Kitsch ja kitschimpi tappelivat, kumpi voitti? Tuoksumakuni on viime vuosina muuttunut varsin eklektiseksi, mutta teinivuosina opittu viehtymys makeisiin hedelmäisiin ja vaniljaisiin herkkuihin pitää edelleen sitkeästi pintansa. Nykyään purkkapulloon tulee tosin tartuttua huomattavasti harvemmin kuin kymmenisen vuotta sitten, mutta niillä on toki hetkensä. Katie Puckrik heitti jokin aika sitten ilmoille häiritsevän ajatuksen, joka tuskin kuitenkaan on kovin kaukana todellisuudesta: jos nykyään miellämme esimerkiksi Chanelin No. 5 ja Guerlainin Shalimarin kaltaiset klassikot tätituoksuiksi, mikä on tilanne vaikkapa 30 vuoden kuluttua? Nämä edellämäinitut kun ovat varmasti juurikin niitä, joihin tädit nuorina tyttöinä ihastuivat. Onko vuoden 2040 ultimate old lady scent Viktor & Rolfin Flowerbomb tai Marc Jacobsin Daisy? Kuka tietää.
Nykynuorison ja jossain määrin myös tällaisten vähän vanhempien tätien suuria suosikkeja ovat viime vuosina olleet muun muassa Juicy Couturen ihanankamalat (vai kamalan ihanat?) kukkaisen hedelmäiset tuoksut. Tätä nykyä Juicyn pulloja löytää myös Suomesta, mutta oman rusettikaulaisen Viva La Juicyni toin mukanani pari vuotta sitten rapakon takaa. En ole viimeisen vuoden aikana käyttänyt VLJ:a kovin aktiivisesti, mutta vallan hämmennyin saatuani loppuvuodesta Kicksiltä pullollisen Nicki Minajin uutta Pink Friday -tuoksua, niin samanlaisilta ne omaan nenääni vaikuttivat. Koska tiedän ainakin muutaman blogiani seuraavan tykkäävän Viva La Juicysta, ajattelin pienen pissisbattlen olevan paikallaan. Ties vaikka Pink Fridayssa olisi ainesta varteenotettavaksi haastajaksi.
Juicy Couture Viva la Juicy

No, ensin tämä vanhempi lempparini. Kukkaishedelmäisen gourmand-tuoksun alku on suorastaan tyrmäävä, ikään kuin jokainen tuoksun ainesosa haluaisi varmasti tulla huomatuksi heti paikalla. Ensituoksu on voimakkaasti alkoholin sävyttämä, mutta hieman sitruksinen ja erittäin makea. Vähän kuin Cointreau-likööri. Alkunuoteissa kuuluu olevan marjoja ja mandariinia, näistä jälkimmäinen erottuu heti kun tuoksua on suihkaissut iholle. Olin aluksi hiukan pöllämystynyt enkä oikein muistanut, mihin olin VLJ:ssa ihastunut. Tuoksu on kuin räävittömin humalainen teini, tukka tupeerattuna, vaaleanpunaiset stringit vilkkuen. Aivan liian voimakas ja äitelä, mutta rauhoittuu onneksi pian.
Tuoksun asetuttua pahin kärki taittuu ja valkoiset kukat (kuusama, gardenia ja jasmiini) tasoittavat menoa aika hyvin. Itse asiassa jo ensimmäisen viiden minuutin kuluttua ollaan päästy asian ytimeen: pehmeän karamelliseen pohjatuoksuun, joka viipyilee iholla kauan. Tästä pidän todella paljon. Tuoksu on välillä miltei voimaisen toffeinen, vaniljainen, sokerinen, mutta santelipuun ansiosta myös hyvin lämmin. Tunnen oloni konvehtirasian kuningattareksi. Rauhoituttuaan VLJ asettuu lähelle ihoa ja säilyy siinä pitkään, seuraavan vuorokauden puolelle.
Juicyn tuoksujen pullot jakavat mielipiteitä, ne eivät ole millään mittarilla klassisen tyylikkäitä. Itse pidän niistä - krumeluurinen design, nauhat, tupsut ja kaiken maailman bling panee hymyilyttämään. :)
Vaikka itse tuoksu ei ole ollenkaan huono, Nicki Minajin esikoisessa ehdottomasti parasta on pullo! Kultaposkisen popstaran pää irtoaa hartioista kevyellä nykäisyllä, eikä tuoksua kertakaikkiaan voi suihkuttaa iholle hiplaamatta Nickin tissejä. Ahihihi.
No mutta asiaan. Pelkästään netistä löytyviä nuottikuvauksia tarkastellen voisi todella olettaa Pink Fridayn olevan miltei yksi yhteen Viva La Juicyn kanssa, ja pullon suusta haistellen mielikuva ei olekaan kovin kaukana totuudesta. Iholle suihkautettuna on jo toinen ääni kellossa. Nicki avaa pelin kirpakkana, tuoksussa ei ole ollenkaan samanlaista raskautta kuin VLJ:ssa. Pirtsakka, puhtaan hedelmäinen alkutuoksu on sekoitus karhunvatukkaa, mandariinia ja karambolaa eikä yhtään leivonnaista. Sopii erinomaisesti artistista saamaani mielikuvaan, vaikken hänen musiikkiaan ole juuri kuullutkaan.
Tämän tuoksun keskivaiheilla valkoiset kukat (lootus, jasmiini) näyttäytyvät kepeän vehreinä, kokonaisuus on läpikuultavampi kuin tukevammalla pohjalla seisovassa Juicyssa. Alun alkoholisuuden (sitä oli tässäkin) häivyttyä vaikutelma on mehukas ja sitruksinen, mutta silti makea. Pohjatuoksua pehmentävät muun muassa vanilja, myski ja karamelli, mutta edelleen kevyemmin kuin VLJ:ssa.
* * *
Vaikka tuoksut vaikuttivat ensinuuhkaisulla miltei toistensa klooneilta, lähempi tutustuminen osoittaa ne ikään kuin saman tuoksun eri tavalla viritetyiksi variaatioiksi. Siinä missä Viva La Juicyssa kaikki paukut ovat kermaisen karamellisessa, viipyilevässä pohjatuoksussa, Pink Fridayssa alkupään kepeät nuotit dominoivat koko tuoksun keston ajan.
Yhteenvetona voin suositella molempia makeiden, hedelmäisten tuoksujen ystäville. Jos pidät Viva La Juicysta, kannattaa kokeilla Pink Fridayta sen rinnalle kevyemmäksi kesä- tai päivätuoksuksi. Jos lämpimän vaniljaiset tuoksut ovat juttusi, VLJ todennäköisesti miellyttää sinua enemmän. Jos gourmandien raskaus ahdistaa, hedelmäinen PF voisi olla valintasi. Tuoksut ovat riittävän erilaisia, että niistä pitävien on perusteltua hankkia molemmat. Ne ovat kuitenkin myös tarpeeksi samankaltaisia, että Juicy-fani voi harkita Nickin uutuutta hitusen budjetille ystävällisempänä vaihtoehtona.
Miten on, paukkuuko purkka vai tahmaako? Mikä on suosikkisi makeista tyttötuoksuista? Oletko kokeillut jompaa kumpaa näistä?
* * *
Juicy Couture's Viva La Juicy has been a big favourite since it first arrived in 2008. Last year, I was sent a surprisingly similar perfume: Nicki Minaj's newly launched Pink Friday. I decided to put these two girls in a ring and see how they really compared. Despite the initial similarities, these foral fruity fragrances are different enough to justify owning them both. In fact, it's as if they originated from one perfume but somehow then went their separate ways. Both start with berries and citrus, grow stronger with white flowers and have a sweet, vanillary base. VLC is a warm and tender gourmand with buttery caramel notes, PF is lighter, a sparkling fruity scent. If you love one, I'm pretty sure you'll like the other as well.