis kaikki (täysi-ikäiset) käydä niiden kauneusmessujen ohella myös parin viikon kuluttua järjestettävässä Olutexpossa, joka kulki aiemmin nimellä Olut & viskiexpo. Siellä esitellään vaarallisia päihteitä, eikä siitä näinollen ole sopivaa kirjoittaa blogeissa. Ainakaan siitä VISKISTÄ. Mutta varmasti ovat tosi hyvät messut!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tukka putkella 1/2

Viime vuonna näihin aikoihin, kun pätkäisin pitkät hiukseni polkkamittaan, minulta pyydettiin kuvia uudesta leikkauksesta ja juttua siitä, kuinka hiukseni laitan. Olen viimeisen vuoden aikana tullut todella hyvin sinuiksi lyhyemmän hiusmallini kanssa ja pikku hiljaa oppinut myös kampaamaan sen mieleiselläni tavalla. Tykkään nykyisestä leikkauksesta tosi paljon: tukka on niskasta ihan lyhyt ja leikattu takaraivolla viistosti, ikään kuin kerroksittain. Edessä on semipitkä sivuotsis.

Hiukseni ovat rakenteeltaan ohuet, kuivat ja taipuisat sekä väriltään jo luonnostaan tummanruskeat. Tukka on ohentunut otsalta ja päälaelta (kirjoitin asiasta enemmän täällä), joten senkin puolesta tykkään asetella suortuvat tarkasti. Ahdistun, jos hiukset eivät ole niin kuin pitäisi, tai jos joku muu koskee niihin. Kampaamokäynneistä selviydyn onneksi ihan hyvin, sillä käyn leikkauttamassa hiukseni ystäväni tuolissa. Värjäämisen hoidan itse kotona (kasviväreillä, siitä juttua täällä). En missään nimessä ole wash and go -ihmisiä, vaan komplekseistani johtuen hiusten kanssa menee joka aamu 10-20 minuuttia, riippuen siitä täytyykö ne föönata kuiviksi.

Tykkään pöyheästä ja vähän sotkuisesta ilmeestä, siloitellut kampaukset eivät ole minun juttuni. Kokosin alle kuvasarjan, jossa näytän kuinka väkerrän vastapestystä kuontalosta mieleiseni. Kaikki tapani ovat itseopittuja, eivätkä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan. Valokuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska valokuvasin kylpyhuoneen valossa pienellä pokkarilla, enkä aina ollut ihan paikoillani ajastimen räpsäistessä kuvan. Toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Jos annan hiusteni kuivua suihkun jälkeen ilman apua, ne näyttävät tältä. Kampaamokäynnistä on pari viikkoa, mutta skarppi leikkaus näkyy tässäkin kuvassa hyvin. Tukka on kuitenkin kovin lattea, ja on otettava käyttöön ase jos toinenkin, jos leikkauksesta haluaa niin sanotusti tehot irti. 

Ensin kastelen hiuksiani vähän, jotta muotoilutuotteet levittyisivät helpommin. Käytän useimmiten ihan vain vettä, mutta joskun myös jotain tuuheuttavaa muotoilunestettä, jos kaapista sattuu löytymään. En halua hiuksista märkiä, vaan vain kosteat, joten maltti on valttia suihkimisen kanssa.

Seuraavaksi levitän hiuksiin jonkin tukea antavan tuotteen föönauksen pohjalle. Yleensä käytän ainakin muotovaahtoa, ja vaahdon pidosta riippuen saatan lisätä mukaan vielä geeliä, muotoiluvoidetta, vahaa tai jotain muuta tököttiä. Erilaisten muotovaahtojen sijasta olen takavuosina (ja pidemmissä hiuksissa) käyttänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Tigin Small Talkia ja/tai Queen For A Day -suihketta. Merkillä ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on, että tuotteita ladataan päähän riittävästi. 

Kun hiukset on kyllästetty aineilla, kampaan ne läpi, jotta tuotteet levittyvät tasaisesti kaikkialle. Tuollainen tangle teezer -tyyppinen harja toimii hyvin märässä tukassa.

Märkä, päätä myöten kammattu tukka ei juuri imartele omia kasvonpiirteitäni. Laitoin tämän otoksen kuvasarjaan oikeastaan vain siksi, että hiusten ohuus käy tästä ilmi parhaiten. Voi sitten käyttää vertailukohtana loppupään kuvien kanssa.

Otan hiustenkuivaajan ja kuivaan tukan lähes kuivaksi. Maksimaalisen volyymin toivossa teen tämän vaiheen aina pää alaspäin, kuva on lavastettu. Jätän hiuksiin aavistuksen kosteutta seuraavaa vaihetta varten.

Kun pää on puhallettu miltei kuivaksi, otan avuksi pyöröharjan. Kuivaan ensin takaraivon hiukset ja pään keskiosan, alhaalta ylöspäin, 4-5 osassa. Käännän samalla latvoja sisään päin harjan avulla, jotta ne eivät jää törröttämään linnunpesäksi. Yleensä teen tämän käyttäen apuna peilikaapin ovia, jotta näen mitä pääni takana tapahtuu.

Kun pään takaosa ja "kruunu" on saatu kuivaksi ja muotoonsa, teen vielä saman kasvoja reunustaville hiuksille. Näitä ei tarvitse erikseen osioida - nappan vain korvan etupuolella olevat hiukset yhteen nippuun.

Föönatuissa hiuksissa on jo merkittävästi enemmän volyymia lähtötilanteeseen nähden. Mutta ei vielä riittävästi!

Harjaan hiukset läpi päästäkseni eroon mahdollisista muotovaahtoklimpeistä. Tämäkin tehdään - luonnollisesti - pää alaspäin, jolloin lopputulos on, öh, vähän pörröinen. Tässä kuvassa niskaan leikatut kerrokset näkyvät aika hyvin. Tykkään niistä.

Otsahiukset ja korvan etupuoliset osiot käyn läpi suoristusraudan kanssa. Etuhiuksissa on voimakkaita pyörteitä, joita en tukkaperfektionistina kestä yhtään. Varsinkin sateella tai hikipäisenä ne tulevat ärsyttävästi esiin.

Osittaisen suoristamisen jälkeen tupsuttelen tukkaan hiuspuuteria, koska sitä volyymia ei vielä ollut tarpeeksi. Tässä valokuvassa puuteria ei varmaan vielä ole, tämä oli vain sellainen "katso, suoristin hiukseni!" -ruutu.

Kun päässä on föönausaineiden lisäksi hiuspuuteri, voi alkaa tupeeraushommiin. Kyllä. Koska hiukset on saturoitu muotoilutuotteilla, niitä ei oikeasti edes tarvitse takuttaa paljon. Ja varmasti pysyy! Tupeeraan kamman avulla hiusten päälliosat kerroksittain noin takaraivon korkeudelle saakka. Käytän taas apuna peilikaapin ovia, että saan käytyä pään läpi järjestelmällisesti.

Lyhyttä niskaosaa on hankala tupeerata, mutta sen varalle on muita keinoja. Tämä vaihe on hiustenlaitossa aina hauskin, etenkin jos ollaan lähdössä illanviettoon kavereiden kanssa. Kaikki ihastelevat menokampaustani, mutta toistaiseksi ei ole ollut pokkaa lähteä ihmisten ilmoille näin.

Lisään niskahiuksiin kuivahkoa, voimakaspitoista hiusvahaa ja nypin ne pörrölleen. Sitten suihkutan peikkotukkani täyteen hiuslakkaa. Yleensä myös kylpyhuoneen seinät, vaatteeni, puhelimeni ja mitä nyt sattuu olemaan suihkutteluetäisyydellä.

Lopukisi alan haroa hiuksia muotoonsa tupeerauskamman piikkiosalla. Tein tämän aikaisemmin sormin, mutta piikki on paljon parempi. Skarpimpi ja tehokkaampi.

Harottuani pään takaosan malliinsa kampailen vielä otsiksen ja kiinnitän sen lakalla. 

Viimeinen kuva on kurjan epärkka, mutta siinä konsepti alkaa olla kohdillaan. Ero lähtötilanteeseen on huomattava, ja itse ainakin pidän päästäni paljon enemmän tällaisena. Makunsa tietysti kullakin.

Jaksoitko mukana? Kuka laski, kuinka monta tuotetta hiuksiin upposi? Esittelen ne kakkososassa, myöhemmin tässä kuussa. Monien testailujen jälkeen olen löytänyt sarjan, joka toimii täydellisesti, ja josta täytyy jo tapella miehenkin kanssa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Suuri huulipunasyksy

Otsikko on harhaanjohtava, koska ei tämä syksy oikeasti ole yhtään sen suurempi huulipunasyksy kuin aiemmatkaan. Innostun vain punista enemmän, kun päivät lyhenevät ja ilma viilenee. Samalla tavalla kuin keksin muutkin voimakkaat värit uudelleen joka ikinen vuosi juuri näihin aikoihin. Kesällä mennään kevyesti ja nudella, mutta syyskuussa tekee jo mieli kaivaa laatikoista ne tummemmat sävyt. Arjessa päädyn yleensä lataamaan syksyn värejä silmämeikkiin, mutta juhlaan saavat huuletkin osansa.

Tämä blogiteksti on odottanut tulemistaan jo jonkin aikaa. En oikein osaa sanoa, miksi en ole kirjoittanut Yves Rocherin kultahylsyisistä Grand Rouge -punista kunnollista postausta aikaisemmin, mutta sain muistutuksen pari viikkoa sitten, kun blogifoorumilla kyseltiin tuotesuosituksia YR:lta. Hyvä niin. Tässä ollaan nimittäin Vain Elämää -tyyppisesti "isojen juttujen äärellä"; voisin melkein julistaa nämä huulipunat lemppareimmiksi ikuna. 

Alun perin sain Yvesiltä kolme huulipunaa kokeiltavaksi viime vuoden maaliskuussa. Yksi niistä on sittemmin lähtenyt eteenpäin vaikean sävynsä vuoksi, mutta saatoin ihan hitusen innostua ja ostaa loppuvuodesta kahdeksan uutta tilalle. Hups. Nettikaupassa näytti vielä olevan muutama sellainen värivaihtoehto, jotka voisin jossain vaiheessa napsia ostoskoriini. Rakastan näiden huulipunien koostumusta ja tahdon pakkomielteisesti omistaa jokaisen minulle sopivan.

12 Rose Eclatant, 13 Rose Somptueux, 21 Mauve Pastel, 22 Mauve Subtil, 23 Violet Profond
24 Violine Lumineux, 31 Rouge Vif, 33 Rouge Gourmand, 34 Bordeaux, 73 Rose Equivoque

Valokuvasin kymmenen huulipunaa kevättalvella (tämä on ollut pitkä prosessi...), ja sen jälkeen noistakin on yksi jo ehtinyt jatkaa matkaansa, oli pentele minulle liian lämpimän sävyinen. Osa punista on selvästi pigmenttisempiä kuin toiset: yllä olevista ainakin Mauve PastelVioline Lumineux ja Rose Equivoque ovat muita läpikuultavampia. Muissa sitten onkin väriä älyttömän hyvin. Koostumus on ihanan hoitava ja kosteuttava, mutta pysyy huulilla todella napakasti. Näitä voi kyllä myös helposti lisätä päivän mittaan ilman että lopputulos on kuivakka tai paakkuinen. Tuoksu on aika perus huulipunantuoksu, sellainen vähän vahamainen, ei kovin kummoinen. Mutta tuntu ja pigmentti, voi ah!

Sitten kaikki vielä huulilla. Kuvat jäivät vähän hailakammiksi kuin miltä sävyt oikeasti näyttävät - ylemmät swatchit ovat lähempänä todellisuutta.

Rose Eclatant on lämmin, aavistuksen korallinen, vaalea pinkki (ei vaaleanpunainen kuitenkaan, kaksi eri asiaa :) ). Voimakas pigmentti.

Rose Somptueux on viileämpi, tumman vadelmainen sävy. Voimakas pigmentti.

Mauve Pastel on nimensä mukaisesti vaalea malvansävy. Itselläni aika luonnollisen näköinen, vain hiukan omia huuliani vaaleampi. Ohuempi pigmentti, hento kultainen shimmer.

Mauve Subtil on astetta tummempi versio edellisestä. Edelleen luonnollinen ja hiukan läpikuultava, ei shimmeriä.

Violet Profond näyttää hylsyssä pelottavalta, mutta siitä saa taputeltua huulille myös ohuemman, kesymmän värin. Kerrostettavissa todella tummaksi, kuvassa asteen hillitympi versio. Keskivahva pigmentti.

Violine Lumineux näyttää sekin pakkauksessaan tummalta, mutta on huulille levitettynä läpikuultava ja marjainen. Tosi hyvä valinta tummien sävyjen kanssa arkailevalle, jos kuitenkin haluaa meikkiinsä ripauksen syksyä.

Rouge Vif on tajuttoman upea, voimakaspigmenttinen punainen. Lämpimämpi, muttei oranssi. Tähän ihastuin ensimmäisenä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Rouge Gourmand on ihan yhtä mahtava kuin sisarensa tuossa edellä - täydellinen punainen, hiuksenhienosti viileään kallellaan. Melko neutraali lopulta kuitenkin. Nämä molemmat kirkkaanpunaiset kannattaa ehdottomasti tsekata livenä, kuvat ovat jääneet valitettavan valjuiksi.

Bordeaux oli ainakin viime syksynä paljon esillä muissakin blogeissa, ja se todella on mainio syksyyn. Tumma viininpunainen, verrattavissa Violet Profondiin, mutta lämpimämpi.

Rose Equivoque on se, jonka annoin parempaan kotiin. Kaunis, vaaleahko ruosteenpunainen sävy, mutta auttamatta liian lämpöinen minulle. Hentoista metallisuutta tai shimmeriä oli mukana myös.

Siinäpä tämänhetkinen kokoelmani, jatkoa voi vielä seurata... :D Ovatko Grand Rouget tuttuja? Vai onko Yves Rocherin huulituotteissa jokin vielä parempi, joka kannattaisi testata?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Hohdokasta

Muutama vuosi sitten tässäkin blogissa hyppi Fyrinnaen luomivärejä silmille tämän tästä. Nuo uskomattomat, jalokivien sävyiset jauheet ovat edelleen to die for, mutta nykyään tulee silti valitettavan usein tartuttua muiden merkkien käytännöllisempiin luomivärinappeihin. Tätä nykyä tuossakin puljussa kai tehdään myös pressattuja silmämeikkisävyjä, mutta niitä en ole saanut aikaiseksi kokeilla. Mukavaa kuitenkin, että kauppa on taannoisen hiljaiselon jälkeen aktivoitunut - uusia sävyjäkin ilmestyy harva se viikko.

Uskokaa tai älkää, vielä luomivärejä ihanampaa Fyrinnaella on kasvoille tarkoitettu värikosmetiikka! Pariin otteeseen olen tainnut kirjoittaa merkin poskipunista (HG-kamaa!), mutta hohtotuotteet olen tähän asti ohittanut vain sivulauseessa. Tämä on kamala vääryys, koska ne kuitenkin kiistatta ovat parhaita kokeilemiani. Ja highlightereita tämän hamsterin laatikoista kyllä löytyy!

Puuterimaiset korostustuotteet tulevat pienehköissä neljän gramman purkeissa, joissa on kirkas kansi ja kolmireikäinen shifteri. Koon ei kannata antaa hämätä, sillä superhienojakoisena tuote on erittäin riittoisaa. Aluksi minulla oli kustakin väristä pienet sample-purkit, joita niitäkin käytin päivittäin kuukausitolkulla. Rakastuttuani ostin jokaisesta tuolloin saatavilla olleesta sävystä myös täysikokoisen version, joissa käytön merkit eivät oikeastaan vielä edes näy. 

Varjossa hohtopuuterit näyttävät tältä. Vasemmalta oikealle vaaleanpunertava Confidence, keltaiseen taittava In The Spotlight (joka on sävyltään lähes yksi yhteen Narsin Albatrossin kanssa, FYI) ja persikanhohtoinen Center Stage. Micasta sekä titaani- ja rautaoksideista tehdyt jauheet ovat todella, todella hienojakoisia ja levittyvät samettisen pehmeästi. Kuvassa olen pyyhkäissyt puuteria iholle sormella suoraan purkista, mutta siveltimellä tuote levittyy unelmanohuesti ja kauniisti.

Auringossa näkyy enemmän hohtoa, mutta varsinaisia kimallehippusia näissä ei ole ollenkaan. Koostumus on omaan makuuni ihan täydellinen, ja kaikki sävytkin sopivat omalle iholleni tosi hyvin. Suosikkini taitaa olla tuo Center Stage, mutta myös muut ovat ihania. Kurkkasin äsken Fyrinnaen sivuille, ja valikoimissa näyttäisi nykyään olevan myös neljäs, kaunis malvansävy. Voi olla, että joudun taas pitkästä aikaa naputtelemaan pienen tilauksen...

Onko sinulla lempparituotteita Fyrinnaelta? Vannotko luomivärien nimeen vain oletko löytänyt muita suosikkeja? Itseltäni ovat esimerkiksi Lip Lustret jääneet kokeilematta kokonaan, ovatko ne mistään kotoisin?

lauantai 30. elokuuta 2014

Mies testaa: "Ruohosta pitäville"

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa miehen puheenvuoro ja klassinen "mies testaa". En siis jorise itse enempää, vaan heitän pallon aviomiehelleni.

"Nekku on kantanut kotiin jos minkälaista purnukkaa siinä määrin, että suurten lukujen lain mukaan jonkin niistä täytyy väkisinkin olla miehille tarkoitettu. Pääsin testihommiin. 

Lavera on saksalainen luonnonkosmetiikkasarja jota löytää Suomesta. Miehille tarkoitetun sarjan tuotteissa on "kasviaineksia Laveran omasta bio-orgaanisesta tuotannosta", ja sen yleisnimi on "men sensitiv". Tuotteesta löytyy vegaanimerkki ja natrue.org-sertifikaatti. 

Sarja ei ole mitenkään tyypillisen maskuliininen luonteeltaan tai edes sellainen mitä miehille yleensä myydään. Myös pakkaus henkii enemmän luontaislääkintää kuin mitään totuttua miehistä stereotyypiaa. Näitä voisi kuvitella löytävänsä luonnontuotekaupan hyllyltä - ihan siitä ihmeyrtin vierestä. Plussaa pakkauksessa on sen pyrkimys selkeyteen ja asiapitoisuuteen. Kokeiltavaksi päätyi sarja, jossa oli deodorantti, suihkugeeli, after shave -voide ja kosteuttava kasvo(?)voide. Toim. huom.: Kuvaushetkellä suihkugeeli oli jo käytetty loppuun ja pakkaus heitetty roskiin.

Deodorantista tuli mieleen ruohokentän aromi. Tuoksu on sinänsä raikas, joskin melko epätyypillinen miesten dödöksi. Vaikka pakkaus lupaa "24h", jäi mieleen pieni epäilys, että onkohan ihan näin. Minua on peloteltu tavallisten deodoranttien lisäaineilla, joten siinä mielessä tämän kuitenkin luulisi olevan parempi kuin alumiiniset kilpailijansa. Terästä en tämän silti usko olevan. 

After shaven ensimmäisenä huomattava ominaisuus oli ettei se kirvele. Ajan partani vaahdolla ja höylällä, joten pientä haavaa syntyy naamaan koko ajan. Siinä suhteessa hyvä AS onkin iso apu. Toinen vaikutelma tuotteesta on se sama ruohokenttä, johon tällä kertaa kaadutaan naama edellä. Heti käytön jälkeen kasvoista tuntuu tulevan vähän limaiset, varsinkin jos sattuu olemaan hiki. Kosteuttaisiko tämä sitten enemmän kuin muut - kukapa tietää? 

Kosteuttava voide unohtui aluksi peilikaapin syövereihin, mutta pääsi testiin sekin löydyttyään. Vaikuttavina aineina tuote ilmoittaa ginkgon ja biobambun. Voide oli melko paksua. Ruohoinen alkutujaus säilyi jonkin aikaa. 

Suihkugeeli oli raikkaampi ja kirpsakampi kuin muut kokeilemani sarjan tuotteet. Ruohokenttä oli jäänyt vähemmälle ja koko sarjasta tämä oli eniten suosikkini. Pidin paljon. 

Koska kyseessä oli orgaanisuudellaan erottumaan pyrkivä tuote, luin tuoteselosteet läpi niiltä osin kun niitä purkeissa oli ja mitä niistä ymmärsin. Laveran tuotteissa on paljon kasviöljyjä, mutta deodorantista bongasin myös sinkkioksidia, glyseryyli kaprylaattia, hydrogenoitua lesitiiniä, joilla näyttäisi olevan tutkittuja terveysvaikutuksia. Mutta onhan vesikin liikaa nautittuna vaarallista. 

Suosittelen Laveraa ruohosta pitäville." 

* * *

Oletteko tutustuneet Laveran miesten tuotteisiin?

maanantai 25. elokuuta 2014

Mytologiaa kynsillä

A England on yksi niistä kynsilakkamerkeistä, jota teki pitkään mieli kokeilla, mutta en saanut ostettua lakkoja kuin vasta viime vuonna joulun alla. Ja kirjoitettua niistä tänään. :D Fantastisia nimiä, upeita, täyteläisiä ja monimuotoisia sävyjä. Pakahduttavan ihana konsepti, iskee ainakin tähän tyttöön aivan täpöllä.

Omassa kokoelmassani on tällä hetkellä vain nuo kuvassa näkyvät neljä lakkaa, mutta jotenkin on sellainen kutina, että muutama saattaisi vielä tulla lisääkin. Kolme neljästä lakasta ovat atrhuriaaniseen tarustoon perustuvasta Mythicals-kokoelmasta ja neljäs kaunokainen todellinen must-buy Heavenly Quotes -sarjasta.

Viikonloppuna lakkasin kynteni antiikkikultaisella Holy Graililla, jota huokaillen ihastellessani muistin, etten ollut kirjoittanut näistä lakoista vielä ollenkaan. Tätä olisi synti pimittää, niin hieno se on. Pullossa vihertävältä näyttävä lakka on kynsillä metallinen old gold, josta on vaikea irrottaa katsettaan. Oikealla ylhäällä lakka on kuvattu suorassa auringonvalossa, sen alapuolella varjossa.

Toinen Mythicals-tähti on platinanhohtoinen Excalibur, jossa on lämpimän hopeisella foil-pohjalla pientä kultaista glitteriä. Valtavan kaunis, mutta itse asiassa miltei identtinen Wet n Wildin viimevuotisen Fergie-kokoelman Going Platinum -sävyn kanssa. Toisessa kultaista pikkuglitteriä on vähän enemmän kuin toisessa, mutta en edes muista kummassa. :D Joka tapauksessa, näyttävä metallinen lakka, joka "keskilämpöisenä" sopinee useimpiin ihon sävyihin.

Lady Of The Laken ostin rehellisesti sanoen vain nimen takia, koska tämä biisi. Onneksi tämä utuinen tummanvioletti on myös hyvin kaunis. Omissa valokuvissani monivärinen holokimallus ei valitettavasti tule esiin yhtä hyvin kuin luonnossa - googlettamalla löytyy varmasti parempia otoksia. Arkikäytössä sopivan hillitty, mutta auringonvalossa todella upeasti säihkyvä, monipuolinen lakka.

She Walks In Beauty päätyi ostoskoriin lopulta Pumpulipupun yllyttämänä, vaikka kannatusääniä tuli monelta muultakin suunnalta. Ei harmita, sillä tämä on kauniskauniskaunis! Lakassa on runsaasti kultaista shimmeriä sekä ruusuisen vaaleanpunaista glitteriä, ja hiukan isompia, vaaleanpunaisia kuusikulmaisia hippusia. Ensisijaisesti kai kerrostettavaksi tarkoitettu lakka toimii parin, kolmen kerroksen vahvuisena myös sellaisenaan. Olisi myös varsinainen unelma jollekin pienemmälle prinsessalle, vink vink. :) 

A Englandin lakat ovat koostumukseltaan "three free", eli ne eivät sisällä formaldehydiä, tolueenia tai dibutyyliftalaattia. Siinä mielessä ovat siis oivallisia nuoremmillekin. Lakat levittyvät helposti ja erittäin tasaisesti, peittävää jälkeä saa jo kahdella kerroksella. Hintakaan ei ole paha.
Merkin oman nettikaupan lisäksi (kommenteissa hoksautettiin, että eivät enää toimita Suomeen) näitä saa myös muun muassa kotimaisesta CesarsShopista, jonka sivuilta löytyy lakoista myös paremmat swatch-kuvat. Omalla listallani seuraavina ovat ainakin satumaisen upea Briarwood ja pysäyttävä metallinen punainen Perceval. Voi lääh.

Joko sinulla on monta A-England -lakkaa? Lemppareita kehiin!

lauantai 16. elokuuta 2014

Oh, Joy!

Viimen syksyn kauneusmessuilla palloillessani törmäsin juuri lanseerattuun, todella sympaattisen oloiseen suomalaiseen hyvinvointiputiikkiin, joka heti ensi tuntumalta vaikutti tutustumisen arvoiselta. Naiset konseptin takana näyttivät oikein kihisevän innostuksesta myyntitiskinsä ääressä, ja täpinä tarttui väistämättä myös meihin sivusta seuranneisiin.

Joy Natural on sittemmin pystyttänyt kivijalkakauppansa Mannerheimintielle Helsingin Töölöön, ja tuotteita saa tilattua nettisivujenkin kautta. Valikoimissa on myös muutamia muita merkkejä, mutta kaikkein kiinnostavin on Joyn oma, Suomessa suunniteltu tuotesarja. Käsintehdyistä tuotteista on pyritty karsimaan pois kaikki ylimääräinen ja keskittymään olennaiseen. Raaka-aineet tulevat luonnosta, eikä tuotteissa yleensä ole lisättyjä värejä, tuoksuja tai lisäaineita. Olin oikeasti ilahtunut siitä, kuinka onnistuneesti nämä tavoitteet näyttivät toteutuneen käytännössä, ja ostin suit sait itselleni vartalovoin, mustasaippuan ja pussillisen valkoista savea. Palasaippuan ja kauniin pyyhkeen sain bloggaajabonuksena kaupan päälle.

Pääasiassa kasvo- ja hiusnaamioihin tarkoitettu valkoinen savi oli näistä ostoksista ehkä sattumanvaraisin, sillä en suhteellisen normaali-ihoisena ole käyttänyt savinaamioita kovinkaan monta kertaa. Tämän kuitenkin vakuuteltiiin puhdistavuudestaan huolimatta olevan myös kuivan ja herkän ihon kaveri, joten uskaltauduin kokeilemaan. Kotitekoiseen kasvonaamioon käytetään ohjeen mukaan kolme osaa savea ja yksi osa vettä, mutta itse olen lisännyt vettä enemmän. Olen laittanut mukaan myös hiukan hunajaa - kuivempana päivänä voisi kokeilla jotain öljyäkin. Naamion koostumus on silkkisen pehmeä, ja se levittyy kasvoille helposti.

Pussista riittää naamioita hamaan tulevaisuuteen, koska savea tarvitsee kerralla vain ihan pikkuisen. Olin vakuutteluista huolimatta odottanut puhdistavan naamion jättävän iholleni edes pienesti kiristävän tunteen, joten olin ensimmäisen käyttökerran jälkeen ihan hämmästynyt siitä, kuinka pehmeä ihostani tuli. Pehmeä, ja aivan kuin olisi ollut jotenkin kirkkaampi tai kuulaampi vielä. Nappiostos siis, pitäisi vain muistaa käyttää tätä... (Ja kun joku kuitenkin miettii, niin toki tällaista varmasti saisi rumempaan pussiin pakattuna edullisemmin netistä. Oma savipussini maksoi vajaan kympin, ja paikallista toimijaa tukiessani sain kauniin pakkauksen lisäksi myös paljon hyvää mieltä. :) )

Body Melt -vartalovoin kanssa olin alkuun vähän huuli pyöreänä. Voide sisältää ainoastaan kaakaovoita, karitevoita, mehiläisvahaa ja manteliöljyä, ja on kylmemmällä säällä melko kovaa ja vahamaista. Testasin tuotetta ensimmäistä kertaa tietysti talvella, ja yritin aluksi käyttää sitä normaalin vartalovoiteen tapaan niin, että lämmitin voidetta ensin hiukan käsieni välissä. Ei onnistunut. Syystä tai toisesta minun oli vaikea saada öljymäistä tuotetta levittymään iholle, ja imeytymisessä tuntui kestävän ikuisuuksia.

Kesällä vastaavia hankaluuksia ei ole ollut, ja imeytymisongelma johtui todennäköisesti siitä, että käytin vartalovoita aluksi aivan liian paljon kerrallaan. Löysin viileillekin ilmoille nimittäin ratkaisun, kun mietin loppukeväästä apukeinoa kuiville kantapäilleni. Keksin levittää iholle ensin ohutta, emulsiomaisempaa vartalovoidetta, jonka päältä voitelin Body Meltillä. Toisen voiteen päälle kerrostettuna tuote levittyi täydellisen helposti, ja pehmitti jalkani nopeasti kesävalmiuteen. Rasvaisuutensa ja ravitsevuutensa puolesta tämä onkin parasta nimenomaan täsmähoidoksi ihon kuivimpiin kohtiin. Lisäksi ajattelin jatkossa käyttää voidetta tuomassa lisäpotkua jonkun toisen, kevyemmän voiteen rinnalla.

Tästä kylkiäisestä olen kiitollinen, sillä olisi varmasti osannut valita sitä itse. Manteli-kaura -palasaippua arvelutti ensin kovastikin - se on tehty pelkästään öljyistä ja kaurahiutaleista. En millään jaksanut uskoa, että saippua vaahtoaisi tai pesisi kunnolla, mutta noinpa vain taas pääsin yllättymään. Voin käsi sydämellä kertoa, että tämä on varmasti paras palasaippua, jota olen koskaan kokeillut. Noista kaurahitusista en suuremmin välitä, mutta muuten saippua on ihana. Vaahtoaa pehmeästi ja pesee hyvin, mutta todella hellävaraisesti. Tuoksu on mieto ja lempeä, eikä ihoa kiristä pesun jälkeen ollenkaan. Saippua sisältää kauran lisäksi oliiviöljyä, kookosöljyä, manteliöljyä ja karitevoita, jotka kaikki ovat luomutuotettuja.

Mustasaippuan kanssa en ole vielä päässyt sinuiksi. Olen kokeillut sitä pariin otteeseen suihkussa, ja suurimmaksi hankaluudeksi on osoittautunut tuo kierrekantinen peltipurkki. Saippuaisin käsin sen kanssa touhuaminen on välillä ollut aika kiukuttavaa.

Kuulemma marokkolaisen perinteen mukaisesti valmistettu, koostumukseltaan tahmean hunajamainen saippua on tehty vedestä, oliiviöljystä, kaliumhydroksidista, mehiläisvahasta ja eukalyptusöljystä. Tähän on lisätty myös hajustetta (limoneeni), liekö sitten tuoksunut alun perin niin kamalalle, että on ollut pakko? :D Valmiin tuotteen tuoksusta pidän kovastikin, eukalyptus tuo mieleen höyrysaunat ja kylpylät, ja kummallisesti sekä rentouttaa että virkistää yhtä aikaa. Oikeasti tuote on tarkoitettu käytettäväksi saunassa tai kylvyssä, ja sen tulisi antaa vaikuttaa iholla viitisen minuuttia ennen pois huuhtelemista. Näin mustasaippuan kuorivista ja syväpuhdistavista ominaisuuksista saa kaiken irti.

Joy Naturalin tuotevalikoima on vielä toistaiseksi melko suppea, mutta tässä tapauksessa laatu näyttää korvaavan määrän. Ainakin palasaippuaa ostan itse vielä varmasti lisää - muut tuotteet vaikuttavat niin riittoisilta, ettei niitä tarvitse ihan heti olla hankkimassa varastoon.

Onko Joy ehtinyt jo tulla tutuksi? Jos kiinnostuit, kannattaa tsekata myös nettikaupan lahjapakkaukset, niitä on monia, toineen toistaan kivempia.
b:section-contents id='footer-2-2'/>