In My Mind There's No Sorrow

Sain All Them Shiny Things -blogin Millalta alkukesästä haasteen, jossa listataan hyvää mieltä tuottavia asioita. Elämän ilahduttajia saa olla kuinka monta tahansa - kuitenkin vähintään kymmenen - ja ne luetellaan sekalaisessa järjestyksessä. Jos haasteen saa uudelleen, asioita tulee kertoa ainakin viisi lisää. Olen perusluonteeltani optimistinen ja minua on erittäin helppo ilahduttaa, joten ihan yhdellä haastamallakin näitä kertyi aika monta. :) Kyyniset lopettakoon lukemisen tähän.Aviomies. Vaikka listan asiat eivät muuten olekaan järjestyksessä, elämäni ykkönen on laitettava ensimmäiseksi. En ole ihminen, joka kaipaa puolisoa ollakseen kokonainen, mutta tässä parisuhteessa olen ja ennen kaikkea saan olla yhtä aikaa sitoutunut ja täydellisen vapaa, kaunotar ja suohirviö, idiootti ja intellektuelli, juuri sellainen kuin olen. Näkemyksemme elämästä ovat yhteneväisiä, ja vaikka mielipiteemme eivät aina olisikaan, niistä keskustellaan. Joidenkin mielestä olen rasittava höpöttäjä, jonka jutut ovat kaiken kukkuraksi täysin älyvapaita, mutta puolisoni on täsmälleen samanlainen. Papatamme keskenämme yhtä mittaa ja nauramme vitseille, joita monet eivät tunnistaisi huumoriksi.

Elämä. Ajatus siitä, kuinka paljon kaikkea on tähän ikään mennessä jo ehtinyt nähdä ja kuinka valtavasti hienoja päiviä on toivottavasti vielä edessä. Suurin tavoitteeni elämässä on tulla viisaaksi, opiskelen sitä varten herkeämättä joka päivä. True Blood. Vampyyrisarjan viides tuotantokausi etenee kovaa vauhtia ja muuttuu jakso jaksolta jännittävämmäksi. Maanantai on kesän paras päivä. Erityisesti ilahduin, kun avausjaksossa kuuma ja badass vampyyritsubu soitti autossa teemabiisiäni.

Teemabiisini. Se on tämä. Ihana sanoma, lemppariartisti, menevä bassogruuvi. Parasta. Koti. Meillä kävi todella hyvä tuuri, saimme kauniin vuokra-asunnon viihtyisältä asuinalueelta. Ihastelen uutta kotia päivittäin ja hämmästelen onnekkuuttani. Vaikka neliöitä on vähän, viihdyn erinomaisesti. Kotonamme on myös kaunis kaakeliuuni. :) Lisäksi pidän kovasti uudesta kotikaupungistani.

Suomi. Tätä ei tarvitse ottaa mitenkään äärinationalistisena kommenttina, mutta ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen oli ihanaa palata Suomeen. Asiat toimivat, ihmiset pitävät sanansa ja ovat suoraselkäisiä. Olen viime vuosina ollut myös enenevässä määrin kiinnostunut maamme historiasta ja kulttuurista. Näinkin pieneen valtioon näyttää mahtuvan aika pätevää sakkia.Stadionkeikat. Olen naureskellut ystävieni kanssa, että musiikkimakuni tulee kalliiksi, sillä lempparibändini ja -artistini soittavat lähes yksinomaan stadioneilla ja areenoilla. Kaikki ovat tosin jo niin "varttuneita", että keikkoja on melko harvoin. Ihan joka viikko ei siis tarvitse kaivaa kuvetta. Olen pikku hiljaa oppinut käymään keikoilla yksin, kun seuraa ei aina ole tarjolla. Tiistaina aion hukata itseni Olympiastadionin ihmismassaan, kun lähden kuuntelemaan vähän heartland rockia.

Lähestyvä palkkapäivä. Mahdollistaa yllä mainitun toiminnan ja paljon muuta. En ole pitkään aikaan saanut kunnollista palkkaa (tarkoitan tällä nyt suurempaa kuin kahden viikon palkkaa, ottamatta sen kummemmin kantaa tulotasoon), edellisestä taitaa olla vähän yli vuosi. Seuraavasta liksasta hoidetaan muutto loppuun ja hankitaan juttuja uuteen kotiin, lisäksi ajattelin ostaa mp3-soittimen entisen, kadottamani tilalle, ehjiä alusvaatteita ja sukkia sekä käydä kampaajalla. Juhlaa. :)Leijat. En ymmärrä, miksi minulla ei ole leijaa.

Elämänviisaus. Viittaan myös kohtaan kaksi. Ihailen ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkään ja joilla näin ollen on elämänkokemuksen mukanaan tuomaa viisautta. He ovat usein myös kaikkein sydämellisimpiä. Haluaisin ajatella, että sisälläni asuu pieni mummo, jolla olisi edes pieni siivu tuosta kaikesta ymmärryksestä ja avarakatseisuudesta. Pidän myös lapsista, jotka puhuvat viisaita. Ja vanhemmista, jotka kuuntelevat juttuja asiaankuuluvalla mielenkiinnolla, eivätkä kuittaa niitä olankohautuksella.Huvipuistot, sirkus ja hattara. Rakastan sirkuksen tunnelmaa, tuoksua, ääniä ja kimaltavia esiintymisasuja. Huvipuistoissa on vähän samaa fiilistä, laitteiden kolinaa, naurua ja ilon kiljahduksia on ihana kuunnella. Ja hattara, sitä nyt tuskin tarvitsee selittää. Näytä minulle ihminen, jolle hattara ei tuo hyvää mieltä, niin minä näytän sinulle hapannaaman.

Ystävät. Olen aikamoinen erakko, viihdyn yksin enkä useimmiten kaipaa juurikaan seuraa. Silti olen äärimmäisen onnelinen uudelleen aktivoituneesta sosiaalisesta elämästäni. Lähes kaikki ystäväni asuvat nykyään kanssani samassa kaupungissa ja tuttuja tulee nähtyä harva se päivä. Kymmenen vuoden tauon jälkeen myös siskoni asuu jälleen kävelymatkan päässä. Lisäksi minua ilahduttavat blogimaailmasta saamani hauskat, fiksut ja viihdyttävät virtuaaliystävät, joista monet olen tavannut myös oikeassa elämässä.Blogit. Edellisestä luontevasti lempiharrastukseni pariin. Vaikka olen kevään ja kesän aikana päivittänyt omaa blogiani valitettavan harvoin, luen muiden tuotoksia joka päivä. Nautin kauniista kuvista ja nokkelasta sanailusta, lisäksi jaksaisin tuijottaa kuvia purkeista ja purnukoista vaikka kuinka. Bloggaamisesta saa valtavasti hyvää mieltä ja energiaa, voin suositella kaikille kirjoittamisesta pitäville. Jos omistaa tietokoneen, aloittamiseen ei edes tarvitse panostaa rahallisesti.

Matkustaminen. Olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut matkustella pienestä pitäen. En välttämättä aina kovin kauas tai kovin hienosti, mutta joka tapauksessa. Uudet maisemat ja kulttuurit kiehtovat, etenkin kun tietää, että nähtävää olisi vielä vaikka kuinka. Matkustaminen liittyy oleellisesti myös tavoittelemaani elämänviisauden kartuttamiseen.

Seuraavaksi haluaisin matkustaa Skotlantiin tai New Orleansiin. Jälkimmäisen kohteen näkisin mieluusti myös Yhdysvaltojen halki kulkevan road tripin merkeissä, saa nähdä milloin matkakassassa on tarpeeksi dollareita sellaisen toteuttamiseen.

"The world is a book. Those who do not travel read only one page."Kirpputorit. Löysin tänään lähikirpparilta mahdottoman kauniin mustan helmipäällysteisen juhlalaukun. Olin houkutellut mukaan myös mieheni, joka juuri tuskailtuaan, kuinka "näillä kirpputoreilla ei ole koskaan mitään minulle", löysi täydellisesti istuvan, upean tweed-takin, jollaista oli etsinyt jo usean vuoden ajan. Pari viikkoa sitten bongasin kierrätyskeskuksesta monta hyvää kirjaa muutamalla eurolla. Löytämisen riemu on parasta (kierrätyskin on tietysti kivaa).

Lähestyvä syksy. Rakastan syksyä ja romantisoin vuodenaikaa parhaani mukaan. Odotan viileneviä iltoja, putoavia lehtiä, sadetta katulamppujen valossa, tummia värejä, teemukillisia viltin mutkassa, lukemattomia kirjoja, villasukkia, kaulahuiveja ja sitä, että takkaan saa vihdoin sytyttää tulen. Onneksi kohta on jo elokuu eikä syksy ole kaukana.Museot. Olen päästä varpaisiin museoihminen, yhden kesänikin olen viettänyt konttorirottana Museoviraston leivissä. Pääkaupunkiseudulla suosikkejani ovat Kansallismuseo (vapaa pääsy perjantaisin klo 16-18), joka on vierailun arvoinen jo pelkästään rakennuksensa vuoksi, Ateneum - rakastan Edelfeltiä, Designmuseo Korkeavuorenkadulla (Suomalaisen muotoilun näyttely on vielä pakko käydä katsomassa) sekä WeeGee Espoossa. Kovin monessa museossa en tosin ole tällä suunnalla ehtinyt vierailla, otan mielelläni vastaan vinkkejä ja suosituksia. Minua kiinnostaa lähes kaikki tulitikuista sotastrategioihin, esiliinoista viidakon eläimiin. Taidemuseot ja -galleriat ovat lähinnä sydäntäni, niissä saan vietettyä tuntikausia.

Tukholmassa vieraileville taiteen ystäville suosittelen Thielska Gallerietia Djurgårdenin saarella. Jätti sanattomaksi.

Lehmät. Mielestäni maailmassa ei ole mitään sympaattisempaa kuin lehmät. Suuret siniset silmät, lempeä katse, pitkämielinen elämänasenne eikä kiirettä minnekään. Mummullani oli lehmiä, kun olin pieni. Lempilehmäni oli nimeltään Tähti.

* * *

Haaste kuuluu antaa eteenpäin viidelle bloggaajalle, päätin tällä kertaa heittää viestikapulan naisille, jotka bloggaavat muusta(kin) kuin kosmetiikasta. Haluaisin, että omista ilonaiheistaan kirjoittaisivat:

• Converting Vegetarians -blogin Heidi, joka on suuri idolini. Rakastan.
  
• Salaa Onnellinen -blogin Muuttolintu, jonka tekstien aihepiiriin tämä sopii kuin, no, hattara sirkukseen.
• Visuaalisesti Vaativa -blogin Aino ja tyttärensä O (tuore bloggaaja hänkin).
• Tunnetila-blogin tyylitaituri Nina.
• Twilight Cola -blogin June, jonka kanssa olemme pian tunteneet kymmenen vuotta. Kuinka niin aika kuluu nopeasti?
  

* * *

Life and happiness related questionnaire, this time only in Finnish.

Photos: Nick Meek @ FlorenceMoll.com

Lähiluksusta

Moni varmasti tietää, että suosin kasvovoiteissani luonnonkosmetiikkaa. Olen useita tuotteita kokeiltuani huomannut ekosertifioidut ihonhoitosarjat luotettaviksi ja toimiviksi, lähestulkoon merkistä riippumatta. Minusta tuntuu, että ihoni pysyy puhtaampana ja kuulaampana kuin synteettisin voitein rasvattuna, ja olen kokenut tuotteet yleensä turvallisiksi käyttää. Kotimaiset luonnonkosmetiikkabrändit ovat tosin jääneet minulle valitettavan tuntemattomiksi, vaikka niitäkin on markkinoilla jo useampia (katso vaikka Pro Luonnonkosmetiikka ry:n listaus).Ilahduin näin ollen kovasti, kun sain kokeiltavakseni suomalaisen Lily Alexandran kasvovoiteen ja naamion. Sertifikaatti näiltä tosin puuttuu, kuulemma siksi, ettei pienellä toimijalla (vielä?) ole varaa sellaista hankkia (lisää aiheesta muun muassa täällä). Sen lisäksi, että tuotteet ovat Sipoossa valmistettuina jo varsinaista lähikosmetiikkaa, merkin imago on mielestäni ihan pirun tyylikäs. Niin pakkausten kuin nettisivujenkin ulkoasun huolellinen suunnittelu (kieliasua tosin voisi vielä tarkistaa) lämmittää mieltä - itselleni visuaalisuus on tärkeää ja ostan hyvän tuotteen lisäksi mielelläni myös kauniin purkin. Jostain syystä eleettömän kauniit pakkaukset ovat varsinkin luonnonkosmetiikan parissa vielä kovin harvinaisia, tällaisia soisi näkevän enemmänkin. Uudistava 24 tunnin voide on koostumukseltaan jännittävän vaahtomaista, se sulaa iholle miellyttävän ohuena, mutta tuntuu silti ravitsevalta. Ainakin näin kesäaikaan kosteutustehokin vaikuttaa erinomaiselta. Nettisivut kertovat voiteen sisältävän vahvan antioksidanttista, E-vitamiinipitoista vehnänalkioöljyä sekä aloe veraa (INCIssä neljäntenä ja viidentenä). Lily Alexandra -tuotteet ovat täysin hajusteettomia, mikä sinänsä on ihonhoitotuotteissa erittäin mainio juttu, mutta omaan makuuni myös vähän tylsää. Ja vaikka purkki olisi kuinka kaunis tahansa, hygieniasyistä pidän enemmän tuubeista ja pumppupulloista.

INCI: Aqua, Caprylic Triglyceride, Glyseryl Stearate SE, Triticum Vulgare Germ Oil, Aloe Barbadensis Gel, Stearic Acid, Glycerin, Butyrospermum Parkii Butter, Simmondsia Chinesis Oil, Sorbitol, Tocopheryl Acetate, Glyceryl Caprylate, Potassium Sorbate, Sodium Phytate, Lactic Acid

Pehmentävän kasvonaamion mainostetaan pehmittävän ihoa ja parantavan sen rakennetta. Sen kuulusi myös rauhoittaa ja kirkastaa ihoa sekä kosteuttaa tehokkaasti. Naamion annetaan vaikuttaa 5-10 minuuttia, minkä jälkeen se huuhdellaan pois. Tuotetta suositellaan käytettävän kerran viikossa. Kokeiluni perusteella naamio tuntuu ajavan asiansa hyvin, mutta kosteuttavan ja pehmentävän naamion pois huuhteleminen tuntuu haaskaukselta.

INCI: Aqua, Glyceryl Stearate SE, Cetyl Alcohol, Glycerin, Stearic Acid, Betain, Bambusa Arundinacea Stem Powder, Caprylic Triglyceride, Xanthan Gum, Tocopheryl Acetate, Glyceryl Caprylate, Potassium Sorbate, Sodium Phytate

Varsin mukavia tuotteita molemmat, kasvovoidetta olen käyttänyt säännöllisesti koko kesän ajan ja naamiotakin muutaman kerran. Jotain kummallista näissä silti on: en pysty käyttämään kumpaakaan suihkun jälkeen! Aamu- ja iltapesun yhteydessä tuotteet toimivat täysin moitteettomasti, mutta suoraan suihkusta tultuani ihoni reagoi kummallisesti. Muutun kasvoiltani punaiseksi kuin rapu, ja ihoa polttaa sietämättömästi. Olen kahteen otteeseen joutunut huuhtelemaan kasvovoiteen pois ja laittamaan tilalle jotain muuta (sekä viilentelemään ihoani aloe vera -geelillä). Ja ihan sama juttu naamion kanssa! Yritin tavata INCIä huolellisemmin, josko ainesosissa olisi ollut jotain outoa, mutta oma tietämykseni ei kyllä riitä moiseen.

Luonnonkosmetiikka on juuri tässä mielessä arvaamattomapaa kuin "tavalliset" voiteet - synteettisille ainesosille herkistytään harvemmin. En kuitenkaan olisi odottanut näin voimakasta reaktiota, kun tuotteiden kehutaan sopivan hyvin allergisillekin. Pienen googlailun perusteella en ole kokemuksieni kanssa yksin, moni muukin on kertonut punoituksesta ja polttavasta tunteesta. Käyttäjäkokemusten perusteella ongelmat vähenevät käytön myötä, mutta itse suosin tuotteita, joiden kanssa ongelmia ei ole alun alkaenkaan.

Oletko kokeillut tätä sarjaa? Miltä on tuntunut? Veikkauksia iho-ongelmien aiheuttajaksi?

* * *

For a couple of years, I've been using only eco-certified moisturisers on my face with good results. I was pleased to try products from Lily Alexandra and very, very impressed by the packaging of their skin care line. The 24 h moisturiser and the soothing mask both look and feel very luxurious, or at least they do in most circumstances. For some reason, I can not use them after I've taken a shower - my skin turns bright red and burns horribly. :( Can't figure out why, the ingredients seem pretty harmless.

Elämää ilman ripsiväriä?

Olen ollut omasta tahdostani yhdeksän päivää täysin ilman silmämeikkiä. Sain reilu viikko sitten toiseen silmäluomeen jonkin tulehduksen enkä halunnut sen pahenevan. Lisäksi ripseni ovat jälleen kärsineet taivuttamisesta ihan liian paljon, oikean silmäni ripsistä vaikutti pudonneen pois lähes puolet. Ajattelin jatkaa meikittömyyttäni, kunnes räpsyttimeni ovat taas kunnossa.

Oli hassu sattuma, että myös Pumpulipupussa oli uskaltauduttu kokeilemaan omia rajoja samalla tavalla ja samanaikaisesti. Kuten Pupulla, itsellänikin ensimmäiset päivät olivat kaikkein hankalimmat. En ole esimerkiksi koskaan aikaisemmin ollut töissä ilman ripsiväriä. Työkaverit tuskin huomasivat koko asiaa, mutta oma oloni oli kummallinen. Kaiken huipuksi päädyin viime perjantaina töiden jälkeen puiston kautta baariin, edelleen silmämeikittä. Liekö lämpimillä kesäpäivillä osuutta asiaan, mutta perjantaihin mennessä oloni oli jo tullut niin luontevaksi, etten melkein muistanut koko sotamaalauksen puutetta edes vessassa peilatessani.

Tähän on sitä paitsi jäänyt jo ihan koukkuun. Meikkaaminen on aamuisin supernopeaa ja olo on jotenkin ihmeellisen kevyt. Kaupungilla saa suojaa suurista aurinkolaseista, mutta osaan jo olla ilmankin.Itse asiassa, minun piti kirjoittaa tästä aiheesta jo keväällä. Huhti-toukokuussa sain kamalan nuhan männyn siitepölystä, vaikka en ole koskaan aiemmin ollut siitepölylle herkkä. Tuhisin pari päivää kotosalla ja meikkasin vain sen verran, että sain käytyä ruokaostoksilla (täysin naturellina en voi lähteä edes lenkille). Jo tuolloin silmämeikittömyys tuntui jännittävän raikkaalta. Kaupasta kotiin päästyäni maalasin vielä kokeeksi huuleni tummanpunaisiksi, kontrasti oli mielestäni aika hauska.

Huulia lukuun ottamatta (kuvassa Inglotin viininpunainen Sleeks-kiilto sävyssä 59) meikkini on viime päivinä ollut aika lailla samankaltainen. Kasvojen keskiosassa on pienen pieni määrä meikkivoidetta, silmänalusilla peiteainetta, päällä ohuesti puuteria. Poskilla on aurinkopuuteria ja poskipunaa - kulmaluulla, nenän varressa, poskipäillä ja usein myös silmän sisänurkissa ensimmäiseksi käteen sattunutta vaaleaa korostustuotetta. Kulmat olen värittänyt hennosti kulmakynällä. Tai ainakin yrittänyt, minulla on ollut vaikeuksia Lumenen uudistuneen kynän kanssa, joka on aivan liian pehmeä ja tekee kulmista helposti pikkuisen liian tummat näin kevyeen meikkiin (kuvassa vielä käytössä vanhempi, hieman kovempi kynä).

Kuinka paljon sinä meikkaat kesäisin?

* * *

This is my ninth day without eye makeup, which is very unusual for me. Never before have I dared to go to work without mascara, for example. Other people don't seem to notice but I felt a bit awkward at first. The reason for this sudden experiment is that one of my eyelids got an infection of some kind and I didn't want to make it worse. Also, my lashes have not been doing really well and I wanted to give them some rest, too. I've grown to like my "naked" eyes and the effortlessness, so I think I'll continue for at least a week longer. It IS summer, anyway.

GlossyBox 5/12

Toukokuun GlossyBox jää tällä haavaa viimeiseksi, sillä muuton myötä myös osoitteemme Ruotsissa jäi historiaan. Toiveissa tosin on herätellä tilaus henkiin loppuvuodesta, mutta katsotaan myöhemmin kuinka sen kanssa käy. :) Pahoittelen puhkipalanutta kuvaa, syystä tai toisesta muistikortiltani ei löytynyt tämän parempia. :( Laatikon sisältöä muokattiin avaamisen jälkeen, kun teimme ystäväni kanssa vaihtareita. Sain itse alun perin näytekokoisen tuoksupullon ja vartalovoiteen Viktor & Rolfin Flowerbombista, mutta minulla oli molempia jo ennestään. Ystäväni puolestaan sai pienen pullon Love & Toastin luomutuoksua, josta hän ei niin välittänyt, mutta johon minä ihastuin. Eli yllä oleva kuva on täysin lavastettu. :D Tuoksun lisäksi toukokuun laatikossa oli GlossyBoxin oma poskipunasivellin, BareMineralsin poskipuna, hiusgeeli Philip B:ltä sekä MSCHICin huultenrajauskynä.

No, ensin lyhyesti tuosta siveltimestä, siitä ei ole kamalan paljon sanottavaa, ei edes kuvia. Jäin vähän ihmettelemään, mitä olivat GB:lla miettineet, meikkiväline on nimittäin täysi susi. Synteettiset karvat ovat muovisen tuntuisia ja karheita eikä suti ole edes kovin tiheä. En siis tarkoita, että synteettisyys tekisi siveltimestä huonon, monet tekokuituiset siveltimet ovat erittäin laadukkaita. Tuntuu vain, että tämän tuotteen kanssa ei ole edes jaksettu yrittää. Jos itse haluaisin markkinoida yritystäni lanseeraamalla sen nimissä meikkisiveltimiä, olisin panostastanut hiukkasen enemmän. No further comments.

BareMineralsin meikeistä minulla ei ole juurikaan aiempaa kokemusta. Olen joskus käyttänyt purkillisen tai kaksi merkin mineraalimeikkipohjaa, josta pidin kovasti, mutta muuten olen kiertänyt tuotteet tarkoituksella vähän kauempaa. Mielikuvani niistä on toki positiivinen, mutta mielestäni hinnoittelu on täysin ulkona tästä galaksista, kun ottaa huomioon kuinka valtava valikoima edullista ja laadukasta (mineraali)kosmetiikkaa nykyään on tarjolla.

Jauhemaiset poskipunat voi mielestäni jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: pigmenttisiin ja hohtaviin. Joissain punissa tietysti yhdistyvät molemmat ominaisuudet, mutta useimmat pystyy silti luokittelemaan jompaan kumpaan ryhmään. BareMineralsin sävy Velvet Dawn lukeutuu kiistämättä jälkimmäiseen, se sopii hohtavuutensa ansiosta mainiosti myös korostussävyksi poskipäille, kun sutii kevyesti. Sävy on lämpimän kuparinen vanha roosa, jossa ei tosiaan ole pigmenttiä mitenkään erityisen paljon. Jos väriä haluaa kerrostaa, kerrostuu myös valoaheijastavuus. Itselleni tuote sopii todennäköisesti parhaiten käytettäväksi jonkin voimakkaamman värisen poskipunan päällä, metallinhohtoiset posket eivät ole ihan omin juttuni.

MSCHIC on merkki, johon haluaisin kovasti tutustua paremmin. Olen joskus ostanut Seppälälle tehdystä meikkikokoelmasta geeli-eyelinerin, mutta en ole koskaan saanut käytyä yhdelläkään jälleenmyyjällä hypistelemässä merkin "oikeita" tuotteita. Pelkkien kuvien turvin en ole halunnut asioida nettikaupassakaan, kun meikkejä olisi kuitenkin mahdollista tutkailla myös livenä. Viimeisen vuoden aikana MSCHIC on saanut aika mukavasti näkyvyyttä ruotsalaisissa blogeissa, GlossyBox näyttää olevan markkinointistrategian seuraava askel. Suomalaisista brändeistä ainakin Lumene on muuten uudistanut imagoaan lahden toisella puolen erityisen onnistuneesti nimenomaan kauneusblogien välityksellä. Pisteet heille!

Pure Lip Liner on huultenrajauskynäksi pikkuisen kova, tosin sillä saa huomattavasti tarkempaa jälkeä kuin pehmeämmillä kynillä. Sävy (Santa's Little Helper) on kaunis peruspunainen, ei erityisen kylmä eikä lämmin. Pari punaista rajauskynää minulla on jo ennestään, mutta näille on aina käyttöä.Philip B oli minulle aikasemmin täysin tuntematon nimi. Mitenkään valtavasti en saanut netistäkään irti - kyseessä on ilmeisesti yhdysvaltalainen, kasvipohjaisia kampaamotuotteita valmistava yritys. Puuterituiskua-blogista löysin tällaisen reportaasin herra Philipin Suomen-vierailusta viime tammikuussa. Muutaman linkin selattuani mielikuvani jäi joka tapauksessa erittäin positiiviseksi, olisi mukava kokeilla kehuttuja sampoita (ainakin tätä!), hoitoaineita sekä tätä hiuksille ja päänahalle tarkoitettua öljyä, joka virkistävästi on täysin silikoniton.

Olin silti melkoisen hämmentynyt, kun laatikosta paljastui tuubillinen hiusgeeliä. Vieläkö (vai taasko?) ihmiset käyttävät geeliä? Pitkähiuksisena en ehkä ole ensisijaisinta kohderyhmää, mutta käytin tuotteen pois joka tapauksessa. En tosin muotoiluun, vaan kosteisiin hiuksiin, tuomaan rakennetta föönauksen alla. Toimi muuten ihan hyvin, tuubissakin ohjeistettiin kokeilemaan myös tällaista käyttötapaa. Ennen kaikkea, boksi onnistui taas tavoitteessaan: otin selvää minulle ennestään tuntemattomasta merkistä, kiinnostukseni heräsi ja haluan kokeilla lisää. Olen helppo.

Google muuten kertoi, että Philip B -tuotteita voi tilata muun muassa täältä. Sokerina pohjalla oma suosikkini, Love & Toastin valloittava kesätuoksu Gin Blossom! Peittoaa esimerkiksi pari postausta aiemmin esittelemäni kesän muut tuoksusuosikit mennen tullen (Julmahuvi-fanit, pun intended :D). Tätä googletellessani huomasin, että tuoksun ja koko brändin takana on sama ihana nainen, joka luotsaa myös konsepteiltaan ainakin yhtä hurmaavia TokyoMilkia ja Lolliaa. Ei siis ihme, että olen rakastunut. ♥

En tiedä, ovatko tällaiset sokkipaljastukset kauneusblogiin sopivaa tekstiä, mutta pidän ginistä tositositosi paljon. Väärinkäsitysten välttämiseksi täsmennettäköön kuitenkin, että nautin sitä varsin maltillisesti, yleensä joko sitruunan & soodan tai tonic-veden kanssa. Sitruksinen Gin Blossom on suosikkikesäjuomaani tuoksumuodossa, mikä on loistavinta pitkään aikaan! Alkoholin haitoiltakin välttyy, kun voi suihkauttaa GT:nsä iholleen. Parasta.

Oletko kokeillut jotain tässä mainituilta brändeiltä? Tykkäätkö MSCHICin tai BareMineralsin tuotteista? Oliko Philip B sinulle ennestään tuttu?

* * *

May's GlossyBox was the last one I got this year, since we recently moved back home from Sweden and the company doesn't deliver to Finland. Yet. My absolute favourite was the lovely summer scent from Love & Toast, it smells exactly like a refreshing glass of (gin and) tonic! I also got very interested in trying some more of Philip B's hair care products, my first impressions - based on 30 minutes of googling - were really positive.

Kauneuslähetystöstä hyvää iltaa

Keväällä kokeiltavaksi saamistani Wet n Wildin tuotteista jäi vielä muutama esittelemättä, joten tein niistä nyt vielä tällaisen koosteen. Neljästä tuotteesta kaksi on mielestäni erittäin hyviä, kaksi vähän niin ja näin. Yleensä en juuri kirjoita "ihan kivoista" tuotteista, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen (syy paljastuu vielä myöhemmin). Säästän parhaat viimeiseksi ja aloitan näistä kahdesta, joihin en oikein saanut tuntumaa. Natural Blend -kivipuuteri on kaunis. Pahvisessa, avattavassa rasiassa on kukkakuviolla koristeltu puuteri, peili sekä pieni vaahtomuovinen vippa. Levitän itse kaikki puuterit siveltimellä, enkä näin ollen testannut, mihin kaikkeen vipasta olisi ollut. Aika heppoiselta se kuitenkin näytti. Meikin korjailuun tarkoitetussa tuotteessa peili on aina plussaa, mutta valkoisesta pahvipakkauksesta tulee valitettavan pian aika sottainen. Ainakin omassa käytössäni.

Kokeilin pari kertaa käyttää puuteria meikin kiinnittämiseen, sudin sitä puuterisiveltimellä ohuen kerroksen koko kasvoille. Meistä ei tullut ystäviä, koska: a) sävy (Bare) oli iholleni liian tumma ja näytti keltaiselta, b) puuteri alkoi päästää kiiltoa läpi aika nopeasti eikä pitänyt meikkiä hyvin paikoillaan ja c) en osaa käyttää kivipuuteria, olen irtopuuteri-ihmisiä. Kohdasta c johtuen arvioni ei tietenkään ole täysin vertailukelpoinen, minulla kun ei ole juuri aiempaa kokemusta kiinteään muotoon puristetuista puutereista.Glassy Gloss -kiillosta (sävy Poppy Glaze) olisin periaatteessa voinut tykätä paljonkin. Kerroin tosin jo pari postausta sitten ongelmistani näiden tuubikiiltojen kanssa, pedanttina ihmisenä haluan joka tapauksessa käyttää aina sivellintä. Kiillon koostumus on mukava, sellainen semitahmainen - ei liian jankkia mutta ei liian ohuttakaan. Väriä tulee hentoisesti, mutta kiiltoa sitäkin enemmän.Huulilla kiilto on vinyylimäinen, ihan superkiiltävä! Pidän lopputuloksesta todella paljon, mutta tässä tuotteessa on kaksi ominaisuutta, joita en siedä: tuoksu ja maku. Ne vievät vastentahtoiselle mielikuvamatkalle varhaisteini-ikään 1990-luvun puolen välin tienoille, jolloin jokaisen tytön penaalista löytyi esanssiselle tuoksuva, muovinmakuinen roll on -huulikiilto. Vieläkö muistatte? Tämä kiilto tuoksuu tismalleen samalle ja maistuu todella muoviselle. Maku on sama kuin esimerkiksi Models Ownin huulikiilloissa, joita en kerta kaikkiaan vain pystynyt käyttämään.Toisesta saamastani huulikiillosta pidin huomattavasti enemmän, sillä se tuoksuu lakritsille! Lisäksi se myös näyttää upealta, mutta kehoitan kiiltoa käyttävien noudattamaan huomattavaa varovaisuutta muun meikin suhteen. Tällä nimittäin saa sellaiset barbihuulet, että ei paremmasta väliä! Koostumukseltaan Mega Slicks -kiilto (sävy Cherish) on hyvin hyvin kuivaa ja hyvin hyvin helmiäisenhohtoista. Hyvin hyvin turhauttavaa se on myös: applikaattoriin tarttuu niin vähän tuotetta kerrallaan, että huulia meikatessa meinaa menettää hermonsa.Mutta voi, miten kaunis se on! Näin hohtavien huulien kanssa vain saa tosiaan olla tarkkana, ettei kokonaisuus näytä mauttomalta. Itse yhdistäisin näihin todella neutraalin värisen silmämeikin tai vaikkapa skarpin ja dramaattisen mustan eyelinerin.Mistä pääsemme kuin huomaamatta loikkaamaan neljänteen tuotteeseen. :) Vedenkestävä H2O Proof -eyeliner on kerrassaan loistava! Eikä ainoastaan "hintaansa nähden loistava" vaan ihan huippu millä tahansa asteikolla. Omani on musta, mutta tarjolla on muitakin sävyjä. Huopasivellin on tarkka ja jäykkä, pidän näistä itse kaikkein eniten. Joustavammilla eyeliner-siveltimillä en ainakaan itse saa aikaiseksi läheskään yhtä siistiä jälkeä.Kuvasin rajausväristä totuttuun tapaan swatchit, joissa demonstroin millaista viivaa siveltimellä saa ja millainen pigmentti värissä on. Yllä olevassa kuvaparissa nämä seikat eivät silti ole kaikkein kiinnostavampia, sillä oikeanpuoleinen kuva on otettu sen jälkeen, kun olen pessyt ihon vedellä ja saippualla! Tarkoituksenani ei edes ollut ottaa vertailevaa kuvaa, vaan olin pesemässä swatchailemiani juttuja kokonaan pois. Äimistyin, kun rajausväri ei hievahtanutkaan, ja oli ihan pakko räpsäistä vielä toinenkin kuva. Todellakin H2O Proof ja myös ilmeisen soap proof. Vedenkestävälle silmämeikille tarkoitetulla meikinpoistoaineella tosin irtosi moitteettomasti.

Oletko kokeillut jotain näistä? Ovatko tuotteet toimineet paremmin tai huonommin kuin minulla?

P.S. Huomaa myös edellinen postaus! Lauantai-iltaiset kirjoittelut eivät yleensä tavoita kovin suurta yleisöä. ;)

* * *

A few more things that I got from Wet and Wild earlier this year. Unfortunately, the pretty powder is too yellow for me to use and the first lipgloss (in a tube) tastes like plastic. :( The last two products are really good, if not amazing. Super pearlescent Barbie pink lipgloss and an eyeliner that doesn't come off even when washed with soap and water. And they go very well together, too!