Koska on ystävänpäivä ja kaikki on ihanaa, ja koska tämän vuosituhannen kirkkaasti paras bändi esiintyy ensi viikolla Helsingissä, LDMM-sarja tekee (aavistuksen sekopäisen) paluun! Tai tauolla kai tässä vain on oltu, mutta joka tapauksessa. Biisin nimi sopii päivän teemaan, musiikki taas ihan mihin päivään tahansa.
Innostun valitettavan harvoin artisteista, jotka edelleen tekevät aktiivisesti musiikkia, mutta kymmenen vuotta sitten (hahaha, härregud) The Darkness potkaisi takaraivoon aivan liian lujaa, jotta sen olisi voinut jättää huomiotta. Bändissä tiivistyy kaikki, mistä musiikissa pidän: hyvä meininki, nasevat riffit, hyvä meininki, falsettilaulanta, hyvä meininki, napakka rytmiryhmä ja viikset. Niin ja sanoinko jo että hyvä meininki? Musiikista voi nauttia ja ennen kaikkea, sitä voi tehdä ottamatta itseään turhan vakavasti. Mikään huumoriryhmähän tämä pumppu ei ole, mutta kieli poskessa silti mennään. Sekoilujen ja sivuprojektien jälkeen alkuperäinen kokoonpano levyttää ja keikkailee taas, enkä juuri tällä hetkellä keksi mitään, mistä olisin yhtä iloinen.


Pitemmittä puheitta suoraan rokkirämpyttelyyn. On biisejä, joihin kyllästyy kahden kuuntelun jälkeen ja sitten on näitä toisia:
* * *
Because Valentine's Day rhymes with Brian May. And because Justin's mustache is hottt.