Kauneuden seitsemän kuolemansyntiä -haaste kierteli blogeissa jokunen aika sitten ja vaikutti niin hauskalta, että ajattelin napata sen myös tänne omalle tontilleni. Menköön nyt vaikka Sonian kollektiivisen haasteen piikkiin, jos ei muuten. :) Ajatuksena on listata omia kauneuspaheitaan ja heikkouksiaan kytkien ne löyhästi seitsemän tutun synnin ympärille. Kiirastuli alkakoon.
Otan tässä lähtökohdaksi päivittäin käytetyt tuotteet, en täysin naturellia tilannetta. Perusmeikissä poskipuna saa minut tuntemaan itseni viehättäväksi, siksi käytänkin sitä paljon. Joidenkin makuun ehkä liikaa, mutta omasta mielestäni juuri sopivasti. Ekstraspessuissa tilanteissa irtoripset ovat kaiken a ja o. Siis silloin, kun onnistun laittamaan ne nätisti. Räpsyripset korostavat silmiäni kauniisti sekä tuovat säihkettä ja glamouria.
No juurikin niitä ripsiä. Tuuheita, pitkiä ripsiä. Omani ovat pitkään olleet todella kurjassa kunnossa - en oikein tiedä, mikä avuksi. Ripsiä irtoaa ja katkeilee, eivätkä jäljellä olevat suostu taipumaan kauniisti, vaan sojottavat harvoina ja käppyräisinä mihin sattuu. Olen vastikään alkanut kokeilumielessä syödä omega3-kapseleiden ohella myös biotiinia, toivon että se parantaisi tilannetta vähän.

En osaa nimetä yksittäistä tuotetta, mutta varsinkin kiireessä vihaan ihan jokaista huonoa huonoa p*ska-ainetta, joka ei toimi niin kuin sen pitäisi. Meikkivoidetta, joka hikoillessa valuu noroina pois kasvoilta, huulipunaa, joka luistelee huulilla ja kasaantuu uurteisiin, pohjustusvoidetta, joka rullautuu pois ihollta - onhan näitä.
Valokuvaan viitaten, irtoglitteriä silmämunassa olen huomannut vihaavani erityisen paljon. Myös noita yliohuita kulmakarvoja saatan nykyään vihata ihan pikkuisen, mutta ei puhuta siitä.

Pahoittelen, jos shokeeraan paljastuksillani, mutta olen erittäin laiska ajelemaan ja epiloimaan ylimääräisiä ihokarvoja. Sääret ajelen vain kesäisin (enkä aina silloinkaan) tai käyttäessäni läpinäkyviä sukkahousuja. Kainaloita epiloin kerran, pari kuukaudessa, kun tilanne äityy sietämättömäksi. Tai jos tiedän heiluttelevani käsiäni hihattomissa mekoissa. Muista kikkuroista puhumattakaan. Ainoat, joiden kanssa skarppaan, ovat kulmakarvani. Niitä nypin viikoittain ja vahaan säännöllisesti.
Tuotteista jää useimmiten käyttämättä huultenrajauskynä. En vain ole oppinut sille, kun huulipunankin kanssa on edelleen totuttelemista. Kyniä kyllä piisaa, mutta en koskaan muista ottaa niitä käyttöön.
Tästä en ole ollenkaan varma. Osittain siksi, että olen saanut paljon tuotteita, joiden arvosta minulla ei ole haisuakaan, osittain siksi, että kaikkien hintoja nyt vain ei voi muistaa. Kalleimmaksi yksittäiseksi hankinnaksi on Ebay-seikkailuineen ja Ruotsin tullin edesottamusten vuoksi todennäköisesti tullut Urban Decayn 15th Anniversary -paletti, jonka tilasin Tukholmassa asuessani. Se on onneksi niin ihana, ettei haittaa. Myös pari vuotta sitten hankkimani GHD:n muotoilurauta maksoi jonkin verran.
Lasketaanko Lidlin käsidesi kauneustuotteeksi? Alle vitosen tuotteita löytyy kaapeista useita, mutta euron tai parin juttuja on vaikeampi muistaa.
Sampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä, vartalovoiteita ja MEIKKEJÄ. Kuvassa violettien huulikiiltojen tilanne kaksi vuotta sitten. Sittemmin olen karsinut, mutta huulikiiltoja ja -punia on edelleen yhteensä varmaan siinä sadan kieppeillä, mikä on omalla käytölläni aivan liikaa. Poskipunia on yli neljäkymmentä erilaista, ja yksittäisiä luomivärisävyjä viimeisimmän laskennan aikoihin reilusti yli 500. Röyh.
7. HIMO. Jos sinulla olisi rahaa ostaa mikä kauneustuote tahansa, minkä ostaisit?
Ostaisin kalliita siveltimiä sekä erilaisia kauneushoitolapalveluita, mutta niitä ei varmaan voi laskea tuotteiksi? Överihintaisia hajuvesiä ainakin ostelisin mielin määrin (mutta ovatko nekään kauneustuotteita?). Esimerkiksi tuon kuvassa näkyvän, pyörryttävän ihanasti raparperilta tuoksuvan Aedes de Venustasin EdP:n, jonka myyntihinta liikkeen omassa nettikaupassa on 245 dollaria.
Nyt on puhdistautunut olo. Oletko sinä syntinen? Mitkä ovat paheitasi?