torstai 23. tammikuuta 2014

Mango-Meloni

Vaikka ulkona keli on kylmimmillään, vuoden ensimmäiset hiustuotelempparit ovat vieneet suihkuttelijan ajatukset kesään. Kicksiltä saatu parivaljakko on ehtinyt hengailla kaapissa viime keväästä asti, sillä otin ne tehokäyttöön vasta lokakuussa tukan lyhennyttyä. Testailin tuuheuttavaa sampoota ja hoitoainetta jo maaliskuussa, mutta pitkähiuksisena kaipasin sampoolta jotain muuta ja hoitoaineelta ehdottomasti enemmän tehoja kuiville latvoilleni. Tuotteet jäivät odottamaan uutta tulemistaan, ja loppuvuodesta innostuin niistä oikein kunnolla.

Volumizing Shampoo on erittäin pesevä, eikä sulfaatteja pelkäävän oikeastaan edes kannata tarttua siihen. Itse lataan tukkani aina täyteen kaiken maailman muotoilutuotteita ja pesen hiuksiani suurin piirtein joka kolmas päivä, joten pesuteho kyllä kelpaa. Vaahdotan pään aina kahteen otteeseen ja käytän sampoota edelleen aivan liian paljon, mutta tämän tuotteen kanssa vähempikin varmasti riittäisi. Pesutulos on miellyttävän ilmava ja tukka säilyy puhtaan tuntuisena ainakin pari päivää. Tuotetta markkinoidaan muun muassa keratiinilla ja mustikansiemenöljyllä, mutta noiden ainesosien määrä ja vaikutus lienee minimaalinen. Keveän pään lisäksi ehdottomasti parasta on tuoksu, joka on sekä hyvin voimakas että todella herkullinen sekoitus mangoa, persikkaa ja vaniljaa. Sampoossa tuoksu on hedelmäisempi ja kirpeämpi, hoitoaine on selvästi vaniljaisempi ja jälkiruokamaisempi.

Voihan tötterö sentään, mille se tuoksuu! Purkissa lupaillaan samaa mango-persikka-vanilja -komboa kuin sampoossakin, mutta Volumizing Conditioner tuoksuu mango-meloni -jäätelölle! Tahmeille sormille, hiekkalinnoille, laineen liplatukselle ja lapsuuden lämpimille kesille. Ei ihme, että suihkussa on viime aikoina tullut viihdyttyä vähän tavallista pidempään. Pitkille hiuksille totuin hakemaan tehokasta silottavuutta; latvat saivat jäädä liukkaiksi ja raskaiksikin. Siksi en alkuun oikein tullut toimeen tämän herkkuhoitsikan kanssa. "Tuuheuttaville" hoitoaineille tyypillisesti tässä ei ole juurikaan voimakkaasti kerrostuvia silikoneja eikä siloitusteho ole kaksinen. Tuote jättää hiukset kevyiksi, mutta kuitenkin pehmeiksi. Takkujen selvittelyyn tästä ei siis ehkä ole - polkkatukan pehmittäjäksi kyllä. Ja kesänostalgiointiin.

Jatketaan hiukan samoilla linjoilla edellisen postauksen kysymysten kanssa. Onko (suihku)tuotteen tuoksu sinulle tärkeä? Käyttäisitkö mieluummin tuoksutonta tai pahanhajuista, mutta toimivaa sampoota tai hoitoainetta kuin erinomaisen hyvältä tuoksuvaa keskinkertaista?

maanantai 20. tammikuuta 2014

K(l)ikkailua

Hohoi, täällä ollaan linjoilla taas! Uusi blogivuosi alkaa vähän myöhässä, mutta sitäkin mahtipontisemmin: paperihapsukauluksilla! Sain Viva La Divalta joulun alla talven uutuuspaletin, joka on idealtaan ja sisällöltään erittäin mainio, mutta pakkaus ja ulkoasu ontuvat pahasti. Katsokaa nyt itse. Kanteen on saatu ympättyä hopeaväriä, vaaleanpunaista pitsikuviota, suuri kruusattu logo, valokuva luomiväreistä sekä valtava, yltiöphotoshopattu naisen pää, joka näyttää olevan isketty kiinni joltain toiselta lainattuun vappuhuiskakaulukselliseen vartaloon. Sinänsä sopii jännittävästi paletin nimeen, liekö tarkoituksellista?

Tiedän, että Viva La Diva on edullinen merkki, ja Click-In Click-Out on palettina kohtuullisesti hinnoiteltu. Mutta silti. Rasian sisältö on saatu sijoitettua muovikannella suojattuun, konvehtirasioista tuttuun löprömuoviseen pakkaukseen, josta tuotteita on täysin mahdotonta saada irtoamaan nätisti. Helpoiten varmasti onnistuisi, jos koko komeuden kippaisi pödälle ylösalaisin, ja poimisi kasasta varovasti tarvitsemansa. Mutta joku raja nyt sentään. Tässä kouriintuntuva esimerkki siitä, mistä kosmetiikassa maksetaan (ja mistä ei).


Tuotteissa ei nimittäin ole mitään vikaa, päinvastoin: ne toimivat hyvin ja sävytkin ovat nättejä. Vaaleanpunainen, purkantuoksuinen huulikiilto on väriltään kauniin hempeä, joskin hyvin läpikuultava. Kimalteisuudestaan huolimatta kiilto tuntuu huulilla miellyttävältä, hoitavaltakin. Tahmeutta on sopivasti, jotta kiilto pysyy paikoillaan, mutta liialliselta liimaisuudelta on vältytty. Musta silmämeikkikynä on väriltään intensiivinen ja koostumukseltaan mukavan pehmeä. Hopeanvärinen glitter-eyeliner on sekin juuri sopiva omaan makuuni. Glitteriä on tiheässä, mutta geeli on silti ohutta ja helposti levittyvää. Kaikki kolme siis oikein mukavia ja kokonsa puolesta passeleita käsilaukkuun.


Paletin varsinainen juju on tässä. Kuudestatoista mukana tulevasta luomivärinapista voi järjestellä haluamansa neljän napin kokonaisuuden pieneen matkapalettiin, johon irtonapit napsahtavat kiinni helposti mutta jämäkästi. Paletin pohjassa on kunkin napin kohdalla reikä, jonka läpi painamalla myös nappien irrottaminen sujuu vaivatta. Toisin kuin konvehtirasiamuovinen pakkaus, pikkupaletti tuntuu kädessä mukavan lujalta ja sulkeutuu napakasti. Sävyvalikoimakin on mielestäni onnistunut. Mukana on pääosin helppoja, neutraaleja vaaleita ja tummia sävyjä, mutta joukosta löytyy myös muutama värikkäämpi ja jopa pari mattaista nappia.

Ryhmittelin napit valokuvausta varten neljään sävyperheeseen, jotta värivalikoima hahmottuisi helpommin. Ensimmäiseen kuvaan pääsivät kermanvaalea, vaalea persikka, vaalea vaaleanpunainen ja keskitumma vaaleanpunainen. Molemmat vaaleanpunaiset ovat kylmä-lämmin -akselin keskivaiheilla - eivät voimakkaan viileitä eivätkä merkittävän lämpimiäkään.

Seuraavassa potretissa kullan, kuparin ja ruskean sävyt. Keskivaalea, lämmin kulta, kullanruskea, keskitumma punaruskea sekä punertava mattaruskea. Ihanan suklaisia.

Värit ovat pehmeitä ja levittyvät helposti, mutta pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vähän tahmeammalla pohjustajalla. Yllä swatchattuna kahden ensimmäisen ryhmäkuvan napit, samassa järjestyksessä.

Kolmannessa kuvassa ovat viileämmät ruskeat ja musta. Neutraali keskiruskea, lämmin harmaa (tai todella viileä taupe), superkaunis harmaanruskea ja mattamusta.

Viimeisessä ryhmässä pari väripilkkua ja harmaampia sävyjä. Mattavioletti (toistuu kuvassa sinisempänä kuin elävässä elämässä), niin ikään mattainen, kaunis indigonsininen, hohtava gunmetal-harmaa (paletin paras!) sekä hopeisella shimmerillä kyllästetty musta.

Swatch-kuvassa sävyt ovat hiukan eri järjestyksessä kuin napeista otetuissa valokuvissa: ylä- ja alarivin oikeanpuoleisimmat sävyt ovat vaihtaneet "ryhmiä" keskenään ja myös alarivin sininen ja violetti ovat nurinkurin. Ylhäällä oikealla siis viimeisen ryhmäpotretin harmaa, alaoikealla mattamusta. Mattavärit ovat kautta linjan yllättävän toimivia halpisväreiksi, mutta kuten sanottua, kaipaavat pohjustajaa.

Jos tökeröstä pakkauksesta pääsee yli, paletti on hintaansa (22,20 euroa) nähden hyvä ostos. Elisa ehti kirjoittaa tästä jo ennen joulua, ja suositteli nuoren tytön lahjapakettiin. Myös Helmi, joka paremmin solahtaa paletin kohderyhmään, on meikkaillut Click-inillä jo ainakin kahden postauksen edestä. Yhdyn suosituksiin, sillä setti on monipuolinen ja varmasti käyttökelpoinen sekä kouluun että bileisiin. Vähän varttuneemman tyttösen mieleen on erityisesti tuo matkapaletti, johon sävyistä on helppo kerätä sopivat fiiliksen mukaan.

Kuinka paljon tuotteen pakkaus vaikuttaa omaan ostopäätökseesi? Voiko hyvän tuotteen pilata huonolla pakkauksella? Tai toisin päin, onko huonokin tavara pelastettavissa kauniilla rasialla?
b:section-contents id='footer-2-2'/>