keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kohti aurinkoa

Tuikkaanpa tähän väliin nyt yhden sponsoroidun arvonnan, kun sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Kauniista pakkauksistaan ja kreikkalaisesta luonnosta ammentavista ihonhoitotuotteistaan tunnettu Korres avasi viime perjantaina nettikaupan, mikä varmasti ilahduttaa jälleenmyyntipisteistä etäämpänä asuvia kosmetiikkaholisteja. Koska pidän itse kovasti sekä tuotteista että Korresin brändistä kokonaisuudessaan, tartuin mielelläni tilaisuuteen arpoa yksi pullollinen kukkais-sitruunaista Heliotrope/Ylang-ylang/Citron -uutuustuoksua. Samanlainen kisa on käynnissä myös Vippaskonstin puolella, joten jos haluat tuplata mahdollisuutesi, kannattaa pyörähtää sielläkin.
 
Itse en ole vielä ehtinyt kokeilla Korresin tuoksuja, mutta Aliisan kertoman perusteella ehkä kannattaisi. Fragrantican käyttäjäkokemukset kertovat arpajaispalkintotuoksun olevan samettisen lämmin heliotroopin ja ylang-ylangin yhdistelmä, jota sitruunaisuus hieman terävöittää taittaen samalla pois liiallisen makeuden. Taustalla on vaniljaa, ambraa ja myskiä, mutta tuoksu on silti sopivan kevyt ja käy hyvin kaikkiin vuodenaikoihin. Sitruksinen kukkaistuoksu hennon itämaisella twistillä, siis. Tekisi mieleni kokeilla itsekin. :)

Osallistut pullon (Edt 50 ml) arvontaan kertomalla kommenteissa omat suosikkisi Korresin tuotteista. Jos sellaisia ei vielä ole, kerro mitä kaikkein eniten haluaisit kokeilla. Valikoimaan voit tutustua vaikkapa yllä linkitetyssä verkkokaupassa. Osallistumisaikaa on tuttuun tapaan kaksi viikkoa, keskiviikkoon 14.11.2012 kello 24 saakka.

Heliotrope: "plant which turns its flowers and leaves to the sun," 1620s, from Fr. héliotrope (14c.) and directly from L. heliotropium, from Gk. heliotropion, from helios "sun" + tropos "turn". The word was applied c.1000-1600 in Latin form to sunflowers and marigolds. Related: Heliotropic.

Edit 17.11.2012: Arvontavoitto osui neljäntenä kommentoineelle Mohnille, jolle Korresin tuotteet eivät vielä ole kovin tuttuja, mutta yksi suosikkituoksu on jo löytynyt. Onnea! 

lauantai 27. lokakuuta 2012

High Tech

Vaikka Lazy Dynamite syntyi alun perin pääasiassa halustani kuvata meikkikokeiluja ja tallentaa niitä jonnekin, blogissa ei ole näkynyt meikkikuvia pitkään aikaan. Alkuvuoden tiukka säästökuuri ja jokakesäinen meikkiapatia ovat kääntäneet mielenkiintoni enemmän muun kosmetiikan puoleen, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, innostun väreillä leikkimisestä enemmän talven lähestyessä.
Tämä alustuksena aikomukselleni kertoa tarkemmin yhdestä värikkäämpien silmämeikkien kulmakivestä, Make Up Storen voidemaisesta High Tech Lighter -monitoimituotteesta. Wind it Up -blogin Martina kyseli tällaisen postauksen perään jo aikaa sitten ja toive muistui uudelleen mieleeni tässä ihan hiljattain. Kommenttiosastolla kun ihan vasta mietittiin, mistä luomivärien intensiivisyys näissä kuvissa oli peräisin, ja udeltiin josko olisin käyttänyt niissä digitaalisia vippaskonsteja. Pienestä pokkarikamerasta ja usein myös vaatimattomasta valaistuksesta johtuen muokkaan toki aina valokuviani hieman, mutta tarkoituksenani on silti näyttää kuvattava kohde mahdollisimman realistisena. Värien voimakkuus on siis peräisin purkista.Tarkemmin sanottuna tästä purkista. Olen kirjoittanut High Tech Lightereista aikaisemminkin - viimeksi tämän suosikkituotteitani esitelleen postauksen yhteydessä - mutta tuote ansaitsee ehdottomasti ihan ikioman hetkensä parrasvaloissa. Nimensä mukaisesti tämä hohtava voide on ensisijaisesti tarkoitettu erilaisiin korostuksiin, esimerkiksi kulmaluulle tai poskipäille, minkä lisäksi sitä voi käyttää huuli- tai silmämeikissä joko sellaisenaan tai yhdistettynä muihin tuotteisiin. Korostuksissa HTL toimii parhaiten suoraan paljaalle iholle tai meikkivoiteen päälle taputeltuna, puuteroidulla iholla lopputulos on helposti paakkuinen. Levittämisessä voi käyttää apuna esimerkiksi duofibre- eli skunkkisivellintä. Parhaiten onnistuu, kun tuotetta levittää ensin kämmenselälle, jossa se mukavasti lämpenee, ja töpöttelee siitä siveltimeen. Huulille HTL:lla saa joko hentoa hohtoa, vaikkapa huulipunan päälle, tai halutessaan myös voimakkaan metallisen lopputuloksen.

Silmämeikin pohjustamiseen tajusin kokeilla HTL:ia muistaakseni Linda Hallbergin vinkistä (Make Up Storella työskentelevä bloggaaja on muuten vastikään saanut tehdä merkille oman kokoelman, juttua siitä vaikkapa täällä.), eikä paluuta ole ollut. Hillitympien meikkien kanssa en yleensä käytä pohjustajaa ollenkaan, koska silmäluomieni iho ei rasvoitu päivän aikana. Voimakaspigmenttisten luomivärien alle laitan juhlameikissäkin korkeintaan vain kerroksen Urban Decayn Primer Potionia, mutta jos pigmentissä on toivomisen varaa tai jos luomiväri on kovin glitteristä, otan apuun myös HTL:n. Iltameikissä käytän tuotetta juuri edellä mainitulla tavalla: alle UDPP tai jokin vastaava luomivärinpohjustaja, päälle ohuen ohut kerros High Tech Lighteria. Päivisin pärjään itse tarvittaessa pelkällä HTL:lla, mutta jos luomesi rasvoittuvat, suosittelen alle kunnollista pohjustusta.
Esimerkkikuvassa pastellivärejä IsaDoran viime kevään Rainbow Pearls -paletista, jonka värien heikkoa toistuvuutta iholla monet ovat ihmetelleet. Yläkuvassa luomivärien alla UDPP, alakuvassa HTL. Mielestäni värit ovat ihan nättejä sellaisenaankin, mutta tahmealla pohjalla ne pääsevät todella oikeuksiinsa. Useat hohtavat, hileiset ja kimaltavat luomivärit käyttäytyvät juuri näin, ne tarvitsevat alleen jotain mihin tarrata kiinni. Tällaiselle pohjalle luomivärit on tärkeää painella tai taputella, edestakaisin sutimalla ei saa kaunista jälkeä.

Jos High Tech Lighteria käyttää ainoastaan luomivärien pohjustamiseen, yksi purkki kestää todennäköisesti koko elämän. Minulla on silti kaksi: vaaleanpunainen Neptune (ilmeisesti ei enää tuotannossa) sekä helmiäishohtoinen valkoinen Stardust. Neutraaleina molemmat sopivat hyvin kaikenlaisten värien alle, mutta tummien silmämeikkien ystäville Make Up Store tarjoaa tuotteesta myös esimerkiksi mustaa ja sinistä sävyä.

Tahmaisina nämä hohtovoiteet myös jakavat mielipiteitä. Tykkäätkö sinä? Millä tavalla olet itse käyttänyt tuotetta?

P.S. Ensimmäisen kollaasin kuvat ovat alun perin näistä postauksista: klik + klik.

Edit 16.11.2012: Vaikka tämä tuote toimii minulla moitteettomasti, kaikki ei sovi kaikille. Jos silmäluomesi ovat raskaat tai niiden iho rasvoittuva, kannattaa käväistä Charming Nailsin puolella lukemassa kirjoittajan arvio.

* * *
Sometimes, when eyeshadows don't perform as well as you would want them to, a little help is needed. My helper comes in a small black plastic jar. High Tech Lighter from Make Up Store is a creamy and tacky highlighting product that can also be used as a lip colour or as an eyeshadow base (you will want to apply a "proper" base as well, especially if your eyelids get oily throughout the day). It helps chalky and glittery eyshadow to adhere better and turns weakly pigmented shadows into spectacular gems.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kemikaalikammo eli hiusten värjääminen hennalla

Olen värjännyt hiuksiani lukioikäisestä, yleensä itse kotona, joskus harvoin kampaajalla. Muutaman jännittävämmän värikokeilun jälkeen olen pysytellyt uskollisesti tummanruskeassa, joka on myös hyvin lähellä hiusteni omaa väriä. Vaikka sekään ei ole pöllömpi, pidän tummien hiusten ja vaalean ihon kontrastista, ja haluan sävyttää tukkaani vähän luonnollista tummemmaksi.

Allergiat ja myrkytykset ovat aina pelottaneet, mutta vasta Mirssiinan postausten myötä (kannattaa muuten lukea, ovat mainioita tietoiskuja) aloin ajatella kasvivärejä käypänä vaihtoehtona kaupan väreille. En nimittäin ollut aikaisemmin tajunnut, ettei kirkuvanpunainen ole ainoa vaihtoehto. Nuorena värjäsin hiukseni punaisiksi, ja pigmentin pois kasvattamisessa vierähti tovi jos toinenkin. Innostuksestani huolimatta en kuitenkaan saanut aikaiseksi tilata hennaa ja indigoa nettikaupoista, kun uskoni omiin värjäyskykyihini ei ollut kovin kummoinen.

Henna itsessään toki värjää hiukset erittäin punaisiksi, mutta sekoittamalla mukaan indigoa väristä saadaan viileämpi ruskea, jopa musta. Myös värjäystapa vaikuttaa lopputulokseen. Hiuksissa henna tarttuu vain pintakerrokseen, josta se kuluu pesujen myötä vähitellen pois. Mitä useammin värjää sitä voimakkaammaksi ja pysyvämmäksi väri kerrostuu. Hennalla olen saanut hiuksiini myös upeaa kiiltoa (Pumpulipupu kommentoi tätä ääneen, kun viimeksi tapasimme).

Allekirjoittaneen väritumpelointiin löytyi kätevä ratkaistu Lushilta, mistäpä muualtakaan. Tarjolla on neljää eri sävyvaihtoehtoa, hennaa ja indigoa sopivassa suhteessa valmiiksi sekoitettuina. Värijauheiden lisäksi Lushin hennatiilissä on hiusta hellivää kaakaovoita, jolla väri on saatu pakattua kiinteään muotoon. Mukaan on sekoitettu myös tuoksuvaa kasviöljyä (muistaakseni ainakin neilikasta), jotta hennan oma, erittäin maanläheinen tuoksu ei tulisi niin voimakkaana esiin.

Kuvassa takana vasemmalla on oma valintani, Caca Brun, jossa on hieman enemmän indigoa kuin hennaa, lisäksi myös tujaus kahvia. Värjäystulos on hapettumisesta riippuen (voi säädellä itse) joko punaiseen taittava tai viileän tumma ruskea. Caca Marron on punaisempi kastanjanruskea, tai oikeastaan "kastanjanpunainen", siinä indigoa on mukana vain tummentamassa sävyä. Caca Rouge on voimakas, intensiivinen punainen - sekoituksessa ei ole mukana lainkaan indigoa - ja Caca Noir syvänmusta väri joko punaisella tai sinisella vivahteella (jälleen hapettumisesta riippuen).

Kaikki kolme indigoa sisältävää väriä hapettuvat ja tummenevat hiuksissa vielä pari vuorokautta värjäämisen jälkeen, mutta eivät mitenkään kamalan paljon. Yllätyksiä ei siis tarvitse pelätä. Yhdestä tiilestä riittää puolipitkille tai ohuille pitkille hiuksille kolmeen värjäyskertaan. Koska hennalla suositellaan värjättävän noin kolmen viikon välein, värin ylläpitäminen saattaa tulla kalliimmaksi kuin kaupan väripurkeilla, mutta on silti mielestäni kohtuullisen edullista. Itse pesen hiukseni vain noin kerran viikossa, joten värjäystarvettakaan ei ole aivan yhtä usein. Aion silti rohkeutta ja kokemusta kerättyäni siirtyä puhtaiden värijauheiden pariin, sillä niitä saa joka tapauksessa tilattua paljon edullisemmin. Aloittelijalle nämä valmiiksi sekoitetut palikat ovat helppo ja turvallinen vaihtoehto.

Perustarvikkeet hiusten kotona hennaamiseen ovat itse väriaineen ohella kumihanskat, kiehuvan kuuma vesi ja astiat, joissa hennaseosta voi pitää vesihauteessa värjäyksen ajan. Lushin ohjeet varoittavat päästämästä hennaa kosketuksiin metallin kanssa, joten olen itse sekoittanut värini tuollaisessa muovisessa pakasterasiassa. Veden keitän joko kattilassa tai vedenkeittimellä, minkä jälkeen laitan kuumaa vettä kattilaan ja muovipurkin sisältöineen lillumaan sinne. Lisäksi kannattaa ottaa esille muovinen tai puinen lusikka, lasta tms. värin sekoittamista varten sekä rasvaista voidetta hiusrajan ihon suojaamiseen. Ihon ja vaatteiden sotkeutumista välttääkseen fiksu värjääjä kaivaa kaapista myös ison hiussoljen tai -lenkin, jolla värjätyt hiukset saa helposti koottua päälaelle. Punaista tai punertavaa väriä tavoitteleva tarvitsee myös muovikelmua.

Ihan aluksi hiukset kannattaa pestä, mieluiten syväpuhdistavalla sampoolla, ja kuivata. Tämän jälkeen voi pukea päälleen jonkin värjäytymistä kestävän vaatekappaleen tai hillua paidatta. Hiusraja ja niska kannattaa varmuuden vuoksi suojata rasvaisella vartalovoiteella tai vaseliinilla, niin mahdolliset väriroiskeet irtoavat helpommin. Vaikka ohjeissa varoitettiin hennaseoksen värjäävän supernopeasti ihon, kaakelit ja kaiken mihin se koskee, eivät tuhot ole silti ollenkaan niin vaarallisia tai äkkinäisiä kuin tavallisen hiusvärin kanssa. Itse olen saanut pyyhittyä vähän vanhemmatkin tahrat rasvaamattomalta iholta täysin ongelmitta eikä kylpyhuonekaan ole värjäytynyt. Punaisempien sävyjen kanssa tilanne voi toki olla toinen, joten kehoitan varovaisuuteen ainakin ensimmäisellä kerralla.

Hennatiilestä lohkaistaan veitsen avulla sopivan kokoinen palanen - kaksi ruutua ovat riittäneet itselleni hyvin. Palan voi joko murustella ihan pieneksi tai jättää isommiksi lohkareiksi, joita sulatellaan hissuksiin. Paloittelun aikana ehtii hyvin kuumentaa keittimellisen vettä kiehuvaksi.
Hennapalat laitetaan muoviastiaan ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä pienissä erissä. Kuuma vesi sulattaa kaakaovoin ja palaset alkavat muuttua paksuksi tahnaksi. Itse olen Lush-myyjän ohjeistamana kaatanut pienen määrän vettä tällaisille isommille palasille, välillä raaputtanut pehmenneen pintakerroksen pois ja kaatanut taas vähän lisää vettä. Kaiken kaikkiaan vettä menee 1/3 tiilelle noin kaksi desiä, mutta kaikkea ei kannata kaataa kerralla, jotta väriseoksesta tulee tasaista.
Lopputuloksen tulisi näyttää kutakuinkin tältä. Seos on pelottavan väristä, koostumukseltaan jugurttimaista. Tarpeeksi löysä seos levittyy hiuksiin helposti, mutta sekaan voi tarvittaessa lisätä vielä öliiviöljyä tai vaikkapa (silikonitonta) hoitoainetta. Valmis mömmö laitetaan muovikulhossaan vesihauteeseen, jotta se pysyy lämpimänä. Seoksen tulee olla kuumaa, jotta väri kiinnittyy hiukseen, mutta se ei saa polttaa ihoa.

Kumihanskat kädessä otetaan purkista vähän vihreää liejua kerrallaan ja hierotaan sitä hiuksiin aloittaen hiusrajasta otsalta, ohimoilta ja niskasta edeten muualle hiusten juuriin ja viimeiseksi latvoihin. Jäähtyessään hennaseos kovettuu hiuksissa savimaiseksi, joten levittämisessä on hyvä olla ripeä. Kun väriä on kaikkialla hiuksissa, voi tukan koota mytyksi päälaelle. Jos väristä haluaa punaisemman, tukka kannattaa kääriä muovikelmuun - ilman kelmua väri hapettuu enemmän ja sävystä tulee viileämpi. Väriä on pidettävä hiuksissa vähintään tunnin ajan, mutta muovikelmulla ja esimerkiksi suihkumyssyllä suojattuna hennan voi antaa vaikuttaa vaikka yön yli.

Hennaaminen sopii parhaiten ruskeille tai luonnostaan punertaville hiuksille, vaaleasta tukasta hennalla saa kuulemma vihreän. Jos hiuksissa on vähänkään harmaata, kaikki harmaat suortuvat värjäytyvät tulipunaisiksi. Itse olen ollut lopputulokseen todella tyytyväinen: väri on juuri sopivan tumma, mutta näyttää uskomattoman luonnolliselta.

Kasviväreinä henna ja indigo allergisoivat huomattavasti vähemmän kuin synteettiset hiusvärit, mutta jos tietää ihonsa olevan herkkä, väriseosta on tietysti suositeltavaa kokeilla etukäteen pienelle ihoalueelle. Yleisin hennaan liittyvä ennakkoluulo liittyy "myrkylliseen mustaan hennaan", jota käytetään iholle tehtävissä mehndi-kuvioissa. Kemikaalikammoisten ympyrä sulkeutuu tässä yhteydessä hieman ironisesti, sillä tummissa hennatatuoinneissa allergisia reaktioita ja myrkytystä aiheuttaa indigoon sekoitettu, värjäytymistä vahvistava p-fenyleenidiamiini. Siis se sama pirulainen, joka useimmiten aiheuttaa ongelmia synteettisissä hiusväreissä.

Lopuksi vielä mukava videopätkä, jolla toinen Lushin perustajista, Mark Constantine, kertoo enemmän hennasta ja hennaamisesta.



Värjäätkö hiuksiasi itse? Oletko kokeillut kasvivärejä?

P.S. En saanut otettua omista hiuksistani kunnollisia kuvia, mutta googlaamalla esimerkiksi "Lush Caca Brun", näkee aika hyviä kuvia värjäystuloksista.

* * *

I have recently discovered the world of non-synthetic hair dyes, i.e. henna and indigo. And with amazing results, if I may say so. Still too afraid to mix my own colours, I found the perfect newbie solution from Lush (where else?). They sell ready-made henna/indigo mixes in four different shades from bright red to cool brown and even black. One brick lasts up to three uses (with medium-lenght or long and fine hair). I strongly recommend trying these non-toxic alternatives, there's no turning back for me anymore. These colours work best with naturally brown or ginger hair, blondes will unfortunately turn green. :/

tiistai 2. lokakuuta 2012

Ihana Andy


"If there wasn’t an Andy Tauer, the world of fine fragrance would have to invent him."
- Michelyn Camen, Fragrantica

Olipa kerran sveitsiläinen kemisti ja molekyylibiologian tohtori, joka kiersi maailmaa kovapalkkaisissa konsultin tehtävissä. Töitä riitti ja elämä oli mallillaan, mutta päivät tuntuivat silti seuraavan toisiaan vähän liian monotonisina. Eräälle lomamatkalle lähtiessään mies pakkasi lähes sattumanvaraisesti mukaansa kirjan, joka kertoi eteerisistä öljyistä, niiden käyttötarkoituksista ja siitä kuinka öljyjä sekoitetaan parfyymeiksi. Kipinä syttyi, ja muutamaa vuotta myöhemmin puulle maistunut konsultointityö oli taakse jäänyttä elämää.

Tänä päivänä hajuvesiharrastajat ympäri maailman odottavat Andy Tauerin jokaista tuoksulanseerausta suurella hartaudella. Monikansallisten parfyymitalojen varjossa vaivihkaa suosiotaan kasvattaneiden niche-merkkien soluttautuessa osaksi valtavirtaa Tauer Perfumes on kiistatta puhutuimpien joukossa. Andyn mukaan firma työllistää 1,5 henkilöä; herra parfymööri itse hoitaa tuoksujen kehittelyn lisäksi myös niiden valmistamisen, pakkaamisen, lähettämisen ja paljon muuta. 

Markkinointikoneiston puuttuessa tuoksumessut, blogit ja puskaradio ovat tehokkaimpia kanavia tehdä merkkiä tunnetuksi. Suomessa tuoksuharrastajien joukko on vielä kohtalaisen pieni, mutta sitäkin aktiivisempi (tsekkaa vaikkapa tuoksufoorumi). Erityisesti Gogolin Nenä -blogin takana häärivä Gogol on ollut hengästyttävän tehokas yhteisöllisen harrastustoiminnan ylläpitämisessä, enkä edes osannut yllättyä, kun hän kertoi kutsuneensa Andyn vierailulle Helsinkiin. Messuilla tutustuneet Gogol ja herra Tauer olivat olleet yhtä mieltä siitä, että tuoksutaiteilijan olisi syytä tulla käymään Suomessa ja tavata samalla täkäläisiä hajuvesientusiasteja.

Elokuun puolen välin tienoilla löysin itseni istumasta Gogolin olohuoneessa nuuhkien innokkaasti paperilappusia ja kuunnellen Andyn tarinointia tuoksujen valmistamisesta. Kunnianarvoisa, mutta huomattavan sympaattinen (ja itse matkansa maksanut) vieras oli tuonut mukanaan näytteitä sekä luomistaan hajuvesistä että niiden raaka-aineista. Me muut istuimme ringissä kierrättäen kädestä toiseen milloin ruusulta, milloin tervalta tuoksuvia näytteitä ja huokaillen ihastuneesti.

Lomamatkalla lukemastaan kirjasta inspiroituneena Andy oli alkanut harjoitella tuoksujen sekoittamista itse ja kenties kemistin taustastaan johtuen oppinut homman melko nopeasti. Ensimmäinen Tauer Perfumesin tuoksu, Le Maroc pour Elle, syntyi tilaustyönä ystävälle, marokkolaisia tuotteita kauppaavaan myymälään. Myyntiä vauhdittamaan syntyi jonkin ajan kuluttua myös toinen Marokko-aiheinen hajuvesi, L'Air du Désert Marocain, joka lopulta räjäytti pankin. Ensimmäistä luomusta lukuun ottamatta yhtäkään Tauer Perfumesin tuoksuista ei ole luokiteltu sukupuolen mukaan, vaan kaikki sopivat sekä miehille että naisille. Tämä on niche-maailmassa oikeastaan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Hymähtäen Andy totesikin, että "pour Elle" on itse asiassa jopa hieman hidastanut esikoistuoksun myyntiä.

Ei mennyt kauan, ennen kuin L'Air du Désert Marocain nappasi itselleen viisi tähteä Luca Turinin ja Tania Sanchesin parfyymiraamatussa (Perfumes - The A to Z Guide), mikä viimeistään nosti Tauerit tuoksufanien tietoisuuteen. Hype on sittemmin ollut aikamoista, mutta omien kokemusteni perusteella myös täysin ansaittua.

Tällä hetkellä Tauer Perfumesin valikoimissa on yhteensä viisitoista tuoksua, ja Andyn puheista päätellen lisää on kehitteillä jatkuvasti. Tuoksut on jaettu kolmeen ryhmään: kahdeksan pullon peruskokoelman (Classics) lisäksi tarjolla on pienempien pullojen Homages-sarja, ainoastaan synteettisistä raaka-aineista valmistettu PentaChords-sarja sekä ekslusiivisempi Collectibles-sarja, jossa on toistaiseksi ainoastaan yksi tuoksu. Yleensä Andyn hajuvedet keskittyvät yhteen tai vain muutamaan pääraaka-aineeseen, joiden ympärille kokonaisuus kootaan. Taustalla on usein myös jokin mielikuva tai tarina, mielentila, jonka halutaan välittyvän.

Kaikki kokeilemani Tauer Perfumesin hajuvedet - myös eau de toilette -vahvuiset - ovat voimakkaita ja kestävät iholla kauan. Kuten monet muutkin pienten, itsenäisten firmojen tuoksut, Andyn käsin tehdyt tuotokset ovat varmasti yksilöllisempiä ja todennäköisesti myös laadukkaampia kuin valtaosa suurempien talojen lanseerauksista. Myös sininen, viisikulmainen lasipullo erottuu edukseen, vaikkakin mielleyhtymiä suomalaisten suosikkisuklaaseen ei voi välttää. :D Värillinen lasi suojaa tuoksua valolta paremmin kuin kirkas, kulmikas muoto auttaa saamaan pullosta pitävän otteen.

Itselläni on näytepulloja kuudesta Tauer Perfumesin tuoksusta, alla yritän tällä hetkellä niin kovin vaillinaiselta tuntuvalla sanavarastollani kuvailla niitä lyhyehkösti.

* * *

02 L'Air du Désert Marocain

tuoksuryhmä: oriental spicy
ensituoksu: korianteri, kumina, petitgrain
sydäntuoksu: ruusu, jasmiini
pohjatuoksu: seetri, vetiver, ambra

Kertoman mukaan Tauer Perfumesin lippulaiva sai innoituksensa Marokon-matkalla, aavikkotuulen mukanaan tuomista tuoksuista. Koska mausteiset, aika kuivatkin hajuvedet ovat nykyään kaikkein lemppareimpiani, tämän ensituoksu huumaa minut joka kerta. Pihkainen puu on voimakkaasti läsnä alusta loppuun, vähitellen kuivuus pyöristyy kukkaisuuden kautta makeaksi ambraksi. Ensimmäisellä käyttökerralla olin jopa aavistuksen pettynyt -  suihkin hajuvettä ranteeseeni illalla, aamulla herättyäni mausteisuus oli poissa ja tuoksuin sokerileipomolta. Nykyään rakastan myös lempeän makeaa pohjatuoksua. L'Air du Désert Marocain on varmasti ansainnut joka ikisen kehunsa, siitä on hyvin vaikea olla pitämättä.


03 Lonestar Memories

tuoksuryhmä: woody chypre
ensituoksu: kurjenpolvi, porkkanan siemen, salvia
sydäntuoksu: nahka, sitrus, jasmiini
pohjatuoksu: pihka, tonkapapu, vetiver, santeli

Tämä on testaamistani Tauereista maskuliinisin, mutta viihdyn tuoksussa erinomaisesti. Alku on pihkaisuudessaan hieman samanlainen kuin L'Air du Désert Marocainissa, mutta minut (ja monet muut) Lonestar Memories on valloittanut vahvasti dominoivalla savuisella tervalla. Jos - jostain kummasta syystä - ei pidä tervan tuoksusta, tämä on parasta jättää väliin.

Turvallisemmaksi tuoksu ei varmaankaan voi tulla. Lähes kaikki mielikuvat kumpuavat lapsuudesta: nuotiosavu joulukuusenhakumatkalla (isä tiesi aina hyvän tervaskannon, josta sai tehtyä tulet), mummu pesemässä hiuksiani saunassa tällä sampoolla, pesuhuoneen kylmä ja kostea betonilattia jalkojeni alla, veneen tervaus keväällä, ensimmäinen yö kesämökillä.

Käyttäessäni tätä tuoksua tunnen itseni sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. Katson sen riittäväksi perusteluksi täysikokoisen pullon hankkimiselle.

05 Incense Extrême

tuoksuryhmä: oriental woody
ensituoksu: korianteri, petitgrain
sydäntuoksu: frankinsense, iiris
pohjatuoksu: puu, ambra

Hehkutus jatkuu. Lonestarin ohella Incense Extrême on suosikkini näistä kuudesta. Olen heikkona frankincensen (suomennetaan yleisimmin kai olibaanihartsiksi?) tuoksuun, pökerryn ihan jo ajatuksestakin. Classics-linjan viides tuoksu on rakennettu keskiössään tämä jumalainen pihka. Aluksi vähän hartsia, sitten vähän lisää ja lopuksi - hartsia. Olen myyty. Ambra taittaa kuivuutta juuri sopivasti käymättä liian imeläksi.


09 Orange Star

tuoksuryhmä: oriental floral
ensituoksu: mandariini, klementiini
sydäntuoksu: sitruunaruoho, appelsiininkukka
pohjatuoksu: ambra, tonkapapu, vanilja

Tässäpä lämpöinen ja makea sitrustuoksu glögimukin kaveriksi. Ainakin itse assosioin Orange Starin nimenomaan jouluun. Klementiinistäkö johtunee, tai sitten kanelisuudesta. Vaikka tuoksut ovat keskenään hyvinkin erilaisia, tämä muistuttaa Lolita Lempickan L:ää, jossa yhdistyvät herkullisella tavalla appelsiini, kaneli ja vanilja. Jälkimmäinen on paksumpi ja makeampi, Orange Star mausteisempi ja mehukkaampi.

Hei, nyt keksin! Tiedättekö amerikkalaisten omenamehusta valmistaman mausteisen apple ciderin, jota tarjoilevat joulumarkkinoillaan? Jos siihen sekoitettaisiin appelsiinimehua, tuoksu olisi varmasti jotain tällaista.

10 Une Rose Vermeille

tuoksuryhmä: floral fruity gourmand
ensituoksu: sitruuna, bergamotti, laventeli
sydäntuoksu: ruusu, orvokki, vadelma
pohjatuoksu: vanilja, santeli, tonkapapu, ambra

Kuulun itse siihen porukkaan, joille ruusutuoksut ovat yleensä vähän vaikeita (kesällä kuitenkin kirjoitin parista ihan mukavasta). Tämä ei ole ollenkaan hankala. Une Rose Vermeillen ruusu on miellyttävä ja ylellinen, tuoksu tuo mieleeni hotellin pehmeät, puhtaan valkoiset pyyhkeet ja puuterin. Jännittävintä oli, kuinka jonkin aikaa tätä nuuhkittuani kuvittelin elävästi seisovani sen vanhan loistohotellin suurella, lasiovellisella parvekkeella, josta oli näköala merelle. Lattia oli marmoria, ovien kehykset messinkiä, mereltä kävi lämmin tuuli. Parveke oli toisessa kerroksessa, alla avautui puutarha, jossa oli ruusuja, totta kai.

Alun sitruunaisuus on ihastuttavaa, kuin sorbettia. Siitä ja gourmand-luokituksesta huolimatta kokonaisuus ei ole ollenkaan liian makea, päin vastoin. Tuoksu hurmaa ja huumaa, mutta on silti viileän elegantti. Ehkä helpoiten lähestyttävä näistä kokeilemistani, kuitenkin kiinnostava eikä liian pliisu.


PentaChord Verdant

tuoksuryhmä: aromatic green
komponentit: kosteat lehdet, nahka, tupakka, maa, ambra

Ensimmäisellä kerralla en voinut sietää tätä tuoksua. En ollenkaan. Paperilapulle suihkittuna tämä vaikutti lupaavalta, mutta omalla ihollani tuoksuikin luotaantyöntävältä. PentaChordit ovat kuulemma muutenkin olleet vähän vedenjakajia, monet luonnollisten raaka-aineiden ystävät vierastavat näitä täysin synteettisiä sekoituksia. En usko, että oma ällötykseni johtui synteettisyydestä, tämä vain ei toiminut ihollani - tai omaan nenääni - ollenkaan. Haisteluyritykseni saivat aikaan välittömän yökötyksen.

Tätä juttua kirjoittaessani päätin silti rohkaistua testaamaan tuoksua vielä toisen kerran. Ja kas kummaa! Nyt minäkin haistan tuoksusta kosteat lehdet, tupakan ja maan! Ihmeellistä. Tuoksuu kostealle, ummehtuneelle maakellarille. Ihastuin heti.

* * *

Valtaosa edellä mainituista on selkeitä syys- ja talvituoksuja (jos nyt haluaa alkaa kliseisesti lokeroimaan), joten otollisin aika kokeilla Andyn valikoimaa on käsillä juuri nyt. Tauer Perfumesin nettisivuilta saa käteviä viiden sample-koon settejä 25 euron hintaan, eivätkä täysikokoiset pullotkaan ole laatuunsa nähden ihan hirvittävän kalliita (Classics n. 80-85 euroa/50 ml, Homages n. 98 euroa/30 ml, PentaChords n. 104 euroa/50 ml). Tuoksujen ollessa voimakkaita ja valtavirrasta poikkeavia kokeilumahdollisuus on kuitenkin aina tervetullut. Viimeisimmän tiedon mukaan Tauereita voi käydä suihkimassa myös Helsinki 10 myymälässä (Eerikinkatu kolmessa), jei! Jos tuoksujen luominen tai niiden tekijän ajatukset kiinnostavat, kannattaa tsekata myös Andyn blogi täällä

Aikaisemmin Tauereista ovat kirjoittaneet ainakin Gogol, Mohn, Syysviiru, Tiia, ja Vasilisa.
Ettei teksti vain jäisi liian lyhyeksi, takataskussani on vielä pieni ylläri. :) Andyllä oli Suomen-keikallaan mukana peltisiä sample-rasioita, joista heltisi yksi myös arvontaa varten! Lukijoiden kesken menee jakoon paketti, jossa ovat näytteet tuoksuista:
  • PentaChord Verdant
  • 02 L'Air du Désert Marocain
  • 03 Lonestar Memories
  • 09 Orange Star, sekä
  • 10 Une Rose Vermeille

Lisäksi settiin sisältyy tuoksusaippua, joita ei ole tietääkseni edes myynnissä missään. En ole itse päässyt saippuanhaisteluun, mutta ainakin nimensä perusteella Mandarines Ambrées -palan uskoisi tuoksuvan aika mukavalle.

Jos haluat osallistua, kerro kommenteissa, mistä syksyn ja/tai talven tuoksuista pidät eniten. Arvon tuoksupaketin voittajan parin viikon kuluttua, aikaa osallistua on tiistaihin 16.10.2012 klo 24 saakka.
Edit 3.10.2012: Tarkennan vielä, etten tarkoittanut kysymyksellä pelkästään hajuvesiä, jos joku ehti luulla niin. 
Edit 22.10.2012: Ehdin kiireiltäni arpomaan voittajan vasta tänään, onni suosi 36. kommentoinutta anonyymiä (katimaar). Onnea voittajalle, sinulle on laitettu sähköpostia. :)

* * *

Arvontaa lukuun ottamatta tämä postaus ei ollut maksettu tai sponsoroitu. Ajattelin nyt poikkeuksellisesti täsmentää, kun kehut ovat niin vuolaita. Mutta minkäs teet. :) Luonnostelin, kirjoitin ja viilasin tekstiä ainakin kolmen viikon ajan, eikä valmista meinannut tulla millään. Joskus sanat vain eivät riitä.

* * *

Like many other fragrance-minded people, I am completely infatuated with Tauer Perfumes' creations. I was also lucky enough to get to meet Andy Tauer, who flew to Helsinki in August to meet us Finnish perfume enthusiasts. In addition to the fumes, I'm now in love with the man himself, he seems very genuine and warm. I could hardly express my thoughts on his creations in Finnish, so I won't even try to do it in English. They are captivating, you'll have to give them a try. Sample sets are available here.
b:section-contents id='footer-2-2'/>