Gorilla Perfumes 3/3

Kun Lush viime vuonna uudisti Gorilla Perfume -tuoksusarjaansa (mietteitä uusista tuoksuista osissa yksi ja kaksi), moni aiemmin myynnissä ollut hajuvesi joutui siirtymään uusien tieltä. Kaikkein suosituimmat kuitenkin säilytettiin valikoimissa ja niputettiin Greatest Hits -nimikkeen alle. Suomessa näistä vanhemmista tuoksuista ovat myynnissä Karma, Imogen Rose, Breath Of God, Vanillary ja Lust. Nettisivuilta bongasin vartalosuihkeena myös Dirtyä, mutta siitä ei ilmeisesti ole meillä myynnissä EdP-versiota. Sain viisi ensin mainittua tuoksua Lushilta nuuhkimis- ja kuvauslainaan, jotta pystyin tutustumaan niihin ajan kanssa.

Kuvaamani tuoksut ovat kiinteässä puikkomuodossa, jossa hajusteet on sekoitettu muun muassa jojobaöljystä ja candelilla-vahasta tehtyyn massaan. Kaikkia on saatavana myös nestemäisinä, joko 30 ml tai 10 ml suihkepulloissa. Oman kokemukseni perusteella kiinteiden parfyymien tuoksu ei ole yhtä intensiivinen kuin nestemäisissä, mutta ne kestävät iholla pidempään.

Hassusti löysin jokaisesta hitistä myös yhteneväisyyksiä noihin uuden sukupolven Gorilloihin. Listasin kuvaukseen myös "sisartuoksut", koska ne tulivat mieleeni niin kummallisen helposti. Tuoksut eivät tietenkään ole identtisiä keskenään, mutta huomattavan samankaltaisia, ainakin omissa mielikuvissani. 

Karma

tuoksuryhmä: citrus aromatic

ainesosat/nuotit: appelsiini, patsuli, mänty, laventeli, sitruunaruoho, mustaherukka, elemi (hartsi)

tuoksupari: Sun

Karmaa on pitkään mainostettu etenkin britti-Lushin myydyimpänä tuoksuna, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Metsäinen ja mausteinen sitrustuoksu on kuin isosisko viime keväänä lanseeratulle Sunille, joka oli silkkaa pirskahtelevaa appelsiinikarkkia. Karmassa on mukana sama hedelmäisyys ja melkein haistettavissa oleva mehukkuus, mutta imelyydestä on hiukan karsittu.

Patsuli tuo appelsiinille jännän taustan: tasoittaa ja rauhoittaa, muttei turhaan pyöristä hapokkuutta. Ainesosalle tyypillinen, aavistuksen tunkkainen maakellarin ja mullan tuoksu on läsnä heti ensi nuuhkaisusta. Suoraan puikosta haisteltuna Karma on miltei pelkkää hedelmää, mutta viivyttyään hetken iholla vihreys tulee voimakkaammin esille. Loppumetreillä erotan kanelinkin, joka tekee kokonaisuudesta silmänräpäyksessä syksyisen. 

Alun pirteydestään huolimatta tuoksu on ennen kaikkea hyvin seesteinen ja tuo jostain syystä mieleen höyryisen kylpylän. Myös vahvoja flashbackeja parin vuoden takaiseen Intian-matkaan on havaittavissa. Lempparini näistä viidestä, todennäköisesti hankin tämän täydennykseksi omaan tuoksuhyllyni!

Imogen Rose

tuoksuryhmä: oriental floral

ainesosat/nuotit: ruusuabsoluutti, ruusuöljy, basilika, bergamotti, vetiver, ambrette, tonkapapu, iirisjuuri 

tuoksupari: Flower's Barrow

Lähes jokainen näistä suurista hiteistä on melko suoraviivaisesti koottu yhden raaka-aineen ympärille. Imogen Rose on oodi ruusulle, mutta sellaisena virkistävä poikkeus. Uudet ruusutuoksut tapaavat olla melko makeita ja pirskahtelevia: mukana on vadelmaa, sitruksia, pelargoniaa ja kaikkea muuta jännää ja nuorekasta (paitsi pelargonia ei ehkä ole nuorekas muuten kuin tuoksunsa puolesta...). Noilla kepeillä ruusuilla on toki paikkansa (kesäpuutarhassa!), mutta Imogen Rose on toista maata: varsinainen grand old lady. Hienostunut, puuteria tupsutteleva ja hiuksensa rullaava. Sukulaisilta salaa saattaa joskus mennä pari savukettakin.

Pidemmän päälle makeat ruusut saavat minut voimaan pahoin, mutta tämä tuoksu rauhoittaa. Sopii päiväunille mummon kamarissa seinäkellon nakuttaessa. Posliinikupeista nautitun päiväkahvin kanssa ja pikkuleipien leipomiseen. Ja ehkä myös sinne kesäpuutarhaan, jos muistaa pysytellä lehtimajan varjossa.

Breath of God

tuoksuryhmä: oriental woody

ainesosat/nuotit: neroli, sitruuna, meloni, jasmiini, ruusu, vetiver, santeli, seetri, ambra, myski

tuoksupari: The Voice Of Reason

Breath of Godia kohtaan minulla oli korkeimmat ennakko-odotukset. Tuoksun alkuperäinen versio oli aikoinaan myynnissä Lushin edesmenneen tytärmerkin, B Never Too Busy To Be Beautifulin alla, ja hype sen ympärillä oli aikamoinen. Suurin osa hehkutuksesta syntyi, kun ensimmäinen Breath of God päätyi Luca Turinin ja Tania Sanchezin tuoksuraamattuun saaden täydet viisi tähteä. Itse en ole päässyt haistelemaan alkuperäistä, mutta joidenkin arvioiden mukaan Lushin versio olisi tismalleen samanlainen. Toiset taas väittävät tuoksujen eroavan toisistaan kuin yön ja päivän, niin mene ja tiedä tässä nyt sitten. Molemmat tuoksut ovat Simon Constantinen käsialaa.

Omaan nenääni tämä tässä on ensisijaisesti puutuoksu - hedelmät hengailevat keveinä jossain taustalla. Alussa tuoksu on fiilikseltään erittäin savuinen ja nahkainen, mistä pidän aina. Vartin odottelun jälkeen päästään asian ytimeen ja tuoksu tasaantuu yllättävän harmoniseksi sekoitukseksi hedelmiä, sitruksia, kukkia ja puisia nuotteja.

Kaikesta nettihehkutuksesta huolimatta Breath of God vertautuu mielessäni väistämättä pikkugorillojen The Voice Of Reasoniin. Kilpakumppaneina nämä kaksi ovat loppujen lopuksi aika tasavahvoja, vaikka jälkimmäisen lakritsainen savuisuus ehkä vetoaa minuun enemmän. Breath Of God on hedelmäisyydellään ehkä inasen feminiinisempi, jos nyt sellaista erottelua haluaa tehdä.

Vanillary

tuoksuryhmä: oriental vanilla

ainesosat/nuotit: vanilja, tonkapapu, jasmiini

tuoksupari: Furze

Vanillaryssa ei ole yllätyksiä. Vaaleankeltaisessa puikossa erottuu selvästi pieniä mustia vaniljahippusia ja tuoksu on yhtä herkuttelua alusta loppuun. Jos pidät vaniljasta, tämä on ehdottomasti sinun juttusi. Jos olet kahden vaiheilla, Vanilllarya kannattaa joka tapauksessa testata. Makean tonkapavun ansiosta tuoksu on kuin jäätelössä tai vaniljakastikkeessa, muistuttaen erittäin paljon esimerkiksi The Body Shopin kahden viime joulun Vanilla Blissiä. Pehmeä ja houkuttelevan makea, mutta täysin vailla ikäville vaniljatuoksuille tyypillistä pistävyyttä.

Kuvauksessa povattu jasmiini häilyy taka-alalla, mutta ei varsinaisesti erotu tuoksusta. Sen roolina on lähinnä tuoda mukaan syvyyttä ja rakennetta, jottei vaniljassa lilluminen kävisi ylimakeaksi.

Lust

tuoksuryhmä: floral

ainesosat/nuotit: jasmiini, ylang-ylang, ruusu, vanilja, santeli

tuoksupari: Sikkim Girls

Jasmiinista puheen ollen, Lust on sitten ihan sitä itseään. Jasmiini on minulle edelleen vaikea tuoksu, eivätkä muutkaan (valkoiset) kukat ole sieltä helpoimmasta päästä. Vaikka Lust on erittäin, erittäin voimakas, siinä on onnistuttu yhdistelemään erilaisia kukkaistuoksuja ihan miellyttävästi. Mitä kauemmin tuoksua nuuhkii iholta, sen paremmin sitä alkaa ymmärtää. Silti se jää vielä kauaksi suosikeistani. 

Näillä voimakkaan huumaavilla kukkaissekoituksillakin on toki ystävänsä, eli rohkeasti vain kokeilemaan. Jos pidät Sikkim Girlsistä, tämä voi myös olla heiniäsi.

* * *

The Smell Of Freedom

tuoksuryhmä: woody spicy
ainesosat/nuotit: sitruunaruoho, neroli, jasmiini, inkivääri, takkapuut, neilikka, mustapippuri, santeli, oud, iirisjuuri

Bonuksena vielä yksi edesmennyt ihanuus, jonka onnistuin pelastamaan loppuunmynnistä ennen tuoksujen uudistamista. Kymmenen millilitraa täydellisyyttä nimeä myöten, eli The Smell Of Freedom.

Tuoksu on hyvin, hyvin kuiva ja mausteinen sekä sitruksinen. Ei sokerista makeutta tai vaniljaista pehmeyttä, ainoastaan kipakuudellaan lämmittäviä, ihania ainesosia. Jo Malonen Nutmeg & Gingerin ohella tämä on lempituoksuni sydäntalven pimeisiin iltoihin.

Sitruunaruoho ja neroli aloittavat pirteästi ja säilyvät vahvoina loppuun saakka. Myös pippuri ja inkivääri hyppäävät nenälle heti aluksi, ja ensivaikutelma tuoksusta onkin melko terävä ja kirpeä. Hiukan iholla istuttuaan kokonaisuus muuttuu maanläheisemmäksi, mutta tunkkaisuudelta ja raskaudelta vältytään. Tykkään käyttää tätä talvisin sekä töissä että juhlissa. Erikoisuudellaan The Smell Of Freedom on joka tapauksessa aina jonkinlainen statement. Lisäksi spray-pullossa oleva tuoksu on todella voimakas: arkena riittää yksi suihkaus niskan puolelle, iltaisin lisään toisen myös kaulalle.



Onko sinulla lempparia Lushin mustapulloisista klassikoista? Mitä tahtoisit kokeilla?

"Ne on ihania kun ne kimaltaa!"

Parin viime vuoden aikana olen toden teolla hurahtanut kynsilakkoihin, mutta blogissa niitä on näkynyt vain harvoin. Olen huono ottamaan valokuvia kynsistäni enkä ole tahtonut tehdä lakkapostauksia ilman kunnollisia swatcheja. Tänään teen poikkeuksen, sillä marraskuussa ostamani glitteriset söpöydet ovat pulloissaankin karkkia silmille. Olen indie-kynsilakkojen kanssa vielä ihan keltanokka, mutta nähtyäni kuvia KBShimmerin loppuvuodesta julkaistun bloggaajakokoelman lakoista päätin viimein antaa pikkusormen (ja ne yhdeksän muutakin).

KBShimmerin omasta nettikaupasta ei saa tilattua lakkoja Suomeen, mutta kanadalainen Harlow & Co. toimittaa paketteja myös meikäläisille. Ajattelin aloittaa varovasti ja tilasin kolme lakkaa, joista kaksi ovat mainitusta talven kokoelmasta. Valikoimassa oli myös upeita holoja ja vaikka mitä muuta ihanaa, mutta itseäni glitterit houkuttelivat eniten, kuinkas muutenkaan. Ennakkoon olin ihastellut tuota mustaa jellyä kuvassa vasemmalla: se näytti valokuvissa aivan pimeässä talvi-illassa tuikkivilta jouluvaloilta. Lisäksi mukaan lähti violetti creme-lakka sinisävyisin kimaltein sekä megasupermahtava päällysglitter kullan, hopean ja vaaleanpunaisen väreissä.

Strung Out on nimeltään tämä musta, jonka vuoksi alun perin päätin klikkailla tuotteita virtuaaliseen ostoskoriin. Mukana on kullanväristä, hopeaista, sinistä, vihreää ja punaista pyöreää glitteriä kahdessa eri koossa sekä aivan pienen pientä glitterhippusta. Kuinka ihana! Kerrostaessa nuo glitterit jäävät ihanasti hehkumaan ohuen mustan jellyn läpi, kuten pullon yläosassa näkyy. Peittävyys tulee kolmella kerroksella, mutta sattumia on niin paljon, että kolme kerrosta lakkaa menee aikamoiseksi puuroksi. Alle kannattaa siis laittaa jotain muuta tummaa lakkaa ja sivellä sitten päälle yksi tai kaksi kerrosta tätä.

No Whine Left on luumunvärinen creme-lakka, jossa on sinisiä, turkooseja, fuksianvärisiä ja violetteja erikokoisia, kuusikulmaisia glittereitä. KBShimmerin oman kuvauksen mukaan lakka on koostumukseltaan "crelly", koska sitä voi kerrostaa jelly-lakoille tyypilliseen läipkuultavaan tapaan. Mielestäni tämä olisi ollut vielä kauniimpi kiiltävällä jelly-pohjalla, mutta kyllä cremestäkin päällyslakalla saa tosi nätin. Kiiltävä päällyslakka on muutenkin ehdoton glittereiden kanssa, jotta kimalluksen saa kunnolla säihkymään. Kimalteiden monivärisyys on tässä syvän värisessä lakassa aivan upea - välkehtivät valossa todella kauniisti.

Sampanjaa imitoiva Toast-ess With The Mostess on ehkä kaikkein upein näistä kolmesta. Kirkkaassa pohjalakassa uiskentelee pyöreitä ja kuusikulmaisia glittereitä ainakin viidessä eri koossa mikrokimalteista jättimäisiin pyörylöihin. Väreissä on ruusuista vaaleanpunaista, kultaa, hopeaa sekä hologrammihohteista peilipintaa. Olen käyttänyt tätä kerran, enkä ollut saada katsettani irti kynsien kimalluksesta. Laitoin alle vaaleanpunaista ja sudin päälle kerroksen tätä. Glitter pysyi tiukassa ja lakkaus kesti hyvänä peräti viisi päivää. Poistaminen on tuskallista, mutta kimmellys on ehdottomasti kaiken vanulapuilla ähräämisen arvoista.

Nyt kun olen päässyt alkuun, kaipaisin vinkkejä muista itsenäisten yrittäjien lakkamerkeistä ja vaikka yksittäisistä sävyistäkin. Mitkä ovat suosikkejasi? Oletko ehtinyt tutustua KBShimmeriin?

P.S. Mietin otsikkoa viisitoista minuuttia. Pyysin lopulta apua mieheltäni, joka kysyi: "Mikä on johtopäätöksesi niistä tuotteista?".

BHA - Nyt myös heikkohermoisille

Myönteisistä kokemuksistani innostuneena kirjoitin runsas kolme vuotta sitten aspiriinin ulkoisesta käytöstä ihonhoidossa. Sittemmin aiheesta on keskusteltu uteliaaseen, kummaksuvaan ja myös jyrkän tuomitsevaan sävyyn blogeissa, foorumeilla ja iltapäivälehdessäkin. Suurimpana huolenaiheena on ymmärrettävästi ollut lääkevalmisteen ohjeenvastainen käyttö, minkä suhteen on aivan oikeutettua olla varuillaan. Sen sijaan en ole aivan ymmärtänyt kommentteja, joissa aspiriinista kirjoittaneita kauneusbloggaajia on soimattu siitä, kuinka he lietsovat lukijoitaan arvaamattomiin ja vaarallisiin kokeiluihin. 

Olen toki samaa mieltä siinä, että lääkkeet ovat syystäkin lääkkeitä ja niille on oma, määrätty käyttötarkoituksensa. Olen myös sitä mieltä, että jos päätän esimerkiksi vaikkapa kaataa suolahappoa silmämunaani, ottaa sarjan valokuvia vammojeni eri vaiheista ja julkaista ne blogissani, aiheutan haittaa vain itselleni. Blogin lukijoiden arvostelukyky ei ole kirjoittajan käsissä.

Tällä alustuksella kirjoitan tänään miedommasta salisyylihappoliuoksesta, joka on ihan oikeasti tarkoitettu ihonhoitoon. Paula's Choicelta saamani Skin Perfecting 2 % BHA Liquid on päivittäiseen käyttöön suunniteltu hoitoneste, joka vähentää ihon epäpuhtauksia, heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä. Yhdessä aspiriinitabletissa asetyloidun salisyylihapon pitoisuus on verrattain suuri (mukana on lisäksi vain selluloosajauhetta ja maissitärkkelystä), tässä Paula's Choicelta saamassani hoitonesteessä kaksi prosenttia. Ainakin Amerikoissa se on suurin sallittu salisyylihapon pitoisuus kotikäyttön tarkoitetuissa tuotteissa, joita ei huuhdella pois iholta. Sampoossa ja sen sellaisessa happoa saa olla 3 %.

Käyttöohjeessa neuvotaan levittämään nestettä puhdistetulle iholle joko kerran tai kahdesti päivässä. En halunnut turhaan imeyttää tuotetta vanulappuihin, joten levitin sen kasvoilleni käsin. Parin päivän jälkeen huomasin, että kädet kannattaa muistaa huuhdella huolellisesti, sillä sormien välistä iho oli lähtenyt kuoriutumaan riekaleina. Kuoriutuminen ei tosin ollut kivuliasta, sillä pois lähtenyt iho oli jo valmiiksi kuivaa ja kuollutta solukkoa.

Kasvoilla vaikutus ei ollut yhtä dramaattinen, mutta huomattava joka tapauksessa. Sen lisäksi, että salisyylihappo hajottaa kuolleita soluja ihon pinnalta, se liuottaa talia ja epäpuhtauksia ihohuokosista. Ihoni oli jo lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, mutta havaitsin kyllä selkeää kirkastumista ihon sävyssä ja pienten tukkeumien kaikkoamista. Plussaa tuote saa myös miedosta tuoksusta ja yleisestä käyttömukavuudesta - valmis liuos kun on kuitenkin käytössä huomattavasti kätevämpää kuin kotikemistin pillereistä murskatut sekoitukset.

Epäpuhtauksista kärsivälle iholle voin kolmen vuoden kokemuksella suositella salisyylihappoa todella, todella lämpimästi. Herkkäihoisia ja allergisia kehoitan varovaisuuteen, mutta itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia. Paula's Choicen hoitonestettä en ole kokeillut kuin tämän yhden pullollisen, mutta kokemus on ollut ehdottoman positiivinen. Aspiriinin kuuriluontoisella käytöllä pääsin aikoinaan eroon pitkään vaivanneista iho-ongelmista ja olen sen jälkeen käyttänyt sitä säännöllisesti noin kerran, kaksi kuukaudessa. Paula's Choicen liuos on hyvä, lempeämpi vaihtoehto viikoittaiseen käyttöön, mutta käyn edelleen silloin tällöin myös pilleripurkilla.

Onko sinulla kokemuksia AHA- tai BHA-hapoista ihonhoidossa? Mitä tuotteita suosittelisit?

Mango-Meloni

Vaikka ulkona keli on kylmimmillään, vuoden ensimmäiset hiustuotelempparit ovat vieneet suihkuttelijan ajatukset kesään. Kicksiltä saatu parivaljakko on ehtinyt hengailla kaapissa viime keväästä asti, sillä otin ne tehokäyttöön vasta lokakuussa tukan lyhennyttyä. Testailin tuuheuttavaa sampoota ja hoitoainetta jo maaliskuussa, mutta pitkähiuksisena kaipasin sampoolta jotain muuta ja hoitoaineelta ehdottomasti enemmän tehoja kuiville latvoilleni. Tuotteet jäivät odottamaan uutta tulemistaan, ja loppuvuodesta innostuin niistä oikein kunnolla.

Volumizing Shampoo on erittäin pesevä, eikä sulfaatteja pelkäävän oikeastaan edes kannata tarttua siihen. Itse lataan tukkani aina täyteen kaiken maailman muotoilutuotteita ja pesen hiuksiani suurin piirtein joka kolmas päivä, joten pesuteho kyllä kelpaa. Vaahdotan pään aina kahteen otteeseen ja käytän sampoota edelleen aivan liian paljon, mutta tämän tuotteen kanssa vähempikin varmasti riittäisi. Pesutulos on miellyttävän ilmava ja tukka säilyy puhtaan tuntuisena ainakin pari päivää. Tuotetta markkinoidaan muun muassa keratiinilla ja mustikansiemenöljyllä, mutta noiden ainesosien määrä ja vaikutus lienee minimaalinen. Keveän pään lisäksi ehdottomasti parasta on tuoksu, joka on sekä hyvin voimakas että todella herkullinen sekoitus mangoa, persikkaa ja vaniljaa. Sampoossa tuoksu on hedelmäisempi ja kirpeämpi, hoitoaine on selvästi vaniljaisempi ja jälkiruokamaisempi.

Voihan tötterö sentään, mille se tuoksuu! Purkissa lupaillaan samaa mango-persikka-vanilja -komboa kuin sampoossakin, mutta Volumizing Conditioner tuoksuu mango-meloni -jäätelölle! Tahmeille sormille, hiekkalinnoille, laineen liplatukselle ja lapsuuden lämpimille kesille. Ei ihme, että suihkussa on viime aikoina tullut viihdyttyä vähän tavallista pidempään. Pitkille hiuksille totuin hakemaan tehokasta silottavuutta; latvat saivat jäädä liukkaiksi ja raskaiksikin. Siksi en alkuun oikein tullut toimeen tämän herkkuhoitsikan kanssa. "Tuuheuttaville" hoitoaineille tyypillisesti tässä ei ole juurikaan voimakkaasti kerrostuvia silikoneja eikä siloitusteho ole kaksinen. Tuote jättää hiukset kevyiksi, mutta kuitenkin pehmeiksi. Takkujen selvittelyyn tästä ei siis ehkä ole - polkkatukan pehmittäjäksi kyllä. Ja kesänostalgiointiin.

Jatketaan hiukan samoilla linjoilla edellisen postauksen kysymysten kanssa. Onko (suihku)tuotteen tuoksu sinulle tärkeä? Käyttäisitkö mieluummin tuoksutonta tai pahanhajuista, mutta toimivaa sampoota tai hoitoainetta kuin erinomaisen hyvältä tuoksuvaa keskinkertaista?

K(l)ikkailua

Hohoi, täällä ollaan linjoilla taas! Uusi blogivuosi alkaa vähän myöhässä, mutta sitäkin mahtipontisemmin: paperihapsukauluksilla! Sain Viva La Divalta joulun alla talven uutuuspaletin, joka on idealtaan ja sisällöltään erittäin mainio, mutta pakkaus ja ulkoasu ontuvat pahasti. Katsokaa nyt itse. Kanteen on saatu ympättyä hopeaväriä, vaaleanpunaista pitsikuviota, suuri kruusattu logo, valokuva luomiväreistä sekä valtava, yltiöphotoshopattu naisen pää, joka näyttää olevan isketty kiinni joltain toiselta lainattuun vappuhuiskakaulukselliseen vartaloon. Sinänsä sopii jännittävästi paletin nimeen, liekö tarkoituksellista?

Tiedän, että Viva La Diva on edullinen merkki, ja Click-In Click-Out on palettina kohtuullisesti hinnoiteltu. Mutta silti. Rasian sisältö on saatu sijoitettua muovikannella suojattuun, konvehtirasioista tuttuun löprömuoviseen pakkaukseen, josta tuotteita on täysin mahdotonta saada irtoamaan nätisti. Helpoiten varmasti onnistuisi, jos koko komeuden kippaisi pödälle ylösalaisin, ja poimisi kasasta varovasti tarvitsemansa. Mutta joku raja nyt sentään. Tässä kouriintuntuva esimerkki siitä, mistä kosmetiikassa maksetaan (ja mistä ei).

Tuotteissa ei nimittäin ole mitään vikaa, päinvastoin: ne toimivat hyvin ja sävytkin ovat nättejä. Vaaleanpunainen, purkantuoksuinen huulikiilto on väriltään kauniin hempeä, joskin hyvin läpikuultava. Kimalteisuudestaan huolimatta kiilto tuntuu huulilla miellyttävältä, hoitavaltakin. Tahmeutta on sopivasti, jotta kiilto pysyy paikoillaan, mutta liialliselta liimaisuudelta on vältytty. Musta silmämeikkikynä on väriltään intensiivinen ja koostumukseltaan mukavan pehmeä. Hopeanvärinen glitter-eyeliner on sekin juuri sopiva omaan makuuni. Glitteriä on tiheässä, mutta geeli on silti ohutta ja helposti levittyvää. Kaikki kolme siis oikein mukavia ja kokonsa puolesta passeleita käsilaukkuun.


Paletin varsinainen juju on tässä. Kuudestatoista mukana tulevasta luomivärinapista voi järjestellä haluamansa neljän napin kokonaisuuden pieneen matkapalettiin, johon irtonapit napsahtavat kiinni helposti mutta jämäkästi. Paletin pohjassa on kunkin napin kohdalla reikä, jonka läpi painamalla myös nappien irrottaminen sujuu vaivatta. Toisin kuin konvehtirasiamuovinen pakkaus, pikkupaletti tuntuu kädessä mukavan lujalta ja sulkeutuu napakasti. Sävyvalikoimakin on mielestäni onnistunut. Mukana on pääosin helppoja, neutraaleja vaaleita ja tummia sävyjä, mutta joukosta löytyy myös muutama värikkäämpi ja jopa pari mattaista nappia.

Ryhmittelin napit valokuvausta varten neljään sävyperheeseen, jotta värivalikoima hahmottuisi helpommin. Ensimmäiseen kuvaan pääsivät kermanvaalea, vaalea persikka, vaalea vaaleanpunainen ja keskitumma vaaleanpunainen. Molemmat vaaleanpunaiset ovat kylmä-lämmin -akselin keskivaiheilla - eivät voimakkaan viileitä eivätkä merkittävän lämpimiäkään.

Seuraavassa potretissa kullan, kuparin ja ruskean sävyt. Keskivaalea, lämmin kulta, kullanruskea, keskitumma punaruskea sekä punertava mattaruskea. Ihanan suklaisia.

Värit ovat pehmeitä ja levittyvät helposti, mutta pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vähän tahmeammalla pohjustajalla. Yllä swatchattuna kahden ensimmäisen ryhmäkuvan napit, samassa järjestyksessä.

Kolmannessa kuvassa ovat viileämmät ruskeat ja musta. Neutraali keskiruskea, lämmin harmaa (tai todella viileä taupe), superkaunis harmaanruskea ja mattamusta.

Viimeisessä ryhmässä pari väripilkkua ja harmaampia sävyjä. Mattavioletti (toistuu kuvassa sinisempänä kuin elävässä elämässä), niin ikään mattainen, kaunis indigonsininen, hohtava gunmetal-harmaa (paletin paras!) sekä hopeisella shimmerillä kyllästetty musta.

Swatch-kuvassa sävyt ovat hiukan eri järjestyksessä kuin napeista otetuissa valokuvissa: ylä- ja alarivin oikeanpuoleisimmat sävyt ovat vaihtaneet "ryhmiä" keskenään ja myös alarivin sininen ja violetti ovat nurinkurin. Ylhäällä oikealla siis viimeisen ryhmäpotretin harmaa, alaoikealla mattamusta. Mattavärit ovat kautta linjan yllättävän toimivia halpisväreiksi, mutta kuten sanottua, kaipaavat pohjustajaa.

Jos tökeröstä pakkauksesta pääsee yli, paletti on hintaansa (22,20 euroa) nähden hyvä ostos. Elisa ehti kirjoittaa tästä jo ennen joulua, ja suositteli nuoren tytön lahjapakettiin. Myös Helmi, joka paremmin solahtaa paletin kohderyhmään, on meikkaillut Click-inillä jo ainakin kahden postauksen edestä. Yhdyn suosituksiin, sillä setti on monipuolinen ja varmasti käyttökelpoinen sekä kouluun että bileisiin. Vähän varttuneemman tyttösen mieleen on erityisesti tuo matkapaletti, johon sävyistä on helppo kerätä sopivat fiiliksen mukaan.

Kuinka paljon tuotteen pakkaus vaikuttaa omaan ostopäätökseesi? Voiko hyvän tuotteen pilata huonolla pakkauksella? Tai toisin päin, onko huonokin tavara pelastettavissa kauniilla rasialla?

365 päivää kosmetiikkaa II

Vuodenvaihteen lähestyessä on jälleen koittanut tilinteon hetki. Viime vuonna aloittamani kosmetiikkatilastoinnin perinne jatkuu, ja taulukot palaavat uudistettuina sekä entistä hienompina! Kokemuksen kautta systeemi on hioutunut paremmaksi ja kosmetiikkakäyttäytymisestäni saa uusien sarakkeiden myötä entistä kokonaisvaltaisemman kuvan. Itse rakastan intohimoisesti arkistomyyräilyä, lomakkeiden täyttämistä, kaavioiden väsäämistä ja tilastointia, joten olen tästä lukujen pyörittelystä luonnollisesti ihan hillittömissä täpinöissä.

Olen vuoden alusta asti listannut jokaisen ostamani, käyttämäni, saamani ja pois antamani tuotteen. Lukumäärän lisäksi tiedossa ovat tuotteiden nimet, hinnat ja tilavuudet. Edellisenä vuonna erittelin ystäviltä saamani tuotteet markkinointimielessä lähetetyistä, mutta tässä uudessa tilastossa kaikki on niputettu saman sarakkeen alle. Pois annettujen saraketta jäin vuosi sitten kaipaamaan, koska sen avulla purkkivuosta saa todenmukaisemman kuvan. Sen lisäksi uusissa tilastoissa on kunkin tuoteryhmän kohdalla laskettu kokonaissaldo: olenko saanut käytettyä ja lahjoitettua pois enemmän kuin olen hankkinut ja saanut, vai olenko jäänyt pahasti plussan puolelle.

Koostin pitkästä ja sekavasta Exel-taulukosta kolme siistimpää esitystä blogia varten. Ensimmäiseen olen koonnut päivittäisessä käytössä kuluvia tuotteita ja ryhmitellyt ne karkeasti. Kappalemäärän lisäksi taulukossa näkyvät myös millilitrat niiltä osin, kun koin ne kiinnostaviksi ilmoittaa. Kunkin rivin lopussa on tuoteryhmäkohtainen saldo ja taulukon alaosassa kokonaissummat. Toisessa taulukossa on listattu turhemmat tuotteet, joita en katso itselleni välttämättömiksi. Kolmannessa tarkastellaan ainoastaan rahan kulutusta. Ihan kaikki vuoden aikana muistiin merkitsemäni ei näy kahdessa ensimmäisessä taulukossa (esimerkisi hiusvärit ja siveltimet olen jättänyt pois), mutta kolmannessa kaikki on kuitenkin laskettu mukaan.

Päivittäistuotteissa kokonaistulos on ilahduttavasti miinuksella, mikä siis tarkoittaa, että olen onnistunut pääsemään eroon useammasta tuotteesta kuin olen ostanut tai saanut. Olen käyttänyt ja antanut pois yhteensä 194 tuotetta ja ostanut vain 71. Saadut tuotteet kuitenkin heilauttavat loppusummaa ylöspäin niin paljon, että jään lopulta miinukselle vain seitsemän purkin verran.

Parhaiten on sujunut suihkugeelien kanssa, joita on tullut sisään 13 ja poistunut ilahduttavat 18 kappaletta. Kovin huonosti ei ole mennyt millään rintamalla: vain meikinpoistoaineissa (joita ovat kaikki kaksoispuhdistuksen ensimmäisessä vaiheessa käyttämäni tuotteet), kasvokuorinnoissa ja hiuksiin jätettävissä hoitoaineissa olen kasvattanut kokoelmaani useammalla kuin yhdellä putelilla.

Kappalemääräisesti eniten olen ostanut hiuslakkaa ja seerumeita (8), kasvojenpuhdistusainetta, ripsiväriä ja kuivasampoota (6) sekä silmämeikinpoistoainetta ja kasvovoidetta (5), minkä olisin ehkä osannut kertoa ilman taulukkoakin. Eniten olen käyttänyt kasvovoiteita (15), joiden suuri määrä selittyy sillä, että valtaosa on ollut näytekokoja. Tämän voikin päätellä ilmoitetuista millilitroista: rasvaa on mennyt yhteensä noin 6,5 desiä. Seuraavaksi eniten käytössä on kulunut suihkugeelejä (10), kasvojenpuhdistusainetta ja hiuslakkaa (9) sekä seerumeita, käsivoiteita ja kuivasampoota (8).

Huulirasvojen ja hoitoaineiden kohdalla tilastossa on hassu keikahdus: vaikka en ole ostanut yhtään, olen silti saanut käytettyä loppuun kokonaiset kuusi kappaletta. Vääristymä selittyy saaduilla tuotteilla, joista eniten minulle on tullut kasvovoiteita (15, näistä suurin osa juurikin noita mainittuja näytekokoja), toiseksi eniten hoitoaineita (12) ja kolmanneksi eniten vartalovoiteita ja suihkugeelejä (10). Suihkugeelejä olen myös antanut eniten pois (8). Vartalovoiteita ja hoitoaineita (6) olen raskinut lahjoittaa eteenpäin toiseksi eniten, kolmanneksi eniten kasvovoiteita (6).

Hiuslakkaa olen suihkinut päähäni miltei kaksi ja puoli litraa!

Edit 2.1.2014: Kommenteissa ihmeteltiin, kuinka suuria deodorantteja oikein käytän. Taulukossa on näppäilyvirhe, olen kuluttanut loppuun yhden 85 ml deodorantin, en suinkaan lähes litraa. :D Vuoden aikana kokeilussa oli kolme erilaista dödöä, joista yksi päätyi suosikiksi ja kaksi muuta jäi käyttämättä loppuun. Uutta lempparia ehdin ostaa jo toisenkin pullon, mutta se on tällä hetkellä vasta puolivälissä.

Turhiksi tuomitsemieni tuotteiden suhteen kokonaistulos on ihan kamala, erittäin paljon plussalla. Yritin lohduttautua sillä, että olen käyttänyt ja antanut pois yhteensä 224 tuotetta ja ostanut vain 127, mikä sinänsä olisi ihan ok. Turhia tuotteita ei toki tarvitsisi ostaa yhtään, mutta ongelmansa kullakin. Saadut tuotteet heilauttavat tasapainoa jälleen hurjasti. Olen saanut 23 tuotetta enemmän kuin olen yhteensä käyttänyt ja antanut pois. Tarkoittaa siis sitä, että vaikka en olisi tehnyt ainoatakaan ostosta, olisin silti päätynyt plussalle.

Turhuuksien osalta parhaiten on mennyt huulikiiltojen kanssa (-12!), huonosti luomiväreissä (58, olen ostanut ja saanut lähinnä paletteja, mutta olen laskenut taulukkoon yksittäiset napit jokaisesta), kynsilakoissa (29), huulipunissa (19) ja poskipunissa (10). Kynsilakoista innostuinkin tänä vuonna toden teolla, mikä näkyy myös tilastossa. Lakkoja olen ostanut eniten (35), toiseksi eniten luomivärejä (44, ne paletit!) ja kolmanneksi eniten huulipunia (14, WHAT!), joita en edes osaa kunnolla käyttää.

Eniten olen saanut käytettyä pikakuivattavaa päällyslakkaa (4), mikä on kynsilakkaintoilun huomioon ottaen ihan järkeenkäypää. Myös epämääräisiä "muita hiustuotteita" (4), joihin olen laskenut lähes kaikki muotoilutuotteet, on kulunut useampia. Niitä menee päivittäisessä käytössä, mutta en mitenkään huomattavan paljon.

Ilmaiseksi minulle on tullut eniten luomivärejä (83, taas niitä paletteja), toiseksi eniten olen saanut kynsilakkoja (29), kolmanneksi eniten huulipunia (24). Luomivärejä olen myös antanut eniten pois (69), toiseksi eniten kynsilakkoja (32), kolmanneksi eniten huulikiiltoja (27). Kaikissa sarakkeissa isoimmat määrät näyttävät kasautuvan noiden samojen tuoteryhmien kohdalle. Käytettyjen tuotteiden kohdalla taulukossa on monta nollaryhmää, mikä useimmiten tarkoittaa sitä, että minulla on kyseisestä kategoriasta paljon eri tuotteita, joita vaihtelen tiheään tahtiin, eikä siksi yksikään ole kulunut loppuun. Vartalokuorintoja en oikeasti käytä ollenkaan, vaan suosin kuorintakäsineitä.

Rahaa meni suurin piirtein sen verran kuin olin odottanutkin. Viime vuonna yritin osa-aikaisten töiden ja opiskelun vuoksi olla tavallista säästeliäämpi, tänä vuonna kukkaronnyörit olivat löyhemmällä. Keskimäärin kulutin kosmetiikkaan noin 150 euroa kuukaudessa, mikä on vielä reilusti vähemmän kuin mitä keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa. :D Elokuussa tuhlasin kaikkein vähiten, koska heinäkuun palkka oli maksettu etukäteen, ja samalla rahalla oli pärjättävä kaksi kuukautta. Huhtikuussa shoppailin ulkomailla, marraskuussa mielenkiintoisissa bloggaajatapahtumissa ja joulukuussa veronpalautuksilla. Koko vuoden bruttotuloistani kulutin kosmetiikkaan 4,5 prosenttia - kokonaisen prosenttiyksikön vähemmän kuin viime vuonna. ;)

Millainen sinun vuotesi oli? Hurvittelitko vai ostitko maltilla? Käytätkö entiset loppuun ennen kuin ostat uusia?

Itsetutkiskelun kautta on puhdistavaa siirtyä kohti uusia seikkailuja ja tilastoja. Iloista uutta vuotta kaikille!

Kirahveista ihanin

Joulun ilouutinen! Olen löytänyt maailman parhaan kasvovoiteen! Se on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, se on kotimainen, se tuoksuu ihanalta, on hellävarainen ja koostumukseltaan täydellinen. Se on pakattu tuubiin ja se on S-Ö-P-Ö. En uskonut, että kasvovoiteeseen voi rakastua, mutta näin tässä nyt on päässyt käymään.

Sophie La Girafe Baby -sarja on suomalaisen Alva Organicsin tämän vuoden marraskuussa lanseeraama, ensisijaisesti vauvojen ihonhoitoon tarkoitettu tuoteperhe, jonka purkit ovat sekä toinen toistaan suloisempia että sisällöltään ihan mahdottoman hyviä ja toimivia (ainakin omien kokeilujeni perusteella). Supersuositun lelukirahvin ympärille kootun kosmetiikkalinjan ulkoasusta vastaa blogini bannerinkin taiteillut ystäväni Aino, jolta sain oman voidetuubini kokeiltavaksi. En tahdo kirjoittaa, että "sain blogin kautta", koska tuotteiden PR ei ole hänen vastuullaan eikä blogitekstistä ollut erikseen puhetta, mutta tuskin hän tästä kirjoituksesta pahastuukaan.

Tuotearvosteluna tämä teksti ei ole kovin moniulotteinen, sillä minulla ei ole tästä purtilosta mitään huonoa sanottavaa. Monet blogiani seuraavista tietävät, että suosin kasvovoiteissani luonnonkosmetiikkaa. Oikeastaan käytän nykyisin lähes yksinomaan ekosertifioituja tuotteita, kun on kyse sellaisista, joita ei huuhdella kasvoilta pois. Sopivat minulle ja tuntuvat toimivan omalla ihollani paremmin kuin muut kokeilemani. 

Tahdon kasvovoiteeni olevan sekä kosteuttava että pehmittävä, toisin sanoen ohut emulsio ei riitä, mutta öljytkään eivät toimi yksinään. Purkkeihin pakatuista tuotteista en suuremmin välitä, koska ilma ja valo harvemmin ovat voitelle hyväksi. Koostumuksen suhteen minulla on omat vaatimukseni, ja tuoksun olisi myös hyvä olla kohdallaan. Osa luonnonkosmetiikkatuotteista kun saattaa tuoksahtaa hiukan epämiellyttävälle. Kaikkien testaamieni kasvovoiteiden joukossa tämä pikku kirahvi on heti ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien ollut kiistaton ykkönen, etenkin kuivalle talvi-iholleni.

Koska:

1. Ainesosat ova priimaa. Voiteen teho perustuu karitevoille ja useille eri kasviöljyille, mutta mukana on myös paljon vettä. Näin ollen tuote tuo iholle sekä kosteutta että rasvaa, joita molempia oma ihoni tarvitsee yhtä paljon. Öljyt sitovat kosteuden iholle ja pehmentävät, mutta eivät yksinään riitä kuivuudesta kärsivälle hipiälle.
2. Koostumus on ihan paras. Voide on paksua, muttei jäykkää. Vertaisin hammastahnaan, jollei mielleyhtymä olisi niin outo. :D Tuntu ei kuinkaan ole yhtään tahmea tai öljyinen, vaan voide imeytyy nopeasti jättäen iholle pehmeän pinnan. Ei mitään kalvoja, kelmuja tai nahkeutta, mutta iho jää selvästi kosteutetun tuntuiseksi. Ja pysyy sellaisena koko päivän.
3. Tuoksu on miellyttävä. Tuotteessa ei ole synteettisiä hajusteita, vaan voiteen tuoksu tulee miedoista eteerisistä öljyistä, joita on pieni määrä ainesosaluettelon loppupäässä. Tuoksu on kevyt mutta erottuva, ja tuo mieleeni lakritsin sekä mantelit. Herkullinen mutta hento, ei millään tavalla häiritsevä.
4. Pakkaus on toimiva. Kuten jo sanoin, en pidä purkeista. Valkoinen kirahvituubi on hygieeninen ja lisäksi vielä niin kovin nätti.
5. Hinta on kohdallaan. Suositushinta 50 ml tuubille on 15,60 euroa, mikä on varsin kohtuullista, kun ottaa huomioon millaisesta tuotteesta on kyse.

Koko Sophie La Girafe -tuoteperhe on ainesosiltaan täysin vegaaninen eivätkä tuotteet sisällä allergeeneja (kuten vahvoja eteerisiä öljyjä), sulfaatteja tai parabeeneja. Koska tuotteet on suunniteltu nimenomaan vauvojen herkälle iholle, ne ovat erityisen hellävaraisia myös aikuisilla. Kasvovoiteen lisäksi sarjaan kuuluu ulkoiluvoide, vartaloemulsio, vaahtokylpy, vauvaöljy sekä hiuksille ja vartalolle sopiva pesuaine. Tarkoituksena ei ole tuputtaa turhia kosmetiikkatuotteita pienille lapsille, vaan tarjota luonnollinen ja hellävarainen vaihtoehto, jos sitä kosteusvoidetta tai sampoota nyt sattuu tarvitsemaan

Itse ajattelin heittäytyä kerrasta lapselliseksi ja testata myös sarjan muita tuotteita. Kiinnostuitko sinä? Olitko kuullut Sophie La Girafe -sarjasta aikaisemmin?