sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Virallinen viskikannanotto

Olimme eilen mafiasiskojen kanssa juhlistamassa One Of Beauty's Daughters -blogin synttäreitä ja blogin kirjoittajan myöhästyneitä tupareita. Itse olin liikenteessä tällä naamalla. Kamera ja kasvoni eivät kiireessä osanneet tehdä yhteistyötä, siksi tuollainen hassu kollaasi puolikkaita päitä. Päätin, että muiden meikkihöpsöjen seurassa uskallan ulkoiluttaa Make Up Storen uutta Atomic-huulikiiltoa, jota olen tähän mennessä vain ihastellut hylsyssään. Sinisen ja turkoosin sävyissä välkehtivä kiilto on järisyttävän upea, mutta itselläni ei ihan arkikäyttöön soveltuva. Tämän lauantai-illan meikin rakensin kokonaan sen ympärille.

Kuva ei tee oikeutta huulikiillon upeudelle, mutta suuntaa-antava on kuitenkin tyhjää parempi. Itsessään kiilto ei ole noin tumma ja pigmenttinen, vaan laitoin alle Macin tummanviolettia Cyber-huulipunaa. Tummien värien päällä Atomicin moniuloitteisuus tulee parhaiten esiin, mutta se toimii kyllä myös hiukan vaaleampienkin kanssa. Yksinään kiilto on läpikuultava, pohjaväriltään harmahtava violetti.

Silmämeikissä yritin hakea samoja sävyjä. Väritin alaluomen jollain violetilla kynällä (oli ehkä Rimmelin) ja tuputtelin päälle Inglotin violettia luomiväriä. Yläluomella on Fyrinnaen vihreänhehkuinen Jade Ghost, joka sekin toimii parhaiten tummaa taustaa vasten. Tällä kertaa käytin sitä suoraan iholle, jolloin efekti on vaatimattomampi. Luomivaossa on mattaruskeaa väriä.

Lisäsin vielä irtoripset, mutta en ollut niihin oikein tyytyväinen. Ne olivat aika pitkät, mutta eivät kuitenkaan kovin tuuheat. Olisivat vaatineet parikseen vakuuttavammat luomuripset, ehkä. Red Cherryn pari numero 43 ovat nämä.


Jaksoin taiteilla kynnetkin samaan malliin. Alla on China Glazen tummista tummin violetti Midnight Ride ja päällä tuputeltuna IsaDoran kimaltava ja helmiäisenhohtoinen vaaleanvihreä Dragonfly. Tykkään kovasti, vaikka pohjalakan violettisuus jä livenä vähän vaimeaksi.

* * *

Niin, se viskijuttu. Harvat asiat saavat minut kiihtymään siinä määrin kuin epäreiluus ja ihmisoikeuksiin kajoaminen. Luin viskifarssista eilen, ja ai saakeli kun pisti vihaksi! Muistakaa siis kaikki (täysi-ikäiset) käydä niiden kauneusmessujen ohella myös parin viikon kuluttua järjestettävässä Olutexpossa, joka kulki aiemmin nimellä Olut & viskiexpo. Siellä esitellään vaarallisia päihteitä, eikä siitä näinollen ole sopivaa kirjoittaa blogeissa. Ainakaan siitä VISKISTÄ. Mutta varmasti ovat tosi hyvät messut!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tukka putkella 1/2

Viime vuonna näihin aikoihin, kun pätkäisin pitkät hiukseni polkkamittaan, minulta pyydettiin kuvia uudesta leikkauksesta ja juttua siitä, kuinka hiukseni laitan. Olen viimeisen vuoden aikana tullut todella hyvin sinuiksi lyhyemmän hiusmallini kanssa ja pikku hiljaa oppinut myös kampaamaan sen mieleiselläni tavalla. Tykkään nykyisestä leikkauksesta tosi paljon: tukka on niskasta ihan lyhyt ja leikattu takaraivolla viistosti, ikään kuin kerroksittain. Edessä on semipitkä sivuotsis.

Hiukseni ovat rakenteeltaan ohuet, kuivat ja taipuisat sekä väriltään jo luonnostaan tummanruskeat. Tukka on ohentunut otsalta ja päälaelta (kirjoitin asiasta enemmän täällä), joten senkin puolesta tykkään asetella suortuvat tarkasti. Ahdistun, jos hiukset eivät ole niin kuin pitäisi, tai jos joku muu koskee niihin. Kampaamokäynneistä selviydyn onneksi ihan hyvin, sillä käyn leikkauttamassa hiukseni ystäväni tuolissa. Värjäämisen hoidan itse kotona (kasviväreillä, siitä juttua täällä). En missään nimessä ole wash and go -ihmisiä, vaan komplekseistani johtuen hiusten kanssa menee joka aamu 10-20 minuuttia, riippuen siitä täytyykö ne föönata kuiviksi.

Tykkään pöyheästä ja vähän sotkuisesta ilmeestä, siloitellut kampaukset eivät ole minun juttuni. Kokosin alle kuvasarjan, jossa näytän kuinka väkerrän vastapestystä kuontalosta mieleiseni. Kaikki tapani ovat itseopittuja, eivätkä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan. Valokuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska valokuvasin kylpyhuoneen valossa pienellä pokkarilla, enkä aina ollut ihan paikoillani ajastimen räpsäistessä kuvan. Toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Jos annan hiusteni kuivua suihkun jälkeen ilman apua, ne näyttävät tältä. Kampaamokäynnistä on pari viikkoa, mutta skarppi leikkaus näkyy tässäkin kuvassa hyvin. Tukka on kuitenkin kovin lattea, ja on otettava käyttöön ase jos toinenkin, jos leikkauksesta haluaa niin sanotusti tehot irti. 

Ensin kastelen hiuksiani vähän, jotta muotoilutuotteet levittyisivät helpommin. Käytän useimmiten ihan vain vettä, mutta joskun myös jotain tuuheuttavaa muotoilunestettä, jos kaapista sattuu löytymään. En halua hiuksista märkiä, vaan vain kosteat, joten maltti on valttia suihkimisen kanssa.

Seuraavaksi levitän hiuksiin jonkin tukea antavan tuotteen föönauksen pohjalle. Yleensä käytän ainakin muotovaahtoa, ja vaahdon pidosta riippuen saatan lisätä mukaan vielä geeliä, muotoiluvoidetta, vahaa tai jotain muuta tököttiä. Erilaisten muotovaahtojen sijasta olen takavuosina (ja pidemmissä hiuksissa) käyttänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Tigin Small Talkia ja/tai Queen For A Day -suihketta. Merkillä ei kuitenkaan ole niin väliä - tärkeintä on, että tuotteita ladataan päähän riittävästi. 

Kun hiukset on kyllästetty aineilla, kampaan ne läpi, jotta tuotteet levittyvät tasaisesti kaikkialle. Tuollainen tangle teezer -tyyppinen harja toimii hyvin märässä tukassa.

Märkä, päätä myöten kammattu tukka ei juuri imartele omia kasvonpiirteitäni. Laitoin tämän otoksen kuvasarjaan oikeastaan vain siksi, että hiusten ohuus käy tästä ilmi parhaiten. Voi sitten käyttää vertailukohtana loppupään kuvien kanssa.

Otan hiustenkuivaajan ja kuivaan tukan lähes kuivaksi. Maksimaalisen volyymin toivossa teen tämän vaiheen aina pää alaspäin, kuva on lavastettu. Jätän hiuksiin aavistuksen kosteutta seuraavaa vaihetta varten.

Kun pää on puhallettu miltei kuivaksi, otan avuksi pyöröharjan. Kuivaan ensin takaraivon hiukset ja pään keskiosan, alhaalta ylöspäin, 4-5 osassa. Käännän samalla latvoja sisään päin harjan avulla, jotta ne eivät jää törröttämään linnunpesäksi. Yleensä teen tämän käyttäen apuna peilikaapin ovia, jotta näen mitä pääni takana tapahtuu.

Kun pään takaosa ja "kruunu" on saatu kuivaksi ja muotoonsa, teen vielä saman kasvoja reunustaville hiuksille. Näitä ei tarvitse erikseen osioida - nappan vain korvan etupuolella olevat hiukset yhteen nippuun.

Föönatuissa hiuksissa on jo merkittävästi enemmän volyymia lähtötilanteeseen nähden. Mutta ei vielä riittävästi!

Harjaan hiukset läpi päästäkseni eroon mahdollisista muotovaahtoklimpeistä. Tämäkin tehdään - luonnollisesti - pää alaspäin, jolloin lopputulos on, öh, vähän pörröinen. Tässä kuvassa niskaan leikatut kerrokset näkyvät aika hyvin. Tykkään niistä.

Otsahiukset ja korvan etupuoliset osiot käyn läpi suoristusraudan kanssa. Etuhiuksissa on voimakkaita pyörteitä, joita en tukkaperfektionistina kestä yhtään. Varsinkin sateella tai hikipäisenä ne tulevat ärsyttävästi esiin.

Osittaisen suoristamisen jälkeen tupsuttelen tukkaan hiuspuuteria, koska sitä volyymia ei vielä ollut tarpeeksi. Tässä valokuvassa puuteria ei varmaan vielä ole, tämä oli vain sellainen "katso, suoristin hiukseni!" -ruutu.

Kun päässä on föönausaineiden lisäksi hiuspuuteri, voi alkaa tupeeraushommiin. Kyllä. Koska hiukset on saturoitu muotoilutuotteilla, niitä ei oikeasti edes tarvitse takuttaa paljon. Ja varmasti pysyy! Tupeeraan kamman avulla hiusten päälliosat kerroksittain noin takaraivon korkeudelle saakka. Käytän taas apuna peilikaapin ovia, että saan käytyä pään läpi järjestelmällisesti.

Lyhyttä niskaosaa on hankala tupeerata, mutta sen varalle on muita keinoja. Tämä vaihe on hiustenlaitossa aina hauskin, etenkin jos ollaan lähdössä illanviettoon kavereiden kanssa. Kaikki ihastelevat menokampaustani, mutta toistaiseksi ei ole ollut pokkaa lähteä ihmisten ilmoille näin.

Lisään niskahiuksiin kuivahkoa, voimakaspitoista hiusvahaa ja nypin ne pörrölleen. Sitten suihkutan peikkotukkani täyteen hiuslakkaa. Yleensä myös kylpyhuoneen seinät, vaatteeni, puhelimeni ja mitä nyt sattuu olemaan suihkutteluetäisyydellä.

Lopukisi alan haroa hiuksia muotoonsa tupeerauskamman piikkiosalla. Tein tämän aikaisemmin sormin, mutta piikki on paljon parempi. Skarpimpi ja tehokkaampi.

Harottuani pään takaosan malliinsa kampailen vielä otsiksen ja kiinnitän sen lakalla. 

Viimeinen kuva on kurjan epärkka, mutta siinä konsepti alkaa olla kohdillaan. Ero lähtötilanteeseen on huomattava, ja itse ainakin pidän päästäni paljon enemmän tällaisena. Makunsa tietysti kullakin.

Jaksoitko mukana? Kuka laski, kuinka monta tuotetta hiuksiin upposi? Esittelen ne kakkososassa, myöhemmin tässä kuussa. Monien testailujen jälkeen olen löytänyt sarjan, joka toimii täydellisesti, ja josta täytyy jo tapella miehenkin kanssa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Suuri huulipunasyksy

Otsikko on harhaanjohtava, koska ei tämä syksy oikeasti ole yhtään sen suurempi huulipunasyksy kuin aiemmatkaan. Innostun vain punista enemmän, kun päivät lyhenevät ja ilma viilenee. Samalla tavalla kuin keksin muutkin voimakkaat värit uudelleen joka ikinen vuosi juuri näihin aikoihin. Kesällä mennään kevyesti ja nudella, mutta syyskuussa tekee jo mieli kaivaa laatikoista ne tummemmat sävyt. Arjessa päädyn yleensä lataamaan syksyn värejä silmämeikkiin, mutta juhlaan saavat huuletkin osansa.

Tämä blogiteksti on odottanut tulemistaan jo jonkin aikaa. En oikein osaa sanoa, miksi en ole kirjoittanut Yves Rocherin kultahylsyisistä Grand Rouge -punista kunnollista postausta aikaisemmin, mutta sain muistutuksen pari viikkoa sitten, kun blogifoorumilla kyseltiin tuotesuosituksia YR:lta. Hyvä niin. Tässä ollaan nimittäin Vain Elämää -tyyppisesti "isojen juttujen äärellä"; voisin melkein julistaa nämä huulipunat lemppareimmiksi ikuna. 

Alun perin sain Yvesiltä kolme huulipunaa kokeiltavaksi viime vuoden maaliskuussa. Yksi niistä on sittemmin lähtenyt eteenpäin vaikean sävynsä vuoksi, mutta saatoin ihan hitusen innostua ja ostaa loppuvuodesta kahdeksan uutta tilalle. Hups. Nettikaupassa näytti vielä olevan muutama sellainen värivaihtoehto, jotka voisin jossain vaiheessa napsia ostoskoriini. Rakastan näiden huulipunien koostumusta ja tahdon pakkomielteisesti omistaa jokaisen minulle sopivan.

12 Rose Eclatant, 13 Rose Somptueux, 21 Mauve Pastel, 22 Mauve Subtil, 23 Violet Profond
24 Violine Lumineux, 31 Rouge Vif, 33 Rouge Gourmand, 34 Bordeaux, 73 Rose Equivoque

Valokuvasin kymmenen huulipunaa kevättalvella (tämä on ollut pitkä prosessi...), ja sen jälkeen noistakin on yksi jo ehtinyt jatkaa matkaansa, oli pentele minulle liian lämpimän sävyinen. Osa punista on selvästi pigmenttisempiä kuin toiset: yllä olevista ainakin Mauve PastelVioline Lumineux ja Rose Equivoque ovat muita läpikuultavampia. Muissa sitten onkin väriä älyttömän hyvin. Koostumus on ihanan hoitava ja kosteuttava, mutta pysyy huulilla todella napakasti. Näitä voi kyllä myös helposti lisätä päivän mittaan ilman että lopputulos on kuivakka tai paakkuinen. Tuoksu on aika perus huulipunantuoksu, sellainen vähän vahamainen, ei kovin kummoinen. Mutta tuntu ja pigmentti, voi ah!

Sitten kaikki vielä huulilla. Kuvat jäivät vähän hailakammiksi kuin miltä sävyt oikeasti näyttävät - ylemmät swatchit ovat lähempänä todellisuutta.

Rose Eclatant on lämmin, aavistuksen korallinen, vaalea pinkki (ei vaaleanpunainen kuitenkaan, kaksi eri asiaa :) ). Voimakas pigmentti.

Rose Somptueux on viileämpi, tumman vadelmainen sävy. Voimakas pigmentti.

Mauve Pastel on nimensä mukaisesti vaalea malvansävy. Itselläni aika luonnollisen näköinen, vain hiukan omia huuliani vaaleampi. Ohuempi pigmentti, hento kultainen shimmer.

Mauve Subtil on astetta tummempi versio edellisestä. Edelleen luonnollinen ja hiukan läpikuultava, ei shimmeriä.

Violet Profond näyttää hylsyssä pelottavalta, mutta siitä saa taputeltua huulille myös ohuemman, kesymmän värin. Kerrostettavissa todella tummaksi, kuvassa asteen hillitympi versio. Keskivahva pigmentti.

Violine Lumineux näyttää sekin pakkauksessaan tummalta, mutta on huulille levitettynä läpikuultava ja marjainen. Tosi hyvä valinta tummien sävyjen kanssa arkailevalle, jos kuitenkin haluaa meikkiinsä ripauksen syksyä.

Rouge Vif on tajuttoman upea, voimakaspigmenttinen punainen. Lämpimämpi, muttei oranssi. Tähän ihastuin ensimmäisenä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Rouge Gourmand on ihan yhtä mahtava kuin sisarensa tuossa edellä - täydellinen punainen, hiuksenhienosti viileään kallellaan. Melko neutraali lopulta kuitenkin. Nämä molemmat kirkkaanpunaiset kannattaa ehdottomasti tsekata livenä, kuvat ovat jääneet valitettavan valjuiksi.

Bordeaux oli ainakin viime syksynä paljon esillä muissakin blogeissa, ja se todella on mainio syksyyn. Tumma viininpunainen, verrattavissa Violet Profondiin, mutta lämpimämpi.

Rose Equivoque on se, jonka annoin parempaan kotiin. Kaunis, vaaleahko ruosteenpunainen sävy, mutta auttamatta liian lämpöinen minulle. Hentoista metallisuutta tai shimmeriä oli mukana myös.

Siinäpä tämänhetkinen kokoelmani, jatkoa voi vielä seurata... :D Ovatko Grand Rouget tuttuja? Vai onko Yves Rocherin huulituotteissa jokin vielä parempi, joka kannattaisi testata?
b:section-contents id='footer-2-2'/>