Kemikaalikammo eli hiusten värjääminen hennalla

Olen värjännyt hiuksiani lukioikäisestä, yleensä itse kotona, joskus harvoin kampaajalla. Muutaman jännittävämmän värikokeilun jälkeen olen pysytellyt uskollisesti tummanruskeassa, joka on myös hyvin lähellä hiusteni omaa väriä. Vaikka sekään ei ole pöllömpi, pidän tummien hiusten ja vaalean ihon kontrastista, ja haluan sävyttää tukkaani vähän luonnollista tummemmaksi.

Allergiat ja myrkytykset ovat aina pelottaneet, mutta vasta Mirssiinan postausten myötä (kannattaa muuten lukea, ovat mainioita tietoiskuja) aloin ajatella kasvivärejä käypänä vaihtoehtona kaupan väreille. En nimittäin ollut aikaisemmin tajunnut, ettei kirkuvanpunainen ole ainoa vaihtoehto. Nuorena värjäsin hiukseni punaisiksi, ja pigmentin pois kasvattamisessa vierähti tovi jos toinenkin. Innostuksestani huolimatta en kuitenkaan saanut aikaiseksi tilata hennaa ja indigoa nettikaupoista, kun uskoni omiin värjäyskykyihini ei ollut kovin kummoinen.

Henna itsessään toki värjää hiukset erittäin punaisiksi, mutta sekoittamalla mukaan indigoa väristä saadaan viileämpi ruskea, jopa musta. Myös värjäystapa vaikuttaa lopputulokseen. Hiuksissa henna tarttuu vain pintakerrokseen, josta se kuluu pesujen myötä vähitellen pois. Mitä useammin värjää sitä voimakkaammaksi ja pysyvämmäksi väri kerrostuu. Hennalla olen saanut hiuksiini myös upeaa kiiltoa (Pumpulipupu kommentoi tätä ääneen, kun viimeksi tapasimme).

Allekirjoittaneen väritumpelointiin löytyi kätevä ratkaistu Lushilta, mistäpä muualtakaan. Tarjolla on neljää eri sävyvaihtoehtoa, hennaa ja indigoa sopivassa suhteessa valmiiksi sekoitettuina. Värijauheiden lisäksi Lushin hennatiilissä on hiusta hellivää kaakaovoita, jolla väri on saatu pakattua kiinteään muotoon. Mukaan on sekoitettu myös tuoksuvaa kasviöljyä (muistaakseni ainakin neilikasta), jotta hennan oma, erittäin maanläheinen tuoksu ei tulisi niin voimakkaana esiin.

Kuvassa takana vasemmalla on oma valintani, Caca Brun, jossa on hieman enemmän indigoa kuin hennaa, lisäksi myös tujaus kahvia. Värjäystulos on hapettumisesta riippuen (voi säädellä itse) joko punaiseen taittava tai viileän tumma ruskea. Caca Marron on punaisempi kastanjanruskea, tai oikeastaan "kastanjanpunainen", siinä indigoa on mukana vain tummentamassa sävyä. Caca Rouge on voimakas, intensiivinen punainen - sekoituksessa ei ole mukana lainkaan indigoa - ja Caca Noir syvänmusta väri joko punaisella tai sinisella vivahteella (jälleen hapettumisesta riippuen).

Kaikki kolme indigoa sisältävää väriä hapettuvat ja tummenevat hiuksissa vielä pari vuorokautta värjäämisen jälkeen, mutta eivät mitenkään kamalan paljon. Yllätyksiä ei siis tarvitse pelätä. Yhdestä tiilestä riittää puolipitkille tai ohuille pitkille hiuksille kolmeen värjäyskertaan. Koska hennalla suositellaan värjättävän noin kolmen viikon välein, värin ylläpitäminen saattaa tulla kalliimmaksi kuin kaupan väripurkeilla, mutta on silti mielestäni kohtuullisen edullista. Itse pesen hiukseni vain noin kerran viikossa, joten värjäystarvettakaan ei ole aivan yhtä usein. Aion silti rohkeutta ja kokemusta kerättyäni siirtyä puhtaiden värijauheiden pariin, sillä niitä saa joka tapauksessa tilattua paljon edullisemmin. Aloittelijalle nämä valmiiksi sekoitetut palikat ovat helppo ja turvallinen vaihtoehto.

Perustarvikkeet hiusten kotona hennaamiseen ovat itse väriaineen ohella kumihanskat, kiehuvan kuuma vesi ja astiat, joissa hennaseosta voi pitää vesihauteessa värjäyksen ajan. Lushin ohjeet varoittavat päästämästä hennaa kosketuksiin metallin kanssa, joten olen itse sekoittanut värini tuollaisessa muovisessa pakasterasiassa. Veden keitän joko kattilassa tai vedenkeittimellä, minkä jälkeen laitan kuumaa vettä kattilaan ja muovipurkin sisältöineen lillumaan sinne. Lisäksi kannattaa ottaa esille muovinen tai puinen lusikka, lasta tms. värin sekoittamista varten sekä rasvaista voidetta hiusrajan ihon suojaamiseen. Ihon ja vaatteiden sotkeutumista välttääkseen fiksu värjääjä kaivaa kaapista myös ison hiussoljen tai -lenkin, jolla värjätyt hiukset saa helposti koottua päälaelle. Punaista tai punertavaa väriä tavoitteleva tarvitsee myös muovikelmua.

Ihan aluksi hiukset kannattaa pestä, mieluiten syväpuhdistavalla sampoolla, ja kuivata. Tämän jälkeen voi pukea päälleen jonkin värjäytymistä kestävän vaatekappaleen tai hillua paidatta. Hiusraja ja niska kannattaa varmuuden vuoksi suojata rasvaisella vartalovoiteella tai vaseliinilla, niin mahdolliset väriroiskeet irtoavat helpommin. Vaikka ohjeissa varoitettiin hennaseoksen värjäävän supernopeasti ihon, kaakelit ja kaiken mihin se koskee, eivät tuhot ole silti ollenkaan niin vaarallisia tai äkkinäisiä kuin tavallisen hiusvärin kanssa. Itse olen saanut pyyhittyä vähän vanhemmatkin tahrat rasvaamattomalta iholta täysin ongelmitta eikä kylpyhuonekaan ole värjäytynyt. Punaisempien sävyjen kanssa tilanne voi toki olla toinen, joten kehoitan varovaisuuteen ainakin ensimmäisellä kerralla.

Hennatiilestä lohkaistaan veitsen avulla sopivan kokoinen palanen - kaksi ruutua ovat riittäneet itselleni hyvin. Palan voi joko murustella ihan pieneksi tai jättää isommiksi lohkareiksi, joita sulatellaan hissuksiin. Paloittelun aikana ehtii hyvin kuumentaa keittimellisen vettä kiehuvaksi.
Hennapalat laitetaan muoviastiaan ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä pienissä erissä. Kuuma vesi sulattaa kaakaovoin ja palaset alkavat muuttua paksuksi tahnaksi. Itse olen Lush-myyjän ohjeistamana kaatanut pienen määrän vettä tällaisille isommille palasille, välillä raaputtanut pehmenneen pintakerroksen pois ja kaatanut taas vähän lisää vettä. Kaiken kaikkiaan vettä menee 1/3 tiilelle noin kaksi desiä, mutta kaikkea ei kannata kaataa kerralla, jotta väriseoksesta tulee tasaista.
Lopputuloksen tulisi näyttää kutakuinkin tältä. Seos on pelottavan väristä, koostumukseltaan jugurttimaista. Tarpeeksi löysä seos levittyy hiuksiin helposti, mutta sekaan voi tarvittaessa lisätä vielä öliiviöljyä tai vaikkapa (silikonitonta) hoitoainetta. Valmis mömmö laitetaan muovikulhossaan vesihauteeseen, jotta se pysyy lämpimänä. Seoksen tulee olla kuumaa, jotta väri kiinnittyy hiukseen, mutta se ei saa polttaa ihoa.

Kumihanskat kädessä otetaan purkista vähän vihreää liejua kerrallaan ja hierotaan sitä hiuksiin aloittaen hiusrajasta otsalta, ohimoilta ja niskasta edeten muualle hiusten juuriin ja viimeiseksi latvoihin. Jäähtyessään hennaseos kovettuu hiuksissa savimaiseksi, joten levittämisessä on hyvä olla ripeä. Kun väriä on kaikkialla hiuksissa, voi tukan koota mytyksi päälaelle. Jos väristä haluaa punaisemman, tukka kannattaa kääriä muovikelmuun - ilman kelmua väri hapettuu enemmän ja sävystä tulee viileämpi. Väriä on pidettävä hiuksissa vähintään tunnin ajan, mutta muovikelmulla ja esimerkiksi suihkumyssyllä suojattuna hennan voi antaa vaikuttaa vaikka yön yli.

Hennaaminen sopii parhaiten ruskeille tai luonnostaan punertaville hiuksille, vaaleasta tukasta hennalla saa kuulemma vihreän. Jos hiuksissa on vähänkään harmaata, kaikki harmaat suortuvat värjäytyvät tulipunaisiksi. Itse olen ollut lopputulokseen todella tyytyväinen: väri on juuri sopivan tumma, mutta näyttää uskomattoman luonnolliselta.

Kasviväreinä henna ja indigo allergisoivat huomattavasti vähemmän kuin synteettiset hiusvärit, mutta jos tietää ihonsa olevan herkkä, väriseosta on tietysti suositeltavaa kokeilla etukäteen pienelle ihoalueelle. Yleisin hennaan liittyvä ennakkoluulo liittyy "myrkylliseen mustaan hennaan", jota käytetään iholle tehtävissä mehndi-kuvioissa. Kemikaalikammoisten ympyrä sulkeutuu tässä yhteydessä hieman ironisesti, sillä tummissa hennatatuoinneissa allergisia reaktioita ja myrkytystä aiheuttaa indigoon sekoitettu, värjäytymistä vahvistava p-fenyleenidiamiini. Siis se sama pirulainen, joka useimmiten aiheuttaa ongelmia synteettisissä hiusväreissä.

Lopuksi vielä mukava videopätkä, jolla toinen Lushin perustajista, Mark Constantine, kertoo enemmän hennasta ja hennaamisesta.

Värjäätkö hiuksiasi itse? Oletko kokeillut kasvivärejä?

P.S. En saanut otettua omista hiuksistani kunnollisia kuvia, mutta googlaamalla esimerkiksi "Lush Caca Brun", näkee aika hyviä kuvia värjäystuloksista.

* * *

I have recently discovered the world of non-synthetic hair dyes, i.e. henna and indigo. And with amazing results, if I may say so. Still too afraid to mix my own colours, I found the perfect newbie solution from Lush (where else?). They sell ready-made henna/indigo mixes in four different shades from bright red to cool brown and even black. One brick lasts up to three uses (with medium-lenght or long and fine hair). I strongly recommend trying these non-toxic alternatives, there's no turning back for me anymore. These colours work best with naturally brown or ginger hair, blondes will unfortunately turn green. :/