Tuliaisia Intiasta: Tuoksut

Ensivaikutelmani Intiasta oli pakahduttava: kaikki aistit vastaanottivat yhtäaikaisesti enemmän ärsykkeitä kuin todennäköisesti koko aiemman elämäni aikana. Sää muuttui yhtäkkiä kuivasta ja kylmästä lämpimäksi ja kosteaksi, sadat erilaiset kirkkaat värit ja kimaltavat paljetit sokaisivat näkökentän ja lukemattomien, suurelta osin tunnistamattomien äänten kakofonia täytti pään. Ruoka ja juoma olivat täynnä intensiivisiä ja ihania makuja, mutta kaikkein voimakkain aistikokemus oli erilaisten huumaavien, erikoisten ja myös ihan kamalien tuoksujen cocktail, joka ympäröi matkaajan 24/7.

Heräsin joka aamu kuudelta hotellin nurkalla poltetun lehmänlannan tunnistettavaan käryyn, aamupalalla minua odottivat chai-teen ja tuoreiden hedelmien ihanat aromit. Kadunvarsilla tuoksuivat vuorotellen suitsukkeet, jätteet, hedelmäkojujen ylikypsät guavat, olibaanihartsi, ovenraoista kiemurteleva valmistuvan ruoan herkullinen tuoksu, ihmisten ja eläinten eritteet, sokeriruokomehu, pakokaasut ja parfyymikojut. Pesualtaissa pyörivät voimakkaan jasmiinintuoksuiset hajustekuulat, saippua tuoksui joko ruusulta (Rajasthanissa) tai vihreiltä yrteiltä (Maharastrassa).

Kadunvarsikojuissa myytiin mitä mielenkiintoisempia parfyymeja, suitsukkeita, santelipuuta ja poltettavia hartseja. Suitsukkeiden ja hartsien tuoksu oli jatkuvasti läsnä: niitä poltettiin temppeleissä, ravintoloissa, kaupoissa ja ihmisten kotona. Uskonnollisten rituaalien, aromaterapian ja meditaation lisäksi voimakkaan tuoksuisella savulla pyritään myös peittämään muita, epämiellyttäviä tuoksuja.

Hillitsin itseni mielestäni varsin hyvin, sillä tuoksufiilistelijänä olisin voinut haalia matkalta mukaani vaikka mitä. Vietimme yhden viikonlopun Rajasthanissa tutustuen kahteen upeaan linnoitukseen ja paikalliseen kulttuuriin. Jodhpurista, Mehrangarin linnoituksen museokaupasta ostin pienen, kauniin pullon tuoksuöljyä, joka oli pakattu ihanaan petroolinsinisen silkkirasiaan. Vanhan, kristallisen hajuvesipullon hankin matkamuistoksi samasta kaupungista. Ostamani öljy kiinnittyy tiukasti pohjoisintialaiseen perinteeseen, sillä se on paikallisesti valmistettua oopiumiöljyä. En omista vertailupulloa, mutta omien mielikuvieni perusteella öljyn tuoksu on aika lailla yksi yhteen YSL:n Opiumin kanssa. Rakastan.

Vaikka oopiumin käyttö huumausaineena on Intiassa nykyään kiellettyä, se on edelleen merkittävä osa pohjoisen Intian kulttuuria. Rajasthanissa vain muutamilla unikkoviljelijöillä on virallinen lupa valmistaa oopiumia lääketeollisuuden tarpeisiin, mutta piipun polttelu on silti varsin yleistä erityisesti häissä, hautajaisissa ja muissa juhlallisissa yhteyksissä. Kuvan setä istui Mehrangarhin linnoituksen museon edessä poltellen piippua näytösluontoisesti, en saanut selville, millainen pössis miehellä oikeasti oli. :D

Minkälaisia tuoksumuistoja sinä olet kerännyt matkoiltasi?

* * *

India is overwhelming. The colours, the flavours, the sounds and above all, the both intoxicating and dreadful fragrances and aromas that surround the unprepared traveller 24/7. Being a slight scent enthusiast, I think I did quite well buing only a tiny bottle of perfume oil. It's opium oil from Rajasthan, very significant and symbolic to the north Indian culture. And yes, it smells very similar to its YSL counterpart. :)