Kävi mielessä, että heinäkuulle olisi kivaa naputella vielä kolmaskin postaus, joten heitin tekosyyt nurkkaan ja istuin taas koneelle. Tuntuu siltä, että puran blogiahdistusta - ainakin rivien välissä - jo melkein jokaisessa tekstissä, jonka kirjoitan. Toivon, ettei kukaan kanssa-ahdistu, sillä tämä on toivottavasti vain tällainen kausi. Paniikki alkaa kutitella niskaa aina, kun avaan blogitekstien aiheita pursuilevan tekstinkäsittelytiedoston tai kurkistan johonkin testaamattomien tuotteiden kassiin tai laatikkoon. Positiivinen paniikki siinä mielessä, että olisi niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. Ja lamauttava paniikki, koska on niin paljon kaikkea, mistä kirjoittaa. :) Jotta hommat etenisivät, on vain aloitettava jostain. Tänään se "jostain" oli Wet n Wildin keväällä ilmestyneen Fergie-kokoelman Perfect Pout Lip Color -huulipunat, joita kaikeksi onneksi taitaa vielä löytyä kaupastakin.
Eivät nämä kuitenkaan aivan sattumalta valikoituneet blogitekstin aiheeksi, pidän näistä todella paljon. Huulipunissa on ainoastaan yksi ärsyttävä ominaisuus, jonka muita blogeja lukeneet jo tietävätkin. Punapuikkoa ei saa pyöritettyä hylsyn sisään kokonaan! Kuvassa vasemmalla olevassa tummassa huulipunassa on nähtävissä raja, johon asti hylsyn reuna riittää. Yläosa jää ulkopuolelle. Muuten varmasti ihan fine, mutta korkin kanssa saa olla tosi varovainen, jos haluaa punansa säilyvän ehjänä.
Hylsy itsessään on pitkänomainen, siro ja kaunis, eli korkkiongelmaa lukuun ottamatta pakkaus on ihan onnistunut. Jos on tottunut levittämään huulipunansa suoraan puikosta, tällaisella kapeahkolla ja skarpin muotoisella se onnistuu hyvin. Tuoksua punissa ei juuri ole, vain aavistus jotain hentoa vahamaista.
Sain kaikki neljä omistamaani sävyä Wet n Wildilta, mutta jokaisen olisin voinut ostaa itsekin (tai ehkä en yhtä, mutta siitä lisää myöhemmin). Tältä huulipunalaatikossani nimittäin näyttää: viininpunaisia, violetteja, kirkkaita fuksiansävyjä ja hentoja vaaleanpunaisia. Satunnaiset joukkoon eksyneet korallit ja beiget jäävät aina pyörimään käyttämättöminä, mutta viileitä sävyjä rakastan. Punani saa myös mielellään olla väriltään intensiivinen; huomaamattomampaan meikkiin käytän huulikiiltoja. Kuvassa vasemmalta oikealle sävyt D-Vinely Chilled, Ferguson Crest Cabernet, Fuchsianista sekä V.I.Pink.
Koostumus on kuivahkon voidemainen. Kuivempi kuin vaikkapa Rimmelin tai Maybellinen vastaava, mutta huomattavasti hoitavamman tuntuinen kuin esimerkiksi MACin Satin-punissa. Laitan itse aina huulirasvaa ennen kuin meikkaan, ja ainakin sen päällä huulipunan tuntu on sekä miellyttävän pehmeä että pysyvä. Pigmenttiäkin on loistavasti, ainoastaan hohtavan hileinen D-Vinely Chilled on hieman muita läpikuultavampi.
Eivät nämä kuitenkaan aivan sattumalta valikoituneet blogitekstin aiheeksi, pidän näistä todella paljon. Huulipunissa on ainoastaan yksi ärsyttävä ominaisuus, jonka muita blogeja lukeneet jo tietävätkin. Punapuikkoa ei saa pyöritettyä hylsyn sisään kokonaan! Kuvassa vasemmalla olevassa tummassa huulipunassa on nähtävissä raja, johon asti hylsyn reuna riittää. Yläosa jää ulkopuolelle. Muuten varmasti ihan fine, mutta korkin kanssa saa olla tosi varovainen, jos haluaa punansa säilyvän ehjänä.Hylsy itsessään on pitkänomainen, siro ja kaunis, eli korkkiongelmaa lukuun ottamatta pakkaus on ihan onnistunut. Jos on tottunut levittämään huulipunansa suoraan puikosta, tällaisella kapeahkolla ja skarpin muotoisella se onnistuu hyvin. Tuoksua punissa ei juuri ole, vain aavistus jotain hentoa vahamaista.
Sain kaikki neljä omistamaani sävyä Wet n Wildilta, mutta jokaisen olisin voinut ostaa itsekin (tai ehkä en yhtä, mutta siitä lisää myöhemmin). Tältä huulipunalaatikossani nimittäin näyttää: viininpunaisia, violetteja, kirkkaita fuksiansävyjä ja hentoja vaaleanpunaisia. Satunnaiset joukkoon eksyneet korallit ja beiget jäävät aina pyörimään käyttämättöminä, mutta viileitä sävyjä rakastan. Punani saa myös mielellään olla väriltään intensiivinen; huomaamattomampaan meikkiin käytän huulikiiltoja. Kuvassa vasemmalta oikealle sävyt D-Vinely Chilled, Ferguson Crest Cabernet, Fuchsianista sekä V.I.Pink.Koostumus on kuivahkon voidemainen. Kuivempi kuin vaikkapa Rimmelin tai Maybellinen vastaava, mutta huomattavasti hoitavamman tuntuinen kuin esimerkiksi MACin Satin-punissa. Laitan itse aina huulirasvaa ennen kuin meikkaan, ja ainakin sen päällä huulipunan tuntu on sekä miellyttävän pehmeä että pysyvä. Pigmenttiäkin on loistavasti, ainoastaan hohtavan hileinen D-Vinely Chilled on hieman muita läpikuultavampi.
- D-Vinely Chilled on voimakkaasti kimaltava, ruskeaan taittava viininpunainen. Kimalle antaa sävyyn myös violettia ja kultaista vivahdetta. Livenä paljon kauniimpi kuin kuvissa, aivan täydellinen puna syksyyn!
- Ferguson Crest Cabernet on marjainen, punertava violetti. Hämmentävän samanlainen kuin MACin Rebel.
- Fuchsianista on tajunnanräjäyttävän upea ja kirkas fuksiapinkki. Siinä on voimakas sininen hohde, joka ei tosin tässä huuliswatchissa erotu yhtä selvästi kuin luonnossa. Jos haluat kääntää katseita, tämä kannattaa ehdottomasti hankkia. Vastaavia on toki muillakin merkeillä, mutta hinta-laatusuhteeltaan Wettis on aika lyömätön.
- V.I.Pink on viileä, pigmenttinen vaaleanpunainen. Tämäkin on huulilla yllättävän voimakkaan värinen, mutta sävystä on toki mahdollista saada hennompikin, jos laittaa punaa vain kevyesti. Ei ehkä sopivin vaihtoehto, jos viileänsävyiset huulipunat eivät tunnu luontevilta.
Lopuksi vielä vertailukuva Rebelistä ja Ferguson Crest Cabernet'sta (tässä järjestyksessä). Tämän takia olisin itse jättänyt hankkimatta. Ja totta puhuen, jos sävy houkuttaa etkä vielä omista kumpaakaan, suosittelen ennemmin tätä Fergie-versiota. Enkä pelkästään hinnan puolesta, sillä mielestäni Wettis pesee tässä tapauksessa MACin myös koostumuksessa. Who knew?
